Eläinlajin kesyttäminen?

ei ainakaan älykkyyttä, koska villikissat ja sudet ovat älykkäämpiä kuin koirat ja kotikissat. joten voidaan päätellä että älykkyydestä on enemmänkin haittaa kesyttäjälle, kun kesytettyjen eläimien älykkyys vähenee kesytyksen yhteydessä

Yksi (ja ehkä yksi tärkeimmistä)kesyttäminen edellytyksistä on tietynlainen laumahierarkia. Tällainen on esim. susilla ja hevosilla. Kun ihminen ottaa lauman johtajan roolin, onnistuu kesyyntyminen helpommin kuin eläimillä, jilla haaremi on vain pariutumisaikana. Esim. hevosen lähisukulaisella seebralla ei ole samanlaista pysyvää haarameilaumaa kuin hevosella, ja niinpä seebran kesytys ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole onnistunut tähän päivään mennessä. Seebra sopisi työjuhdaksi afrikan oloihin paremmin kuin hevonen (koska se kestää sikäläisiä tauteja), mutta se kesyyntyy vain puoliksi ja on melko arvaaton.

Kissalla ei ole laumahierarkiaa, mutta niinpä se onkin puolivilli kotieläin, joka pitää oman päänsä eikä alistu ihmisen tahtoon kuin näennäisesti. Ehkä kissa onkin kesyttänyt ihmisen :)

On niitä luultavasti muitakin edellytyksiä, esim. eläimen luonne ja muu käyttäytyminen. Esim porolla ei ole pysyviä laumoja, mutta silti sen kesytys on osittain onnistunut lauhkean luonteen vuoksi.

Tätä aaihetta käsitteee laajasti Jarred Diamondin kirja "Tykit, taudit ja teräs". Hänen mukaansa likimain kaikki kesytettävissä olevat isot eläimet on kesytetty ympäri maailman. Eur-Aasialaisia onni suosi tässä suhteessa, sillä alueelle osui runsaasti kesytettäväksi sopivia eläimiä (nauta, sika, hevonen, aasi, kameli, intian norsu, susi ja poro). Afrikassa, vaikka siellä on paljon suuria eläimiä, niitä ei ole juuri lainkaan (paitsi kissa ja ehkä aasi ja kameli Välimeren rannikolla) ja Amerikoissakin vain susi, laama ja marsu.

Ei välttämättä kesyttänyt vaan loi.

Koira, kissa, lehmä, hevonen jne ovat varsin pitkän jalostustyön takana ja eri rotujen välillä on eroja.
Hyvänä esimerkkinä voi mainita noutajan, ajavan koiran/vinttikoiran ja ns "puolivillikoiran".
Noutajahan on tunnetusti hyvin yhteistyöhaluinen, seurallinen ja helposti koulutettava. Kun vertaa sitä useaan ajavaan tai vinttikoiraan niin huomaa, että eroja löytyy. Edellämainitut eivät yleensä ole läheskään niin seurallisia ja miellyttämisenhaluisia vaikka edelleenkin laumaeläimiä.
Tällä mainitsemallani "Puolivillikoiralla" on nimikin, mutten sitä juuri nyt muista. Mutta se on paljon arvaamattomampi ja ihmisarempi kuin ne rodut joihin me täällä pohjoisessa olemme tottuneet.
Maissa, joissa eläinsuojelulaki ei ole yhtä tiukka kuin Suomessa tavataan myös villiintyneitä kissoja ja koiria, jotka eivät periaatteessa ihmistä tarvitse.

Kuten varmaan tiedät, eivät koirat ja hevoset olleet "samoja" kuin mitä ne olivat "kesyyntymisen" aikoihin.
Kesytysprosessitkin varmasti vaihtelevat.

Osa eläimistä on saatettu vangita ja pitää vankeudessa. Ihmisillä on oletettavasti ollut mahdollisuus totuttaa eläimet itseensä, mutta sellainen ei kyllä tietääkseni ole geneettinen ja täten periytyvä ominaisuus (kuten ei ole esim kielitaitokaan). Toisaalta, jos esim karitsan emä on kesy on itse karitsan helpompi tottua ihmiseen jne. Jalostamalla voidaan kitkeä ja "tuottaa" tiettyjä piirteitä ja näin ovat aikamme kesyeläimet saaneet alkunsa.
Osa taas, kuten asia todennäköisesti on kissojen ja koirien kanssa, on "kesyyntynyt" itsestään sillä lajit ovat jollakin tavalla hyödyttäneet toisiaan. Sitä voisi kutsua eräänlaisen symbioosin muodostamiseksi, joka kuitenkin on muuttunut obligaatiksi sellaiseksi aikojen saatossa.

On kuitenkin hieman liian yksinkertaista sanoa, että "kesyeläimet" olisivat läpikotaansa kesyjä.

Älykkyys ei välttämättä ole edellytys eikä este, ovathan esim monet kasvit ja bakteerit symbioosissa eläviä organismeja...
Älykkyys on sitäpaitsi termi, johon ei tietääkseni löydy kattavaa määritelmää. Se jää aina tulkinnanvaraiseksi mikä on harvinaisen selvää, kun puhutaan ja verrataan kissojen ja koirien älykkyyttä.(Koira, joka ei hae palloa on tyhmä, kun taas kissa, joka ei hae palloa on älykäs jne).
Lisäksi rotujen ja yksilöiden välillä on suuria eroja. Älykkyyden synnystäkään ei olla montaa mieltä ja näin ollen on hankala sanoa mitään esimerkiksi koko elämänsä navetassa asuneesta lehmästä. (Sehän ei ainakaan ole päässyt kehittämään älykkyyttään alkuperäiseen kapasiteettiinsa nähden).