Aiheesta on tainnut olla ennenkin keskustelua, mutta viime yön jälkeen tuli tarve kysellä asiasta hieman tarkemmin...
Minulla on ollut vaikeuksia saada unta viime öinä. Eilen pyörin tolkuttoman kauan sängyssä ja vähän väliä jouduin vaihtamaan asentoa kun aina koski johonkin. Sain lopulta unta, mutta heräsin yöllä aivan litimärkänä hiestä. Heitin peiton pois ja hikoilu vaan jatkui. Sitten tuli kylmä hiki. Mielessä pyöri vain pelko terveydentilastani. En ole viikkoihin voinut edes kävellä portaita tai ylämäkiä ilman kipuja ja sydämentykytystä.
Epäilen siis, että minulla on ylikunto. Tiedän, että lepo on paras lääke, mutta mitä jos lepo ei onnistu? Olen tavannut harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä, kävelyä yhteensä 5-6 kertaa viikossa. Minulla on aika huono suhde itseeni; jos pitäisin lepoa, olisi hyvin vaikea pysyä näissä mitoissa. Ja se taas tuo mukanaan psyykkisiä ongelmia.. Enkä keksi mitään tekemistä liikunnan tilalle. Ravinnosta pitäisi kai nipistää energiankulutuksen laskun myötä, mutta se on vaikeaa kun peruskulutukseni on niin pieni.
Pelottaa vaan niin julmetusti... Ei olisi ensimmäinen kerta, kun pelkoni ulkomuodostani saisi minut riskeeraamaan terveyteni...
Minulla on ollut vaikeuksia saada unta viime öinä. Eilen pyörin tolkuttoman kauan sängyssä ja vähän väliä jouduin vaihtamaan asentoa kun aina koski johonkin. Sain lopulta unta, mutta heräsin yöllä aivan litimärkänä hiestä. Heitin peiton pois ja hikoilu vaan jatkui. Sitten tuli kylmä hiki. Mielessä pyöri vain pelko terveydentilastani. En ole viikkoihin voinut edes kävellä portaita tai ylämäkiä ilman kipuja ja sydämentykytystä.
Epäilen siis, että minulla on ylikunto. Tiedän, että lepo on paras lääke, mutta mitä jos lepo ei onnistu? Olen tavannut harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä, kävelyä yhteensä 5-6 kertaa viikossa. Minulla on aika huono suhde itseeni; jos pitäisin lepoa, olisi hyvin vaikea pysyä näissä mitoissa. Ja se taas tuo mukanaan psyykkisiä ongelmia.. Enkä keksi mitään tekemistä liikunnan tilalle. Ravinnosta pitäisi kai nipistää energiankulutuksen laskun myötä, mutta se on vaikeaa kun peruskulutukseni on niin pieni.
Pelottaa vaan niin julmetusti... Ei olisi ensimmäinen kerta, kun pelkoni ulkomuodostani saisi minut riskeeraamaan terveyteni...
Vastaukset 8
Vanhimmat
päällä, menkkojen poisjääminen on syömishäiriön keskeisin tunnusmerkki. Jos siis olet nainen. Ajattele sillä lailla, että jos sulta loppuu menkat, silloin alkaa tippumaan tukka ja iho alkaa mennä huonoon kuntoon. Ja muutenkin, miehet ei tykkää liian laihoista naisista... :) Syö terveellistä ja kevyttä ruokaa sortumatta ylilyönteihin puoleen tai toiseen, se on henkisesti helpointa ja kropallekin parasta. Kevyttä liikuntaa, jos on sydämen kanssa ollut ongelmia. Tsemppiä, mulla sama pulma, mutta tällä kertaa en aio sairastua, mulla on tulevaisuudelle suunnitelmia joihin ei sovi syömishäiriökuviot!
ettei ajatukset ala liikaa kiertää painon ympärillä. Kirjastoon ja musiikkikauppaan mars mars...
Kiitoksia valtavasti palautteestasi! Tuli heti parempi olo... Totta on, että kuukautisten kanssa on ollut ongelmia. Vuosi sitten parannuin syömishäiriöstä, mutta siitä on jäänyt tämä lihomisen pelko. Jos koen itseni epämiellyttäväksi, se heijastuu myös ihmissuhteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Sen takia liikunta on "pitänyt minut ruodussa" eli muu elämä on myös tasapainottunut. Siksi pelottaa pitää lepojaksoa, kun ei tiedä miten pääkoppa siihen reagoi.
