Perjantai-illan Lordi-huumaa kauppatorilta odoteltaessa on kaiketi pakko havaita, että suomi24.fi:n sivustoillakin kriittinen keskustelun avaus Ateenan EUroviisukisojen jälkeisten maininkien tiimoilta ei ole edes keskusta-saitin sheriffin suosiossa?
Vai miten on selitetävissä se, että - myös keskustan puheenjohtaja Matti Vanhasen äänten- ja suosionkalastusvimaa käsitellyt keskustelunavaus näkyy poistuneen saitilta - ja jo paiinkin otteeseen.
Kuinkahan nyt mahtaa käydä, kun toivottelen huomattavan paljon enemmän onnea ja menestystä Lordille ja Mr. Lordille ja muille bandiiteille kuin kotimaisille poliitikoille, joiden motiivit jos mitkä vaikuttavat kovin kyseenalaisilta...
>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Onko "Lordista" tullut suojelukohde näilläkin saiteilla?
22
957
Vastaukset
- älä myöskään Lordin kavereita.
Muista,
MATTI VANHANEN ON LORDIN KAVERI!!!
Muuten saat mielenosoittajat ovesi taakse.
Suuret lehtitalotkin ovat joutuneet nöyrtymään ja pyytämään anteeksi:
ANTEEKSI, LORDI!
7 päivää -lehti pyytää anteeksi Lordilta ja hänen faneiltaan aiheuttamaansa mielipahaa. Kuten koko Suomen kansa, Seiska iloitsee täysin sydämin Lordin euroviisuvoitosta ja kunnioittaa yhtyeen ja sen johtohahmon ainutkertaista saavutusta.
Seiska lupaa jatkossa olla julkaisematta minkäänlaisia yksityiskuvia yhdestäkään Lordi-yhtyeen jäsenestä vastoin heidän tahtoaan.
7 päivää -lehti toivottaa Lordille ja kaikille faneille riemukasta kansanjuhlaa.
Eeva-Helena Jokitaipale
vastaava päätoimittaja
http://www.seiska.fi/toimitus/_a38189/anteeksi lordi/
Kirje päätoimittajalta
Katso-lehti pyytää anteeksi Lordi-yhtyeeltä ja heidän faneiltaan aiheuttamaansa mielipahaa.
Katso lupaa, että jatkossa emme julkaise yksityiskuvia yhdestäkään yhtyeen jäsenestä ilman maskia.
Katso onnittelee lämpimästi Lordi-yhtyettä historiallisesta euroviisuvoitosta
ja toivottaa bändille ja faneille ikimuistoista sekä riehakasta kansanjuhlaa tänään perjantaina Kauppatorilla.
Ystävällisin terveisin
Heli Kettunen
Vastaava päätoimittaja 24.5. alkaen
http://www.katso.fi/_a38192/kirje paatoimittajalta/
7 päivää -lehti julkaisi anteeksipyynnön ja poisti nettisivuiltaan uusimman numeronsa kannen, jossa näkyy Lordi-yhtyeen laulaja Tomi Putaansuu ilman naamiota. Myös Katso-lehti pahoitteli perjantaina yhtyeen soittajien yksityiskuvien julkaisua.
- 7 päivää -lehti pyytää anteeksi Lordilta ja hänen faneiltaan aiheuttamaansa mielipahaa. Kuten koko Suomen kansa, Seiska iloitsee täysin sydämin Lordin euroviisuvoitosta ja kunnioittaa yhtyeen ja sen johtohahmon ainutkertaista saavutusta, päätoimittaja Eeva-Helena Jokitaipaleen allekirjoittamassa viestissä todetaan.
Sivuilla julkaistiin jo torstaina Lordi-yhtyeen nettisivuilta poimittu vetoomus, jossa faneja toivottiin unohtamaan loukkaukset ja tekemään illan tapahtumasta kauppatorilla kaikkien aikojen kansanjuhlan rauhallisissa merkeissä.
7 päivää -lehden kanssa samaan Aller-konserniin kuuluva Katso julkaisi perjantaina ilmestyneessä numerossa kuvia myös muista yhtyeen jäsenistä ilman naamioita. Lehden vastaava päätoimittaja Heli Kettunen pahoitteli kuvien julkaisua heti perjantaina.
Sekä Seiska että Katso lupasivat olla jatkossa julkaisematta minkäänlaisia yksityiskuvia yhdestäkään Lordi-yhtyeen jäsenestä ilman lupaa.
Molemmat verkkopalvelut kärsivät puolenpäivän jälkeen pahoista palvelukatkoista.
Aiemmin perjantaina Seiska.fi:ssä mainostanut matkatoimisto Travellink kertoi vetävänsä mainontansa pois saatuaan lukuisia sähköpostiviestejä Lordi-faneilta.
Helsingin Sanomien mukaan 7 päivää -lehden toimituksen edessä järjestetään iltapäivällä mielenosoitus.
Netissä kerättävän vetoomuksen lehden boikotoinnista on allekirjoittanut sivuilla olevan laskurin mukaan jo 207 000 ihmistä. - Otsikossa epäilystä.
???
- Timo Ristimäki
...Oikeastaan, outo olet sinäkin."
[Robert Owen (1771 - 1858), englantilainen teollisuusmies]
Ainakin tässä hysterisoidussa Lordi-keskustelussa!
Toki - ainakin äkisti kirjoittaessani - yritän lukea sen, minkä kirjoitan. Ja ennen kirjoittamista tietysti luen myös hyvin paljon muuta!
Epäilys on sinällään varsin terve piirre. harrastan stiä itsekin aika tavalla - ja hyvinkin moninaisten asioitten suhteen.
***************
Kristillissävytteisen Kotimaan Pauli Aalto-Setälä muuten kirjoittaa blogissaan:
Hallelujah! Keinotekoinen on totta!
Pauli Aalto-Setälä
21.05.2006
Joskus pitää naamioitua paljastuakseen. Euroopan nokinen ydinminä voitti valkoisiin puetut kiiltokuvansa. Lateksi voitti botoxin!
Euroviisufinaalia katsoessa oli mielenkiintoista huomata, että lähes jokainen maa lähetti edustajakseen noin 20-vuotiaan naisen, joka yritti olla hampaat irvessä niin aito ja raikas, että mitään kummastakaan ei jäänyt jäljelle. Valtiot postittivat kilpailuun ikäänkuin ihanneminänsä, jollaisena haluaisivat vanhaan maailmaan esittäytyä. Kuin tosi-tv, jossa mikään ei oikeasti ole totta, vaan kaikki tapahtuu kameroiden ja katsojien tähden.
Hampaat irvessä- ilmaisu sai jopa uuden ulottuvuuden kun katseli Ruotsin kaunista Carolaa, jonka leukojen mekaniikka taisi jäädä jo semifinaalissa jumiin, niin pelottavasti alaleuka säksätti.
Minusta Lordi voitti siksi, että kaikissa kuminaamareissaankin bändi oli aito. Vilpittömät Lapin pojat elivät unelmaansa todeksi ja taidettaan tutuksi kritiikistä ja naureskelusta välittämättä.
Onnea Lordi ja onnea Suomi! Tämä piristää kummallista kansaamme, jolle kaikki on mahdollista.
Ps. Yleisradio ei selviä viisuista yksin. Tarvitaan uusia ideoita ja konsepti, jolla kisoista saadaan kustannuksiltaan kohtuullinen luovan Suomen markkinointitapahtuma. Mitäpä jos televisiointitaakkaa jaettaisiin kaupallisten kanavien kesken? Osan ohjelmasta voisi lähettää Nelosen ja MTV3:n kautta, jotta katkot saataisiin mainontaa täyteen ja sponsoreille vuoden mittaan näkyvyyttä. Nokia, Elqotec, Sonera ja Finnair, nyt menivät sponsorisopimukset uusiksi!
Lähdelinkki: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=275&Itemid=75
- mvv
...merkkiä Lordin mukana? Ajattelisin ettei olisi tehnyt. Vaikka Kekkosta joskus arvostelenkin, pidän häntä kuitenkin vakaumuksen miehenä joka ei olisi hurautettavissa moiseen pelleilyyn. Vanhasen kuvaan ei kyllä pirun merkin tekeminen sopinut millään lailla.
Mitä itse Lordiin tulee, ei ole oikein minun makuuni. Onhan itse kappale ihan mukava kuunneltava, kun en Englantia osaa. Mutta Suomennettuna en pidä sen sanoista. Siinä on hyvin "painavan" tuntuista tekstiä. Ei taida monetkaan aikaansa uhrata mitä siinä sanotaan. Toivottavasti edes Suomen politiikan kärki vähän miettisi.
Tämä naamio pelleily on saanut liian vakavia piirteitä. Suuret ihmismassat nyt antavat tukensa Lordille ja tuomitsevat nämä 7-päivää lehden toimittajat. Mikä erikoisasema tällä Lodrilla nyt on. Kyllähän tämä lehti loukkaa monen julkkiksen yksityisyyttä.
Kyllähän täällä"Syvässä Pohjanmaassa" kestää tavalliset tervejärkiset ihmiset Lordinkin palvonnan katselemisen. Surku tulee monia vielä kehitysiässä olevia nuoria, mitä tuollainen hurmos heihin vaikuttaa.
Toivottavasti ei tästä ilmiöstä tule uutta potkua saatananpalvonalle.- sano...
Voi taivas. Voi pyhä Sylvi. Hyi hitto.
- otahan rennommin
Kekkonenhan oli kova pelleilemään. Kiipesi valtiovierailulla palmuun ja muitakin hauskoja kuvia Kekkosen pelleilyistä on julkaistu.
Tuo 7 päivää -lehden boikotti ei kohdistu yksinomaan Lordin kuvajuttuun, mutta nyt vain tuli se raja, joka sai kansan liikkeelle. Kyllä siinä taustalla vaikuttavat nuo aiemmat yksityisyyden loukkaamisjututkin. Tässä asiassa lehti kuitenkin hyökkäsi pohjimmiltaan kansalaisten tämänhetkisiä isänmaallisia tunteita kohtaan. Se oli ratkaisevaa.
Jos lehti ei olisi tehnyt väärin, miksi se tekisi julkisen anteeksipyynnön? Sehän olisi voinut kuitata asian yhtä ylimielisesti kuin varsinaisissa yksityisyyden loukkaamisjutuissakin.
Tuollainen isojen miesten pelleily ei anna minkäänlaista potkua saatananpalvonnalle. Vai pelkäisitkö, että Suomen teinitytöistä tulee huoria, jos Suomen edustaja olisi pukeutunut samalla tavalla kuin viisuissa useimmat naiset olivat?
Nuorison euroviisuvoitto saa hetkeksi sekaisin, mutta ei Lordi ole missään erikoisasemassa. Vastaava palvonta olisi järjestetty muillekin kilpailijoille, jos olisivat voittaneet. Se ei kuitenkaan kauaa kestä. Syksyllä loppuu niinkuin loppui jääkiekon MM-voittajienkin palvonta.
- Jaba_43
Jos suhteutat Suomen väkiluvun, n. 5 miljoonaa, siihen ihmismäärään, jota Euroviisuihin osallistuneet valtiot yhdessä edustavat, niin voiton saaminen näiden muiden maiden äänestysten tuloksena tänne on omalla tavallaan sen verran merkittävää, vaikket sinä sitä arvostaisikaan - että ihan hyvin tämän voiton voivat noteerata muös tasvallan johtohahmot.
Merkillisen viestinhän se antaisi, jos eivät noteeraisi.
Kauppatorilla muuten oli ensimmäisten joukossa saksalaisia nuoria, jotka olivat konsertista kuultuaan ostaneet välittömästi lentoliput ja tulleet tänne, koska ajattelivat, että kestää kauan ennen kuin Lordi pääsee muilta kiireiltään pitämään konsertin Saksassa.
Meitä on moneen junaan.
Minulla kun on jo huono muisti, niin sinä varmaan muistat sen sananlaskun, jossa sanotaan jotain siihen suuntaan, että "anna arvo toisellekin".- TimoTARistimäki
... joka saisi minut läkähtymään naurusta, ellei se herättäisi minussa sääliä."
[Gustave Flaubert (1821 - 1880), ranskalainen kirjailija]
EUroviisuvoittaja Lordi ja Mr. Lordi bandiitteineen ja tausta- ja tukijoukkoineen järjesti perjantai-iltana Helsingin kauppatorilla kansanjuhlan, jossa pääkaupunkiseudun poliisivoimien piti ottaa sormien lisäksi taskunkautta löytyvät sormetkin mukaan väenpaljoutta määritellessään!
Kun näillä kapi(ai)silla saiteilla olen yrittänyt käsitellä kohua Lordin ja Hard Rock Hallelujahin ympärillä etenkin yhtyeen Ateenassa saavuttaman EUroviisuvoiton jälkeen, median ja politiikan kytke(yty)mistä - tai pikemminkin sen kriittistä arviointia - tässä maassa ennennäkemättömällä ja -kokemattomalla tavalla yhtyeen ja taustajoukkojensa mittavalla spektaakkelillaan saavuttamaan menestykseen johtanutta prosessia on syystä tai toisesta pidetty miltei pyhänhäväistyksenä.
"Kuunnellaan vain taivasta, se vaikk´ ei vastaakaan..." tai jotakin siihen suuntaan taitanee lauleskella pehmolyriikallaan Hector. Siitäkin olen kovasti pitänyt, sekä tekstillisesti että melodisesti.
Minulle kyllä passaa myös kovempi teksti- ja säveltuotanto, aivan Lordin Hard Rock Hallelujahia myöten. Ateenan myöhäillassa ja -yössä saavutettu menestys EUroviisukansojen puhelinäänestäneiden ihmisten keskuudessa varmaan osoittaa, että tuolloin tarjolla olleessa musiikkimuotojen ja -makujen katrillissa Lordin tyrkyllepanema produktio - ikään kuin poikkeavien bileistä ponnistavana - kesti vertailun.
Lordin ja/tai Mr. Lordin tai Hrd Rock Hallelujahin sijasta olen yrittänyt pohdituttaakin etupäässä sitä, minkämoinen trauma monikymmenvuotisesta menestymättömyydestä näyttäisi EUroviisufaneille syntynytkäään. Lähinnä siitähän lienee kyse arvioitaessa miltei hysteerisyyteen asti puhjennutta "kritiikinsietokyvyn" liki absoluuttista puuttumista tilanteessa, jossa musiikkifirmoilla on edelleen kiistatta omat intressinsä, yhtyeillä omat - mutta luonnollisesti myös joukkoviestimillä sekä muillakin kansalaisilla kuin vain tiettyjen yhtyeitten tai vastaavien vannoutuneilla faneilla!
Ilomielin olen suomassa peräisimmästä Pohjolasta pinnalle nousseelle yhtyeelle kaiken mahdollisen menestyksen niin tässä maassa kuin maailmalla.
Mutta silti en olisi kovin halukas yhden perimmältään kaupallisia intressejään edustavan tahon toimesta tähän maahan ja sen joukkoviestintään synnytettävän kovin mittavia - vastikään uusituista journalistin ohjeista mittavasti poikkeavia - suhtautumiseroja
ja uusia perin heikosti puolusteltavissa olevia "julkisuus- ja/tai yksityisyys" -käytäntöjä.
Kysymys on lähinnä siitä, mistä HS:n päätoimittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa blogi-kirjoituksessaan mm. seuraavasti: "- - Jos asiaa ajatellaan yksityisyydensuojan kannalta, Lordin yksityisyydensuoja on pienentynyt. Niin tapahtuu kaikille julkisuudessa toimiville ja julkisuutta haluaville.- -"
Juuri tuossa katsannossa yksityisen ja miksikä ei julkisenkin busineksen ja vapaan tiedonvälityksen sukset saattavat - jatkossakin - mennä hyvinkin ja paljonkin ristiin. Aivan pääministeri Matti Vanhasen ikioman tekstiviestifarssin kuin myös puhemies Paavo Lipposen määrämien kuvausrajoitusten suhteen eduskunnan käytävillä.
Poliitikoille - talouselämän eliitin ohessa - käventuva julkisuuden alue eli kasvava yksityisyyden alue on kuin "taivaan lahjaa". Toki en soisi yhteiskuntamme todellisen vallasväen pääsevän - kansanvallan ja -valvonnan vahingoksi - hyötymään siitä, mitä keskustelu Lordin ja Mr. Lordin kuin myös muiden vastaavien ilmiöiden tiimoilla pahimmassa tapauksessa on nyt synnyttämässä...
Siksikin en mitenkään voi katsoa esim. Hämeen Sanomienkaan loukanneen "journalismin parhaimpia perinteitä". Enkä loppujen lopuksi Lordiakaan, joka niin ennen Ateenaa kuin etenkin sen jälkeen on elävä - tai sitten pois kuihtuva - julkisuudesta tai sen puuttumisesta...
>>>>>>>>>>> - kantimissaan
TimoTARistimäki kirjoitti:
... joka saisi minut läkähtymään naurusta, ellei se herättäisi minussa sääliä."
