Onko tämä nyt oikea paikka tälle, mutta täällä tuntuu pyörivän viisasta väkeä ^^.
Niin, käyn samaa koulua sukulaiseni kanssa. Joudun pakosti juttelemaan hänen kanssaan ja hän ei todellakaan puhu mistään muusta kuin muiden mokista esim. mitä he ovat kännissä mokanneet. Ja naureskelee niille, hän tuntuu saavan suurta tyydytystä siitä. Tai sitten valittaa jostain asiasta.
Toisaalta hän on aika positiivinen ihminen, vai voisiko sitä niin sanoa.. koska hän nauraa kokoajan muiden virheille. Se on aika lähellä "ilkkumista" muttei kuitenkaan.
En haluaisi olla tylyn oloinen hänelle, olemalla nauramatta hänen jutuilleen. Mutta koska en itse pidä siitä että minulle nauretaan selkäni takana, niin en tahtoisi itsekään nauraa muille.
Ja ei oikein ole mitään muuta aihetta mistä hänen kanssaan voisi puhua.
Niin, käyn samaa koulua sukulaiseni kanssa. Joudun pakosti juttelemaan hänen kanssaan ja hän ei todellakaan puhu mistään muusta kuin muiden mokista esim. mitä he ovat kännissä mokanneet. Ja naureskelee niille, hän tuntuu saavan suurta tyydytystä siitä. Tai sitten valittaa jostain asiasta.
Toisaalta hän on aika positiivinen ihminen, vai voisiko sitä niin sanoa.. koska hän nauraa kokoajan muiden virheille. Se on aika lähellä "ilkkumista" muttei kuitenkaan.
En haluaisi olla tylyn oloinen hänelle, olemalla nauramatta hänen jutuilleen. Mutta koska en itse pidä siitä että minulle nauretaan selkäni takana, niin en tahtoisi itsekään nauraa muille.
Ja ei oikein ole mitään muuta aihetta mistä hänen kanssaan voisi puhua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle nyt tulis mieleen et voiskohan sillä ilkkujalla olla itsellä tarve kohottaa oman arvon tunnettaan ilkkumalla muita... monien olen huomannut sitä tekevän että pönkittää egoa muiden kustannuksella. pohjalla huono omanarvontunto joka hetkeksi nousee kun saa ilkkua muita, mutta ei koskaan tarpeeksi..
se voi tosiaan olla..
Aina vastaavanlaisessa tapauksessa kyse on huonosta itsetunnosta ja siihen liittyvistä toimista kuten jo mainittiin! AINA!