Olemme seurustelleet vuoden, mutta mukana on koko ajan ollut pieni epävarmuus minun puoleltani. Muuten meillä menee hyvin, kaikki käytännön asiat ja seksi sujuu loistavasti, mutta on tiettyjä elämänalueita ja arvoja, joista ajattelemme hyvin eri tavalla. Tämä tieto on jotenkin varjostanut ajatuksiani tulevasta. Pelkään, etten pysty kunnioittamaan toisen mielipiteitä ja ajattelutapaa esim. monen vuoden jälkeen. Ilmeisesti mulla ei ole päässä tarpeeksi ruusunpunaisia laseja :)
Nämä asiat, joista ajattelemme eri tavalla, ovat oikeastaan aika yksittäisiä, eivätkä ne liity arkipäivään ainakaan suorasti. Ne ovat enemmänkin moraaliin liittyviä, miten näemme ja koemme tämän maailman. Tiedän, että mies on elänyt vaikean lapsuuden, ja tämä on vaikuttanut hänen ajatuksiin. On silti vaikeaa kuulla asioita, jotka sotivat omaa moraalikäsitystäni vastaan.
Mies sanoo, ettei ole koskaan joutunut tällaisista asioista keskustelemaan aiemmissa parisuhteissa. Ja ettei todellakaan pidä tällaista asiaa ratkaisevana suhteen jatkoa ajatellen. Tiedän kyllä, että saatan miettiä liikaa ja jauhaa asioita päässäni...mutta rakkaudesta ja fyysisestä vetovoimasta huolimatta mietin joskus, kuka on tuo ihminen vierelläni.
Tuntuisi tavallaan tosi typerältä luovuttaa, sillä ei ole mitään "ongelmaa" siinä mielessä, mitä yleensä ajatellaan. Mies on sitä mieltä, että lähennymme toisiamme ajan kanssa, mikä varmasti pitääkin paikkaansa. Mutten tiedä, haluanko saada vaikutteita häneltä näiden asioiden suhteen. Ehkä olen liian joustamaton? Onko se niin, että tosirakkaudessa hyväksyy toisen kaiket huonot piirteet, sellaisetkin, jotka ovat vastoin omia näkemyksiäsi esim. oikeudenmukaisuudesta? Pystyykö näin elämään, pystyykö toista kunnioittamaan myös elämän vastamäessä? Vaikeita kysymksiä, joihin en ole vastausta löytänyt...toivottavasti täältä saisin ajateltavan arvoisia näkemyksiä asiaan.
Nämä asiat, joista ajattelemme eri tavalla, ovat oikeastaan aika yksittäisiä, eivätkä ne liity arkipäivään ainakaan suorasti. Ne ovat enemmänkin moraaliin liittyviä, miten näemme ja koemme tämän maailman. Tiedän, että mies on elänyt vaikean lapsuuden, ja tämä on vaikuttanut hänen ajatuksiin. On silti vaikeaa kuulla asioita, jotka sotivat omaa moraalikäsitystäni vastaan.
Mies sanoo, ettei ole koskaan joutunut tällaisista asioista keskustelemaan aiemmissa parisuhteissa. Ja ettei todellakaan pidä tällaista asiaa ratkaisevana suhteen jatkoa ajatellen. Tiedän kyllä, että saatan miettiä liikaa ja jauhaa asioita päässäni...mutta rakkaudesta ja fyysisestä vetovoimasta huolimatta mietin joskus, kuka on tuo ihminen vierelläni.