[Gustave Flaubert (1821 - 1880), ranskalainen kirjailija]
EUroviisuvoittaja Lordi ja Mr. Lordi bandiitteineen ja tausta- ja tukijoukkoineen järjesti perjantai-iltana Helsingin kauppatorilla kansanjuhlan, jossa pääkaupunkiseudun poliisivoimien piti ottaa sormien lisäksi taskunkautta löytyvät sormetkin mukaan väenpaljoutta määritellessään!
Kun näillä kapi(ai)silla saiteilla olen yrittänyt käsitellä kohua Lordin ja Hard Rock Hallelujahin ympärillä etenkin yhtyeen Ateenassa saavuttaman EUroviisuvoiton jälkeen, median ja politiikan kytke(yty)mistä - tai pikemminkin sen kriittistä arviointia - tässä maassa ennennäkemättömällä ja -kokemattomalla tavalla yhtyeen ja taustajoukkojensa mittavalla spektaakkelillaan saavuttamaan menestykseen johtanutta prosessia on syystä tai toisesta pidetty miltei pyhänhäväistyksenä.
"Kuunnellaan vain taivasta, se vaikk´ ei vastaakaan..." tai jotakin siihen suuntaan taitanee lauleskella pehmolyriikallaan Hector. Siitäkin olen kovasti pitänyt, sekä tekstillisesti että melodisesti.
Minulle kyllä passaa myös kovempi teksti- ja säveltuotanto, aivan Lordin Hard Rock Hallelujahia myöten. Ateenan myöhäillassa ja -yössä saavutettu menestys EUroviisukansojen puhelinäänestäneiden ihmisten keskuudessa varmaan osoittaa, että tuolloin tarjolla olleessa musiikkimuotojen ja -makujen katrillissa Lordin tyrkyllepanema produktio - ikään kuin poikkeavien bileistä ponnistavana - kesti vertailun.
Lordin ja/tai Mr. Lordin tai Hrd Rock Hallelujahin sijasta olen yrittänyt pohdituttaakin etupäässä sitä, minkämoinen trauma monikymmenvuotisesta menestymättömyydestä näyttäisi EUroviisufaneille syntynytkäään. Lähinnä siitähän lienee kyse arvioitaessa miltei hysteerisyyteen asti puhjennutta "kritiikinsietokyvyn" liki absoluuttista puuttumista tilanteessa, jossa musiikkifirmoilla on edelleen kiistatta omat intressinsä, yhtyeillä omat - mutta luonnollisesti myös joukkoviestimillä sekä muillakin kansalaisilla kuin vain tiettyjen yhtyeitten tai vastaavien vannoutuneilla faneilla!
Ilomielin olen suomassa peräisimmästä Pohjolasta pinnalle nousseelle yhtyeelle kaiken mahdollisen menestyksen niin tässä maassa kuin maailmalla.
Mutta silti en olisi kovin halukas yhden perimmältään kaupallisia intressejään edustavan tahon toimesta tähän maahan ja sen joukkoviestintään synnytettävän kovin mittavia - vastikään uusituista journalistin ohjeista mittavasti poikkeavia - suhtautumiseroja
ja uusia perin heikosti puolusteltavissa olevia "julkisuus- ja/tai yksityisyys" -käytäntöjä.
Kysymys on lähinnä siitä, mistä HS:n päätoimittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa blogi-kirjoituksessaan mm. seuraavasti: "- - Jos asiaa ajatellaan yksityisyydensuojan kannalta, Lordin yksityisyydensuoja on pienentynyt. Niin tapahtuu kaikille julkisuudessa toimiville ja julkisuutta haluaville.- -"
Juuri tuossa katsannossa yksityisen ja miksikä ei julkisenkin busineksen ja vapaan tiedonvälityksen sukset saattavat - jatkossakin - mennä hyvinkin ja paljonkin ristiin. Aivan pääministeri Matti Vanhasen ikioman tekstiviestifarssin kuin myös puhemies Paavo Lipposen määrämien kuvausrajoitusten suhteen eduskunnan käytävillä.
Poliitikoille - talouselämän eliitin ohessa - käventuva julkisuuden alue eli kasvava yksityisyyden alue on kuin "taivaan lahjaa". Toki en soisi yhteiskuntamme todellisen vallasväen pääsevän - kansanvallan ja -valvonnan vahingoksi - hyötymään siitä, mitä keskustelu Lordin ja Mr. Lordin kuin myös muiden vastaavien ilmiöiden tiimoilla pahimmassa tapauksessa on nyt synnyttämässä...
Siksikin en mitenkään voi katsoa esim. Hämeen Sanomienkaan loukanneen "journalismin parhaimpia perinteitä". Enkä loppujen lopuksi Lordiakaan, joka niin ennen Ateenaa kuin etenkin sen jälkeen on elävä - tai sitten pois kuihtuva - julkisuudesta tai sen puuttumisesta...
>>>>>>>>>>>Sanan- ja kuvanvapauskeskustelua ei kannattaisi käydä juorupalstatason ongelmista. Maassa, jossa esim. valtion velkaannuttaminen ja pankkituki, tai vaikkapa Lipposen Irak-gate ovat yhä pimitettyjä asioita, luulisi lehdistöllä olevan kunnianhimoisempiakin tehtäviä kuin vaania paparazziarmeijan avulla Putaansuun siviiliminää.
Toinen juttu on se ettei tätä Lordi-ongelmaa tarvitse eikä ehkä edes pidä nähdä pelkästään yksityisyyden suojan kannalta. Kyse on myös siitä että esiintyvillä taiteilijoilla voi olla tarpeita varjella esitystensä ainutlaatuisuutta. Taiteenkin pitäisi nauttia tiettyä integriteettiä.
Ei ole vain niin, että nimimerkkien suojissa on kirjoitettu teoksia joita muuten ei olisi voitu kirjoittaa, vaan ihan yleisesti ilmiöstä josta muistaakseni Ortega y Gasset käytti termiä taiteen irtautuminen inhimillisestä. Taide nimittäin on jotain ikuisempaa kuin taiteilija. Tai vähintäänkin sen pitäisi olla.
Pianisti Glenn Gould aikoinaan vetäytyi esiintymislavoilta koska koki, että soittajan pesoonallisuus tuli liikaa esille konserttisaleissa. Hän keskittyi studiotyöskentelyyn, jossa oli mahdollista toteuttaa musiikkitulkintoja juuri niin ihanteellisella täydellisyydellä kuin tekniset resurssit mahdollistivat.
Tämä on sisällöllisesti se sama pyrkimys joka Lordin lavaesiintymiseen liittyy. Musiikki ja esitys kaikkine rekvisiittoineen muodostavat kokonaisuuden, joka elää ja toimii vain lavalla. Lordin ei siis elä palstajulkisuudesta, vaan ilmiö nimeltä Lordi elää vain sen hetken jonka sävelet soivat korvissa ja tulet viipyvät silmien verkkokalvoilla.
On ymmärrettävää miten tekijät kokevat voimakkaasti että tätä ilmiötä on suojeltava. Lordi-ilmiö voi tapahtua vain omilla ehdoillaan. Ei ole mahdollista, että muusikko Putaansuu riisuisi maskinsa, pukisi päälleen flanellipaidan, tarttuisi kantrikitaraan ja lallattelisi kesyjä piippolanvaareja yleisönsä edessä. Lordin musiikki ei ole yksilön, vaan aivan tietyn spektaakkelin tuotosta. Taide irtautuu inhimillisestä.
Sitä sitten mikä on musiikin merkitys yleensä kulttuurissa ja mikä Lordin merkitys suomalaisessa todellisuudessa voidaan pohtia perusteellisestikin. Minä en sivuuttaisi tätä ilmiötä ihan kuriositeettina. Taustalla on, tai voidaan nähdä kytkentöjä esim. siihen kulttuurikehitysprosessiin jonka analyysista olet itse maininnut Marja Tuomisen väitöskirjan tutustumisen arvoiseksi.
Tuominenhan lopettaa valtakulttuurin ja vastakulttuurin analyysinsa 60-70-lukujen vaihteessa tapahtuneeseen aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäyntiin. Mutta senkin jälkeen maailmassa ja Suomessa on tapahtunut muutosta. Jossain vaiheessa vain sinä putosit kelkasta kuuntelemaan Hectorin lauluja.
Ai niin. Timolle pitää tarjota linkkejä. Kas tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000016669557 - Timo Ristimäki
kantimissaan kirjoitti:
Sanan- ja kuvanvapauskeskustelua ei kannattaisi käydä juorupalstatason ongelmista. Maassa, jossa esim. valtion velkaannuttaminen ja pankkituki, tai vaikkapa Lipposen Irak-gate ovat yhä pimitettyjä asioita, luulisi lehdistöllä olevan kunnianhimoisempiakin tehtäviä kuin vaania paparazziarmeijan avulla Putaansuun siviiliminää.
Toinen juttu on se ettei tätä Lordi-ongelmaa tarvitse eikä ehkä edes pidä nähdä pelkästään yksityisyyden suojan kannalta. Kyse on myös siitä että esiintyvillä taiteilijoilla voi olla tarpeita varjella esitystensä ainutlaatuisuutta. Taiteenkin pitäisi nauttia tiettyä integriteettiä.
Ei ole vain niin, että nimimerkkien suojissa on kirjoitettu teoksia joita muuten ei olisi voitu kirjoittaa, vaan ihan yleisesti ilmiöstä josta muistaakseni Ortega y Gasset käytti termiä taiteen irtautuminen inhimillisestä. Taide nimittäin on jotain ikuisempaa kuin taiteilija. Tai vähintäänkin sen pitäisi olla.
Pianisti Glenn Gould aikoinaan vetäytyi esiintymislavoilta koska koki, että soittajan pesoonallisuus tuli liikaa esille konserttisaleissa. Hän keskittyi studiotyöskentelyyn, jossa oli mahdollista toteuttaa musiikkitulkintoja juuri niin ihanteellisella täydellisyydellä kuin tekniset resurssit mahdollistivat.
Tämä on sisällöllisesti se sama pyrkimys joka Lordin lavaesiintymiseen liittyy. Musiikki ja esitys kaikkine rekvisiittoineen muodostavat kokonaisuuden, joka elää ja toimii vain lavalla. Lordin ei siis elä palstajulkisuudesta, vaan ilmiö nimeltä Lordi elää vain sen hetken jonka sävelet soivat korvissa ja tulet viipyvät silmien verkkokalvoilla.
On ymmärrettävää miten tekijät kokevat voimakkaasti että tätä ilmiötä on suojeltava. Lordi-ilmiö voi tapahtua vain omilla ehdoillaan. Ei ole mahdollista, että muusikko Putaansuu riisuisi maskinsa, pukisi päälleen flanellipaidan, tarttuisi kantrikitaraan ja lallattelisi kesyjä piippolanvaareja yleisönsä edessä. Lordin musiikki ei ole yksilön, vaan aivan tietyn spektaakkelin tuotosta. Taide irtautuu inhimillisestä.
Sitä sitten mikä on musiikin merkitys yleensä kulttuurissa ja mikä Lordin merkitys suomalaisessa todellisuudessa voidaan pohtia perusteellisestikin. Minä en sivuuttaisi tätä ilmiötä ihan kuriositeettina. Taustalla on, tai voidaan nähdä kytkentöjä esim. siihen kulttuurikehitysprosessiin jonka analyysista olet itse maininnut Marja Tuomisen väitöskirjan tutustumisen arvoiseksi.
Tuominenhan lopettaa valtakulttuurin ja vastakulttuurin analyysinsa 60-70-lukujen vaihteessa tapahtuneeseen aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäyntiin. Mutta senkin jälkeen maailmassa ja Suomessa on tapahtunut muutosta. Jossain vaiheessa vain sinä putosit kelkasta kuuntelemaan Hectorin lauluja.
Ai niin. Timolle pitää tarjota linkkejä. Kas tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000016669557"Asiat nähtävä kantimissaan" -kirjoittajan kanssa voitanee oitis olla yhtä ja samaa mieltä, esim. hänen ensimmäisen kappaleensa pankkituki-, Lipponen-, Irakgate- jmv. -osoioitten suhteen.
Olen siksi yrittänytkin kytkeä ilmiön tai spektaakkelin nimeltä "Lordi" ja "Hard Rock Hallelujah" nimenomaan niihin "kantimeen", joissa käsitellään muita kuin "kulttuuris-kaupallisen" tuotteen ympärillä käytävää suhtkoht toisarvoista ja tai miltei arvotonta, s.o. lähinnä taktista, näytelmää niihin yhteiskunnallisesti merkityksellisiin "salassa" tmv. "valekaavussa" operoituihin ja operoitaviin pyrkimyksiin, joista malliesimerkit vovat olla vaikkapa juuri nuo nimimerkkikirjoittajan ensi kappaleen yksilöinnit.
Niistähän olemma saaneet tänä sunnuntainakin kuulla tai lukea lisää, esim. juuri puhemies Lipposen aksreitten ja aktiivisten harrastusten tiimoilta, esim. oululaisen Kalevan sivuilta...
*************************
"Lipponen: Nato-kantoja ei tarvita ennen vaaleja
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen katsoo, että Suomen kantoja mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ei ole syytä kertoa ennen eduskuntavaaleja. Lipponen torjuu muun muassa vasemmistoliiton puheenjohtajan Martti Korhosen esittämän vaatimuksen siitä, että puolueet paljastaisivat Nato-kantansa ennen vaaleja.
Lipponen perustelee kantaansa Kaleva-lehden haastattelussa sillä, että "turvallisuuspolitiikka on liian suuri asia, että se pantaisiin palloteltavaksi kyllä tai ei -tyyliin". Hän varoittelee, että asialle voidaan tehdä vahinkoa vaatimalla yksiselitteisiä kantoja tilanteessa, jossa niitä ei puolueilla ole.
Lipposen mukaan on vielä paljon selvitettävää ennen kuin jäsenyyteen voidaan ottaa kantaa. Seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä jäsenyyttä voidaan pohtia tarkemmin. "Emme ole Naton suhteen pakkotilanteessa. Osallistumme EU:n puolustusyhteistyöhön varauksetta."
STT"
Lähdelinkki: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=574233
*********************
Muuten olen toki sitä mieltä, etei joku "Putaansuun siviiliminällä" ole kovinkaan niin suurta merkitysta sen julkisena ollessa kuin sitä vaiten salailtaessa. Kieltämisen kieltäminen, mitä siitä pitääkään yleensä ajatella?
Tuskin muuta kuin se, että niin Lordi kuin tuotteensakin elävät juuri julkisuudesta...
Palannen psykohistorialliseen osiohin joskus toiste, kun pikapilkin aika sen salliii - Timo Ristimäki
kantimissaan kirjoitti:
Sanan- ja kuvanvapauskeskustelua ei kannattaisi käydä juorupalstatason ongelmista. Maassa, jossa esim. valtion velkaannuttaminen ja pankkituki, tai vaikkapa Lipposen Irak-gate ovat yhä pimitettyjä asioita, luulisi lehdistöllä olevan kunnianhimoisempiakin tehtäviä kuin vaania paparazziarmeijan avulla Putaansuun siviiliminää.
Toinen juttu on se ettei tätä Lordi-ongelmaa tarvitse eikä ehkä edes pidä nähdä pelkästään yksityisyyden suojan kannalta. Kyse on myös siitä että esiintyvillä taiteilijoilla voi olla tarpeita varjella esitystensä ainutlaatuisuutta. Taiteenkin pitäisi nauttia tiettyä integriteettiä.
Ei ole vain niin, että nimimerkkien suojissa on kirjoitettu teoksia joita muuten ei olisi voitu kirjoittaa, vaan ihan yleisesti ilmiöstä josta muistaakseni Ortega y Gasset käytti termiä taiteen irtautuminen inhimillisestä. Taide nimittäin on jotain ikuisempaa kuin taiteilija. Tai vähintäänkin sen pitäisi olla.
Pianisti Glenn Gould aikoinaan vetäytyi esiintymislavoilta koska koki, että soittajan pesoonallisuus tuli liikaa esille konserttisaleissa. Hän keskittyi studiotyöskentelyyn, jossa oli mahdollista toteuttaa musiikkitulkintoja juuri niin ihanteellisella täydellisyydellä kuin tekniset resurssit mahdollistivat.
Tämä on sisällöllisesti se sama pyrkimys joka Lordin lavaesiintymiseen liittyy. Musiikki ja esitys kaikkine rekvisiittoineen muodostavat kokonaisuuden, joka elää ja toimii vain lavalla. Lordin ei siis elä palstajulkisuudesta, vaan ilmiö nimeltä Lordi elää vain sen hetken jonka sävelet soivat korvissa ja tulet viipyvät silmien verkkokalvoilla.
On ymmärrettävää miten tekijät kokevat voimakkaasti että tätä ilmiötä on suojeltava. Lordi-ilmiö voi tapahtua vain omilla ehdoillaan. Ei ole mahdollista, että muusikko Putaansuu riisuisi maskinsa, pukisi päälleen flanellipaidan, tarttuisi kantrikitaraan ja lallattelisi kesyjä piippolanvaareja yleisönsä edessä. Lordin musiikki ei ole yksilön, vaan aivan tietyn spektaakkelin tuotosta. Taide irtautuu inhimillisestä.
