laihdutus ja juoksu

palautumisongelma

Jos laihduttaa ja yrittää harrastaa juoksua samanaikaisesti, niin voiko olla että kunto ei nousekaan? Ts. vaatiiko hyvä ja tehokas palautuminen sen, että syö kaiken kulutetun energian?

Mulla on muutama kilo vielä laihdutus-urakkaa jäljellä ja tuntuu että kunto vaan junnaa paikallaan. Syitä toki voi olla muitakin, mutta epäilen että ravintomäärät vaikuttaa osaltaan. Lisäksi joskus tulee syötyä laadutonta ruokaa (=tuplahuono).

Kannattaisiko laihdutuksen ajaksi yrittää vain ylläpitää kuntoa, tai esim. siirtyä kävelyyn (polttaisi rasvaakin vähän tehokkaammin)?

5

1123

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kuntohullu

      kunto ei nouse automaattisesti pelkästään juoksemalla. oletko "lönkytellyt" vai oikeasti juossut?

      siinä on tietty ero: jos juokset vain sillä nopeudella minkä fysiikkasi kestää (tuntuu vielä hyvältä, et KUNNOLLA hengästy), tuskin kuntosi nousee.

      aerobinen treeni vaatii että juokset yli puoli tuntia, jolloin elimistösi vasta aloittaa "toimimisen". ja vasta tällöin keuhkojen hapenottokyky nousee.

      juoksulenkin tulisi AINA olla kestoltaan yli puoli tuntia, mieluiten reilusti enemmän ja välillä "repäisten" täyteen vauhtiin.

      tästä on selvä hyöty keuhkojen hapenottokyvyn lisäämiseen kuten ts. ns. rasvanpoltoon.

      • dfbmafnaf'änm<fsn

        Vastaus aloittajan kysymykseen:
        hyvä ja tehokas palautuminen vaatii riittävästi energiaa.
        Miinuskaloreilla eläminen hidastaa palautumista, laskee harjoitustehoja ja täten luonnollisesti hidastaa kunnon kehittymistä.

        Laihduttamisen kannalta ei ole olennaista käveletkö vai juoksetko.
        Sitä enemmän laihdut, mitä enemmän energiaa kulutat.
        Järkevän harjoittelun ja kropan kunnossa pysymisen kannalta on taas hyvinkin oleellista, millä tehoilla liikut.

        Peruskestävyys on pohja, jonka päälle kaikki rakentuu.
        PK-harjoitukset ovat matalatehoisia suht pitkiä harjoituksia, joita tulisi olla vähintään puolet viikon treeneistä.
        Harjoitus tuntuu mukavalta, helpolta ja sitä voisi jatkaa hyvinkin pitkään.

        Vauhtikestävyysharjoittelu tuo terävyyttä PK-harjoittelulla saavutettuun hyvään pohjakuntoon ja opettaa elimistöä sietämään paremmin maitohappoja.
        VK-harjoitus on PK-harjoitusta lyhyempi, hengästyt selvästi, treeni tuntuu rasittavalta, mutta harjoituksen jälkeen et ole kuitenkaan aivan kuollut.
        Harjoitustaustasta ym. riippuen VK-harjoitteita voi olla viikossa n.0-3.
        Maksimikestävyysharjoittelua ei tavalliselle kuntoilijalle edes suositella.
        MK-harjoitus on äärimmäisen rasittava ja palautuminen kestää pitkään.
        Urheilijoilla ja tottuneilla, pitkän liikuntataustan omaavilla, erittäin hyväkuntoisilla liikkujilla MK-harjoitus voi olla ohjelmistossa silloin tällöin, n.0-2 krt/vko.

        Ei ole olemassa mitään tiettyä aikarajaa, jonka jälkeen "elimistö vasta alkaa toimia".
        Kaikki liikunta on kotiinpäin.
        Pääasia, että liikut sinulle mukavalla tavalla.
        Ja mielellään järjen kanssa.
        Laihduttamisessa tärkeintä on ruokavalio.


