Tarina lyhykäisyydessään tässä: luulin tapailevani vapaata miestä, mutta hän paljastuikin valehtelijaksi ja varatuksi mieheksi.
Suutuin ja katkaisin kaikki välit häneen. Nyt kuitenkin minun on vaikea olla - ei ole voimaa käskeä häntä katoamaan elämästäni.
Mistä olette saaneet voimaa olla lujana valehtelijapaskoja kohtaan?
Suutuin ja katkaisin kaikki välit häneen. Nyt kuitenkin minun on vaikea olla - ei ole voimaa käskeä häntä katoamaan elämästäni.
Mistä olette saaneet voimaa olla lujana valehtelijapaskoja kohtaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
siitä kun ajattelin itseni ykkös naisen paikalle. Mulle kävi samalla lailla ja kerroin ykkösnaiselle että mies pettää. Nainen kiitti. Kyllä itse haluaisin tietää jos minua petetään.
Haluatko tuhlata elämäsi odottamalla sitä miestä, kun ei se aio kuitenkaan jättää ykkösnaistaan. Parempi että annat mahdollisimman pian lähöt miehelle niin säästyt itsekkin turhalta surulta.
varmasti tulee pettämään sinuakin. Mitä tuhlata elämäänsä moiseen epärehelliseen paskiaiseen. Kyllä se ihastus siitä haihtuu viimeistään kun löydät kunnon miehen.
Varatut fiksut miehet eivät ensinnäkään tapaile muita naisia ja toisaalta fiksulla miehellä pitäisi olla pokkaa heti ensi kättelyssä ilmoittaa olevansa varattu! Hyvä ajatus on mielestäni harkita em. neuvoa ihan asiallisesti kertoa asia myös miehen vaimolle.
Mies on alunalkaen ollut epärehellinen sekä sinulle että vaimolleen. Sinua ehkä pitää miehessä kiinni ne unelmat, jota olet hänestä ja sinusta mielikuvissasi luonnut. Ne toimivat vielä, vaikka tilanne on muuttunut. Et kai halua elää kakkosena ja miehen hyväksikäyttämänä? Haluatko todellakin, että sinun olemassaolosta vaiettaan? Oletko niin mitätön, että alistut odottamaan miestä, kun hän viettää aikaansa vaimonsa ja perheensä kanssa?
Kiitos kun vastasitte :)
Nyt tiedän, kuinka voin pitää hänet loitolla itsestäni ja voida hyvin. Hän on jo poissa elämästäni ikuisesti, ja minulla on hyvä olla.
Pohdin asiaa, annoin itselleni luvan tuntea ja kuuntelin itseäni tarkoin..
Kun kuulin asiasta, tulin järkyttävän vihaiseksi ja surulliseksi, koin kamalan voimakkaasti. En voinut kuin maata vihani ja suruni vankina, ihan voimat vähissä ja riutua tuskasta. Vihasin ja kiukuttelin, surin ja murjotin. Kunnes kysyin, että kenelle sinä oikein olet vihainen?
Vihattuani miestä tarpeeksi, huomasin, että minulla ei ollut yhtään parempi olo. Tuskaiseen olooni ei tuntunut auttavan mikään. Ei edes aika. Oivallus oli vapauttava ja vihdoin pystyin päästämään irti menneestä.
Olin vihainen itselleni. Vihainen, etten ollut tajunnut pitää itsestäni parempaa huolta. Vihainen, että en huomannut. ("Olisihan minun pitänyt nähdä!".) Heittäydyin passiiviseksi uhriksi, jota oli kohdeltu kaltoin. No, piru vie, missä vaiheessa olin luovuttanut vallan toiselle ihmiselle käyttää minua omiin tarkoituksiinsa? Todellinen rakkaus ei ole uhrautumista eikä uhrina oloa. Pitää rakastaa itseään, että voi rakastaa toista ihmistä.
Anteeksiannon merkitystä henkisesti puhdistavana kokemuksena on käsitelty aivan liian vähän.
Antaa anteeksi. Itselleen. Todella halata itseään ja sanoa, ei se mitään. Sillä ei ole merkitystä, sinä saat anteeksi. Voit antaa itsellesi anteeksi, avata yhden solmun sielustasi ja olla vähän enemmän lapsi :)
Se mitä tunnemme, tapahtuu pään sisällä. Se ei ole mikään yhteinen jaettu kokemus, vaan aina meissä itsessämme. Minulle löytyi hyvä olo tänään, kun tajusin, että vain antamalla anteeksi voin voida paremmin. Kun voin hyvin, en halua häntä enää elämääni tuomaan murhetta ja tuskaa. Annan hänelle anteeksi, ja hän haihtuu pois minusta ja tunteistani.
sain vahvuutta sinun kirjoituksestasi! aamulla olin vihainen mutta nyt on kevyempi olo. En saa antaa kenenkään tappaa ja tuhota aikaani.. varovasti irrottelen nyt näitä pettymyksen ja vihan kahleita, vallankaappaus onnistukoon :)
suurin syy kakkosena oloon on yksinäisyys kun ei ole ketään.Minusta tuntuu siltä ja siksi sitä pitää vaikka osan jostain ihmisestä.
vähän eteenpäin kun saa jäsennettyä näitä asioita. Teiltä sain uskoa siihen, että vihani, pettymyksen ja katkeruudentunteet ovat tosia ja hyväksyttäviä ja niiden kanssa voi käydä taistoon kokoamaan uudelleen eheää persoonallisuutta. Minä itselleni olen tärkeä, joka ei tarkoita ,että olen itsekäs tai itsekeskeinen vaan rakastan itseäni niin kuin muitakin.
mulla ainakin on sama homma.
ja kun se ihminen on niin tavattoman rakas,haluaa saada edes ne pienet hetket.