Suhteen alku ja kaverit(tomuus?)

on se miten tyttö suhtautuu.
Olisihan se hirveä rasite olla jollekin ainoa ihmissuhde. Yritä välttää liikaa ripustautumista tai sitomista ja pidä yhteyksiä niihin kavereihisi edes harvakseltaan.

Jokaiselle tekee aika ajoin hyvää vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, eikä se "muu" ole hyvä olla aina se tyttöystävä. Mistä te sitten edes keskustelette, jos elämä pyörii kahden välissä?

Poikaystävälläni/avomiehelläni on ihan sama tilanne. Hänelläkään ei ole juurikaan sellaisia kavereita, joita tapaisi säännöllisesti. Paras kaveri asuu toisella puolella suomea.

Minulla taas on paljon ystäviä ja harrastuksen parista olen saanut ystäviä lisää.

Ei minua haittaa/vaivaa, poikaystäväni tilanne. Enkä usko, että miehet kaipaavat samalla tavalla ystäviä kuin naiset. Avokkini lähettää silloin tällöin sähköpostia kavereilleen ja joskus soittelevat.

Eli ei minua haittaa yhtään vaikka hänellä ei olekaan paljoa kavereita, koska hän ei kuitenkaan roiku minussa.
Jos hän epätoivoisesti "tarrautuisi" minuun, niin sitten olisi ongelma.

Eikä se ole välttämättä ihmisestä kiinni, että ei ole ystäviä. Elämän tilanteet muuttuu. Koulukaverit muuttaa muualle opiskelemaan tai hankkivat perheen, jolloin heitä ei juurikaan näe.

Jos sinä viihdyt omassa elämässäsi sillä ystävämäärällä ja tapaamistiheydellä joka sinulla on nyt, niin silloin sinulla on juuri oikea määrä ystäviä ja tapaat heitä juuri sopivasti. Sosiaaliset suhteet ovat henkilökohtaisia asioita, ei ole oikeaa tapaa. On niitä jotka eivät voi olla hetkeäkään yksin ja toisessa päässä täysin erakoita.

Kysehän on sinun persoonastasi. Se näkyy muussakin kuin ystävien määrässä. Juuri siinä itsenäisyydessäsi. Jos tämä tyttö ihastuu sinuun ja haluaa alkaa seurustelemaan kanssasi, niin hän ihastuu persoonaasi. Sinä olet sinä, et muutu toiseksi persoonaksi sillä että alat hänen takiaan pitämään enemmän yhteyttä ystäviisi tai antamaan itsestäsi erilaista kuvaa kuin oikeasti olet. Ei se kanna mihinkään. Et voi loppuelämääsi esittää.

Ehkä ei kuitenkaan kannata lähteä esittämään asiaa tytölle niin että hän saa sen käsityksen että häpeät sitä ettei sinulla ole hirveästi kavereita. Ja voithan tuoda esille ajatuksesi että olisi kiva kuitenkin saada niitä lisää. Jos olet avoin uusille yhteyksille niin sehän on vain hyvä tässä vaiheessa kun kuitenkin pääset kohta tutustumaan tyttösi ystäviin ja heidän kumppaneihinsa. Ja oikeastaan sekin on vaan positiivista alkuvaiheessa että sinulla on aikaa olla tyttösi kanssa etkä luuhaa joka ilta baarissa kavereidesi kanssa. Niitäkin tapauksia löytyy..

Mutta jos kaipaat lisää ystäviä niin aloita jokin uusi harrastus ja lähesty rohkeasti ihmisiä. Sitäkin voi harjoitella. Kerta kerralta se on helpompaa kun huomaa että ihmiset tulevat vastaan kun teet aloitteen. Et todellakaan ole ainut joka kaipaisi lisää ystäviä. Muillakin on tarve siihen. Kyllä niitä ystävyyssuhteita voi muodostaa kaiken ikäisenä jos panostaa siihen.

Tsemppiä sinulle jatkoon!

Tapailin kerran miestä, jolla ei ollu kavereita lainkaan. Sisaruksia oli pari ja muutama tuttu, mutta heihinkään ei ollut läheisiä välejä. Muuten kaverittomuus ei olisi haitannut, mutta hän ei oikein osannut puhua ihmissuhdeasioista. Keskustelut meni aika yksipuolisiksi kun hän ei osannut kommentoida mihinkään kun ei ollut koskaan aiemmin kuullut tai kokenut juuri mitään. Näkökulma asioihin oli hänellä aika suppea.

