Kyllä nuo viimeisimmät taitavat olla Stalinin jälkeläisiä. Ainakin itkuinen herkkyys ja hurmoksellinen matematiikan harrastus viittaavat siihen.
0Äänestä
Harmaantuva
Se viimeinen aloitti tietämäni mukaan matematiikan opinnot joskus 1969 tienoilla ikään kuin ammatti tähtäimessään. Taisi sävellystyö viedä noista opinnoista voiton?
Itse otin matematiikan (pääaine) alkumerkintöjä opintokirjaani vuotta myöhemmin. Tutkinto minulla on kuitenkin jostakin vallan muualta. Ei tullut matemaatikkoa minusta, eikä varsinkaan säveltäjää!
Tuo nuoren Šostan kuva on joka tapauksessa jännä tapaus!
0Äänestä
hommailija jack
Harmaantuva kirjoitti:
Se viimeinen aloitti tietämäni mukaan matematiikan opinnot joskus 1969 tienoilla ikään kuin ammatti tähtäimessään. Taisi sävellystyö viedä noista opinnoista voiton?
Itse otin matematiikan (pääaine) alkumerkintöjä opintokirjaani vuotta myöhemmin. Tutkinto minulla on kuitenkin jostakin vallan muualta. Ei tullut matemaatikkoa minusta, eikä varsinkaan säveltäjää!
Tuo nuoren Šostan kuva on joka tapauksessa jännä tapaus!
Herroilla on samaa geeniperimää jos ei muuten niin ainakin musiikin suhteen. Ulkonäkökin on tosin kovin samankaltainen.
Löytyisiköhän näitä Mahlerin muksuja muualtakin?
0Äänestä
tontza
hommailija jack kirjoitti:
Herroilla on samaa geeniperimää jos ei muuten niin ainakin musiikin suhteen. Ulkonäkökin on tosin kovin samankaltainen.
Löytyisiköhän näitä Mahlerin muksuja muualtakin?
Joo musiikki etenkin on ihan samaa huttua. Tsekkaa Ahon toka sinfonia, niin selvä Shosta pastissi että oksat pois. Melkein vois sekottaa Mahleriinkin...
0Äänestä
mitään
tontza kirjoitti:
Joo musiikki etenkin on ihan samaa huttua. Tsekkaa Ahon toka sinfonia, niin selvä Shosta pastissi että oksat pois. Melkein vois sekottaa Mahleriinkin...
Aho ei keksi mitään. Se on vain oppinut.
0Äänestä
hommailija jack
mitään kirjoitti:
Aho ei keksi mitään. Se on vain oppinut.
Kyllä Aholla on ihan omaperäisiäkin skibaleita, mutta aika monet ovat, sanoisinko, "traditiotietoisia".
Nykymusiikkia ei vaivaa enää niinkään kommunikoivuuden puute ja "vieraan kielen" ongelma, vaan uutuuden ja tuttuuden välinen ristiriita on nyt postmodernina aikanamme "ratkaistu" unohtamalla edellinen kokonaan. Kehitysoptimismin tilalle on tullut aivan yhtä paha kehityspessimismi.
Toivottavasti modernin musiikin rutakoita ryhdytään tallomaan ja perkaamaan jatkossa enemmän. Ongelman unohtaminen kun ei ratkaise sitä.
0Äänestä
Tristan
tontza kirjoitti:
Joo musiikki etenkin on ihan samaa huttua. Tsekkaa Ahon toka sinfonia, niin selvä Shosta pastissi että oksat pois. Melkein vois sekottaa Mahleriinkin...
Musta tuntuu että meillä Suomessa on jotenkin vähän tämmönen Mahler oppositio. Ei se nykyään ole ehkä niin vahva mutta musta tuntuu että nuorien säveltäjien ensimmäinen läksy on, että 1. Mahlerin musiikki on PAHINTA mitä on.
Oletteko kuullut sen kun Tapani Länsiö tunnusti opiskeluaikanaan lempisäveltäjäkseen mahlerin, niin sen opettaja heitti sitä tuolilla. HEITTI TUOLILLA! Ihan käsittämtön juttu :).
No, liekö tottakaan, se nyt puhuu ilmeisesti vähän mitä sattuu... Se on tosiaan jännä kuinka Mahlerin musiikki tuo joskus ihan Sostakovitsin mieleen ( mulle se välähti ekan kerran kun kuuntelin ensimmäisen sinfonian hidasta osaa "eläinten hautajaiskulkuetta")
joo
0Äänestä
Einojuhani forever
Tristan kirjoitti:
Musta tuntuu että meillä Suomessa on jotenkin vähän tämmönen Mahler oppositio. Ei se nykyään ole ehkä niin vahva mutta musta tuntuu että nuorien säveltäjien ensimmäinen läksy on, että 1. Mahlerin musiikki on PAHINTA mitä on.