Sitä sitten mikä on musiikin merkitys yleensä kulttuurissa ja mikä Lordin merkitys suomalaisessa todellisuudessa voidaan pohtia perusteellisestikin. Minä en sivuuttaisi tätä ilmiötä ihan kuriositeettina. Taustalla on, tai voidaan nähdä kytkentöjä esim. siihen kulttuurikehitysprosessiin jonka analyysista olet itse maininnut Marja Tuomisen väitöskirjan tutustumisen arvoiseksi.
Tuominenhan lopettaa valtakulttuurin ja vastakulttuurin analyysinsa 60-70-lukujen vaihteessa tapahtuneeseen aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäyntiin. Mutta senkin jälkeen maailmassa ja Suomessa on tapahtunut muutosta. Jossain vaiheessa vain sinä putosit kelkasta kuuntelemaan Hectorin lauluja.
Ai niin. Timolle pitää tarjota linkkejä. Kas tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000016669557... mutta Ateenan euroviisukisasta 2006 ei sit(t)en - ja ehkä juuri siksikään - kyllä juuri musiikillisia muistikkuvia pääsekään jäämään mieleen?!?
Ei muuten minulle "tarvitse tarjoilla linkkejä", muuta en toki niistä pane pahaksenikaan. Pikemmnkin päinvastoin. Kirjaston hidastelevilla yhteyksillä niistä saattaa olla monesti apua - tai sitten ei. Copypastauksista siis ehkä helpomminkin...
Psykohistoriallinen katsanto suhteessa ilmiöön nimeltä Lordi saattaa olla paikallaan, vaikka itse toki en (edes) kyseiselle "spektaakkelille" - en sen enempää "integriteettisesti" kuin ehkä intimiteettisestikään - aivan tältä istumalta antamassa. Ennen kuin toisin todistetaan, luultavasti tyydyn pitämään koko konstellaatiota kutakuinkin samanmoisena "huumoreleenä" kuin oli menneinä vuosikymmeninä esim. Kari Kuuvan "Tango Pelargonia", jonka senaikaisesta Suomen kansasta sangen moni otti niin perusteellisen tosissaan...
Kari Kuuva ei toki osallistunut oman aikansa mediavyörytyksin kaiketi sen enmpää inter- kuin euroviisuihinkaan, mutta ehkä ilman sen ajan IP-tunnistetietoisia äänestyksiäkin myös hänen kannatuksensa Suomen kansa parissa olis mitä melkoisinta luokkaa. Ja myös sen ajan "pinta"julkisuus....
Kristillis-yhteiskunnallisen viikkosanomalehti Kotimaan sivustoiltaq löytyy hyvinkin mielenkiintoista suhtautumista Lordiin, anteeksiantoon ja yleiseen ymmärrykseen:
"Isä Mitro tyytyväinen Lordin anteeksiantoon
[Johannes Ijäs
24.05.2006 / Kotimaa ]
– Onko ketään muuta, joka on uskaltanut kritisoida Lordia, isä Mitro naureskelee ja lisää olevansa tyytyväinen, että Lordi on muistanut häntä valtakunnassaan ja antanut synnit anteeksi vaikkei hän ole niitä erikseen pyytänytkään.
– Meissä on lordimaisuutta puolin ja toisin. Olen ymmärtänyt, että Lordi harrastaa huumoria yhtä lailla kuin minä, hän hymyilee.
Satanismiin isä Mitro ei ole Lordia koskaan yhdistänytkään. Muiden esittämät väitteet tästä ovat loukanneet Lordia.
Isä Mitro toteaa, ettei kysymys Lordista ole hänelle elämän ja kuoleman asia.
– Mutta tosiasia on, että tällainen musiikki ei kolahda minuun. Kevyen musiikin funktio on mielestäni tasapainottaa, rauhoittaa ja eheyttää. En löydä Lordin musiikista sitä puolta, hän jatkaa.
Isä Mitro kertoo saaneensa Euroviisujen seuraamisen perinnön isältään. Hänen isänsä katseli viisuja siksi, että hän halusi tietää, mitä maailman nuoriso ajattelee tänä päivänä.
– Nyt tiedän, että maailman nuoriso ajattelee aika lailla yllätyksellisesti, hän sanoo.
Show syö musiikin merkitystä
Isä Mitro ajattelee, että musiikki kärsii inflaation Lordin show’n myötä tai yleensä ottaen, jos musiikkikappaleen liittyy paljon show-elementtejä. Tällöin musiikki ei pääse hänen mukaansa kunnolla oikeuksiinsa.
Hän toivoo pohdintaa myös maskin käytöstä musiikissa, ”maskifilosofiasta”. Häneen Lordin tyyppiset kasvomaskit eivät pure.
– Minulle elävän ihmisen kasvot ja kuolleet ovat pyhä asia.
Toisaalta isä Mitro sanoo tietävänsä, että naamiot Lordi-yhtyeen musiikissa ovat huumoria tai pilaa.
Helsingissä Temppeliaukion kirkossa järjestetään kesäkuussa metallimessu. Isä Mitro sanoo, että häntä saisi vääntää ”aika vahvalla vääntöraudalla” ennen kuin hänet saisi lähtemään metallimessuun.
--------------------------------------------------------------------------------
Mitä tuli sanottua?
BBC:n artikkelin mukaan isä Mitro oli todennut yhtyeen nimen Lordi (Herra) olevan pyhäinhäväistys (sacrilege). ”Minusta tämä on huono vitsi Suomelta”, totesi hän BBC:n World Today –ohjelmassa.
”Herra (Lord) armahtakoon meitä suomalaisia nyt”, totesi isä Mitro. Hänen mukaansa Lordin valinta oli huonoon viisumenestykseen tympääntyneiden nuorten protesti.
--------------------------------------------------------------------------------
Lue Kotimaan 26. toukokuuta numerosta Sohlbergin ja Miettisen haastattelu
Verkkolehdessä Lordin kommentit sekä uskontotieteilijä Jussi Sohlbergin ja Kansanlähetyksen nuorisotyön inspiraattori, pastori Jussi Miettisen kommentit artikkelissa Hirviöt eivät kanna syyttäjilleen kaunaa.
Verkkolehdessä Kita haastateltavana raskaan rockin ja saatananpalvonnan yhteyksistä
Verkkolehdessä Pauli Aalto-Setälän blogi Hallelujah! Keinotekoinen on totta!
Lähdelinkki: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=285&Itemid=38
*********************
Finns shocked by Eurovision band
Lordi's antics have caused a furore in Finland (photo: YLE)
Finland's controversial entry for this year's Eurovision Song Contest - a heavy metal band called Lordi (The Lord) - has upset many Finns.
The band members wear scary masks, which they refuse to take off, and the lead singer wields a chain-saw.
Their song Hard Rock Hallelujah is a radical departure from the folk songs usually associated with Eurovision.
Finnish online chatrooms are full of comments from people concerned about their country's reputation abroad.
Some Finns have even asked the president to intervene.
But Lordi was a people's choice: their hit got more than 42% of the votes cast by televoting in the Finnish final.
Devil's advocate?
Lordi, influenced by the American hard rock band Kiss and its lead singer Gene Simmons, has not escaped allegations of links with Satanism.
Lord have mercy on us Finnish people now
Father Mitro Repo
Finnish clergyman
Rumours have been fuelled by the group's refusal to give television interviews, to take off their masks or reveal their real names.
But in other media interviews, the rockers have stressed their tongue-in-cheek attitude to entertainment. As if to prove the point, they had a hit in Finland with a song called The Devil Is A Loser.
Hailing from Arctic Lapland, Lordi became a phenomenon in Finland with a platinum-selling debut album, Get Heavy, in 2002.
Their compilation album The Monster Show has been released in more than 20 countries.
The Eurovision Song Contest will take place in Greece on 20 May.
Father Mitro Repo, an Orthodox Christian clergyman in Helsinki, described the band's use of the name "Lordi" as "sacrilege".
"I think it's a stupid joke of Finland," he told the BBC's World Today programme, commenting on the country's Eurovision choice.
"Lord have mercy on us Finnish people now," he said, adding that the choice appeared to be a protest by youngsters annoyed that Finland had failed to score highly in Eurovision.
Lähdelinkki: http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/4926020.stm
PS. Saattaapa toki olla noin: "- - Tuominenhan lopettaa valtakulttuurin ja vastakulttuurin analyysinsa 60-70-lukujen vaihteessa tapahtuneeseen aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäyntiin. Mutta senkin jälkeen maailmassa ja Suomessa on tapahtunut muutosta. Jossain vaiheessa vain sinä putosit kelkasta kuuntelemaan Hectorin lauluja. - -"
Eli niin kuin
näytään heiteltävän arviota niin Hectorista kuin meikäläisestäkin.
Vaan ihan nyt vaikka vaan Kari Kuuvan Tango Pelargoniaa ("huumori") ja Hectorin "Kuunnellaan vaan taivasta" (vakava psyko- ja muukin historiallinen sanottava") -kappaleita kuunnellessa joudun tuumimaan, että siitä huolimatta, että kumpainenkaan heistä ei saavuttanut Lordin ja Hard Rock Hallelujahin kaltaista menestystä ja mediajulkisuutta, heidän peräti arkaaiset tuotteensa ehkä tulevat elämään kansan sielun syövereissä pitempään kuin ehkä eräät toiset...
Tämä tässä ja nyt tämän pikapilkkituokion kestäessä.
Hyviä formulaspykohistoriallisia katsauksia ja kicksejä odotellen.. - Timo Ristimäki
kantimissaan kirjoitti:
Sanan- ja kuvanvapauskeskustelua ei kannattaisi käydä juorupalstatason ongelmista. Maassa, jossa esim. valtion velkaannuttaminen ja pankkituki, tai vaikkapa Lipposen Irak-gate ovat yhä pimitettyjä asioita, luulisi lehdistöllä olevan kunnianhimoisempiakin tehtäviä kuin vaania paparazziarmeijan avulla Putaansuun siviiliminää.
Toinen juttu on se ettei tätä Lordi-ongelmaa tarvitse eikä ehkä edes pidä nähdä pelkästään yksityisyyden suojan kannalta. Kyse on myös siitä että esiintyvillä taiteilijoilla voi olla tarpeita varjella esitystensä ainutlaatuisuutta. Taiteenkin pitäisi nauttia tiettyä integriteettiä.
Ei ole vain niin, että nimimerkkien suojissa on kirjoitettu teoksia joita muuten ei olisi voitu kirjoittaa, vaan ihan yleisesti ilmiöstä josta muistaakseni Ortega y Gasset käytti termiä taiteen irtautuminen inhimillisestä. Taide nimittäin on jotain ikuisempaa kuin taiteilija. Tai vähintäänkin sen pitäisi olla.
Pianisti Glenn Gould aikoinaan vetäytyi esiintymislavoilta koska koki, että soittajan pesoonallisuus tuli liikaa esille konserttisaleissa. Hän keskittyi studiotyöskentelyyn, jossa oli mahdollista toteuttaa musiikkitulkintoja juuri niin ihanteellisella täydellisyydellä kuin tekniset resurssit mahdollistivat.
Tämä on sisällöllisesti se sama pyrkimys joka Lordin lavaesiintymiseen liittyy. Musiikki ja esitys kaikkine rekvisiittoineen muodostavat kokonaisuuden, joka elää ja toimii vain lavalla. Lordin ei siis elä palstajulkisuudesta, vaan ilmiö nimeltä Lordi elää vain sen hetken jonka sävelet soivat korvissa ja tulet viipyvät silmien verkkokalvoilla.
On ymmärrettävää miten tekijät kokevat voimakkaasti että tätä ilmiötä on suojeltava. Lordi-ilmiö voi tapahtua vain omilla ehdoillaan. Ei ole mahdollista, että muusikko Putaansuu riisuisi maskinsa, pukisi päälleen flanellipaidan, tarttuisi kantrikitaraan ja lallattelisi kesyjä piippolanvaareja yleisönsä edessä. Lordin musiikki ei ole yksilön, vaan aivan tietyn spektaakkelin tuotosta. Taide irtautuu inhimillisestä.
Sitä sitten mikä on musiikin merkitys yleensä kulttuurissa ja mikä Lordin merkitys suomalaisessa todellisuudessa voidaan pohtia perusteellisestikin. Minä en sivuuttaisi tätä ilmiötä ihan kuriositeettina. Taustalla on, tai voidaan nähdä kytkentöjä esim. siihen kulttuurikehitysprosessiin jonka analyysista olet itse maininnut Marja Tuomisen väitöskirjan tutustumisen arvoiseksi.
Tuominenhan lopettaa valtakulttuurin ja vastakulttuurin analyysinsa 60-70-lukujen vaihteessa tapahtuneeseen aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäyntiin. Mutta senkin jälkeen maailmassa ja Suomessa on tapahtunut muutosta. Jossain vaiheessa vain sinä putosit kelkasta kuuntelemaan Hectorin lauluja.
Ai niin. Timolle pitää tarjota linkkejä. Kas tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000016669557... kuin miltä se kuullostaa."
[Mark Twain (1835 - 1910), amerikkalainen kirjailija]
"Sanan- ja kuvanvapauskeskustelua ei kannattaisi käydä juorupalstatason ongelmista", kirjoittaa "Asiat nähtävä kantimissaan". Ja osuu kyllä sangen oikeaan. Siinä katsannossa en ole ainuttakaan Lordi-kirjoitustani kirjoittanut, vaan kytkenyt suomalaisen (poliittien ja taloudellisen päätöksenteon) salassapitämisen ja -tekemisen "psykohistorian" siihen, mihin niin Lordi ja Mr. Lordi kuin kaikki mahdolliset hardrockhallelujahit ollaan tässä tasavallassa kytkemässä. (Palautetaan nyt vaikka mieleen koko tähänastinen EU-vedätyshistoria, parhaillaan menossa oleva EU-perustuslain ratifiointiprosessi, tuloillaan oleva NATO-jäsenyysagitaatio, peräti kummallinen kuntauudistushanke etc.)
Vilkuiltuani äkkipikaisesti myös kirjoitusta "Suomen lyhyt psykohistoria ja Lordi" [Suomi24.fi:n historia -saitilla 24.5.2006 klo 22.11) lienee hyvä kommentoida tätä Lordi-huumaa ja mediakohua vielä muutamin miettein.
Kirjoitus sinällään osoittaa - näitten saittien keskimääräiseen tasoon nähden - hyvinkin psykohistoriallista paneutumista otsikon olemukseen ja sitoutunutta suhtautumista valittuun aiheeseen! Lähes kaikkiin keskeisiin "psykohistoriallisiin" tulkintoihin lienee helpohko yhtyä, loppupäässä kirjoitusta ei kyllä enää niinkään paljon.
"- - Osansa aikamme 'valkoisten' kiukusta saavat kaikenlaisten vähemmistöryhmien edustajat, ja yllättäen myös jokin sellainen erilainen ilmiö kuin Lordi. Mikä tässä Lordissa yhtenäiskulttuurin kasvatteja niin ärsyttää?", kysytään - sangen retorisluonteissesti - po. kirjoituksessa.
"- - Lordi herättää näissä ihmisissä samanlaista antipatiaa kuin ryysyköyhälistö herätti valkoisen väen mielissä sisällissodan aikoihin. Suomen kansallinen historia on Lordiinsaavuttuaan tehnyt eräänlaisen sulkeutuvan ympyrän. Ryysyköyhälistö oli tuomittu häviämään. Sen sijaan hirviöksi heittäytyvä, oman sisäisen lapsensa kanssa täydellisessä sovussa elävä rokki-olento on voittanut suuret massat puolelleen.
Historiassa tapahtuu kehitystä", lopettaa nimimerkkikirjoittaja mahtavan analyysinsä historiasta ja Lordista.
Kun edellä referoimani kirjoituksen kirjoittaja lienee sama, joka uskottelee - ainakin itselleen - että esimerkiksi minä - kritisoidessani Ateenan euroviisuhistoriallista Hard Rock Hallelujah -menestystä edeltänyttä, itse Ateenan aikaista ja eritoten siellä saavutetun menestyksen jälkeistä huumaa ja hysteriaa - olisin kyvytön "ymmärtämään Suomessa tapahtunutta muutosta " ja siten auttamatta "pudonnut
jossain vaiheessa kelkasta kuuntelemaan Hectorin lauluja", sallittanee pienehkö protestointi.
Kuten olen aiemminkin jo näissä yhteyksissä kirjoittanut, ei Lordin ja jonkinmoisen metallimusiikin ainakin kohtuullinen menestys oli ennakoitavissa, ihan jo siitäkin syystä, että näinä telekommunikaation aikoina "metallimusiikin" harrastajat ja fanit lienevät sangen hyvin verkostoituneet niin Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassakin. (Ja he myös taitavat perinteisiä "metsäketofaneja" paremmin telekommunikaation mahdollisuudet?) Lordin Hard Rock Hallelujah oli kutakuinkin ainoa "poikkipuolinen teos" perinteisen Euroviisuilun silkkisatiinisessioisesta tarjonnasta, ellei nyt Latvian "We are winners" vai mitä liekään parodiaa lasketa mukaan. Ja kun Lordin spektaakkelimainen esitys ei kilpailijoihin nähden ollut eikä ole aivan kelvottomimmasta päästä, mahdollisuudet televiestinnän "sulkeutuva ympyrän" myötä osoittautuivat oivaksi väyläksi menestykseen!
