Hei Xena! ja muut rohkeat au pairit

mullakin varmistui tänään mun lähtö usaan. voi että kun on kiva olo kun on saanut tän jutun nyt järjestettyä. niin kauan oon tästä haaveillut ja nyt se on sitten todella edessä. elokuussa olisi tarkoitus lähteä ja jänskättää kyllä ihan sairaasti. poikaystävä jää tosin suomeen armeijaan, mutta olen päättänyt että välimatka ja ikävä vaan vahvistaa. tiedän että mun on pakko saada kokea tämä au pair-juttu enkä halua poikaystävän takia jättää sitä väliin. suhde kestää jos on kestääkseen! sittenpähän ainakin tiedän että "he´s the one".. :)
mut on kyllä ihanaa lähteä. perhe on tosi kivan tuntuinen ja perheen kaksi lasta tosi suloisia. työaika on suhteellisen mukava ja kaikki tuntuu menevän nappiin. kuitenkin kalvaa pieni epävarmuus et mitä jos se perhe ei ookkaan hyvä ja jos se onkin ihan erilainen kuin mitä on antanut ymmärtää. oon kuullut niin paljon näitä kauhujuttuja perheistä että oon tullut ihan vainoharhaiseksi. nooh, pitää vaan luottaa että kyllä kaikki hyvin menee ja enkä usko että tämä perhe voisi mitenkään olla niin kamala. tuntuvat niin mukavilta ja nuorekkailta! :)
voi kun olisi jo elokuu. vuodeksi oon lähdössä, onhan se pitkä aika mutta varmasti sen arvoinen. hyvä me!