      • sykkijä
        dfbmafnaf'änm<fsn kirjoitti:

        Vastaus aloittajan kysymykseen:
        hyvä ja tehokas palautuminen vaatii riittävästi energiaa.
        Miinuskaloreilla eläminen hidastaa palautumista, laskee harjoitustehoja ja täten luonnollisesti hidastaa kunnon kehittymistä.

        Laihduttamisen kannalta ei ole olennaista käveletkö vai juoksetko.
        Sitä enemmän laihdut, mitä enemmän energiaa kulutat.
        Järkevän harjoittelun ja kropan kunnossa pysymisen kannalta on taas hyvinkin oleellista, millä tehoilla liikut.

        Peruskestävyys on pohja, jonka päälle kaikki rakentuu.
        PK-harjoitukset ovat matalatehoisia suht pitkiä harjoituksia, joita tulisi olla vähintään puolet viikon treeneistä.
        Harjoitus tuntuu mukavalta, helpolta ja sitä voisi jatkaa hyvinkin pitkään.

        Vauhtikestävyysharjoittelu tuo terävyyttä PK-harjoittelulla saavutettuun hyvään pohjakuntoon ja opettaa elimistöä sietämään paremmin maitohappoja.
        VK-harjoitus on PK-harjoitusta lyhyempi, hengästyt selvästi, treeni tuntuu rasittavalta, mutta harjoituksen jälkeen et ole kuitenkaan aivan kuollut.
        Harjoitustaustasta ym. riippuen VK-harjoitteita voi olla viikossa n.0-3.
        Maksimikestävyysharjoittelua ei tavalliselle kuntoilijalle edes suositella.
        MK-harjoitus on äärimmäisen rasittava ja palautuminen kestää pitkään.
        Urheilijoilla ja tottuneilla, pitkän liikuntataustan omaavilla, erittäin hyväkuntoisilla liikkujilla MK-harjoitus voi olla ohjelmistossa silloin tällöin, n.0-2 krt/vko.

        Ei ole olemassa mitään tiettyä aikarajaa, jonka jälkeen "elimistö vasta alkaa toimia".
        Kaikki liikunta on kotiinpäin.
        Pääasia, että liikut sinulle mukavalla tavalla.
        Ja mielellään järjen kanssa.
        Laihduttamisessa tärkeintä on ruokavalio.

        Puolustan edellistä kirjoittajaa kuitenkin! Itse juoksen niin että ensin otan vauhdin mikä tuntuu helpolta ja hyvältä. Siihen lisätään sykemittarilla 10 sykkeeseen. Juoksu tuntuu raskaammalta, ja selvästi hengästyy niin että pystyy juuri ja juuri kommunikoimaan. Kuitenkin vauhti on sellainen että sitä pystyy ylläpitämään pidempääkin matkaa. Hommaa helpottaa suuresti mielikuvaharjoitteet. Itse kuvittelen vyötärölleni vyön jota vetää kumiköysi eteenpäin. Kuulostaa tyhmältä, mutta tosiaan keventää juoksua ja auttaa jaksamaan. Koskaan en mieti että juoksen niin-ja-niin monta tolpan väliä, tai että juoksen seuraavaan mutkaan asti ja sitten kävelen. Juoksen aina _toistaiseksi_ ja tällöin voi yllättäen matka olla useita kilometrejä ilman ongelmia.

        Korkea syke tietenkin polttaa enemmän kaloreita. Suhteellisesti vähemmän rasvaa, mutta grammoina rasvaa kuluu silti enemmän. Ja lisäksi tulee bonus: kroppa tottuu korkeampaan sykkeeseen ja oppii käyttämään enemmän rasvaa hyödyksi. Eli kovakuntoinen kaveri käyttää paljon rasvaa energiana juostessaan lähellä maksimisykettä.

        Tietenkin fakta on fakta, eikä tämmöisiä harjoituksia voi tehdä perättäisinä päivinä. Pari kolme kertaa viikossa teen tuon, ja silloinkin 1 tai 2 lenkkiä pitää olla lyhyempiä, semmoisia puolentunnin rykäisyjä.

