Onko muilla kokemuksia rajusta uhmaajasta?
Meidän neidin uhma eikun vaan pahenee. Alkoi kesällä, kun perheeseen syntyi vauva, jota kuitenkin odotettiin yhdessä ja jota tyttö hoitaa mielellään, eikä ole pikkuveikkaan uhmaansa kohdistanut.
Neiti on ruvennut piirtelemään seiniin ja olipa yhtenä päivänä sotkenut huoneensa seinää verellä (kaivanut nenäänsä ja saanut sen ratkeamaan).
Päivänä muutamana oli katkaissut gerbiililtä hännän!!!
Siihen saattaa sylkeä silmille...
Minulta alkaa voimat jo loppua, kun ei järkipuhe riitä... Aikaa kuitenkin annetaan aina kun poika nukkuu ja tehdään yhdessä kivoja juttuja. Olenpa muutaman kerran suuttunut ja läimäyttänytkin, mutta pyytänyt kyllä sitten anteeksi ja selittänyt miksi niin tein.
Auttakaa hyvät ihmiset, ennenkuin minulta keinot ja järki loppuu.
4v uhma
8
3256
Vastaukset
- äiti myös
Meidän kuopuksen (5v) uhma on nyt kestänyt noin vuoden, ja vielä tuntuu jatkuvan. Hermo on välillä minullakin kireällä, mutta pakko yrittää jaksaa. Välillä raivostun ja annan tukkapöllyä, mutta kadun kyllä saman tien. Pitää vain yrittää selittää, miksei jotain saa tehdä ja vahtia vähän tarkemmin, että näkee heti mihin on ryhtymässä. Kyllä se uhma ohi menee joskus (ennen murrosikää..) Tsemiä!
- Onneksi ohi
n. 4 1/2 vuotta. Tyttelin uhmaikä alkoi, kun hän oli vuoden vanha! Hän hakkasi nimittäin päätään lattiaan, kun ei saanut tahtoaan perille. Kauppaan ei ollut asiaa muuta kuin rattaissa ja tiukasti valjaissa kiinni, eikä aina silloinkaan. Onneksi uhma loppui eskarin puolessa välissä.
Uhmaan ei auta muuta kuin aika ja tiukka ja johdonmukainen kuri. Ota lapsi uhmakohtauksen keskellä syliisi, pitele tiukasti ja selitä asiat helppotajuisesti.- OHI ON
Meillä kesti n. 5 1/2 vuotta, alkoi kanssa vuoden vanhana.
Tyttärellämmekin oli tapana hakata päätä lattiaan tai mihin nyt sattui osumaan, potkia ja sätkiä ja kiemurrella. Tähän yhdistettiin kaistapäiseltä kuuluva rääkyminen.
Yritin ottaa neuvoista vaarin ja pitää sylissä, mutta olen niin pienikokoinen, että tyttö hakkasi päätään leukaani, hyvä etteivät hampaani irronneet!
Muutaman kerran tuskissani yritin täysillä puristaa hänet syliini ja ottaa aikaa kuinka kauan jaksan pidellä. Ennätys oli 20 minuuttia. Sen jälkeen käteni ja koko kroppani tärisi pitkään. Ihan kun olisi kuntosalilla harjoitellut 2 tuntia! Lapsi ei kuitenkaan lopettanut vielä uhmailuaan vaan jatkoi huoneessaan... Selittelystä ei tullut mitään koska tyttö huusi (että jaksoikin!) kurkkusuorana koko ajan. Hän oli ikäänkuin "toisessa maailmassa", ei reagoinut mihinkään.
Kävin juttelemassa neuvolapsykologilla asiasta, mutta hän vain lohdutteli, että kyllä se siitä... Sanoi, että lapsi on tavallista herkempi. Niinpä.
Vasta esikoulussa alkoi helpottaa. Sitä odotinkin. Tyttäreni meuhkasi minulle kahvilan kassalla jostain, johon eräs nainen heitti kommenttinsa, ihan asiallisen. Tyttö keskeytti huudon ja sanoi tälle "tyhmä täti". Olin nolo. Tämä täti alkoi lohdutella, että hänellä oli aivan samanlainen tytär. Uhmaikä alkoi jo 1 vuotiaana. Kysyin koska se sitten meni ohi ja hän vastasi "6-vuotiaana". Silloin se sitten helpotti. Onneksi muilla lapsillani ei ole ollut noin äärimmäistä uhmaikää!