Mutta ihan vaan tämmöisenä tavallisena "vanhana pieruna" ja ns. 60-luvun - ei niinkään siis enää 70-luvun - radikaalina, en kyllä erinomaisen ihmmeellistä musiikillista tai edes tekstillistä antia kokenut Hard Rock Hallelujahissa, vaikka verrattuna Lordin muuhun (tähänastiseen) tuotantoon kappale parasta A-ryhmää lieneekin. (Lieneekö parasta myös suhteessa tulevaan, sen näyttää vain aika?)
Ja on sitä sen verran jo pikkukakarana tulitikuilla ja vastaavilla tullut leikityksi, ettei edes pyrotekniikka ymv. naamiohu(i)vit jaksa enää isommin innostaa. Suomalaisen tangontaivuttelun nykyikoni Jone "Kolho Paavonpoika" Nikula loihe lausumaan arvionsa mielestäni aika osuvasti eli jotensakin seuraavasti : "- - kun on nähnyt Lordin (ja) Euroviisu-spektaakkelin kerran, on tavallaan jo nähnyt kaiken." Samassa yhteydessä Jone Nikula ei muistaakseni antanut kovinkaan toiveikkaita ennusteita sen suhteen, miten lateksista ja naamio- ymv. pyrotekniikkahyödystä voimansa ammentava yhtye voisi "uusiutua" niin, ettei - toden totta - psykohistoriallinen "ympyrä sulkeutuisi" aivan ennen aikojaan...
Ja kun olen kuunnellut muutamiakin Lordi-ilmiön eli lähinnä itsensä Mr Lordin ja Kitan radio- ymv. haastatteluja, en tohtisi olla niinkään varma edes siitä, että "hirviöksi heittäytyvä, oman sisäisen lapsensa kanssa täydellisessä sovussa elävä rokki-olento on voittanut suuret massat puolelleen". Massat ovat toki mittavat ja taitavasti masinoidut niinikään taitavasti rakennetun "integriteettisen" ilmiön ympärillä. Mutta samassa yhteydessä jo pelkkä sanojen "Ortega y Gasset" ja "Glenn Gould" esittäminenkin on tuskin muuta kuin peräti aitoa suomalaista nykypsykohistoriallista suuruudenhulluutta!
"-- Lunastuksen makua tässä kyllä on. Pääsemme kuittaamaan nyt niille ihmisille, jotka kauhisteleivat, kun meidät oli valittu viisuihin, solisti Mr. Lordi sanoi Metron haastattelussa (maanantaina 22.5.2006). Lordin voiton takia Suomesta pois muuttamaan lupautuneille Mr. Lordi ei suosittele Ruotsia. - - sieltähän me saimme täydet 12 pistettä. Paremmin sopisi vaikka Albania, josta ei tullut ainuttakaan", voi toki olla tulkittavissa myös huumoriksi, mutta enemmän se kyllä vaikuttaa aitosuomalaiselta hattuunnousemiselta, jossa "oman sisäisen lapsensa kanssa täydellisessä sovussa elävä rokki-olento" tuskin muuta kuin henkisen keskenkasvuisuutensa?!?
Joten jos on kehittymisen varaa (psyko)historiassa, on sitä olevan historian henkilöissäkin - ja heidän psyykessään...
PS1. "Kita" tuskin kun on Lordin poppoosta vähiten "oman sisäisen lapsensa kanssa sovussa oleva rokki-olento", joten sallittakoon Kotimaa-lehden verkkosivustolta seuraavaa mietintämyssyttelyä jo 18.5.2006:
"-- Hard rock ja Halleluja
(Janne Könönen 18.05.2006 /Kotimaa )
[Kuva:
promo2.gif
© Lordi / Sony-BMG Kuva: Petri Haggrén]
Kun Lordin euroviisu Hard Rock Halleluja soi voittoisasti Ateenassa, oliko kyse pelkästään isojen poikien viattomasta hirviöleikistä?
Janne Könönen kysyi asiaa Jyväskylän Seurakuntaviestiin tekemässään jutussa. Kotimaan 19.5. ilmestyneessä numerossa Lordin rumpali Kita kertoo myös, mitä ajattelee black metalin kuuntelusta tai Hevimessuista.
Lauantai-iltana Suomi asettui jälleen tv:n ääreen, kun euroviisufinaali alkoi. Lopputulos oli Suomen viisuhistoriassa ainutlaatuinen: perinteinen hännänhuippu voitti kilpailun ja vielä ennätystuloksella.
Suomen edustajasta Lordi-yhtyeestä käyty vilkas ennakkokeskustelu osuu kirkon kannalta mielenkiintoiseen paikkaan. Viime lokakuussa järjestettiin Helsingin Tuomiokirkon kryptassa Hevi-seminaari, jossa kyseltiin, miksi hevillä on kirkon piirissä saatanallinen leima. Euroviisujen esikarsinnan jälkeen julkisuuden kautta sai myös vaikutelman, että osa kirkon väestä pitää Lordi-ilmiötä vaarallisena.
Monelle tuli ehkä yllätyksenä, että Lordin rumpali Kita, oikealta nimeltään Sampsa Astala, onkin muutaman vuoden takainen kirkon varhaisnuorisotyöntekijä. Hän päätyi Malmin seurakunnan nuorisotyön kautta kokopäivätoimiseksi muusikoksi.
Ei saatananpalvontaa
Suomalainen hevi on nykyään kiinteä osa musiikkikulttuuriamme ja maailmallakin arvostettua. Kirkon piirissä ja yleisemminkin hevin käyttö herättää kuitenkin edelleen toisinaan pahennusta. Sampsa, mistä luulet johtuvan, että hevi yhdistetään herkästi saatananpalvontaan yms?
– Tietty Hevin parissa on ollut aina näitä "pahoja poikia", jotka harrastavat saatananpalvontaa. Mutta se on kyllä aika pieni osa. Monelle se on ollut vain osa imagoa ja sitä, että kapinoidaan auktoriteetteja (vanhemmat, koulu, kirkko yms.) vastaan. Itselleni taas hevi on hyvää musiikkia ja hyvää viihdettä. Monesti ihmiset paheksuvat asioita, ennen kuin ottavat niistä selvää. Esim. meidän bändin tapauksessa. Kun varsinkin kirkon piireissä olevien pitäisi noudattaa Jeesuksen oppeja, eikä heittää sitä ensimmäistä kiveä.
Onko arvostelijoilta jäänyt huomaamatta, ettei hevisti pukeutuvilla ole kaikilla sama maailmankatsomus vaan esim. suhtautuminen hengellisiin asioihin voi olla monenkirjavaa?
– On todellakin jäänyt huomaamatta! Esimerkisti itse pukeudun tosi "rokisti" ja silti olen hyvinkin hengellinen ihminen. Ja mulla on myös paljon hevarikavereita, jotka ovat syvästi uskossa.
Hevimusiikin tekstit tuovat usein mielikuvia uskonnon kielestä. Eikö hevi ole siis luonteva tapa käsitellä samoja aiheita kuin kirkko: syntymää, kuolemaa, pelastusta ja kadotusta?
– No mikäpä ettei. Kyllähän moni näin tekeekin.
Mikä on oma suhteesi kirkkoon? Olet kuulema toiminut varhaisnuorisotyössä.
– Hyvä suhde. Tosiaan olen ollut töissä parissa Helsingin seurakunnassa varhaisnuoriso- sekä nuorisotyössä. Koulutukseltani olen sosionomi ja valmistuin DIAK:sta vuonna 2000. Tein tuolloin päättötyönäni varhaisnuorisolle suunnatun Junnumessun ystäväni Ville Papun kanssa.
Oletko nyttemmin kokopäivätoiminen muusikko?
– Tällä hetkellä tienaan leipäni pelkästään musasta. En vain soittajana, vaan myös äänittäjänä ja tuottajana.
Mitä odotat euroviisuilta?
– Hyvää medianäkyvyyttä, mitä ollaan toistaiseksi jo paljon saatukin. Meille viisut on hyvä ponnahduslauta Euroopan levytysmarkkinoille. Ei toki haittaa, jos pärjätään. Tavoite on, että päästään finaaliin.
[Lue myös Pauli Aaalto-Setälän blogi aiheesta
Lisätietoja Euroviisujen viralliselta kotisivulta sekä Lordi-yhteen kotisivulta
Haastattelu on julkaistu myös Jyväskylän Seurakuntaviesti-lehdessä.]"
Lähdelinkki: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=271&Itemid=38
PS2. Kun katselin - minäkin - viisuvoiton kansanjuhlaa kauppatorilta, siinä sivussa siis myös mediahevityksellistä pinta- ja palstajulkisuuden maksimaalista hyväksikäyttöä ja hyödyntämistä, avautui toki minullekin "uudelleenesitettynä" seuraavat nimimerkkikirjoittajan luonnehdinnat:
"- -Tämä on sisällöllisesti se sama pyrkimys joka Lordin lavaesiintymiseen liittyy. Musiikki ja esitys kaikkine rekvisiittoineen muodostavat kokonaisuuden, joka elää ja toimii vain lavalla. Lordin ei siis elä palstajulkisuudesta, vaan ilmiö nimeltä Lordi elää vain sen hetken jonka sävelet soivat korvissa ja tulet viipyvät silmien verkkokalvoilla.
On ymmärrettävää miten tekijät kokevat voimakkaasti että tätä ilmiötä on suojeltava. Lordi-ilmiö voi tapahtua vain omilla ehdoillaan. Ei ole mahdollista, että muusikko Putaansuu riisuisi maskinsa, pukisi päälleen flanellipaidan, tarttuisi kantrikitaraan ja lallattelisi kesyjä piippolanvaareja yleisönsä edessä. Lordin musiikki ei ole yksilön, vaan aivan tietyn spektaakkelin tuotosta. Taide irtautuu inhimillisestä. - -"
Eritoten tuntui siltä, että "taide irtaantui inhimillisestä" ainakin siinä yhteydessä, kun Mr. Lordi heitti (kaiketi) "oman sisäisen lapsensa" lattiaan... - kirjoituksesta
Timo Ristimäki kirjoitti:
... kuin miltä se kuullostaa."
[Mark Twain (1835 - 1910), amerikkalainen kirjailija]
"Sanan- ja kuvanvapauskeskustelua ei kannattaisi käydä juorupalstatason ongelmista", kirjoittaa "Asiat nähtävä kantimissaan". Ja osuu kyllä sangen oikeaan. Siinä katsannossa en ole ainuttakaan Lordi-kirjoitustani kirjoittanut, vaan kytkenyt suomalaisen (poliittien ja taloudellisen päätöksenteon) salassapitämisen ja -tekemisen "psykohistorian" siihen, mihin niin Lordi ja Mr. Lordi kuin kaikki mahdolliset hardrockhallelujahit ollaan tässä tasavallassa kytkemässä. (Palautetaan nyt vaikka mieleen koko tähänastinen EU-vedätyshistoria, parhaillaan menossa oleva EU-perustuslain ratifiointiprosessi, tuloillaan oleva NATO-jäsenyysagitaatio, peräti kummallinen kuntauudistushanke etc.)
Vilkuiltuani äkkipikaisesti myös kirjoitusta "Suomen lyhyt psykohistoria ja Lordi" [Suomi24.fi:n historia -saitilla 24.5.2006 klo 22.11) lienee hyvä kommentoida tätä Lordi-huumaa ja mediakohua vielä muutamin miettein.
Kirjoitus sinällään osoittaa - näitten saittien keskimääräiseen tasoon nähden - hyvinkin psykohistoriallista paneutumista otsikon olemukseen ja sitoutunutta suhtautumista valittuun aiheeseen! Lähes kaikkiin keskeisiin "psykohistoriallisiin" tulkintoihin lienee helpohko yhtyä, loppupäässä kirjoitusta ei kyllä enää niinkään paljon.
"- - Osansa aikamme 'valkoisten' kiukusta saavat kaikenlaisten vähemmistöryhmien edustajat, ja yllättäen myös jokin sellainen erilainen ilmiö kuin Lordi. Mikä tässä Lordissa yhtenäiskulttuurin kasvatteja niin ärsyttää?", kysytään - sangen retorisluonteissesti - po. kirjoituksessa.
"- - Lordi herättää näissä ihmisissä samanlaista antipatiaa kuin ryysyköyhälistö herätti valkoisen väen mielissä sisällissodan aikoihin. Suomen kansallinen historia on Lordiinsaavuttuaan tehnyt eräänlaisen sulkeutuvan ympyrän. Ryysyköyhälistö oli tuomittu häviämään. Sen sijaan hirviöksi heittäytyvä, oman sisäisen lapsensa kanssa täydellisessä sovussa elävä rokki-olento on voittanut suuret massat puolelleen.
Historiassa tapahtuu kehitystä", lopettaa nimimerkkikirjoittaja mahtavan analyysinsä historiasta ja Lordista.
Kun edellä referoimani kirjoituksen kirjoittaja lienee sama, joka uskottelee - ainakin itselleen - että esimerkiksi minä - kritisoidessani Ateenan euroviisuhistoriallista Hard Rock Hallelujah -menestystä edeltänyttä, itse Ateenan aikaista ja eritoten siellä saavutetun menestyksen jälkeistä huumaa ja hysteriaa - olisin kyvytön "ymmärtämään Suomessa tapahtunutta muutosta " ja siten auttamatta "pudonnut
jossain vaiheessa kelkasta kuuntelemaan Hectorin lauluja", sallittanee pienehkö protestointi.
Kuten olen aiemminkin jo näissä yhteyksissä kirjoittanut, ei Lordin ja jonkinmoisen metallimusiikin ainakin kohtuullinen menestys oli ennakoitavissa, ihan jo siitäkin syystä, että näinä telekommunikaation aikoina "metallimusiikin" harrastajat ja fanit lienevät sangen hyvin verkostoituneet niin Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassakin. (Ja he myös taitavat perinteisiä "metsäketofaneja" paremmin telekommunikaation mahdollisuudet?) Lordin Hard Rock Hallelujah oli kutakuinkin ainoa "poikkipuolinen teos" perinteisen Euroviisuilun silkkisatiinisessioisesta tarjonnasta, ellei nyt Latvian "We are winners" vai mitä liekään parodiaa lasketa mukaan. Ja kun Lordin spektaakkelimainen esitys ei kilpailijoihin nähden ollut eikä ole aivan kelvottomimmasta päästä, mahdollisuudet televiestinnän "sulkeutuva ympyrän" myötä osoittautuivat oivaksi väyläksi menestykseen!
Mutta ihan vaan tämmöisenä tavallisena "vanhana pieruna" ja ns. 60-luvun - ei niinkään siis enää 70-luvun - radikaalina, en kyllä erinomaisen ihmmeellistä musiikillista tai edes tekstillistä antia kokenut Hard Rock Hallelujahissa, vaikka verrattuna Lordin muuhun (tähänastiseen) tuotantoon kappale parasta A-ryhmää lieneekin. (Lieneekö parasta myös suhteessa tulevaan, sen näyttää vain aika?)
Ja on sitä sen verran jo pikkukakarana tulitikuilla ja vastaavilla tullut leikityksi, ettei edes pyrotekniikka ymv. naamiohu(i)vit jaksa enää isommin innostaa. Suomalaisen tangontaivuttelun nykyikoni Jone "Kolho Paavonpoika" Nikula loihe lausumaan arvionsa mielestäni aika osuvasti eli jotensakin seuraavasti : "- - kun on nähnyt Lordin (ja) Euroviisu-spektaakkelin kerran, on tavallaan jo nähnyt kaiken." Samassa yhteydessä Jone Nikula ei muistaakseni antanut kovinkaan toiveikkaita ennusteita sen suhteen, miten lateksista ja naamio- ymv. pyrotekniikkahyödystä voimansa ammentava yhtye voisi "uusiutua" niin, ettei - toden totta - psykohistoriallinen "ympyrä sulkeutuisi" aivan ennen aikojaan...
Ja kun olen kuunnellut muutamiakin Lordi-ilmiön eli lähinnä itsensä Mr Lordin ja Kitan radio- ymv. haastatteluja, en tohtisi olla niinkään varma edes siitä, että "hirviöksi heittäytyvä, oman sisäisen lapsensa kanssa täydellisessä sovussa elävä rokki-olento on voittanut suuret massat puolelleen". Massat ovat toki mittavat ja taitavasti masinoidut niinikään taitavasti rakennetun "integriteettisen" ilmiön ympärillä. Mutta samassa yhteydessä jo pelkkä sanojen "Ortega y Gasset" ja "Glenn Gould" esittäminenkin on tuskin muuta kuin peräti aitoa suomalaista nykypsykohistoriallista suuruudenhulluutta!
"-- Lunastuksen makua tässä kyllä on. Pääsemme kuittaamaan nyt niille ihmisille, jotka kauhisteleivat, kun meidät oli valittu viisuihin, solisti Mr. Lordi sanoi Metron haastattelussa (maanantaina 22.5.2006). Lordin voiton takia Suomesta pois muuttamaan lupautuneille Mr. Lordi ei suosittele Ruotsia. - - sieltähän me saimme täydet 12 pistettä. Paremmin sopisi vaikka Albania, josta ei tullut ainuttakaan", voi toki olla tulkittavissa myös huumoriksi, mutta enemmän se kyllä vaikuttaa aitosuomalaiselta hattuunnousemiselta, jossa "oman sisäisen lapsensa kanssa täydellisessä sovussa elävä rokki-olento" tuskin muuta kuin henkisen keskenkasvuisuutensa?!?
Joten jos on kehittymisen varaa (psyko)historiassa, on sitä olevan historian henkilöissäkin - ja heidän psyykessään...
PS1. "Kita" tuskin kun on Lordin poppoosta vähiten "oman sisäisen lapsensa kanssa sovussa oleva rokki-olento", joten sallittakoon Kotimaa-lehden verkkosivustolta seuraavaa mietintämyssyttelyä jo 18.5.2006:
"-- Hard rock ja Halleluja
(Janne Könönen 18.05.2006 /Kotimaa )
[Kuva:
promo2.gif
© Lordi / Sony-BMG Kuva: Petri Haggrén]
Kun Lordin euroviisu Hard Rock Halleluja soi voittoisasti Ateenassa, oliko kyse pelkästään isojen poikien viattomasta hirviöleikistä?
Janne Könönen kysyi asiaa Jyväskylän Seurakuntaviestiin tekemässään jutussa. Kotimaan 19.5. ilmestyneessä numerossa Lordin rumpali Kita kertoo myös, mitä ajattelee black metalin kuuntelusta tai Hevimessuista.
Lauantai-iltana Suomi asettui jälleen tv:n ääreen, kun euroviisufinaali alkoi. Lopputulos oli Suomen viisuhistoriassa ainutlaatuinen: perinteinen hännänhuippu voitti kilpailun ja vielä ennätystuloksella.
Suomen edustajasta Lordi-yhtyeestä käyty vilkas ennakkokeskustelu osuu kirkon kannalta mielenkiintoiseen paikkaan. Viime lokakuussa järjestettiin Helsingin Tuomiokirkon kryptassa Hevi-seminaari, jossa kyseltiin, miksi hevillä on kirkon piirissä saatanallinen leima. Euroviisujen esikarsinnan jälkeen julkisuuden kautta sai myös vaikutelman, että osa kirkon väestä pitää Lordi-ilmiötä vaarallisena.
Monelle tuli ehkä yllätyksenä, että Lordin rumpali Kita, oikealta nimeltään Sampsa Astala, onkin muutaman vuoden takainen kirkon varhaisnuorisotyöntekijä. Hän päätyi Malmin seurakunnan nuorisotyön kautta kokopäivätoimiseksi muusikoksi.
Ei saatananpalvontaa
Suomalainen hevi on nykyään kiinteä osa musiikkikulttuuriamme ja maailmallakin arvostettua. Kirkon piirissä ja yleisemminkin hevin käyttö herättää kuitenkin edelleen toisinaan pahennusta. Sampsa, mistä luulet johtuvan, että hevi yhdistetään herkästi saatananpalvontaan yms?
– Tietty Hevin parissa on ollut aina näitä "pahoja poikia", jotka harrastavat saatananpalvontaa. Mutta se on kyllä aika pieni osa. Monelle se on ollut vain osa imagoa ja sitä, että kapinoidaan auktoriteetteja (vanhemmat, koulu, kirkko yms.) vastaan. Itselleni taas hevi on hyvää musiikkia ja hyvää viihdettä. Monesti ihmiset paheksuvat asioita, ennen kuin ottavat niistä selvää. Esim. meidän bändin tapauksessa. Kun varsinkin kirkon piireissä olevien pitäisi noudattaa Jeesuksen oppeja, eikä heittää sitä ensimmäistä kiveä.
Onko arvostelijoilta jäänyt huomaamatta, ettei hevisti pukeutuvilla ole kaikilla sama maailmankatsomus vaan esim. suhtautuminen hengellisiin asioihin voi olla monenkirjavaa?
– On todellakin jäänyt huomaamatta! Esimerkisti itse pukeudun tosi "rokisti" ja silti olen hyvinkin hengellinen ihminen. Ja mulla on myös paljon hevarikavereita, jotka ovat syvästi uskossa.
Hevimusiikin tekstit tuovat usein mielikuvia uskonnon kielestä. Eikö hevi ole siis luonteva tapa käsitellä samoja aiheita kuin kirkko: syntymää, kuolemaa, pelastusta ja kadotusta?
– No mikäpä ettei. Kyllähän moni näin tekeekin.
Mikä on oma suhteesi kirkkoon? Olet kuulema toiminut varhaisnuorisotyössä.
– Hyvä suhde. Tosiaan olen ollut töissä parissa Helsingin seurakunnassa varhaisnuoriso- sekä nuorisotyössä. Koulutukseltani olen sosionomi ja valmistuin DIAK:sta vuonna 2000. Tein tuolloin päättötyönäni varhaisnuorisolle suunnatun Junnumessun ystäväni Ville Papun kanssa.
Oletko nyttemmin kokopäivätoiminen muusikko?
– Tällä hetkellä tienaan leipäni pelkästään musasta. En vain soittajana, vaan myös äänittäjänä ja tuottajana.
Mitä odotat euroviisuilta?
– Hyvää medianäkyvyyttä, mitä ollaan toistaiseksi jo paljon saatukin. Meille viisut on hyvä ponnahduslauta Euroopan levytysmarkkinoille. Ei toki haittaa, jos pärjätään. Tavoite on, että päästään finaaliin.
[Lue myös Pauli Aaalto-Setälän blogi aiheesta
Lisätietoja Euroviisujen viralliselta kotisivulta sekä Lordi-yhteen kotisivulta
Haastattelu on julkaistu myös Jyväskylän Seurakuntaviesti-lehdessä.]"
Lähdelinkki: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=271&Itemid=38
PS2. Kun katselin - minäkin - viisuvoiton kansanjuhlaa kauppatorilta, siinä sivussa siis myös mediahevityksellistä pinta- ja palstajulkisuuden maksimaalista hyväksikäyttöä ja hyödyntämistä, avautui toki minullekin "uudelleenesitettynä" seuraavat nimimerkkikirjoittajan luonnehdinnat:
"- -Tämä on sisällöllisesti se sama pyrkimys joka Lordin lavaesiintymiseen liittyy. Musiikki ja esitys kaikkine rekvisiittoineen muodostavat kokonaisuuden, joka elää ja toimii vain lavalla. Lordin ei siis elä palstajulkisuudesta, vaan ilmiö nimeltä Lordi elää vain sen hetken jonka sävelet soivat korvissa ja tulet viipyvät silmien verkkokalvoilla.
On ymmärrettävää miten tekijät kokevat voimakkaasti että tätä ilmiötä on suojeltava. Lordi-ilmiö voi tapahtua vain omilla ehdoillaan. Ei ole mahdollista, että muusikko Putaansuu riisuisi maskinsa, pukisi päälleen flanellipaidan, tarttuisi kantrikitaraan ja lallattelisi kesyjä piippolanvaareja yleisönsä edessä. Lordin musiikki ei ole yksilön, vaan aivan tietyn spektaakkelin tuotosta. Taide irtautuu inhimillisestä. - -"
Eritoten tuntui siltä, että "taide irtaantui inhimillisestä" ainakin siinä yhteydessä, kun Mr. Lordi heitti (kaiketi) "oman sisäisen lapsensa" lattiaan...Kansallisen psyyken syvätasolla tapahtuvista liikkeistä eivät aina anna parasta vihjettä ne ilmiöt, jotka kuvitellaan keskeisiksi ja tärkeiksi: poliittiset instituutiot ja puheet, argumentointi suurissa kysymyksissä, merkittävät päätökset. Myöskään talous ei ole sellainen realiteetti, että sen numeroista voisi päätellä miten meillä menee. Esimerkiksi on kuvaavaa, että aivan loppuun saakka N-liiton taloustilastot osoittivat hyviä numeroita -- mutta kuinka moni omaan numerotalouteemme uskova pystyy näkemään ympärillämme merkit siitä että meilläkin ollaan jo menossa tyhjän päällä?
Siksi yhteiskunnallista tapahtumista täytyy tarkkailla monenlaisista näkökulmista. Psykohistoria tarjoaa erään perspektiivin. Sen ennustusarvosta sanon sen verran, että psykoanalyytikoille ei ole yllätys, kun uusnatsismi nostaa päätään niin kahtiajakautuvissa läntisissä hyvinvointiyhteiskunnissa kuin entisen itäblokin maissa.
Kirjoituksesi kertoo ettet ole tyystin vaikutteille vastaanottokyvytön henkilö. Kiitos pohdiskeluistasi. - Timo Ristimäki
kirjoituksesta kirjoitti:
Kansallisen psyyken syvätasolla tapahtuvista liikkeistä eivät aina anna parasta vihjettä ne ilmiöt, jotka kuvitellaan keskeisiksi ja tärkeiksi: poliittiset instituutiot ja puheet, argumentointi suurissa kysymyksissä, merkittävät päätökset. Myöskään talous ei ole sellainen realiteetti, että sen numeroista voisi päätellä miten meillä menee. Esimerkiksi on kuvaavaa, että aivan loppuun saakka N-liiton taloustilastot osoittivat hyviä numeroita -- mutta kuinka moni omaan numerotalouteemme uskova pystyy näkemään ympärillämme merkit siitä että meilläkin ollaan jo menossa tyhjän päällä?
Siksi yhteiskunnallista tapahtumista täytyy tarkkailla monenlaisista näkökulmista. Psykohistoria tarjoaa erään perspektiivin. Sen ennustusarvosta sanon sen verran, että psykoanalyytikoille ei ole yllätys, kun uusnatsismi nostaa päätään niin kahtiajakautuvissa läntisissä hyvinvointiyhteiskunnissa kuin entisen itäblokin maissa.
Kirjoituksesi kertoo ettet ole tyystin vaikutteille vastaanottokyvytön henkilö. Kiitos pohdiskeluistasi."Kiitos kirjoituksesta" -kirjoitukseen voitaneekin yhtyä jo liki totaalisesti. Ehken noita paira viime virkettä lukuun ottamatta.
Ja ehkä niitä edellistäkään. Sillä ei siinä ihmeempiä "Fasismin maasapsykologioita" ja/ta1 "Liberalismista fasismiin" -opuksia ole tarvinnut lukea, jotta olisi jo pitkään voinut havaita paitsi uusnatsismin myös - näinä aikoina vallankäytöllisesti vielä paljon vaarallisimpien ismien - uusliberalismin, uusimperialismin ja uuskolonialismin mittavia esiinnousuja!
Mutta niin Lordilla ja Mr. Lordilla kuin hardrockhallelujahilla tuskin on kovin merkittävää roolia missään muussa muodossa kuin siinä, että jonkin tovin juuri ne ovat "ooppiumia kansalle"... - TimoTARistimäki
kirjoituksesta kirjoitti:
Kansallisen psyyken syvätasolla tapahtuvista liikkeistä eivät aina anna parasta vihjettä ne ilmiöt, jotka kuvitellaan keskeisiksi ja tärkeiksi: poliittiset instituutiot ja puheet, argumentointi suurissa kysymyksissä, merkittävät päätökset. Myöskään talous ei ole sellainen realiteetti, että sen numeroista voisi päätellä miten meillä menee. Esimerkiksi on kuvaavaa, että aivan loppuun saakka N-liiton taloustilastot osoittivat hyviä numeroita -- mutta kuinka moni omaan numerotalouteemme uskova pystyy näkemään ympärillämme merkit siitä että meilläkin ollaan jo menossa tyhjän päällä?
Siksi yhteiskunnallista tapahtumista täytyy tarkkailla monenlaisista näkökulmista. Psykohistoria tarjoaa erään perspektiivin. Sen ennustusarvosta sanon sen verran, että psykoanalyytikoille ei ole yllätys, kun uusnatsismi nostaa päätään niin kahtiajakautuvissa läntisissä hyvinvointiyhteiskunnissa kuin entisen itäblokin maissa.
Kirjoituksesi kertoo ettet ole tyystin vaikutteille vastaanottokyvytön henkilö. Kiitos pohdiskeluistasi.Kaiken psykohistoriallisuuden (tavoittelun) keskellä pisti silmiini Mr. Lordin ikiomaa arviota Ateenan EUroviisumenestyskappaleesta Hard Rock Hallelujah: "- - Lordin voimahahmon Tomi Putaansuun mukaan hänen sanoituksensa voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan. - -Kolmannen sanoitusluokan muodostavat melko yksinkertaiset ja päättömät tekstit, jotka muistuttavat Twisted Sister -yhtyeen sanoituksia (esimerkiksi "I wanna rock").
-Hard Rock Hallelujah on ihan puhtaasti tämän kolmannen luokan biisi, Putaansuu tunnustaa.- -"
Katkelma on Hämeen Sanomien 14.5.2006 sunnuntainumerossa julkaistusta jutusta otsikolla "Kielikukkasista ja latteuksista kasvaa viisuviihdettä", jossa on haastateltu mm. euroviisujen tekstejä (ihan työkseen) suomentavaa Kalle Niemeä. Jutussa Kalle Niemi ja kollegansa luonnehtivat euroviisukappaleiden "sanomaa" mm. seuraavasti:
"- - Kalle Niemi luettelee nopeasti yleisimmät viisuissa käsiteltävät teemat.
-Ensimmäinen on "tule takaisin", toinen on ikuinen rakkaus. Kolmas on se perinteinen "kuinka voit olla toisen miehen kanssa, vaikka minä niin kovasti täällä kaipaan", hän listaa.
Tuuli-Elina Mannila sanookin samojen aihepiirien toistumisen olevan kääntäjille välillä haasteellista.
-Pitää miettiä, miten saa kiinnostavalla tavalla sanottua saman asian, hän toteaa.
Toisinaan alkuperäisteksteistä puuttuu täysin punainen lanka tai sanoituksessa käytetty englanti on kieliopillisesti karmeaa.
-Silloin on otettava työvoitto ja nyhjäistävä tyhjästä. Välillä yritän hiukan jalostaa tökeröimpiä tekstejä, Mannila sanoo.
Käännöksen tyyliin vaikuttavat lopulta monet eri tekijät.
-Riippuu, ollaanko kappaleessa mietiskeleviä vai iskeviä. Myös se vaikuttaa, tykkääkö itse kappaleesta vai ei. Hyvät ja hauskat sanat syntyvät yleensä niille lauluille, joista pitää eniten, Niemi pohtii.
Kaikki viisut eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä, vaan poikkeuksia on niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
-Esimerkiksi Itävallan laulu muutama vuosi sitten oli kaamea pupuineen ja nalleineen. Siinä ei ollut mitään järkeä, Mannila muistelee.
Mannila innostui tänä vuonna erityisesti Moldovan sekametelisopasta.
-Siinä on hauskaa päättömyyttä. Loco tarkoittaa espanjaksi hullua, ja siitä työstäminen lähti, hän sanoo.
Niemi sen sijaan valittelee, ettei päässyt tänä vuonna tyylittelemään.
-Iso-Britannialla on räppi, jossa sai pikkuisen vääntää. Parasta on kuitenkin silloin, kun saa hihkua riemusta keksittyään jonkin hyvän maun rajoilla liikkuvan kertosäkeen, Niemi hekottelee.
Hän muistelee erityisen lämpimästi ranskankieliseen kertosäkeeseen joskus laatimaansa "Minne tie vie, kuule sie" -käännöstä. Ohjaaja sanoi silloin suoraan pitävänsä Niemen huumorintajua vähintäänkin erikoisena.
Kalle Niemi luettelee nopeasti yleisimmät viisuissa käsiteltävät teemat.
-Ensimmäinen on "tule takaisin", toinen on ikuinen rakkaus. Kolmas on se perinteinen "kuinka voit olla toisen miehen kanssa, vaikka minä niin kovasti täällä kaipaan", hän listaa.
Tuuli-Elina Mannila sanookin samojen aihepiirien toistumisen olevan kääntäjille välillä haasteellista.
-Pitää miettiä, miten saa kiinnostavalla tavalla sanottua saman asian, hän toteaa.
Toisinaan alkuperäisteksteistä puuttuu täysin punainen lanka tai sanoituksessa käytetty englanti on kieliopillisesti karmeaa.
-Silloin on otettava työvoitto ja nyhjäistävä tyhjästä. Välillä yritän hiukan jalostaa tökeröimpiä tekstejä, Mannila sanoo.
Käännöksen tyyliin vaikuttavat lopulta monet eri tekijät.
-Riippuu, ollaanko kappaleessa mietiskeleviä vai iskeviä. Myös se vaikuttaa, tykkääkö itse kappaleesta vai ei. Hyvät ja hauskat sanat syntyvät yleensä niille lauluille, joista pitää eniten, Niemi pohtii.
Kaikki viisut eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä, vaan poikkeuksia on niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
-Esimerkiksi Itävallan laulu muutama vuosi sitten oli kaamea pupuineen ja nalleineen. Siinä ei ollut mitään järkeä, Mannila muistelee.
Mannila innostui tänä vuonna erityisesti Moldovan sekametelisopasta.
-Siinä on hauskaa päättömyyttä. Loco tarkoittaa espanjaksi hullua, ja siitä työstäminen lähti, hän sanoo.
