Haluaisin kuulla kommentteja ja kokemuksia siitä, miten perheelliset tai parisuhteessa elävät ovat onnistuneet sovittamaan yhteen erilaiset ruokailutottumukset, esim. jos itse on vege ja toinen taas ei. Laitatteko kumpikin itse omat safkat vai pitääkö tehdä kompromisseja puolin ja toisin? Entä ruokailutottumusten opettaminen pienille lapsille - kumman mukaan mennään?
Sekaruokaiset huushollit
Miumau
8689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jeps, mielenkiintonen aihe..
meillä minä lähes 10v ollut vege, mies OLI "normaali".. (hih). tehtiin kahta ruokaa noin vuosi, yleensä kuitenkin kasveja kun mieskin niillä todistettavasti elämään kykeni. oppi tykkäämäänkin (paitsi sienistä, harmi kyllä).
en ole koskaan pitänyt kuolleitten eläinten käsittelystä, jauheliha oli oikeastaan ainoa mistä jaksoin muonaa vääntää (kanat, kalat, hyi hitto, ne on niin paljon konkreettisemmin ELÄIMIÄ että pahaa tekee)... sekin tökki ja pahasti.
siispä luisuttiin lopulta pelkkään vegesapuskaan, on se niin helppoa. molempien mieltymyksiä noudatellaan, siis välillä toisen herkkua, välilä toisen. minä kokkaan edelleen useimmiten, onneksi välillä toisinkin päin.
sillon sun tällön tuodaan talouteen "parasta ennen" -päiväyksen ylittäneitä alemaitotuotteita. molemmat nyt siis melkovegaaneja (mikä termi!), eettisistä ja käytännöllisistä syistä.
no nih, kertokaa lisää!
minun mielestäni lapselle on sopivaa syöttää kasviksia siihen asti, kun mahdollisesti itse lihan merkityksen ymmärtäen sitä haluaa alkaa syömään.
eli ettei "sokkona" syö eläimiä pienenä.
... that's my point of view.
Kiitos vastauksesta, auttoi tosi paljon...
itse olen samaa mieltä ja myös valmis tekemään kahdet sapuskat, jos mies on tosi 'ehdoton' näkemyksessään (toistaiseksi on helppoa, kun sinkku olen).
meillä toimii samat ruuat. ei ole vielä tarvinnut eri ruokia ruveta väsäämään, vaikka toinen on lihansyöjä toinen ei. ehkä helpottaa se, että syön kuiJtenkin kalaa, joten yhteinen herkkumme kalaruuat ovat mukana menossa. muuten laitan aina kasvisruokaa ja mies on tyytyväisenä maistellut -tosin kaikenlaista palautetta on tullut...=). koska minä laitan yleensä ruuat enkä osta lihaa, sitä ei meillä syödä, yksinkertaista. Mutta tärkeintä tässä kai on se, ettei tuomitse toisen tapaa, eli mies saa ostaa vaikka possun sisäfilettä jos tahtoo-kunhan tekee sen ruuaksi ja syö itse. meillä asiaa helpottaa se, että mies on kiinnostuut kasvisruuasta myös ja tuskin edes asuisin perinteisen makkara-sauna-kalja- miehen kanssa!-tuskin sinäkään! =)
Kala on kyllä enemmän lihaa kuin kasvisravintoa...
Vaimoni on "lähes kasvissyöjä". Itse olen sekasyöjä. Vaimoni tekee omat kasvisherkkunsa useimmiten itse. Jos teen itselleni esim. pihviä, otan vaimoni kasvisruoasta itselleni lisukkeet. Ei tarvitse perunoita keitellä. Joka ei kovin suuri rasitus suinkaan ole. Nykyisen järkyttävän työaikani takia, en viikolla ehdi kokkaamaan. Sitä mukavampaa, on viikonloppuna puuhata keittiössä. Yhdessä vaimon kanssa, jollei hän satu olemaan töissä. Vaimo tekee omiaan ja minä omiani. Niitä sitten yhdistelemällä, saa makoisat ruoat. Enkä usko että tulee yhtään sen kalliimmaksi, kuin vain yhtä ruokaa tehdessä. Useimpien sekaruokaa syöjien lisukkeethan ovat samaa, kuin kasvissyöjien pääruoka.
... No kyllä syöt ravitsevia lisukkeita, jos ne ihan kasvissyöjän pääruoaksi kelpaisivat!
Keitettyjä vihanneksia ja perunaako? Toivon, ettei kukaan kasvissyöjä oikeasti elele moisella.
Meidän pääruokia ei kyllä lisukkeeksi ainakaan voisi tituleerata. Syödään pihviä, muhennosta, kastiketta, pataa jos jonkinlaista. Onhan kasvisruoka kevyempää (vähemmän "kovaa" rasvaa, onneksi), mutta ainakaan tuntemillani vegetaristeilla se ei tarkoita salaatin popsimista.
Meillä syödään ihan vegaaniruokaa vaikka mies syökin lihaa. Töissä saa lounaan ja viikonloppuna pitäytyy mieluusti vegaanisafkassa joka kuulemma tekee hyvää hänen ruuansulatukselleen. Yhdessä kokataan ja mies taitaa olla innokkaampi uusien reseptien kokeilija.
Hyvin on tällainen järjestely sujunut.