Tuntuisi tavallaan tosi typerältä luovuttaa, sillä ei ole mitään "ongelmaa" siinä mielessä, mitä yleensä ajatellaan. Mies on sitä mieltä, että lähennymme toisiamme ajan kanssa, mikä varmasti pitääkin paikkaansa. Mutten tiedä, haluanko saada vaikutteita häneltä näiden asioiden suhteen. Ehkä olen liian joustamaton? Onko se niin, että tosirakkaudessa hyväksyy toisen kaiket huonot piirteet, sellaisetkin, jotka ovat vastoin omia näkemyksiäsi esim. oikeudenmukaisuudesta? Pystyykö näin elämään, pystyykö toista kunnioittamaan myös elämän vastamäessä? Vaikeita kysymksiä, joihin en ole vastausta löytänyt...toivottavasti täältä saisin ajateltavan arvoisia näkemyksiä asiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ne asiat tarkalleen on? Ei tuon perusteella pysty sanomaan mitään. Mutta vaikeata se yhteiselämä on, jos arvot ja periaatteet ovat ihan vastakkaisia. Se tulee väistämättä eteen jossain tilanteessa.
esimerkiksi suhtauminen tiettyihin vieraiden kulttuurien edustajiin. Mies ei ole tyhmä/tietämätön, joten siitä ei voi ennakkoluuloa syyttää. Mutta ihan kuin hän haluaisi nähdä jotkut asiat sellaisina, kuin hän nyt ne näkee. Hän ei ole avoin. Epäilevä, ja usein jopa ahdasmielinen. Olen yrittänyt olla reagoimatta, tai sitten koettanut saada miestä näkemään asioiden toinenkin puoli. Ei..hän on jyrkkä mielipiteissään, aina löytyy jokin esimerkki tai useita esimerkkejä omasta elämästä, jotka toimivat "todisteena".
Suhtautumisemme väkivaltaan. Mies on itse rauhallinen, kunnioittaa naisia paljon, eikä voisi koskaan lyödä naistaan tai lapsia (kop kop, eihän sitä koskaan tietää voi, mutten kyllä uskoisi). Mutta hänen suhtautumisensa väkivaltaan ja tappamiseen esim sodan yhteydessä, yleisellä tasolla on joskus käsittämättömän...en tiedä millä sanalla kuvailisin. Miehellä on perinteinen "viidakon laki"-ajattelutapa. Vahvin selviää, heikoimmat jäävät jalkoihin. Tietyissä asioissa hänellä ei ole lainkaan empatiaa. Perhepiirin sisällä kyllä. Läheistensä eteen hän tekisi mitä vaan. Kukaan ei ole koskaan ollut näin hyvä minulle. Mutta samalla hänellä on joitain raadollisia piirteitä luonteessaan.
Edelleenkin ne olot, jossa hän eli, ovat varmasti vaikuttaneet hänen maailmankuvaansa. Varmasti minun on pakko hyväksyä se, jos meinaan hänen kanssaan elää. Ei toista voi muuttaa...mutta onko mitenkään mahdollista, että toinen jonain päivänä huomaisi jotain kaunista maailmassa ja muissa ihmisissä? En tiedä...onko hänen kiintymyksensä minuun sitten jotenkin sitä, että minussa on ne piirteet mitä hänessä ei ole. Ja päinvastoin.
Kyllä meillä esim. perheen suhteen arvot menevät yksiin, samoin parisuhteessa kunnioitamme samoja asioita. Työtä ja rahaa hän ehkä arvostaa vähän enemmän kuin minä, muttei ne tärkeintä elämässä ole.
Juu..eihän tuossa aloituksessa oikein tullut ilmi mitään... :)
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itsellä myös vankat käsitykset oikeudenmukaisuudesta ja oikeasta ja väärästä ja sen sellaisesta. Olen riidellyt miesystäväni kanssa eräästä asiasta missä en pystynyt hyväksymään hänen käsitystapaansa asiassa. Silloin minäkin pelästyin, että näin huonostiko hänet tunnet, olemmeko näin eri linjoilla?
En osaa varsinaisesti vastata kun en tiedä asioiden laajuutta teidän kohdalla, mutta itse olen sitä mieltä, että jos on liian paljon itselle tärkeitä periaatekysymyksiä missä ollaan eri linjoilla on se huono asia. Silloin parisuhteen tulevaisuutta miettisin kyllä vakavasti. Juuri keskustelulla ne selviävät joten hyvä että olette niistä keskustelleet.
Etenkin jos olette nuoria, on tärkeää olla samaa mieltä isoista asioista koska myöhemmin esim. lasten kasvatuksessa ne tulevat vastaan ja monessa muussakin asiassa.