Toki minulla on ystäviä mutta jotenkin arjen kiireessä en ehdi heihin pitää yhteyttä (mutta niin ovat ystävänikin kiireisiä). Miehelläni on aivan samoin, se vapaa-aika mintä meillä on haluamme viettää yhdessä koiraamme ja toisiamme hoivaten.

Yhdellä ex-poikaystävälläni ei ollut yhden yhtä ystävää, ei edes kavereita. Kun kerran hänen luvalla(!) selasin hänen puhelimesta keiden numeroita siellä on ja kyselin "kukas tämä nyt on" niin vastaus oli joko sukulainen tai työkaveri. Kenellekään hän ei minua esitellyt, paitsi vanhemmilleen ja sisarilleen. No poika oli muutenkin hieman avuton elämän asioissa joten en kauaa häntä katsellut mutta suurin eron syy ei ollut ystävien puute!

Eli mielestäni ystävien puute ei ole vika ihmisessä, jokainen tekee vapaa-ajallaan mitä itse haluaa! Jos sinä olet mieluiten yksin ei tytöllä ole siihen mitään sanottavaa, jos hän sinusta välittää ei tämä aiheuta ongelmia (jos kerran muuten sosiaaliset taitosi ovat kunnossa etkä ole täysi lapanen niin kuin tuo kertomani ex-poikastyäväni oli). Kerro tytölle rehellisesti mikä tilanne on mutta turha sitä on erityisesti mainostaa, älä vaan johda harhaan kehittelemällä suurta kaveriporukkaa (voin kertoa että miehen suuri kaveriporukka voi myös tuottaa ongelmia kuten ystäväni suhteessa on käynyt) valhe paljastuu aikanaan ja valehtelu on varmasti pahempi asia kuin kaverittomuus :)

Aikuisena voi tosiaan joutua kaverittomaan tilanteeseen monesta syystä mm. paikkakunnan vaihdoksen seurauksena. Minulla ei reilu pari vuotta sitten ollut yhtään kavereita nyk. paikkakunnallani.

Tapasin silloin 2,5 vuotta sitten nyk. miesystäväni, jolle kaverit ovat hyvin tärkeitä. Toisilla treffeillämme hän kyseli kavereistani ja loppujen lopuksi suoraan, että onko sulla ylipäänsäkään kavereita. Sanoin yhtä suoraan, että ei. Totesin sen ihan vaan faktana ilman mitään tunnelatausta enkä yrittänyt selitellä asiaa mitenkään.
Mielestäni siinä jotenkin huomasin hänen silmien välähdyksestä ja katseesta, että hän arvosti sitä, että totesin näin suoraan tällaisen - hiukan erikoisen ja mahdollisesti vaikean - asian.

Asian "häpeäminen" ja selittely olisi mielestäni aika negatiivista...

Avomiehelläni ei ole yhtään ystävää. Yksi kaveri on 6 vuoden yhdessäolomme aikana käynyt meillä, ja sekin minun aloitteestani. Parille entiselle luokkakaverille minut on esitelty kaupungilla / baarissa yhteisen taipaleemme aikana.

Avomieheni "kaverimenot" rajoittuvat tasan firman pikkujouluihin ja saunailtoihin, joita on 1-3 kertaa vuodessa. Hän ei kaipaa sen enempää ihmisiä ympärilleen. Miksipä tuo minua haittaisi? Oma sosiaalinen elämäni on paljon vilkkaampaa ja usein hän on mukana minun menoissani, mutta aina vapaaehtoisesti. Hän ei juurikaan tee lähempää tuttavuutta kenenkään kanssa, mutta ei tuppisuunakaan istu.

Ei minua ole koskaan haitannut avomieheni kaverittomuus. Joskus alkutaipaleella kyllä ajattelin, että olenko "esittelykelvoton" kun en niitä kavereita tapaa, mutta sitten tajusin, etteii niitä juurikaan ole. Siinä mielessä kannattaa olla avoin alusta pitäen, ettei tyttö lähde tulkitsemaan tilannetta omin päin =)

Ole avoin. Mitä sillä voi menettää? Jos tytölle on elintärkeää että hänen poikakaverillaan on ystäviä tai läheisiä kavereita, sitten teitä ei ole tarkoitettu yhteen.