Niemi sen sijaan valittelee, ettei päässyt tänä vuonna tyylittelemään.
-Iso-Britannialla on räppi, jossa sai pikkuisen vääntää. Parasta on kuitenkin silloin, kun saa hihkua riemusta keksittyään jonkin hyvän maun rajoilla liikkuvan kertosäkeen, Niemi hekottelee.
Hän muistelee erityisen lämpimästi ranskankieliseen kertosäkeeseen joskus laatimaansa "Minne tie vie, kuule sie" -käännöstä. Ohjaaja sanoi silloin suoraan pitävänsä Niemen huumorintajua vähintäänkin erikoisena.- -"
Lordin, Mr.Lordin ja Hard Rock Hallelujahin mahdollisesta (tulevasta) psykohistoriallisesta merkityksestä lienee saatavissa ponnistuspohjaa Hämeen Sanomien haastattelussa ilmiöhenkilö Tomi Putaansuun omin sanoin siis täten:
"- - Päätön Hard Rock Hallelujah
Lordin voimahahmon Tomi Putaansuun mukaan hänen sanoituksensa voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen sanoitusten ryhmän muodostavat erilaiset kauhutarinat, joita oli paljon yhtyeen toisella levyllä. Toinen Putaansuun suosima sanoitustyyli on perinteitä kunnioittava heavy rock -sanoittaminen.
-Ne ovat usein kaksimielisiä tekstejä, kuten Gene Simmonsilla tyyliin "haluan pistää klapini sinun takkaasi", Putaansuu selittää.
Kolmannen sanoitusluokan muodostavat melko yksinkertaiset ja päättömät tekstit, jotka muistuttavat Twisted Sister -yhtyeen sanoituksia (esimerkiksi "I wanna rock").
-Hard Rock Hallelujah on ihan puhtaasti tämän kolmannen luokan biisi, Putaansuu tunnustaa.
Kääntäjä Kalle Niemi ei erityisemmin innostunut Hard Rock Hallelujahin sanoituksesta.
-Se on aika tyypillinen pikkunäppärä heviteksti, jossa on tuomiopäivää, demoneita ja enkeleitä. Teksti oli hankala kääntää, mutta eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi, Niemi summaa.
Jani Oksanen "
Lähdelinkki: http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=35025&main=54
PS. "- -Se on aika tyypillinen pikkunäppärä heviteksti, jossa on tuomiopäivää, demoneita ja enkeleitä. Teksti oli hankala kääntää, mutta eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi", näkyy Hard Rock Hallelujahin kääntänyt Kalle Niemi. Hän taisi ja taitaa olla ihan oikeassa: "eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi"...
Joten ettei vaan itse sävellys olisi siinä samassa sattunut jäämään "kolmannelle sijalle" eli Suomen, Euroopan ja kenties koko maailman maineeseen olisikin noustu "ensisijaisesti" peräti "ulkomusiikillisin ansioin"? Se kai sitten lienee juuri sitä "psykohistoriallisuutta", jossa katsannossa jotkut - eilisiltaisessa FST:n ohjelmassa jopa psykoterapeutti Britt-Marie Perheentupa miltei haltioissaan! - tuntuvat panevan koko ajanlaskunkin uuteen "uskoon": aikaan ennen Lordia ja sen jälkeen.
Sallittaneen, että tämmöinen "ei-tyystin-vaikutteille-vastaanottokyvytön-henkilö" ihan pikkuisen ihmettelee... - olennaisesta
TimoTARistimäki kirjoitti:
Kaiken psykohistoriallisuuden (tavoittelun) keskellä pisti silmiini Mr. Lordin ikiomaa arviota Ateenan EUroviisumenestyskappaleesta Hard Rock Hallelujah: "- - Lordin voimahahmon Tomi Putaansuun mukaan hänen sanoituksensa voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan. - -Kolmannen sanoitusluokan muodostavat melko yksinkertaiset ja päättömät tekstit, jotka muistuttavat Twisted Sister -yhtyeen sanoituksia (esimerkiksi "I wanna rock").
-Hard Rock Hallelujah on ihan puhtaasti tämän kolmannen luokan biisi, Putaansuu tunnustaa.- -"
Katkelma on Hämeen Sanomien 14.5.2006 sunnuntainumerossa julkaistusta jutusta otsikolla "Kielikukkasista ja latteuksista kasvaa viisuviihdettä", jossa on haastateltu mm. euroviisujen tekstejä (ihan työkseen) suomentavaa Kalle Niemeä. Jutussa Kalle Niemi ja kollegansa luonnehtivat euroviisukappaleiden "sanomaa" mm. seuraavasti:
"- - Kalle Niemi luettelee nopeasti yleisimmät viisuissa käsiteltävät teemat.
-Ensimmäinen on "tule takaisin", toinen on ikuinen rakkaus. Kolmas on se perinteinen "kuinka voit olla toisen miehen kanssa, vaikka minä niin kovasti täällä kaipaan", hän listaa.
Tuuli-Elina Mannila sanookin samojen aihepiirien toistumisen olevan kääntäjille välillä haasteellista.
-Pitää miettiä, miten saa kiinnostavalla tavalla sanottua saman asian, hän toteaa.
Toisinaan alkuperäisteksteistä puuttuu täysin punainen lanka tai sanoituksessa käytetty englanti on kieliopillisesti karmeaa.
-Silloin on otettava työvoitto ja nyhjäistävä tyhjästä. Välillä yritän hiukan jalostaa tökeröimpiä tekstejä, Mannila sanoo.
Käännöksen tyyliin vaikuttavat lopulta monet eri tekijät.
-Riippuu, ollaanko kappaleessa mietiskeleviä vai iskeviä. Myös se vaikuttaa, tykkääkö itse kappaleesta vai ei. Hyvät ja hauskat sanat syntyvät yleensä niille lauluille, joista pitää eniten, Niemi pohtii.
Kaikki viisut eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä, vaan poikkeuksia on niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
-Esimerkiksi Itävallan laulu muutama vuosi sitten oli kaamea pupuineen ja nalleineen. Siinä ei ollut mitään järkeä, Mannila muistelee.
Mannila innostui tänä vuonna erityisesti Moldovan sekametelisopasta.
-Siinä on hauskaa päättömyyttä. Loco tarkoittaa espanjaksi hullua, ja siitä työstäminen lähti, hän sanoo.
Niemi sen sijaan valittelee, ettei päässyt tänä vuonna tyylittelemään.
-Iso-Britannialla on räppi, jossa sai pikkuisen vääntää. Parasta on kuitenkin silloin, kun saa hihkua riemusta keksittyään jonkin hyvän maun rajoilla liikkuvan kertosäkeen, Niemi hekottelee.
Hän muistelee erityisen lämpimästi ranskankieliseen kertosäkeeseen joskus laatimaansa "Minne tie vie, kuule sie" -käännöstä. Ohjaaja sanoi silloin suoraan pitävänsä Niemen huumorintajua vähintäänkin erikoisena.
Kalle Niemi luettelee nopeasti yleisimmät viisuissa käsiteltävät teemat.
-Ensimmäinen on "tule takaisin", toinen on ikuinen rakkaus. Kolmas on se perinteinen "kuinka voit olla toisen miehen kanssa, vaikka minä niin kovasti täällä kaipaan", hän listaa.
Tuuli-Elina Mannila sanookin samojen aihepiirien toistumisen olevan kääntäjille välillä haasteellista.
-Pitää miettiä, miten saa kiinnostavalla tavalla sanottua saman asian, hän toteaa.
Toisinaan alkuperäisteksteistä puuttuu täysin punainen lanka tai sanoituksessa käytetty englanti on kieliopillisesti karmeaa.
-Silloin on otettava työvoitto ja nyhjäistävä tyhjästä. Välillä yritän hiukan jalostaa tökeröimpiä tekstejä, Mannila sanoo.
Käännöksen tyyliin vaikuttavat lopulta monet eri tekijät.
-Riippuu, ollaanko kappaleessa mietiskeleviä vai iskeviä. Myös se vaikuttaa, tykkääkö itse kappaleesta vai ei. Hyvät ja hauskat sanat syntyvät yleensä niille lauluille, joista pitää eniten, Niemi pohtii.
Kaikki viisut eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä, vaan poikkeuksia on niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
-Esimerkiksi Itävallan laulu muutama vuosi sitten oli kaamea pupuineen ja nalleineen. Siinä ei ollut mitään järkeä, Mannila muistelee.
Mannila innostui tänä vuonna erityisesti Moldovan sekametelisopasta.
-Siinä on hauskaa päättömyyttä. Loco tarkoittaa espanjaksi hullua, ja siitä työstäminen lähti, hän sanoo.
Niemi sen sijaan valittelee, ettei päässyt tänä vuonna tyylittelemään.
-Iso-Britannialla on räppi, jossa sai pikkuisen vääntää. Parasta on kuitenkin silloin, kun saa hihkua riemusta keksittyään jonkin hyvän maun rajoilla liikkuvan kertosäkeen, Niemi hekottelee.
Hän muistelee erityisen lämpimästi ranskankieliseen kertosäkeeseen joskus laatimaansa "Minne tie vie, kuule sie" -käännöstä. Ohjaaja sanoi silloin suoraan pitävänsä Niemen huumorintajua vähintäänkin erikoisena.- -"
Lordin, Mr.Lordin ja Hard Rock Hallelujahin mahdollisesta (tulevasta) psykohistoriallisesta merkityksestä lienee saatavissa ponnistuspohjaa Hämeen Sanomien haastattelussa ilmiöhenkilö Tomi Putaansuun omin sanoin siis täten:
"- - Päätön Hard Rock Hallelujah
Lordin voimahahmon Tomi Putaansuun mukaan hänen sanoituksensa voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen sanoitusten ryhmän muodostavat erilaiset kauhutarinat, joita oli paljon yhtyeen toisella levyllä. Toinen Putaansuun suosima sanoitustyyli on perinteitä kunnioittava heavy rock -sanoittaminen.
-Ne ovat usein kaksimielisiä tekstejä, kuten Gene Simmonsilla tyyliin "haluan pistää klapini sinun takkaasi", Putaansuu selittää.
Kolmannen sanoitusluokan muodostavat melko yksinkertaiset ja päättömät tekstit, jotka muistuttavat Twisted Sister -yhtyeen sanoituksia (esimerkiksi "I wanna rock").
-Hard Rock Hallelujah on ihan puhtaasti tämän kolmannen luokan biisi, Putaansuu tunnustaa.
Kääntäjä Kalle Niemi ei erityisemmin innostunut Hard Rock Hallelujahin sanoituksesta.
-Se on aika tyypillinen pikkunäppärä heviteksti, jossa on tuomiopäivää, demoneita ja enkeleitä. Teksti oli hankala kääntää, mutta eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi, Niemi summaa.
Jani Oksanen "
Lähdelinkki: http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=35025&main=54
PS. "- -Se on aika tyypillinen pikkunäppärä heviteksti, jossa on tuomiopäivää, demoneita ja enkeleitä. Teksti oli hankala kääntää, mutta eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi", näkyy Hard Rock Hallelujahin kääntänyt Kalle Niemi. Hän taisi ja taitaa olla ihan oikeassa: "eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi"...
Joten ettei vaan itse sävellys olisi siinä samassa sattunut jäämään "kolmannelle sijalle" eli Suomen, Euroopan ja kenties koko maailman maineeseen olisikin noustu "ensisijaisesti" peräti "ulkomusiikillisin ansioin"? Se kai sitten lienee juuri sitä "psykohistoriallisuutta", jossa katsannossa jotkut - eilisiltaisessa FST:n ohjelmassa jopa psykoterapeutti Britt-Marie Perheentupa miltei haltioissaan! - tuntuvat panevan koko ajanlaskunkin uuteen "uskoon": aikaan ennen Lordia ja sen jälkeen.
Sallittaneen, että tämmöinen "ei-tyystin-vaikutteille-vastaanottokyvytön-henkilö" ihan pikkuisen ihmettelee...Suomalaisnuoret kuuntelivat 60-luvun alussa radio Luxemburgia. Yelisradiossa soitettiin (lauantain toivottujen paria viimeistä kappaletta lukuunottamatta) voittopuolisesti vain "vakavaa" musiikkia. N-liitossa nuoret kuuntelivat salaa Beatlesia. Länsimainen rock-musiikki oli kiellettyä. Sitä kulttuurimuutosta, joka Suomessakin 60-luvulla tapahtui, ei pidä edes yrittää selittää ottamatta huomioon populaarimusiikin roolia. Ja muutkin kuin psykohistorioijat ovat sitä mieltä, että kielletty länsimainen rock oli yksi niistä eniten vaikuttaneista tekijöistä, jotka purivat maata N-liiton järjestelmän alta. Se puhutteli nuoria aidosti, ei vain siksi että se oli kiellettyä.
Se ken hallitsee ihmisten sydämiä hallitsee ihmisiä. Kulttuurimuutokset ovat todellisia muutoksia, päin vastoin kuin monet näyttävätkin poliittiset tai hallinnolliset nahanluonnit, joissa asioiden nimet muuttuvat mutta ihmisten psyyken syvät pohjavirrat jatkavat entisissä uomissaan. Vallankumouksen jälkeen N-liitossa haudattiin ihmiset täsmälleen samanmuotoisin rituaalein kuin tsaarinaikaankin, ero oli vain siinä että papin sijasta puheen piti puoluevirkailija tai työtoveri. Siinä missä ennen siunattiin Jumalan nimiin siinä pyhitys nyt tapahtui ideologian nimiin. Sanoituksilla ei ole merkitystä. Ei tarvitse miettiä sitä ettei beatles-lauluissa mitään varsinaista sanomaa ollut: "She Loves You" on hyvin yksinkertainen viesti.
Estetiikalla sen sijaan on merkitystä, sillä maun muuttuminen kertoo siitä että jokin koko tuntemistavassa on muuttunut. Estetiikka puree, usein pikkuhiljaa ja tunnetulla 30 vuoden kulttuurivitkalla, mutta muutos on todellinen. Esimerkiksi Suomessa 70-luvun taistolaislaulujen estetiikasta tuli kolmekymmentä vuotta myöhemmin enemmistön rakastamaa -- Ultra Bra nosti tuon estetiikan useampaan kertaan listaykköseksi.
Kulttuurin ja taiteen historia on oma näkökulmansa, psykohistoria omansa. Psykohistoriassa merkitseviä ovat kehitysprosessit, joilla on taustanaan yleisinhimillisiä kehityskuvioita. Pitkässä historiallisessa perspektiivissä -- kun tarkastellaan ihmistä primitiivisiltä asteilta nykypäivään -- sellaisten olemassaoloa ei kai kukaan tohtine kieltää. Ihmisyksilön psyykkisen kehityksen heijastumien jäljittäminen yhteiskunnallisissa prosesseissa edellyttää sitten jo parempaa perehtymistä.
Psykohistorialla on ennustavuutensa. Siis ennustavuutensa. Amerikkalaiset psykoanalyytikot laativat Hitlerin psykoanalyysin 1941 ja ennustivat, että tämä narsisti tulee ajamaan Saksan kansan sotamenestyksestä riippumatta loppuun ja tekemään sen jälkeen itsemurhan. Nyt on ennustettavissa että uusnatsismi ja muut viharyhmät tulevat lisääntymään. Ne eivät pysy marginaalissa, vaan nousevat esiin keskeltä.
Voin jättää kirjoituksesi lukematta ja olla vastaamatta niihin, jos tarvitset vastineissasi alentuvia äänensävyjä. - Timo Ristimäki
olennaisesta kirjoitti:
Suomalaisnuoret kuuntelivat 60-luvun alussa radio Luxemburgia. Yelisradiossa soitettiin (lauantain toivottujen paria viimeistä kappaletta lukuunottamatta) voittopuolisesti vain "vakavaa" musiikkia. N-liitossa nuoret kuuntelivat salaa Beatlesia. Länsimainen rock-musiikki oli kiellettyä. Sitä kulttuurimuutosta, joka Suomessakin 60-luvulla tapahtui, ei pidä edes yrittää selittää ottamatta huomioon populaarimusiikin roolia. Ja muutkin kuin psykohistorioijat ovat sitä mieltä, että kielletty länsimainen rock oli yksi niistä eniten vaikuttaneista tekijöistä, jotka purivat maata N-liiton järjestelmän alta. Se puhutteli nuoria aidosti, ei vain siksi että se oli kiellettyä.
Se ken hallitsee ihmisten sydämiä hallitsee ihmisiä. Kulttuurimuutokset ovat todellisia muutoksia, päin vastoin kuin monet näyttävätkin poliittiset tai hallinnolliset nahanluonnit, joissa asioiden nimet muuttuvat mutta ihmisten psyyken syvät pohjavirrat jatkavat entisissä uomissaan. Vallankumouksen jälkeen N-liitossa haudattiin ihmiset täsmälleen samanmuotoisin rituaalein kuin tsaarinaikaankin, ero oli vain siinä että papin sijasta puheen piti puoluevirkailija tai työtoveri. Siinä missä ennen siunattiin Jumalan nimiin siinä pyhitys nyt tapahtui ideologian nimiin. Sanoituksilla ei ole merkitystä. Ei tarvitse miettiä sitä ettei beatles-lauluissa mitään varsinaista sanomaa ollut: "She Loves You" on hyvin yksinkertainen viesti.
