Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    eristyjät ja sulautujat

    Olen tässä pohtinut omia sukulaisiani. Ja omaa identiteettiäni kun olen aika ajoin vähän hukassa itseni suhteen.
    Vanhempani ovat eronneet ja kun tarkastelen äidin ja isän sukuja niin huomaan kuin erilaisia ne ovat.
    Äitini puolelta sukuni on ns. espanjalaisyyppistä vaikka olemmekin supisuomalaisia. Eli puhutaan paljon, kovaan ääneen ja asiat kerrotaan suoraan. Ja rakastetaan paljon ja se näytetään.
    Sitten taas isän puolelta suku on sellaista perinteisempää suomalaista eli ei juuri puhuta sen syvällisimmista asioista... siis jopa salaillaan. Tunteita ei näytetä varsinkaan lämpimiä tunteita mutta ei muutakaan. Kaiken pitää olla sellaista tasaista.
    Sitten mä en tiedä kummanlainen mä oikeestaan olen itse. Musta tuntuu aina un olen isän suvun juhlissa niin alan käyttäytyä vähän kuin äidin sukulaiset ja päinvastoin.
    Tuntuu kun mua aina rakastettaisiin liian vähän tai sitten vastaavasti tunnen aina kaipaavani jotain enemmän...
    Voiko musta ikinä tulla eheä kokonainen ihminen?
    1272
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    siis korjaan viimeistä lausettani eli tuntuu kuin mua rakastetaan aina liian paljon, kuin tukahdutetaan tai sitten vastaavasti liian vähän kun sitä ei koskaan näytetä.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    yksi tyttönen kirjoitti:

    Olen tässä pohtinut omia sukulaisiani. Ja omaa identiteettiäni kun olen aika ajoin vähän hukassa itseni suhteen.
    Vanhempani ovat eronneet ja kun tarkastelen äidin ja isän sukuja niin huomaan kuin erilaisia ne ovat.
    Äitini puolelta sukuni on ns. espanjalaisyyppistä vaikka olemmekin supisuomalaisia. Eli puhutaan paljon, kovaan ääneen ja asiat kerrotaan suoraan. Ja rakastetaan paljon ja se näytetään.
    Sitten taas isän puolelta suku on sellaista perinteisempää suomalaista eli ei juuri puhuta sen syvällisimmista asioista... siis jopa salaillaan. Tunteita ei näytetä varsinkaan lämpimiä tunteita mutta ei muutakaan. Kaiken pitää olla sellaista tasaista.
    Sitten mä en tiedä kummanlainen mä oikeestaan olen itse. Musta tuntuu aina un olen isän suvun juhlissa niin alan käyttäytyä vähän kuin äidin sukulaiset ja päinvastoin.
    Tuntuu kun mua aina rakastettaisiin liian vähän tai sitten vastaavasti tunnen aina kaipaavani jotain enemmän...
    Voiko musta ikinä tulla eheä kokonainen ihminen?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu