suhde lääkäriin joka ei olisi omalääkäri vaan hoitava päivystävä tai muu akuutti tai erikoislääkäri jonka luona käydään harvemmin.Eräs tuttu psykiatri sanoi että ei olisi koska lääkärin vapaa aika on hänen omansa.
Onkohan eettisesti oikein
jos potilaalla olisi
8827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tarkoitat? Lääkäri-asiakas-suhdettako? Vai jotain muuta suhdetta?
Mistä omalääkäristä sinä kirjoitat? Terveyskeskuksen ns.omalääkäristäkö? Itse olen jo liki 50v, enkä ole koskaan elämässäni käyttänyt terveyskeskuspalveluja en ole ollut yhdenkään tk-lääkärin asiakkaana.
..."tai erikoislääkäri....", en ymmärtänyt mitä tuolla viestilläsi oikein tarkoit. Itse käyn kerran vuodessa endokrinologilla, kerran vuodessa gynekologilla jne.
Jos tarvitsen lääkäriä, käytän jo pitkään käyttämääni lääkäriaseman yleislääketieteen erikoislääkäriä, riippuu voinnistani, joskus käyn kerran viikossa, joskus kerran parissa kuukaudessa.
Nä edellämainitut ovat ainakin minulle niitä ns. omalääkäräreitä ja asiassa ei eettisesti ole yhtikäs mitään ihmeellistä.
Ja sitä paitsi, eihän kukaan nyt VAPAA-AJALLAAN asiakkaitaan hoida, ota puheluita vastaan jne.
Ilman muuta läkärin vapaa-aika on hännen omaa vapaa-aikaansa, kyllähän sen nyt jokainen tajuaa.
Itselläni on mm. kännykkänumero tälle yleislääk.erikoislääkärille, periaatteessa voin ottaa yhteyttä koska tahansa tarve vaatii, toistaiseksi en ole ottanut yhteyttä vastaanottoajan ulkopuolella.
En varmasti ymmärtänyt kysymystäsi oikein.....
Eeetisesti taas ei ole oikein ylläpitää suhdetta, siis lääkärin puolelta on eettisesti väärin pitää yllä suhdetta (siis rakkaus/seksisuhdetta) omaan asiakkaaseensa. Jos niin sattuu käymään ja molemmat suhteeseen ovat valmiit,niin sitten vain asiakasuhde poikki....
seurustelin lääkärin kanssa.Kävinpä jopa kerran hänen vastaanotollaan jotain pientä vaivaani hoidattamassa.Samoin hän antoi minulle erityisrokotukset joita tarvitsin ulkomaanmatkaani varten.Emme kumpikaan kokeneet että asiassa olisi ollut mitään eettisesti väärää.Riippuu siis siitä mitä ja miten asioita tehdään.Mielestäni esim olisi eettisesti väärin jos Psykiatrilla on suhde potilaaseensa.
aikoinani lääkärin kanssa,totta kai hän kirjoitti minulle esim. antibiootit ym., tutkittuaan minut (vastaanotolle ei tarvinnut mennä kun avoliitossa asuimme), samoin rokotukset ym.
Eihän kahden aikuisen seurustelusuhteessa ole eettisesti mitään väärää, oli ammatti sitten mikä tahansa.
Totta kai se, että jos esim. psykiatrilla on suhde POTILAASEENSA, se on eettisesti ja ammatillisesti aivan väärin. Tai yleensäkin lääkärillä, oli hän sitten erikoistunut tahi ei, moraalisesti on väärin olla suhteessa POTILAASEEN.
Minä en ollut miehelle potilas, on avovaimo.
avovaimo, en potilas.
siis hoitavanlääkärin ja potilaan välille syntynyt suhde(eivät ennestään tunteneet)(ei hoitosuhde vaan suhde kahden ihmisen välillä)
Siis "tuttu" lääkäri/psykiatri sanoi että ei kuulu muille kenen kanssa lekuri viettää vapaa aikaansa (kysymyksessä ei ollut psykiatrin ja potilaan välinen suhde vaan psykiatrilta tuttuna kysytty kysymys potilaan ja lääkärin välisestä suhteesta yleensä)
vaikka kiinnostus heräämään vastaanottokäynnin aikana päivystyksessä molemmin puolin tai vaikka erikoislääkärillä jota ei käytä säännöllisesti eli satunnaisten tai muutaman käynnin potilas-lääkärisuhteen aikana.
on molemminpuolista niin mikäs siinä, kaksi aikuista ihmistä voi tehdä mitä haluavat,tavata vastaanoton ulkopuolella jne.
Ei ole oikein, että lääkäreillä on suhteita kehenkään. Selibaatti ja nyrkkikyllikki kunniaan.