Oletteko kuullut sen kun Tapani Länsiö tunnusti opiskeluaikanaan lempisäveltäjäkseen mahlerin, niin sen opettaja heitti sitä tuolilla. HEITTI TUOLILLA! Ihan käsittämtön juttu :).
No, liekö tottakaan, se nyt puhuu ilmeisesti vähän mitä sattuu... Se on tosiaan jännä kuinka Mahlerin musiikki tuo joskus ihan Sostakovitsin mieleen ( mulle se välähti ekan kerran kun kuuntelin ensimmäisen sinfonian hidasta osaa "eläinten hautajaiskulkuetta")
joo
Enpä nyt tiedä, minusta tuntuu ainakin siltä, että Mahler on ollut jonkinlainen esikuva melkein kaikille suomalaisille pluralisteille ja myöhäisromantikoille. Etunenässä tietysti Aholle, mutta myös Segerstamille, Rautavaaralle ja Wessmannille. Toisaalta voidaan ajatella pluralistien olevan Suomessa oppositiossa...
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä nuo viimeisimmät taitavat olla Stalinin jälkeläisiä. Ainakin itkuinen herkkyys ja hurmoksellinen matematiikan harrastus viittaavat siihen.
Se viimeinen aloitti tietämäni mukaan matematiikan opinnot joskus 1969 tienoilla ikään kuin ammatti tähtäimessään. Taisi sävellystyö viedä noista opinnoista voiton?
Itse otin matematiikan (pääaine) alkumerkintöjä opintokirjaani vuotta myöhemmin. Tutkinto minulla on kuitenkin jostakin vallan muualta. Ei tullut matemaatikkoa minusta, eikä varsinkaan säveltäjää!
Tuo nuoren Šostan kuva on joka tapauksessa jännä tapaus!
Herroilla on samaa geeniperimää jos ei muuten niin ainakin musiikin suhteen. Ulkonäkökin on tosin kovin samankaltainen.
Löytyisiköhän näitä Mahlerin muksuja muualtakin?
Joo musiikki etenkin on ihan samaa huttua. Tsekkaa Ahon toka sinfonia, niin selvä Shosta pastissi että oksat pois. Melkein vois sekottaa Mahleriinkin...
Aho ei keksi mitään. Se on vain oppinut.
Kyllä Aholla on ihan omaperäisiäkin skibaleita, mutta aika monet ovat, sanoisinko, "traditiotietoisia".
Nykymusiikkia ei vaivaa enää niinkään kommunikoivuuden puute ja "vieraan kielen" ongelma, vaan uutuuden ja tuttuuden välinen ristiriita on nyt postmodernina aikanamme "ratkaistu" unohtamalla edellinen kokonaan. Kehitysoptimismin tilalle on tullut aivan yhtä paha kehityspessimismi.
Toivottavasti modernin musiikin rutakoita ryhdytään tallomaan ja perkaamaan jatkossa enemmän. Ongelman unohtaminen kun ei ratkaise sitä.
Musta tuntuu että meillä Suomessa on jotenkin vähän tämmönen Mahler oppositio. Ei se nykyään ole ehkä niin vahva mutta musta tuntuu että nuorien säveltäjien ensimmäinen läksy on, että 1. Mahlerin musiikki on PAHINTA mitä on.
Oletteko kuullut sen kun Tapani Länsiö tunnusti opiskeluaikanaan lempisäveltäjäkseen mahlerin, niin sen opettaja heitti sitä tuolilla. HEITTI TUOLILLA! Ihan käsittämtön juttu :).
No, liekö tottakaan, se nyt puhuu ilmeisesti vähän mitä sattuu...
Se on tosiaan jännä kuinka Mahlerin musiikki tuo joskus ihan Sostakovitsin mieleen ( mulle se välähti ekan kerran kun kuuntelin ensimmäisen sinfonian hidasta osaa "eläinten hautajaiskulkuetta")
joo
Enpä nyt tiedä, minusta tuntuu ainakin siltä, että Mahler on ollut jonkinlainen esikuva melkein kaikille suomalaisille pluralisteille ja myöhäisromantikoille. Etunenässä tietysti Aholle, mutta myös Segerstamille, Rautavaaralle ja Wessmannille. Toisaalta voidaan ajatella pluralistien olevan Suomessa oppositiossa...