heijastus

Unohtui todeta, että heijastuneen avlon osuus riippuu sitten lasin taitekertoimesta, valon tulosuunnasta ja polarisaatiosta. Taitekerroin puolestaan riippuu valon aallonpituudesta, eli eri aallonpituuksilla heijastuminen on erilaista.

Polarization kirjoitti:

Unohtui todeta, että heijastuneen avlon osuus riippuu sitten lasin taitekertoimesta, valon tulosuunnasta ja polarisaatiosta. Taitekerroin puolestaan riippuu valon aallonpituudesta, eli eri aallonpituuksilla heijastuminen on erilaista.

Lasin paksuus myös vaikuttaa heijastukseen.

Polarization kirjoitti:

Unohtui todeta, että heijastuneen avlon osuus riippuu sitten lasin taitekertoimesta, valon tulosuunnasta ja polarisaatiosta. Taitekerroin puolestaan riippuu valon aallonpituudesta, eli eri aallonpituuksilla heijastuminen on erilaista.

Kumpana valoa kannattaa käsitellä? Hiukkanen kait siroaa ja aalto taittuu?

Lasi ei siis vain läpäise sataa prossaa, vaan osa kimpoaan pinnasta. Mitä taas voidaan pienentää pinnoittamalla lasi kalvoilla.
Kalvoista löytyikin juttua:
http://www.astrosurf.com/lombry/reports-coating.htm

aalto~ kirjoitti:

Kumpana valoa kannattaa käsitellä? Hiukkanen kait siroaa ja aalto taittuu?

Hiukkanen ja aalto ovat ihmisen tekemiä malleja valosta eikä vastaa suoraan todellisuutta.
Tilanteesta riippuen kannattaa valita käsittely tapa. Usein jos fotoneja on paljon kannattaa käsitellä aaltoina ja jos vähän niin hiukkasina.
Aaltomallilla ei voida ratkaista kaikkia valon ominaisuuksia, mutta hiukkasmallilla voidaan(tosin hiukkaseen liittyy aaltofunktio).

... kirjoitti:

Lasin paksuus myös vaikuttaa heijastukseen.

... mutta esimerkiksi jos kyseessä on ikkunalasi, niin ei sillä paksuudella enää silloin ole merkitystä. Ikkunalasin paksuus on useita kertaluokkia suurempi kuin aallonpituus ja siinä on huomattavia paksuusvaihteluita suhteessa aallonpituuteen. Tällöin paksuudella ei ole enää oleellista merkitystä kuin absorption osalta.

Sitten jos kyseessä on melko ohut ja tasapaksu lasi, paksuudella on enemmän merkitystä.

hhh kirjoitti:

Hiukkanen ja aalto ovat ihmisen tekemiä malleja valosta eikä vastaa suoraan todellisuutta.
Tilanteesta riippuen kannattaa valita käsittely tapa. Usein jos fotoneja on paljon kannattaa käsitellä aaltoina ja jos vähän niin hiukkasina.
Aaltomallilla ei voida ratkaista kaikkia valon ominaisuuksia, mutta hiukkasmallilla voidaan(tosin hiukkaseen liittyy aaltofunktio).

koska sähkömagneettinen kenttä, eli se aalto antaa kvanttimekaanisessa tarkastelussa fotonien lukumäärän odotusarvon, eli kuvaa todennkäöisyysjakaumaa. Eli se aalto on fotonin aaltofunktio. Kvantisointi on sitten vain pikkuinen lisuke asiaan.

Polarization kirjoitti:

... mutta esimerkiksi jos kyseessä on ikkunalasi, niin ei sillä paksuudella enää silloin ole merkitystä. Ikkunalasin paksuus on useita kertaluokkia suurempi kuin aallonpituus ja siinä on huomattavia paksuusvaihteluita suhteessa aallonpituuteen. Tällöin paksuudella ei ole enää oleellista merkitystä kuin absorption osalta.

Sitten jos kyseessä on melko ohut ja tasapaksu lasi, paksuudella on enemmän merkitystä.

Eikö heijastuneen valon määrä riipu lasin paksuudesta siten että heijastusprosentti vaihtelee välillä 0-16% sykleittäin lasin paksuuden funktiona? Syklien määrä siis lisääntyy lasin paksuuden lisääntyessä.

jhanna kirjoitti:

Eikö heijastuneen valon määrä riipu lasin paksuudesta siten että heijastusprosentti vaihtelee välillä 0-16% sykleittäin lasin paksuuden funktiona? Syklien määrä siis lisääntyy lasin paksuuden lisääntyessä.

... tuo pätee vain yhdelle aallonpituudelle. Jos otetaan esimerkiksi ikkunalasi (paksuus pari milliä), niin voi helposti laskea, miten pieni aallonpituuden muutos muuttaa heijastuksen nollasta maksimiin. Ja miten pieni paksuuden muutos aiheuttaa tietyllä aallonpituudella heijastuksen muutoksen nollasta tuonne noin 16 prosenttiin. Ja lopputulos on, että jos lasi on paksu ja valo on vaikka huonevalaistus, lasin paksuudella ei enää ole oleellista merkitystä.

Polarization kirjoitti:

... tuo pätee vain yhdelle aallonpituudelle. Jos otetaan esimerkiksi ikkunalasi (paksuus pari milliä), niin voi helposti laskea, miten pieni aallonpituuden muutos muuttaa heijastuksen nollasta maksimiin. Ja miten pieni paksuuden muutos aiheuttaa tietyllä aallonpituudella heijastuksen muutoksen nollasta tuonne noin 16 prosenttiin. Ja lopputulos on, että jos lasi on paksu ja valo on vaikka huonevalaistus, lasin paksuudella ei enää ole oleellista merkitystä.

Aivan. Eri aallonpituuden valon syklit ovat eri taajuisia. En tullut ajatelleeksi tuota.

kaavan pitäisi olla läpäisykerroin=1-heijastuskerroin.

Eli esim jos 34% heijastuu pinnasta -> 66% läpäisee. (0,66=1-0,34)