- hermot kireellä myös
Kuulostaa tutulta.Meidän poika 4v,karkaili kaupassa ja eksyikin kerran suureen markettiin.Jotain oppi onneksi siitä reissusta.Päivät kuluvat vaihtelevalla menestyksellä.Välillä poikamme uskoo kieltoja mutta useinmiten ei usko sanaakaan.Kyläreissuilla hän aloittaa riehumisen.Kohta pitää rajoittaa kyläilyjä jos poika ei ala tottelemaan..Hermothan sitä menee minullakin useamman kerran päivässä.No aikansa kutakin.Eiköhän tulevaisuudessa ole helpompaa..Jotkut "viisaammat" sanovat,että mitä kovempi uhma lapsuudessa,sitä helpompaa murrosiässä.Koita jaksella!
- sirpa2
4.5v poika on ruvennut piirteleen joka paikkaan, välistä on niin vauvaa että. 6vuotias sitten vetelee vaatteet kaapista, siihen kaataa lelut ja kaapista haetaan hienotsokerit kaiken päälle.. tämmöinen alkoi vuosi sitten kun nuorimmainen syntyi.. vaikka pitääkin pikkuneidistä. Poika ei tunnu muistavan että toinen ei kestä vielä kovin rajuja otteita.. mummolassa sitten on mahdollisimman kiltti ja kultainen poika, joka viikkasi vaatteensakin ja keräsi tavarat lattialta.
Isänsä ei tee lasten kanssa mitään, vaikka kotona sauukin.. nuorimmainen jopa vierasti häntä koovasti!
Joten kaikki puretaan sitten äitiin.. isäää käytetään vaan rahanlähteenä ja haetaan lupa johonkin asiaan, minkä minä olen kieltänyt.. eikä näissä asioissa auta miehelle puhuminen. Lisäksi anoppi antaa muksuille omia lupiaan.. kuten 4.5vuotiaalle lupa imeä peukaloaan kun minä yritän vierottaa siitä (maitohampaat jo ihan vääntyneet jatkuvasta peukun imemisestä)
Joten pidä siinä sitten rajoja ja sääntöjä.. - äippä minäkin
viisaampi en ole kuin sinäkään mutta kokemuksesta voin sanoa että ainakin meidän kohdalla pitää paikkansa tuo mitä kovempi uhma sitä helpompi murrosikä pojalla ei ollut uhmaa mutta nyt on murrosikä ja kova, jos saisi valita kummanko ottaisi niin uhmis olisi parempi niinpä nyt kun on 2 uhmaikäistä tyttöä ja on uhmaa niin vaan toivoo että murkkuikä olisi helpompi
- thereza
meidän pikkumies (4½ v) on kultainen ja järkevä, mutta kun sille päälle sattuu, rääkkää sisaruksiaan, potkii seiniä (naapuriparat!), hajottaa paikkoja yms. kivaa... olen jutellut pojan kanssa jälkeen päin, ja on itsekin pahoillaan tekemisistään, mutta kun uhmavaihde menee päälle, sille ei voi mitään. hyvä puoli asiassa on, että ei varmaan anna kenenkään hyppiä silmilleen, vahva luonne on pääoma!
- Kirsi
Kuulostaa tutulta paitsi meidän uhmakas on 3 v. Hän erittäin mustasukkainen pikkusiskolle (8 kk) ja luonteeltaan erittäin tempperamenttinen. Tässä joitakin keinoja jotka eivät ole tai ovat tepsineet: Kun sille päälle ottaa niin hän jaksaa huutaa yhtä menoon parikin tuntia. Kiinni pitelemistä on turha kuvitellekaan. Se pahentaa vain asiaa eli annamme hänen huutaa rauhassa. Joskus vain siirrän hänet omaan huoneeseensa huutamaan.
Seuraavat keinot ovat toimineet:
Käsien pesemistä olemme opetelleet uudestaan väkisin, kun se on aina tuntunut taas unohtuvan. Lyömisestä saa viedä välillä omaan huoneeseen jäähylle. Torumisesta ei ole apua. Jos olemme lähdössä ulos, niin huomautan asiasta ja alan laittaa itselleni ja vauvalle päälle. Uhmaikäisemme ei tee asialle mitään ennen kuin olen lähdössä ovesta ulos. Sitten vasta tulee kiire ja itku, kun hän huomaa, että olen "todella" menossa ilman häntä. Pari kertaa lähdin todella ulos ovesta ja annoin hänen vähän aikaa huutaa oven takana yksin.
Koville ottaa ja hermot menee. Odotan vain, että tämä joskus helpottaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod225564- 324900
- 292814
- 342374
- 372078
- 152028
En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191657- 121611
- 231512
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons291489