Estetiikalla sen sijaan on merkitystä, sillä maun muuttuminen kertoo siitä että jokin koko tuntemistavassa on muuttunut. Estetiikka puree, usein pikkuhiljaa ja tunnetulla 30 vuoden kulttuurivitkalla, mutta muutos on todellinen. Esimerkiksi Suomessa 70-luvun taistolaislaulujen estetiikasta tuli kolmekymmentä vuotta myöhemmin enemmistön rakastamaa -- Ultra Bra nosti tuon estetiikan useampaan kertaan listaykköseksi.
Kulttuurin ja taiteen historia on oma näkökulmansa, psykohistoria omansa. Psykohistoriassa merkitseviä ovat kehitysprosessit, joilla on taustanaan yleisinhimillisiä kehityskuvioita. Pitkässä historiallisessa perspektiivissä -- kun tarkastellaan ihmistä primitiivisiltä asteilta nykypäivään -- sellaisten olemassaoloa ei kai kukaan tohtine kieltää. Ihmisyksilön psyykkisen kehityksen heijastumien jäljittäminen yhteiskunnallisissa prosesseissa edellyttää sitten jo parempaa perehtymistä.
Psykohistorialla on ennustavuutensa. Siis ennustavuutensa. Amerikkalaiset psykoanalyytikot laativat Hitlerin psykoanalyysin 1941 ja ennustivat, että tämä narsisti tulee ajamaan Saksan kansan sotamenestyksestä riippumatta loppuun ja tekemään sen jälkeen itsemurhan. Nyt on ennustettavissa että uusnatsismi ja muut viharyhmät tulevat lisääntymään. Ne eivät pysy marginaalissa, vaan nousevat esiin keskeltä.
Voin jättää kirjoituksesi lukematta ja olla vastaamatta niihin, jos tarvitset vastineissasi alentuvia äänensävyjä.... mutta niin pian kuin se moittii meitä, julistamme sen kykenemättömäski arvostelemaan hengen töitä."
[Georg Christoph Lichtenberg (1742 - 1799), saksalainen kirjailija]
"Ei-tyystin-vaikutteille-vastaanottokyvytön-henkilö" kuin ihan vain pikkuisen ihmettelee Lordi-huuman myötä syntynyttä lähes vimmaista selittelyn tarvetta sen suhteen, mitä oikein tapahtui ja miksi.
Olen peräti otettu siitä, että "Näennäisestä ja olennaisesta" -tasoisia ja sisältöisiä kirjoituksia yleensä kukaan viitsii niihin keskusteluihin kirjoittaa, joissa tällainen tavallinen pienviljelijänpoika yrittää ymmärtää maailmanmenoa ihan vaan tavalliset kumiteräsaappaat jalassa - ja jalat maassa.
Minä nyt satun olemaan kaiketi semmoinen "suomalaisnuori", jonka kotiin tuli sähkö jo peräti 1950-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Sitä ennenkin toki yritettiin kuulostella maailman makuja ja kaikuja paimenpoikaollipatteristoisella apparaatilla...
Kun on lähtenyt maailmalle talosta, jonne tie loppui ja jonka ikkunat olivat metsään päin - ja peräti moniaita vuoiskymmeniä sitten - on tässä vaelluksensa varhemmissa vaiheissa saattanut elää ihan "lihassa ja veressä" niitäkin aikoja, joista psykohistorioitsijat nyt ovat sitten jotakin mieltä. En kaiketi ole missään yhteydessä sanonut, etteivätkö he voisi olla kohtalaisen hyvinkin oikeassa, vaan en minä nyt toki menisi ihan vielä näillä näytöillä N-liiton ns. romahdusta selittämään. Kyllä siinä prosessissa uskoakseni painoi huomattavasti rajummin Ronald Reaganin regimen valtaannousun myötä tapahtunut kokonaisvaltainen poliittis-taloudellis-sotilaallinen muutos, johon N-liitolla ei ollut mahdollisuuksia vastata - ei sen enempää rockilla kuin ilman sitä. (Alla Pugatsovaa vaan kaikille!)
Kieltämättä oli taannoin kiintoisaa Moskovassa - ja myös Havannassa ja Santiago de Cubassa - seurata noiden vuosien tienoilla jo nähtävissä olevaa "se ken hallitsee ihmisten sydämiä hallitsee ihmisiä" -tyyppisiä ilmiöitä. Mutta kyllä N-liiton "romahdus" nyt käsittääkseni ratkaisevimmilta osin tapahtui ns. perusrakenteessa eikä ns. ylärakenteen hömpsötyksissä. Toivottavasti ei arvioistani ja tavasta ilmaista se ei loukkaannuta, vaan jatketaan yleensä vaikkapa sen pohtimista, voitaisiinko todellakin päästä parempaan maailmaan jos soitettaisiin rockia, vaikka sitä hevimpää ja/tai kaikkeinkin metallisimpaakin, katkeamatta eli ihan kolmessa vuorossa?
Natsi-Saksan ja sen sekä senkaltaisten fyyrereitten käyttäytymismalli lienee (psyko)historioitten ja -historioitsijoitten sangen hyvin tuntema huomattavasti varhemmilta ajoilta kuin jenkeiltä ja vuodelta 1941. Hyvä lisää analyyseihin toki on ollut sekin, sitä en kiistä.
"--Nyt on ennustettavissa että uusnatsismi ja muut viharyhmät tulevat lisääntymään. Ne eivät pysy marginaalissa, vaan nousevat esiin keskeltä", huomaan kirjoitettavan. Ja siihen minulla ei ole paljon sanomista. Jokunen ilta taisi tulla TV:stä muudan dokumentti, joka käsitteli uusnatsismin nousua Euroopassa ja etenkin Ruåtsissa.
Kun katseli lähinnä kaiken maailman pakkasiitoimentekin rinnalla varsin pöljältä vaikuttavaa porukkaa, en kyllä edes "hevillä" - tai hevi-videoilla! - olisi uskomassa uusnatsismin kovinkaan kummoiseen vetovoimaan. Muuta kuin olosuhteissa, joissa yhteiskunnallis-taloudelliselta perustaltaan rahvas eli kansan syvät rivit ollaan saattamassa globaali- ja kvartaalitalouden palvonnan ja niistä aiheutuvien kovien kokemusten myötä aitosaksalaisiin sfääreihin: "miljoonat seisovat takanani" ja sama saksaksi! Uusliberalismin, uuskolonialismin ja uusimperialismin nousu kautta koko läntisen eli transatlanttisen alueen ja vähän itäisempien kolkkien - sitäkin on toki edistämässä esim. muudankin Vanhasen (kesk.) sukukunta ja nimenomaan "keskeltä" - ovat ne taloudellisen perusrakenteen ainesosat, jotka saattavat toki muuttaa "marginaalin" paikkaa ja antaa kasvupohjaa muillekin kuin vain talonpoikaislähtöisille "viharyhmille". (Esifasistiset asenteet elävät ja voivat hyvin moniailla tahoilla Suomenkin poliittisessa kentässä, mutta turvallisuussyistä jätän tässä yhteydessä vaikkapa Paavo Lipposen ja "metalliadjutanttinsa" Matti Putkosen nimet aivan erityisesti mainitsematta...)
Muistoissani palaan vuoteen 1970, jolloin silloisena syntymäpäivänäni omakustannejulkistutimme muiden demokraattisten voimien kanssa "Otollinen aika" -lehden. Sen pääkirjoitus oli muistaakseni "Demokraattisen kehityksen lähtölaskenta". Ellen aivan väärin muista, siinä - ns. Repo-radion sävyttämässä psykohistoriallisessa ilmapiirissä? - saatoin hyvinkin kirjoittaa, että "keskusta voi sairastuessaan saada myös puolifasistisia piirteitä". (Ja voi toki saada moni muukin orgaani.)
"Imagine!" Sen kirjoitin minkä kirjoitin...
PS. Joten nimimerkin sen enempää kuin kenenkään muunkaan ei toki tarvitse "alentua" jättämään kirjoituksiani lukematta saati sitten jättää osallistumasta ylipäänsäkään keskusteluihin. Pikemminkin aivan päinvastoin! - Copypaste & send
TimoTARistimäki kirjoitti:
Kaiken psykohistoriallisuuden (tavoittelun) keskellä pisti silmiini Mr. Lordin ikiomaa arviota Ateenan EUroviisumenestyskappaleesta Hard Rock Hallelujah: "- - Lordin voimahahmon Tomi Putaansuun mukaan hänen sanoituksensa voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan. - -Kolmannen sanoitusluokan muodostavat melko yksinkertaiset ja päättömät tekstit, jotka muistuttavat Twisted Sister -yhtyeen sanoituksia (esimerkiksi "I wanna rock").
-Hard Rock Hallelujah on ihan puhtaasti tämän kolmannen luokan biisi, Putaansuu tunnustaa.- -"
Katkelma on Hämeen Sanomien 14.5.2006 sunnuntainumerossa julkaistusta jutusta otsikolla "Kielikukkasista ja latteuksista kasvaa viisuviihdettä", jossa on haastateltu mm. euroviisujen tekstejä (ihan työkseen) suomentavaa Kalle Niemeä. Jutussa Kalle Niemi ja kollegansa luonnehtivat euroviisukappaleiden "sanomaa" mm. seuraavasti:
"- - Kalle Niemi luettelee nopeasti yleisimmät viisuissa käsiteltävät teemat.
-Ensimmäinen on "tule takaisin", toinen on ikuinen rakkaus. Kolmas on se perinteinen "kuinka voit olla toisen miehen kanssa, vaikka minä niin kovasti täällä kaipaan", hän listaa.
Tuuli-Elina Mannila sanookin samojen aihepiirien toistumisen olevan kääntäjille välillä haasteellista.
-Pitää miettiä, miten saa kiinnostavalla tavalla sanottua saman asian, hän toteaa.
Toisinaan alkuperäisteksteistä puuttuu täysin punainen lanka tai sanoituksessa käytetty englanti on kieliopillisesti karmeaa.
-Silloin on otettava työvoitto ja nyhjäistävä tyhjästä. Välillä yritän hiukan jalostaa tökeröimpiä tekstejä, Mannila sanoo.
Käännöksen tyyliin vaikuttavat lopulta monet eri tekijät.
-Riippuu, ollaanko kappaleessa mietiskeleviä vai iskeviä. Myös se vaikuttaa, tykkääkö itse kappaleesta vai ei. Hyvät ja hauskat sanat syntyvät yleensä niille lauluille, joista pitää eniten, Niemi pohtii.
Kaikki viisut eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä, vaan poikkeuksia on niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
-Esimerkiksi Itävallan laulu muutama vuosi sitten oli kaamea pupuineen ja nalleineen. Siinä ei ollut mitään järkeä, Mannila muistelee.
Mannila innostui tänä vuonna erityisesti Moldovan sekametelisopasta.
-Siinä on hauskaa päättömyyttä. Loco tarkoittaa espanjaksi hullua, ja siitä työstäminen lähti, hän sanoo.
Niemi sen sijaan valittelee, ettei päässyt tänä vuonna tyylittelemään.
-Iso-Britannialla on räppi, jossa sai pikkuisen vääntää. Parasta on kuitenkin silloin, kun saa hihkua riemusta keksittyään jonkin hyvän maun rajoilla liikkuvan kertosäkeen, Niemi hekottelee.
Hän muistelee erityisen lämpimästi ranskankieliseen kertosäkeeseen joskus laatimaansa "Minne tie vie, kuule sie" -käännöstä. Ohjaaja sanoi silloin suoraan pitävänsä Niemen huumorintajua vähintäänkin erikoisena.
Kalle Niemi luettelee nopeasti yleisimmät viisuissa käsiteltävät teemat.
-Ensimmäinen on "tule takaisin", toinen on ikuinen rakkaus. Kolmas on se perinteinen "kuinka voit olla toisen miehen kanssa, vaikka minä niin kovasti täällä kaipaan", hän listaa.
Tuuli-Elina Mannila sanookin samojen aihepiirien toistumisen olevan kääntäjille välillä haasteellista.
-Pitää miettiä, miten saa kiinnostavalla tavalla sanottua saman asian, hän toteaa.
Toisinaan alkuperäisteksteistä puuttuu täysin punainen lanka tai sanoituksessa käytetty englanti on kieliopillisesti karmeaa.
-Silloin on otettava työvoitto ja nyhjäistävä tyhjästä. Välillä yritän hiukan jalostaa tökeröimpiä tekstejä, Mannila sanoo.
Käännöksen tyyliin vaikuttavat lopulta monet eri tekijät.
-Riippuu, ollaanko kappaleessa mietiskeleviä vai iskeviä. Myös se vaikuttaa, tykkääkö itse kappaleesta vai ei. Hyvät ja hauskat sanat syntyvät yleensä niille lauluille, joista pitää eniten, Niemi pohtii.
Kaikki viisut eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä, vaan poikkeuksia on niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
-Esimerkiksi Itävallan laulu muutama vuosi sitten oli kaamea pupuineen ja nalleineen. Siinä ei ollut mitään järkeä, Mannila muistelee.
Mannila innostui tänä vuonna erityisesti Moldovan sekametelisopasta.
-Siinä on hauskaa päättömyyttä. Loco tarkoittaa espanjaksi hullua, ja siitä työstäminen lähti, hän sanoo.
Niemi sen sijaan valittelee, ettei päässyt tänä vuonna tyylittelemään.
-Iso-Britannialla on räppi, jossa sai pikkuisen vääntää. Parasta on kuitenkin silloin, kun saa hihkua riemusta keksittyään jonkin hyvän maun rajoilla liikkuvan kertosäkeen, Niemi hekottelee.
Hän muistelee erityisen lämpimästi ranskankieliseen kertosäkeeseen joskus laatimaansa "Minne tie vie, kuule sie" -käännöstä. Ohjaaja sanoi silloin suoraan pitävänsä Niemen huumorintajua vähintäänkin erikoisena.- -"
Lordin, Mr.Lordin ja Hard Rock Hallelujahin mahdollisesta (tulevasta) psykohistoriallisesta merkityksestä lienee saatavissa ponnistuspohjaa Hämeen Sanomien haastattelussa ilmiöhenkilö Tomi Putaansuun omin sanoin siis täten:
"- - Päätön Hard Rock Hallelujah
Lordin voimahahmon Tomi Putaansuun mukaan hänen sanoituksensa voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen sanoitusten ryhmän muodostavat erilaiset kauhutarinat, joita oli paljon yhtyeen toisella levyllä. Toinen Putaansuun suosima sanoitustyyli on perinteitä kunnioittava heavy rock -sanoittaminen.
-Ne ovat usein kaksimielisiä tekstejä, kuten Gene Simmonsilla tyyliin "haluan pistää klapini sinun takkaasi", Putaansuu selittää.
Kolmannen sanoitusluokan muodostavat melko yksinkertaiset ja päättömät tekstit, jotka muistuttavat Twisted Sister -yhtyeen sanoituksia (esimerkiksi "I wanna rock").
-Hard Rock Hallelujah on ihan puhtaasti tämän kolmannen luokan biisi, Putaansuu tunnustaa.
Kääntäjä Kalle Niemi ei erityisemmin innostunut Hard Rock Hallelujahin sanoituksesta.
-Se on aika tyypillinen pikkunäppärä heviteksti, jossa on tuomiopäivää, demoneita ja enkeleitä. Teksti oli hankala kääntää, mutta eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi, Niemi summaa.
Jani Oksanen "
Lähdelinkki: http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=35025&main=54
PS. "- -Se on aika tyypillinen pikkunäppärä heviteksti, jossa on tuomiopäivää, demoneita ja enkeleitä. Teksti oli hankala kääntää, mutta eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi", näkyy Hard Rock Hallelujahin kääntänyt Kalle Niemi. Hän taisi ja taitaa olla ihan oikeassa: "eiköhän tässä muutenkin teksti jää toissijaiseksi"...
Joten ettei vaan itse sävellys olisi siinä samassa sattunut jäämään "kolmannelle sijalle" eli Suomen, Euroopan ja kenties koko maailman maineeseen olisikin noustu "ensisijaisesti" peräti "ulkomusiikillisin ansioin"? Se kai sitten lienee juuri sitä "psykohistoriallisuutta", jossa katsannossa jotkut - eilisiltaisessa FST:n ohjelmassa jopa psykoterapeutti Britt-Marie Perheentupa miltei haltioissaan! - tuntuvat panevan koko ajanlaskunkin uuteen "uskoon": aikaan ennen Lordia ja sen jälkeen.
Sallittaneen, että tämmöinen "ei-tyystin-vaikutteille-vastaanottokyvytön-henkilö" ihan pikkuisen ihmettelee...Toisto on tehokeino joita taitavat kirjoittajat käyttävät sanomisensa tukena.
Timo tässä jysäyttää toistamalla samaa kopioimaansa tekstiä kappaletolkulla pariin kolmeen kertaan.
Luetko tekstejäsi ennen lähettämistä, ja jos luet, ajatteletko lukemaasi.
Jälki on jokatapuksessa karmeaa - Timo ristimäki
Copypaste & send kirjoitti:
Toisto on tehokeino joita taitavat kirjoittajat käyttävät sanomisensa tukena.