        Peruskestävyyttä taas tulee fillarilla. Sillä on pakko pitää syke matalalla. Jos syke nousee korkealle niin ainakin minun jalat "palavat" ja maitohapot ottavat vallan. Lenkki loppuu siihen.

        Voin kertoa omista kokemuksista. Pari vuotta sitten aloitin juoksuharrastuksen. Ekat pari viikkoa ovat raskaita. Sattuu, hengästyy, pistää ja mummot menee ohi. Mutta sitten tapahtuu kropassa jotain ihmeellistä. Huomaat että kunto on selvästi kasvanut, pystyt hölkkäämään pitkiä matkoja eikä tunnu edes pahalta. Itse olin juossut vuoden verran useita kertoja viikossa, kun pääsin siihen pisteeseen että muita juoksijoita alkoi tulemaan selkä edellä vastaan. Se on hieno hetki. Varsinkin kun itse juoksee 10 km lenkkiä ja tietää toisen juoksijan vetävät 5km matkaa (tuttu miljöö nääs) Silloin saman kaverin voi ohittaa kahteen kertaan. Toisaalta alkaa myös ymmärtämään ja kunnioittamaan tosijuoksijoita. Sitten kun on itse juossut 15km puoleentoista tuntiin, niin voi ihmetellä miten prkleessä joku tikku-ukko painaa 42km kahteen tuntiin. Eikä taida edes hengästyä.

        Juoksuharrastuksen myötä huomasin myös ettei töissä tuntunut enää kylmältä. Ennen käytin konttorissa villapaitaa, nykyään on pakko olla t-paita päällä. Samoin kaikki konttorihommatkin tuntuvat kevyemmiltä kun ei paikat väsy ja kolota. Päivä menee helpommin ohi. Ja paras puoli on se, että saa syödä melkein mitä huvittaa.


      • linjalla
        sykkijä kirjoitti:

        Puolustan edellistä kirjoittajaa kuitenkin! Itse juoksen niin että ensin otan vauhdin mikä tuntuu helpolta ja hyvältä. Siihen lisätään sykemittarilla 10 sykkeeseen. Juoksu tuntuu raskaammalta, ja selvästi hengästyy niin että pystyy juuri ja juuri kommunikoimaan. Kuitenkin vauhti on sellainen että sitä pystyy ylläpitämään pidempääkin matkaa. Hommaa helpottaa suuresti mielikuvaharjoitteet. Itse kuvittelen vyötärölleni vyön jota vetää kumiköysi eteenpäin. Kuulostaa tyhmältä, mutta tosiaan keventää juoksua ja auttaa jaksamaan. Koskaan en mieti että juoksen niin-ja-niin monta tolpan väliä, tai että juoksen seuraavaan mutkaan asti ja sitten kävelen. Juoksen aina _toistaiseksi_ ja tällöin voi yllättäen matka olla useita kilometrejä ilman ongelmia.

        Korkea syke tietenkin polttaa enemmän kaloreita. Suhteellisesti vähemmän rasvaa, mutta grammoina rasvaa kuluu silti enemmän. Ja lisäksi tulee bonus: kroppa tottuu korkeampaan sykkeeseen ja oppii käyttämään enemmän rasvaa hyödyksi. Eli kovakuntoinen kaveri käyttää paljon rasvaa energiana juostessaan lähellä maksimisykettä.

        Tietenkin fakta on fakta, eikä tämmöisiä harjoituksia voi tehdä perättäisinä päivinä. Pari kolme kertaa viikossa teen tuon, ja silloinkin 1 tai 2 lenkkiä pitää olla lyhyempiä, semmoisia puolentunnin rykäisyjä.

        Peruskestävyyttä taas tulee fillarilla. Sillä on pakko pitää syke matalalla. Jos syke nousee korkealle niin ainakin minun jalat "palavat" ja maitohapot ottavat vallan. Lenkki loppuu siihen.

