Jargon

Demosthenes oli kuuluisa ja suurinpana pidetty ateenalainen puhuja. Hän tosin ei ollut sitä aina. Nuorena hän oli ujo ja syrjäänvetäytyvä ja sen lisäksi hänellä oli puhevika. Harjottelemalla hän kuitenkin tuli parhaaksi. Kerrotaan että hän mm. harjoitteli puhumalla suu täynnä kiviä, sekä pitämällä puheita juoksusta hengästyneenä ja puhui rannalla meren raivotessa. Lisäksi, ellen muista väärin, hänellä oli pakkoliikkeitä, jotka hän voitti laittamalla olallensa keihään joka pisti aina olkapään nykiessä, ja nuorempana hän eristäytyi kellariin harjoittelemaan ja ajoi karvansa toiselta puolelta pois ettei kehtaisi tulla pois ennen kuin on oppinut puhumaan paremmin.

"Kaikki mistä voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi!". Mutta mitä on selkeä kieli? Selkokieltä? Ihan varmasti! Laki- ja patenttikieltä? Jotkut osiat on tärkeää sanoa yksiselitteisesti selkeyden kustannuksella. Ehkä luonnolliset kielet ovat huonoja, ehkä esim Lojban olisi kätevämpi. Siis ehkä vika usein on kielessä.

Mutta usein peitetään esitetyn sisällön köyhyys, sisällöttömuus monimutkaisiin, usein turhiin käsitesotkuihin. Tämä saattaa hämätä kuulijaa, ja siinä usein onnistutaan. Fiksu kuulija usein arvaa asian laidan, vaikka ei saakaan logiikkavirehitä ja tautologioita kiinni.

Ludwig Wittgenstein itse ainakin kirjoitti selkeää, esimerkillistä kieltä, puheesta en tiedä, todennäköisesti en olisi pysynyt yhtään mukana. Olisi ollut mukava olla hänen luennollaan joskus mukana, mutta hän kuulemma armotta heitti turistit ulos.

Elävistä selkeistä suomalaisista kielenkäyttäjistä voisin mainita esim. Osmo A. Wiion.