laihdutus ja juoksu

Vastaus aloittajan kysymykseen:
hyvä ja tehokas palautuminen vaatii riittävästi energiaa.
Miinuskaloreilla eläminen hidastaa palautumista, laskee harjoitustehoja ja täten luonnollisesti hidastaa kunnon kehittymistä.

Laihduttamisen kannalta ei ole olennaista käveletkö vai juoksetko.
Sitä enemmän laihdut, mitä enemmän energiaa kulutat.
Järkevän harjoittelun ja kropan kunnossa pysymisen kannalta on taas hyvinkin oleellista, millä tehoilla liikut.

Peruskestävyys on pohja, jonka päälle kaikki rakentuu.
PK-harjoitukset ovat matalatehoisia suht pitkiä harjoituksia, joita tulisi olla vähintään puolet viikon treeneistä.
Harjoitus tuntuu mukavalta, helpolta ja sitä voisi jatkaa hyvinkin pitkään.

Vauhtikestävyysharjoittelu tuo terävyyttä PK-harjoittelulla saavutettuun hyvään pohjakuntoon ja opettaa elimistöä sietämään paremmin maitohappoja.
VK-harjoitus on PK-harjoitusta lyhyempi, hengästyt selvästi, treeni tuntuu rasittavalta, mutta harjoituksen jälkeen et ole kuitenkaan aivan kuollut.
Harjoitustaustasta ym. riippuen VK-harjoitteita voi olla viikossa n.0-3.
Maksimikestävyysharjoittelua ei tavalliselle kuntoilijalle edes suositella.
MK-harjoitus on äärimmäisen rasittava ja palautuminen kestää pitkään.
Urheilijoilla ja tottuneilla, pitkän liikuntataustan omaavilla, erittäin hyväkuntoisilla liikkujilla MK-harjoitus voi olla ohjelmistossa silloin tällöin, n.0-2 krt/vko.

Ei ole olemassa mitään tiettyä aikarajaa, jonka jälkeen "elimistö vasta alkaa toimia".
Kaikki liikunta on kotiinpäin.
Pääasia, että liikut sinulle mukavalla tavalla.
Ja mielellään järjen kanssa.
Laihduttamisessa tärkeintä on ruokavalio.

dfbmafnaf'änm<fsn kirjoitti:

Vastaus aloittajan kysymykseen:
hyvä ja tehokas palautuminen vaatii riittävästi energiaa.
Miinuskaloreilla eläminen hidastaa palautumista, laskee harjoitustehoja ja täten luonnollisesti hidastaa kunnon kehittymistä.

Laihduttamisen kannalta ei ole olennaista käveletkö vai juoksetko.
Sitä enemmän laihdut, mitä enemmän energiaa kulutat.
Järkevän harjoittelun ja kropan kunnossa pysymisen kannalta on taas hyvinkin oleellista, millä tehoilla liikut.

Peruskestävyys on pohja, jonka päälle kaikki rakentuu.
PK-harjoitukset ovat matalatehoisia suht pitkiä harjoituksia, joita tulisi olla vähintään puolet viikon treeneistä.
Harjoitus tuntuu mukavalta, helpolta ja sitä voisi jatkaa hyvinkin pitkään.

Vauhtikestävyysharjoittelu tuo terävyyttä PK-harjoittelulla saavutettuun hyvään pohjakuntoon ja opettaa elimistöä sietämään paremmin maitohappoja.
VK-harjoitus on PK-harjoitusta lyhyempi, hengästyt selvästi, treeni tuntuu rasittavalta, mutta harjoituksen jälkeen et ole kuitenkaan aivan kuollut.
Harjoitustaustasta ym. riippuen VK-harjoitteita voi olla viikossa n.0-3.
Maksimikestävyysharjoittelua ei tavalliselle kuntoilijalle edes suositella.
MK-harjoitus on äärimmäisen rasittava ja palautuminen kestää pitkään.
Urheilijoilla ja tottuneilla, pitkän liikuntataustan omaavilla, erittäin hyväkuntoisilla liikkujilla MK-harjoitus voi olla ohjelmistossa silloin tällöin, n.0-2 krt/vko.

Ei ole olemassa mitään tiettyä aikarajaa, jonka jälkeen "elimistö vasta alkaa toimia".
Kaikki liikunta on kotiinpäin.
Pääasia, että liikut sinulle mukavalla tavalla.
Ja mielellään järjen kanssa.
Laihduttamisessa tärkeintä on ruokavalio.