Mutta otan päivän kerrallaan, ja teen vaikka rauhallisempia kävelyitä nyt ensi alkuun. Onnittelen omasta asenteestasi ja toivon että se pysyy. Uusin mielin kohti huomista :)
Ylikuntoa hoidettaessa on tärkeää että kroppa saa tarpeeksi energiaa ja vitamiineja. Eli ei ole mitään hyötyä siitä, että makaat ja syöt 700 kcal päivässä. Myös lihashuolto on tärkeätä, kevyitä kävelylenkkejä niin kuin sanoitkin ja muista venyttely myös!
Kokemuksesta tiedän että on vaikeata vain levätä, tuntuu ettei pää kestä. Mutta älä ajattele tätä hommaa ns. sydämellä ja mutulla vaan raa'alla järjellä. Sama kuin lihaville on vaikeata jättää herkut pois, sinäkään et saa antaa mielihaluillesi valtaa, vaan annat kropan levätä ja parantua!
Tsemppiä!
Jeps, ei kai tässä muu auta kuin keksiä muuta viriketoimintaa ja tehdä niitä kävelyitä. Niin ja koittaa syödä riittävästi. Tosiaan nyt jo aika hölmö olo, kun ei ole päässyt purkautumaan liikunnan avulla ja kaikki ongelmat ym. junnaa vaan päässä... Noh, toivottavasti ensi yö ei ole niin tuskaisa kuin viime. Jos vain tuo pääkoppa pysyisi hallinnassa...
Kiitos kommentistasi :)
ei turhaan lepopäivistä muistutella =)
Tsemppii sulle ja ota rauhallisesti.
Se mitä syöt on tärkeämpää kuin se miten paljon liikut, jos siis laihdutat
"sairastuin" ylikuntoon jokunen vuosi sitten. toipumiseen meni vuosi, silloin tuntui että apua, en pysty elämään jos en voi urheilla. tuion lepotauon aikana tapahtui kuitenkin päässäni muutos terveempään suuntaan. huomasin että elämässä on muutakin kuin urheilu. nykyään en enää urheile pakonomaisesti kuten ennen, vaan olen alkanut kuunnella kehoni viestejä. jos se on väsynyt, huilaan hyvällä omalla tunnolla. ja usko tai älä, tulokseni (harrastan juoksua) ovat parantuneet kun olen hieman vähentänyt ja keventänyt treeniä. elimistö ehtii palautua ja kunto kohenee.
lihomisesta älä ole huolissasi, syö noormaalisti terveellistä ruokaa, elimistösi tarvitsee sitä toipumiseen. jos pari kiloa tulisikin levon aikana, se lähtee pois kun aloitat liikunnan uudelleen. tärkeää on nyt miettiä, mitä teet väärin harjoittelussasi tai onko ruokavaliossasi puutteita. suosittelen urheilulääkärin luona käyntiä. hän on perehtynyt näihin asioihin.
Huh, vuosi on jo aika pitkä toipumisaika. En yhtään ihmettele, että ehtii tapahtua psyykkinenkin muuos siinä ajassa. Niinhän se on kai vähän joka asiassa, että liika on aina liikaa ja tulokset jopa parantuvat kun tajuaa vähentää kuormitusta.
Viime yö oli varsin nautinnollinen, kun jätin eiliseltä kaiken liikunnan pois. Ei ollut hikoilua tai heräilyjä. Olen myös miettinyt, että mitä voisin tehdä harjoittelussa toisin, sitten kun sen taas aloitan. Ainakin lepäilen nyt sen verran kuin tarvitsee, ja aloitan sitten pikkuhiljaa niin että pyrin ylläpitämään lihaskuntoa enkä niinkään parantamaan sitä. Lähinnä se on se treenin laatu, mistä pitää vähän tinkiä. Ja jos tulee rankempi treeni, niin sitten useampi lepopäivä. Sama juttu ruoan kanssa: täytyy panostaa laatuun.
Taitavat olla ihan hyviä herättäjiä nämä toisinaan tulevat pakolliset elämänmuutokset :P
Kiitos sinullekin kommentistasi! Mukavaa että ihmisillä on loppujen lopuksi niinkin positiivisia kokemuksia asiasta :)