Timo tässä jysäyttää toistamalla samaa kopioimaansa tekstiä kappaletolkulla pariin kolmeen kertaan.
Luetko tekstejäsi ennen lähettämistä, ja jos luet, ajatteletko lukemaasi.
Jälki on jokatapuksessa karmeaa... suvaitsemattomia kohtaan."
[ George Eliot (1819 - 1880), englantilainen kirjailija]
Gutta cavat lapidem, non vi sed saepe cadenco?
Jos ennätän, luen. Jos en ennätä, en lue. Useimmiten vartin pikapilkiltä tekstiä tempailtaessa ei kovinkaan paljon ennätä sen enempää kirjoittamaan, lukemaan kuin ajattelemaankaan...
Siltikin: Cogito, ergo sum! Ja ajattelen - muutenkin.
Jäljen kamaluudesta olen "jokatapuksessa" pahoillani. Sattuu sitä paremmillekin "Copypaste & send" 'aajille...Karmeea. Sorry!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016816705
PS. Voi miten olisinkaan toivonut, että olisi "Päättömässäkin toistamisessa" ollut edes jotakin sanottavaa vaikkapa Lordista, mediasta - tai peräti psykohistoriasta... - Päätöntä toistoa
Timo ristimäki kirjoitti:
... suvaitsemattomia kohtaan."
[ George Eliot (1819 - 1880), englantilainen kirjailija]
Gutta cavat lapidem, non vi sed saepe cadenco?
Jos ennätän, luen. Jos en ennätä, en lue. Useimmiten vartin pikapilkiltä tekstiä tempailtaessa ei kovinkaan paljon ennätä sen enempää kirjoittamaan, lukemaan kuin ajattelemaankaan...
Siltikin: Cogito, ergo sum! Ja ajattelen - muutenkin.
Jäljen kamaluudesta olen "jokatapuksessa" pahoillani. Sattuu sitä paremmillekin "Copypaste & send" 'aajille...Karmeea. Sorry!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016816705
PS. Voi miten olisinkaan toivonut, että olisi "Päättömässäkin toistamisessa" ollut edes jotakin sanottavaa vaikkapa Lordista, mediasta - tai peräti psykohistoriasta...Pyynnöstäsi sana, parikin Lordista ja mediasta. psykohistorian jätän suosiolla kaltaisellesi intellektuellille.
Lordin voitto on voitto suomalaiselle populaarikulttuurille, sille kulttuurin alalajille joka ei juuri valtionavuista tai muistakaan yhteiskunnan tukimuodoista nauti. Bändit ja solistit tienaavat leipänsä ja inspiraation lähteensä (Lordilla taisi olla Famous Grouse) keikoilla ja levymyynnillä samaan aikaan kun vaikkapa oopperan ylläpitoon laitetaan satoja tuhansia euroja vuodessa veronmaksajien rahaa vain pienen (intellektuellin) eliitin iloksi. Eikä ihan pieni ole summa joka (laitos)teattereihinkin kautta maan uppoaa. Teattereiden joukossa toki toimii pieniä ryhmiä melkolailla omin avuinkin pärjäten.
Media tietysti repii osuuttaan Lordin menestyksestä, iltapäivälehdistö eritoten ja Seiskan kaltaiset jourujulkaisut. Mikäs siinä jos kansa ostaa ja haluaa lukea, parempi juttu Lordista kuin kaksi Vanhasen naisseikkailuista tai mäkikotkan juopottelusta ja vaimon hakkaamisesta. - TimoTARistimäki
Päätöntä toistoa kirjoitti:
Pyynnöstäsi sana, parikin Lordista ja mediasta. psykohistorian jätän suosiolla kaltaisellesi intellektuellille.
Lordin voitto on voitto suomalaiselle populaarikulttuurille, sille kulttuurin alalajille joka ei juuri valtionavuista tai muistakaan yhteiskunnan tukimuodoista nauti. Bändit ja solistit tienaavat leipänsä ja inspiraation lähteensä (Lordilla taisi olla Famous Grouse) keikoilla ja levymyynnillä samaan aikaan kun vaikkapa oopperan ylläpitoon laitetaan satoja tuhansia euroja vuodessa veronmaksajien rahaa vain pienen (intellektuellin) eliitin iloksi. Eikä ihan pieni ole summa joka (laitos)teattereihinkin kautta maan uppoaa. Teattereiden joukossa toki toimii pieniä ryhmiä melkolailla omin avuinkin pärjäten.
Media tietysti repii osuuttaan Lordin menestyksestä, iltapäivälehdistö eritoten ja Seiskan kaltaiset jourujulkaisut. Mikäs siinä jos kansa ostaa ja haluaa lukea, parempi juttu Lordista kuin kaksi Vanhasen naisseikkailuista tai mäkikotkan juopottelusta ja vaimon hakkaamisesta."Päätöntä toistoa" -nimimerkillisessä kirjoituksessa on noin kahden kappaleen verran ihan oikeaa asiaa, mistä luonnollisesti kiitos "Pyynnöstäsi" -otikoinnille!
Lordin, Mr. Lordin ja kumppaneiden menestys Ateenan EUroviisukisassa Hard RocK Hallelujahillaan oli tottakai voitto "suomalaiselle populaarikulttuurille, sille kulttuurin alalajille joka ei juuri valtionavuista ja muistakaan yhteiksunnan tukimuodoista nauti".
Tuota tuskin on kukaan koko tämän media(nkielto)hälyn keskellä edes vähimmässäkään määrässä kiistänyt. Itsekin olen kysellyt lähinnä sen perään, saavuttiko Lordi et al. menestyksesnsä ainakin aiemmin jonkinmoisena musiikillisena ja/tai laulullisena kilpailuna - vaikkakin silkkisatinistisen imelässä ja vastenmielisessä - tunnetussa kisassa vielä aiempaakin "ulkomusiikillisen ansioin".
Ilman psykohistoriallisetn aspektienkaan esiin nostamista monasti on juolahtanut mieleen kutakuinkin samat aatokset, jotka tangontaitaja Jone Nikula yhdessä haastattelupätkässään oireellisesti lausahti: kun on nähnyt Lordin, Mr. Lordin ja porukkansa pyrotekniikkoineen kerran, on(ko) nähnyt ja kokenut jo kaiken?
Vaikka Lordille ja Mr. Lordille ei ehkä sen enempää taivaallista kuin maallistakaan mammonaa ole (tähän mennessä) vielä rutkasti ropissut, vallasväen nuoleskelun (presidentti Halosen Kauppatorin lavarääkäisy, pääministeri Vanhasen kovin ellei hevin surkeat sormiharjoiitukset, puhemies Lipposen muistorahanlyöntientusiasmi etc.) mittasuhteet ne vasta valtavat ovatkin.
Ihan vähäiset eivät ole myöskään ne harrastukset, joita näkyvät esim adressit.com´issa [ http://www.adressit.com/ ] yltyneet harjoittamaan mitä moninaisimmat yhtäkkisesti mediajulkisuuden kiroista ja "journalismin tasosta" huolestuneet tahot [ esim. http://www.adressit.com/orjatar ]...
Ateenan alla, kohdalla ja jälkeen julkitulleista "salassa ja/tai piilossa pidettävistä" asioista johdatuinkin ajattelemaan, että kyseessä tuskin voi olla muu kuin "koominen ooppera".
Oooperan rahoituskriisin ongelmiinkin lienen aiemmin viitannut, kun olen omalta osaltani ihmetellyt mm. europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan kansan-karttuia-käsi-kirjoittelua kyseisen ongelman ratkaisun tiimoilla.
Yhtyen moniin edellisessä eli "pyynnöstäsi" -kirjoituksessa esitettyyn esitän vain huolestumiseni sen johdosta, jos kieltämisen kieltämisen ilmapiirissä aletaanko laajemminkin kuvaannollisesti kyselemään, onko "keisarilla vaatteita ollenkaan..."
Ja juuri sen vuoksi kaikkien lordifanien
kuten myös tietysti Lordin ja Mr. Lordin ja porukkansa olisi kaiketi itse tykönään rehellisesti tunnustettava ja tunnistettava, että niin ennen Ateenaa kuin sen jälkeenkin juuri he - ja kaikki kaltaisensa "kulttuurialan yrittäjät" - elävät mediajulkisuudesta - tai kuihtuvat sen puutteeseen.
Vaikka tässä ei nyt mikään "intellektuelli" ollakaan, kaipaisin toki lisääkin psykohistoriallista analyysiä. "Intelletkuellista" kirjoittelua kun näillä kapi(ai)silla saiteilla näkyy syntyvän ilman kerjäämistäkin. - Timo Ristimäki
...olen oppinut vasta täytettyäni kolmekymmentä.
[Ranskalainen valtiomies Georges Clemenceau (1841-1929)]
Onhan sitä Lordi, Mr. Lordia ja Hard Rock Hallelujah'ia toden totta "noteerattu". (Enkä toki itsekään ole sanonut missään yhteydessä, ettenkö Lordin ja sen taustalla olevan kaupallis-kulttuurisen liki megalomaanisen taitavaa produktiota ja spektaakkelia kuin menestystä arvostaisi. Minähän ihmettelen vain sitä huumaa ja hysteriaa, jonka muodossa kaiketi koko kansaa vie vimmalla ja voimalla - ja ties minne? - se kansaosa, joka yli 40 vuoden mittaan ehti (pahiten) traumatisoitua euroviisumenestymättömyydestäkin.)
Niin maallisen kuin henkisen ja hengellisen vallankin toimesta! Kotimaa-lehden pääkirjoituksessakin todettiin, että "pohtiihan Lordikin tosiuskovaisten kohtaloa voittoviisussaan", vaikka Mr Lordi on toisaalla (mm. Hämeen Sanomissa 14.5.2006) luonnehtinut nimenomaan Hard Rock Hallelujah'in tekstillistä sanomaa aivan toisenmoisin attribuutein ja epiteetein...
*********************************
"Urbaani usko kirkon herättäjänä
Olav S. Melin / 26.05.2006
Huoli nuorten aikuisten katoamisesta kirkon piiristä on aiheellinen. Näin päättelee Jenni Hyvönen artikkelissaan Urbaanin kristityn nuoren aikuisen spiritualiteetista. Hänen kirjoituksensa on osa laajempaa tutkimusta urbaanista uskosta, joka julkaistiin viikolla. Hyvönen toteaa myös, että nuorten puuttuminen kirkon toiminnasta ei välttämättä ole osoitus uskonnollisuuden, tai edes kristinuskon, katoamisesta elinpiiristä.
Nuoret haluavat irtautua perinteisestä, auktoriteetteihin sidoksissa olevasta uskonnollisuudesta. He pitävät itseään henkisinä mieluummin kuin uskonnollisina, kristittyinä mieluummin kuin luterilaisina.
Mistä tutkimus kertoo? Siitä, että ihmiset uskovat yhä enemmän omalla tavallaan eivätkä kirkon opettamalla tavalla. Elämän tarkoitusta ja uskonnollista identiteettiä etsitään muualta. Uskonnolliset kokemukset kuuluvat henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen. Kaikki, mikä liittyy Jumalaan ja Jeesukseen, on hyvästä.
Kirkko instituutiona ei herätä vastaavanlaista intohimoa. Nykypäivän nuori urbaani aikuinen korostaa suvaitsevaisuutta, vapautta, yksilöllisyyttä ja aitoutta.
Nyt julkaistu tutkimus tukee olettamusta, että maallistuminen sinänsä ei selitä kirkosta eroamista. Päinvastoin. Uskontososiologit ovat havainneet merkkejä siitä, että maallistumisen aika olisi ohi. Sekularismin sijasta he puhuvat uussakraalisuudesta, joka tarkoittaa sitä, että elämänkatsomukselliset kysymykset koetaan tärkeiksi. Kysymystä elämän tarkoituksesta ja Jumalasta pohditaan päivälehtien kulttuurisivuilla ja television viihdeohjelmissa. Pohtiihan Lordikin tosiuskovaisten kohtaloa voittoviisussaan.
Ihmisten muuttuva uskonnollisuus on haaste kirkolle. Täytyy olla valmiutta vuoropuheluun itsenäisesti uskovien kanssa. Toisaalta pitää myös hyväksyä se tosiseikka, että oman jäsenpohjan rakentaminen ei ole itseisarvo. Kysymys on kirkkoa suuremmasta asiasta.
Lähdelinkki: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=286&Itemid=38
********************************
Kotimaa-lehden tavoin ennätti myös Kirkko & kaupunki -lehti arvioimaan Ateenan Euroviisuvoittoa - niinikään pääkirjoituspalstallaan:
"Suomi voitti, kiitos Herralle
Hallelujaa on usein muun muassa psalmeissa esiintyvä rukoushuudahdus, jonka sisältönä on kiitoksen tai ylistyksen osoittaminen Jumalalle. Suomennokseksi kelpaa esimerkiksi ”ylistäkää Jumalaa” tai vapaasti käännettynä usein ylistyshenkisessä seurakuntaelämässä käytetty ”kiitos Herralle”.
Meidän suomalaisten tunnelmia on reilun viikon nostattanut voitto Eurovision laulukilpailuissa. Kansa on kokoontunut Kauppatorille lähes sadantuhannen hengen voimin ja miljoonayleisönä televisioidensa ääreen juhlimaan voittanutta sankariaan. Samalla se on intoutunut laulamaan Hallelujah, kiitos Herralle, sellaisella paatoksella ja hartaudella, ettei kirkko tai muu uskonyhteisö voi moisesta uneksiakaan.
Lordin voitto osoittaa ainakin sen, että jonkinlainen kansallistunne elää yhä vahvana. Kun meikäläinen voittaa, se tuntuu hyvältä, jokainen on ikään kuin itsekin saanut osan voitosta. Sama pätee niin urheiluun kuin näköjään muihinkin kilpailuihin. Kansakunta on meille edelleen vahva kiinnittymisen kohde, vaikka kuinka puhutaan kansainvälistymisestä. Pitkä matka on siihen, että tunnetasolla mieltäisimme itsemme esimerkiksi EU:n jäseninä eurooppalaisiksi samassa merkityksessä.
”Hard rock Hallelujah” ja sen saama vastaanotto kertoo myös siitä, ettei meillä ole kovin paljon tiukkapipoista kristillisyyttä, joka jaksaisi paheksua uskonnollisen kielenkäytön viljelyä rankemmassakaan musiikissa. Kirkon johtotasolta ei ole kuulunut inahdustakaan. Toki löytyy niitä, jotka näkevät saatanallisia voimia heti, kun joku pukeutuu mustiin tai esiintyy naamari päässä.
Onpa niitäkin, jotka todistavat, että kun kirkko on lopettanut synnistä, perkeleestä ja kadotuksesta saarnaamisen, täytyy nuorison muistuttaa niiden olemassaolosta. Suurin osa ei kai jaksa innostua, kuohahtaa tai lähteä edes miettimään tai selittämään mistä on kysymys. Ilmiö mikä ilmiö, antaa nuorison ja taiteilijoiden ilmaista itseään ja ajatuksiaan, mitkä ne sitten ovatkin. Jotkut haluavat ottaa hevimusiikin jopa kirkolliseen käyttöön. Lähiaikoina on Temppeliaukion kirkossa määrä viettää hevimessua. Mitähän siitäkin tulee?
Tasavallan presidentti antoi jo kiitoksensa Lordille. Milloinkohan kirkon johto herää toivottamaan uusille sankareillemme siunausta ja kiittämään siitä, että he saivat uskonnollisen kielenkäytön jälleen niin väkevästi suomalaisten huulille."
Lähdelinkki: http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?deptid=665
Tyylilajista ei voitane mennä tosin takuuseen, kuten ei pakinoitsijanimimerkki "Kerettiläisenkään" kohdalla:
"Hallelujah
Ei hätää. Tutkimus ja viime päivien tapahtumat kertovat, että nuorisossa on sekä moraalista ryhtiä että kaipuuta kohti pyhiä arvoja.
Maan virallisella roskalehdellä, Seiskalla, ei kohta ole yhtään lukijaa. Moraalinen puhku sen yllä on ennen kokematon. Tilauksen on ilmoittanut peruvansa jo useampi kuin mikä sen levikki on. Näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata Lordia.
Kyllä kansan pitää tietää, mitä pääministeri parturilleen tekstailee, sananvapaudesta pidämme kiinni. Viisuvoittajan kasvojen julkaiseminen sen sijaan on törkeää, haluammehan toki varjella sankarimme yksityisyyttä ja antaa hänen kusettaa koiransa rauhassa.
Ja nuoriso kokoontuu kymmenin tuhansin torille kiittämään ja ylistämään. Hallelujah, ylistys Jumalalle. Saatana on luuseri, Hallelujah. Kiittäkää Jumalaa kovalla rockilla, Hallelujah."
Lähdelinkki: http://hsrkykirkkojakaupunki.sevennet.net/?deptid=669
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=671
PS. "Meitä on moneen junaan", joten toki pitää meidän antaman arvoa kaikille toisille - ja toisinajattelevillekin.
"Hoosianna"!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26316822Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235414- 1152560
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152036Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361755Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111986- 59948
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto30861Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43856