Lue lisää

Puolustan edellistä kirjoittajaa kuitenkin! Itse juoksen niin että ensin otan vauhdin mikä tuntuu helpolta ja hyvältä. Siihen lisätään sykemittarilla 10 sykkeeseen. Juoksu tuntuu raskaammalta, ja selvästi hengästyy niin että pystyy juuri ja juuri kommunikoimaan. Kuitenkin vauhti on sellainen että sitä pystyy ylläpitämään pidempääkin matkaa. Hommaa helpottaa suuresti mielikuvaharjoitteet. Itse kuvittelen vyötärölleni vyön jota vetää kumiköysi eteenpäin. Kuulostaa tyhmältä, mutta tosiaan keventää juoksua ja auttaa jaksamaan. Koskaan en mieti että juoksen niin-ja-niin monta tolpan väliä, tai että juoksen seuraavaan mutkaan asti ja sitten kävelen. Juoksen aina _toistaiseksi_ ja tällöin voi yllättäen matka olla useita kilometrejä ilman ongelmia.

Korkea syke tietenkin polttaa enemmän kaloreita. Suhteellisesti vähemmän rasvaa, mutta grammoina rasvaa kuluu silti enemmän. Ja lisäksi tulee bonus: kroppa tottuu korkeampaan sykkeeseen ja oppii käyttämään enemmän rasvaa hyödyksi. Eli kovakuntoinen kaveri käyttää paljon rasvaa energiana juostessaan lähellä maksimisykettä.

Tietenkin fakta on fakta, eikä tämmöisiä harjoituksia voi tehdä perättäisinä päivinä. Pari kolme kertaa viikossa teen tuon, ja silloinkin 1 tai 2 lenkkiä pitää olla lyhyempiä, semmoisia puolentunnin rykäisyjä.

Peruskestävyyttä taas tulee fillarilla. Sillä on pakko pitää syke matalalla. Jos syke nousee korkealle niin ainakin minun jalat "palavat" ja maitohapot ottavat vallan. Lenkki loppuu siihen.

Voin kertoa omista kokemuksista. Pari vuotta sitten aloitin juoksuharrastuksen. Ekat pari viikkoa ovat raskaita. Sattuu, hengästyy, pistää ja mummot menee ohi. Mutta sitten tapahtuu kropassa jotain ihmeellistä. Huomaat että kunto on selvästi kasvanut, pystyt hölkkäämään pitkiä matkoja eikä tunnu edes pahalta. Itse olin juossut vuoden verran useita kertoja viikossa, kun pääsin siihen pisteeseen että muita juoksijoita alkoi tulemaan selkä edellä vastaan. Se on hieno hetki. Varsinkin kun itse juoksee 10 km lenkkiä ja tietää toisen juoksijan vetävät 5km matkaa (tuttu miljöö nääs) Silloin saman kaverin voi ohittaa kahteen kertaan. Toisaalta alkaa myös ymmärtämään ja kunnioittamaan tosijuoksijoita. Sitten kun on itse juossut 15km puoleentoista tuntiin, niin voi ihmetellä miten prkleessä joku tikku-ukko painaa 42km kahteen tuntiin. Eikä taida edes hengästyä.

Juoksuharrastuksen myötä huomasin myös ettei töissä tuntunut enää kylmältä. Ennen käytin konttorissa villapaitaa, nykyään on pakko olla t-paita päällä. Samoin kaikki konttorihommatkin tuntuvat kevyemmiltä kun ei paikat väsy ja kolota. Päivä menee helpommin ohi. Ja paras puoli on se, että saa syödä melkein mitä huvittaa.

sykkijä kirjoitti:

Puolustan edellistä kirjoittajaa kuitenkin! Itse juoksen niin että ensin otan vauhdin mikä tuntuu helpolta ja hyvältä. Siihen lisätään sykemittarilla 10 sykkeeseen. Juoksu tuntuu raskaammalta, ja selvästi hengästyy niin että pystyy juuri ja juuri kommunikoimaan. Kuitenkin vauhti on sellainen että sitä pystyy ylläpitämään pidempääkin matkaa. Hommaa helpottaa suuresti mielikuvaharjoitteet. Itse kuvittelen vyötärölleni vyön jota vetää kumiköysi eteenpäin. Kuulostaa tyhmältä, mutta tosiaan keventää juoksua ja auttaa jaksamaan. Koskaan en mieti että juoksen niin-ja-niin monta tolpan väliä, tai että juoksen seuraavaan mutkaan asti ja sitten kävelen. Juoksen aina _toistaiseksi_ ja tällöin voi yllättäen matka olla useita kilometrejä ilman ongelmia.

Korkea syke tietenkin polttaa enemmän kaloreita. Suhteellisesti vähemmän rasvaa, mutta grammoina rasvaa kuluu silti enemmän. Ja lisäksi tulee bonus: kroppa tottuu korkeampaan sykkeeseen ja oppii käyttämään enemmän rasvaa hyödyksi. Eli kovakuntoinen kaveri käyttää paljon rasvaa energiana juostessaan lähellä maksimisykettä.