        Voin kertoa omista kokemuksista. Pari vuotta sitten aloitin juoksuharrastuksen. Ekat pari viikkoa ovat raskaita. Sattuu, hengästyy, pistää ja mummot menee ohi. Mutta sitten tapahtuu kropassa jotain ihmeellistä. Huomaat että kunto on selvästi kasvanut, pystyt hölkkäämään pitkiä matkoja eikä tunnu edes pahalta. Itse olin juossut vuoden verran useita kertoja viikossa, kun pääsin siihen pisteeseen että muita juoksijoita alkoi tulemaan selkä edellä vastaan. Se on hieno hetki. Varsinkin kun itse juoksee 10 km lenkkiä ja tietää toisen juoksijan vetävät 5km matkaa (tuttu miljöö nääs) Silloin saman kaverin voi ohittaa kahteen kertaan. Toisaalta alkaa myös ymmärtämään ja kunnioittamaan tosijuoksijoita. Sitten kun on itse juossut 15km puoleentoista tuntiin, niin voi ihmetellä miten prkleessä joku tikku-ukko painaa 42km kahteen tuntiin. Eikä taida edes hengästyä.

        Juoksuharrastuksen myötä huomasin myös ettei töissä tuntunut enää kylmältä. Ennen käytin konttorissa villapaitaa, nykyään on pakko olla t-paita päällä. Samoin kaikki konttorihommatkin tuntuvat kevyemmiltä kun ei paikat väsy ja kolota. Päivä menee helpommin ohi. Ja paras puoli on se, että saa syödä melkein mitä huvittaa.

        joo, minäkin vedän peruskuntolenkkejä "mukavalla tempolla" 2 kertaa viikossa n. 10 -15 km ja kerran tai kaksi viikossa juoksen ihan maksimisykkeillä 3-4 kilsaa ja ihan tarkoituksella maitohapoille. Tämä mukava tempo ei kyllä minulle tarkoita mitään rupatteluvauhtia vaan tavoitteena on kyllä parantaa peruskuntoa lisäämällä sykkeeseen aina hieman.

        Juokseminen on siitäkin hieno harrastus, kuten sanoit, että siinä kehittymisensä huomaa suhteellisen nopeasti. Oma "mukava tempo" oli aluksi juuri ja juuri kävelyvauhtia nopeampi ja nyt pari vuotta myöhemmin se onkin jo lähemmäs 10km/tunnissa.


      • sykkijä
        linjalla kirjoitti:

        joo, minäkin vedän peruskuntolenkkejä "mukavalla tempolla" 2 kertaa viikossa n. 10 -15 km ja kerran tai kaksi viikossa juoksen ihan maksimisykkeillä 3-4 kilsaa ja ihan tarkoituksella maitohapoille. Tämä mukava tempo ei kyllä minulle tarkoita mitään rupatteluvauhtia vaan tavoitteena on kyllä parantaa peruskuntoa lisäämällä sykkeeseen aina hieman.

        Juokseminen on siitäkin hieno harrastus, kuten sanoit, että siinä kehittymisensä huomaa suhteellisen nopeasti. Oma "mukava tempo" oli aluksi juuri ja juuri kävelyvauhtia nopeampi ja nyt pari vuotta myöhemmin se onkin jo lähemmäs 10km/tunnissa.

        Niin piti lisäämäni tuohon kirjoitukseeni että vanhalla paskalla ruokavaliolla paino tippui 10kg about puolessa vuodessa. Toki lähti lihastakin, kun nääs harrastan voimailua samalla. Piti ostaa kaappiin uusia farkkuja kun vanhat tippuivat lonkkaluiden ohi.

        Tärkeintä ei mielestäni ole matka. Itse juoksen mielelläni aikaa. Eli lyhyt lenkki on 30min ja pidempi tunti. Yli mennään kun sattuu jalka nousemaan. Jos kotiportilla tuntuu että ei ole kiire mihinkään ja vielä voisi jatkaa niin eikun lisää lenkkiä vaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16772
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5403
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2555
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2026
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1753
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      983
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      947
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      857
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      853
    Aihe