Tietenkin fakta on fakta, eikä tämmöisiä harjoituksia voi tehdä perättäisinä päivinä. Pari kolme kertaa viikossa teen tuon, ja silloinkin 1 tai 2 lenkkiä pitää olla lyhyempiä, semmoisia puolentunnin rykäisyjä.

Peruskestävyyttä taas tulee fillarilla. Sillä on pakko pitää syke matalalla. Jos syke nousee korkealle niin ainakin minun jalat "palavat" ja maitohapot ottavat vallan. Lenkki loppuu siihen.

Voin kertoa omista kokemuksista. Pari vuotta sitten aloitin juoksuharrastuksen. Ekat pari viikkoa ovat raskaita. Sattuu, hengästyy, pistää ja mummot menee ohi. Mutta sitten tapahtuu kropassa jotain ihmeellistä. Huomaat että kunto on selvästi kasvanut, pystyt hölkkäämään pitkiä matkoja eikä tunnu edes pahalta. Itse olin juossut vuoden verran useita kertoja viikossa, kun pääsin siihen pisteeseen että muita juoksijoita alkoi tulemaan selkä edellä vastaan. Se on hieno hetki. Varsinkin kun itse juoksee 10 km lenkkiä ja tietää toisen juoksijan vetävät 5km matkaa (tuttu miljöö nääs) Silloin saman kaverin voi ohittaa kahteen kertaan. Toisaalta alkaa myös ymmärtämään ja kunnioittamaan tosijuoksijoita. Sitten kun on itse juossut 15km puoleentoista tuntiin, niin voi ihmetellä miten prkleessä joku tikku-ukko painaa 42km kahteen tuntiin. Eikä taida edes hengästyä.

Juoksuharrastuksen myötä huomasin myös ettei töissä tuntunut enää kylmältä. Ennen käytin konttorissa villapaitaa, nykyään on pakko olla t-paita päällä. Samoin kaikki konttorihommatkin tuntuvat kevyemmiltä kun ei paikat väsy ja kolota. Päivä menee helpommin ohi. Ja paras puoli on se, että saa syödä melkein mitä huvittaa.

Lue lisää

joo, minäkin vedän peruskuntolenkkejä "mukavalla tempolla" 2 kertaa viikossa n. 10 -15 km ja kerran tai kaksi viikossa juoksen ihan maksimisykkeillä 3-4 kilsaa ja ihan tarkoituksella maitohapoille. Tämä mukava tempo ei kyllä minulle tarkoita mitään rupatteluvauhtia vaan tavoitteena on kyllä parantaa peruskuntoa lisäämällä sykkeeseen aina hieman.

Juokseminen on siitäkin hieno harrastus, kuten sanoit, että siinä kehittymisensä huomaa suhteellisen nopeasti. Oma "mukava tempo" oli aluksi juuri ja juuri kävelyvauhtia nopeampi ja nyt pari vuotta myöhemmin se onkin jo lähemmäs 10km/tunnissa.

linjalla kirjoitti:

joo, minäkin vedän peruskuntolenkkejä "mukavalla tempolla" 2 kertaa viikossa n. 10 -15 km ja kerran tai kaksi viikossa juoksen ihan maksimisykkeillä 3-4 kilsaa ja ihan tarkoituksella maitohapoille. Tämä mukava tempo ei kyllä minulle tarkoita mitään rupatteluvauhtia vaan tavoitteena on kyllä parantaa peruskuntoa lisäämällä sykkeeseen aina hieman.

Juokseminen on siitäkin hieno harrastus, kuten sanoit, että siinä kehittymisensä huomaa suhteellisen nopeasti. Oma "mukava tempo" oli aluksi juuri ja juuri kävelyvauhtia nopeampi ja nyt pari vuotta myöhemmin se onkin jo lähemmäs 10km/tunnissa.

Lue lisää

Niin piti lisäämäni tuohon kirjoitukseeni että vanhalla paskalla ruokavaliolla paino tippui 10kg about puolessa vuodessa. Toki lähti lihastakin, kun nääs harrastan voimailua samalla. Piti ostaa kaappiin uusia farkkuja kun vanhat tippuivat lonkkaluiden ohi.

Tärkeintä ei mielestäni ole matka. Itse juoksen mielelläni aikaa. Eli lyhyt lenkki on 30min ja pidempi tunti. Yli mennään kun sattuu jalka nousemaan. Jos kotiportilla tuntuu että ei ole kiire mihinkään ja vielä voisi jatkaa niin eikun lisää lenkkiä vaan.