Miten on, onko kenelläkään kokemusta aivopesun uhrina olemisesta? Itse olen vielä tälläkin hetkellä aivopesun kohteena. En tiedä miten järjestelmä ja valvonta ympärilläni toimii, mutta hyvin se on toiminut jo useita vuosia.
Ja miten tämä ilmenee? Erilaisissa keskusteluissa ihmisten parissa. He toistavat samoja asioita kuin minä kotonani, korostavat tiettyjä sanoja joita olen sanonut. Puhuvat ääneen ajatukset joita olen ajatellut. Nämä ihmiset ovat sekä läheisiä että tuntemattomia.
Kaupoissa, linja-autoissa, junissa, kahviloissa, kirjastoissa ja ennen työpaikallakin ympärilläni oli joukko kuppikuntia, jotka keskustelivat jostain aiheesta niin että minä ne varmasti kuulin ja niissä käytettiin ISKU-sanoja. Asiakaspalvelu on erittäin törkeää välillä, tyyliin: joko nyt olet tyytyväinen?! Käy revi seinästä rahaa! Mitäs oikein kuvittelit! Kuka antoi sinulle luvan ostaa?
Välillä käydään kotinikin ympärillä hiipparoimassa ja huutelemassa sekä heittelemässä lumipalloja ja muuten vaan nyrkillä lyömässä ikkunoihin. Muuan auto on käynyt räpsyttelemässä valoja makuuhuoneeni ikkunaan... pelottaa, miten minun käy.
Olen vuosia sitten jo yrittänyt selvittää mitä tämä on, lopputuloksena ilmiriita ja rähinä: Yritäpä jotenkin selittää mitä tarkoitat! Mene pöpilään! Hanki kallonkutistaja! Se on sana sanaa vastaan!
Ihmissuhteita ei minulla enää ole. Ne mitä muka jäljellä on, on pelkkää teatteria ympärilläni. Jos minulla on surua, he satuttavat minua surussani. Minulla on kaksi lasta, joiden vuoksi jaksan vielä tätä suoranaista henkistä väkivaltaa, vainoa ja kyttäämistä. Muuta minulla ei elämässä enää ole...
Ja miten tämä ilmenee? Erilaisissa keskusteluissa ihmisten parissa. He toistavat samoja asioita kuin minä kotonani, korostavat tiettyjä sanoja joita olen sanonut. Puhuvat ääneen ajatukset joita olen ajatellut. Nämä ihmiset ovat sekä läheisiä että tuntemattomia.
Kaupoissa, linja-autoissa, junissa, kahviloissa, kirjastoissa ja ennen työpaikallakin ympärilläni oli joukko kuppikuntia, jotka keskustelivat jostain aiheesta niin että minä ne varmasti kuulin ja niissä käytettiin ISKU-sanoja. Asiakaspalvelu on erittäin törkeää välillä, tyyliin: joko nyt olet tyytyväinen?! Käy revi seinästä rahaa! Mitäs oikein kuvittelit! Kuka antoi sinulle luvan ostaa?
Välillä käydään kotinikin ympärillä hiipparoimassa ja huutelemassa sekä heittelemässä lumipalloja ja muuten vaan nyrkillä lyömässä ikkunoihin. Muuan auto on käynyt räpsyttelemässä valoja makuuhuoneeni ikkunaan... pelottaa, miten minun käy.
Olen vuosia sitten jo yrittänyt selvittää mitä tämä on, lopputuloksena ilmiriita ja rähinä: Yritäpä jotenkin selittää mitä tarkoitat! Mene pöpilään! Hanki kallonkutistaja! Se on sana sanaa vastaan!
Ihmissuhteita ei minulla enää ole. Ne mitä muka jäljellä on, on pelkkää teatteria ympärilläni. Jos minulla on surua, he satuttavat minua surussani. Minulla on kaksi lasta, joiden vuoksi jaksan vielä tätä suoranaista henkistä väkivaltaa, vainoa ja kyttäämistä. Muuta minulla ei elämässä enää ole...
Vastaukset 18
Vanhimmat
riittävä metallikerros kallon ympärillä estää psykologisen säteilyn leviämisen. mutta tinapaperi liian ohutta. itse käytän läkkipeltiämpäriä. eivät ole enää pystyneet lukemaan ajatuksiani. isku sanat menevät vahingoittamatta ohi.
Kuulostaa kauhealta... Itse en ole ollut noin pahassa tilanteessa. En kyllä epäile, ettei sellaiseen joutuminen ole mahdotonta, varsinkaan kun on suvusta kysymys. Itse pelkään joitakin sukulaisiani, kuin ruttokoiria, mutta kaikesta päätellen olen kaikessa aivan väärässä...
Mun mielestän he voivat olla hyvinkin kostonhimoisia yms. Eivät kaikki, mutta osa. Välillä tuntuu kuin asuisi jossain mafiaperheessä, jossa totellaan vanhimpien käskyjä ja odotuksia.
ämpäri päähän. ja heti. saat rauhan.
Suoraan Kalifornian piilaaksosta. Kallis ja kallis, voiko laatua hinnoitella.
Lasersuoja tuli heti voimaan kun olin maksanut 1085$ yhtiön tilille.
Ei ole nyt tuntua, että ajatuksiin vaikuttettais kelmillä tavalla.
että saa imeä susta viimeisetkin mehut irti valehtelemalla ja mitään rikosseuraamuksia siitä ei ole.
Omaa tahtoa ja omaa itseäsi ei saisi olla ollenkaan. Vedotaan vain, että ei muillakaan helppoa ole tai pärjäähän kaikki muutkin. Jos jotain haluaa on itsekäs ja pitää itse ansaita ja hankkia. Ei saisi koskaan alkaa korostamaan kunnioitusta ylettömyyksiin oman perheen sisällä. Luoda sellaisia pakottavia valtasuhteita.
Minulla on ystävä, jolle on diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia. Lääkkeet (mm. Risperdal) pitävät useimmiten vainoharhat kurissa, mutta silti hän sairastuu pari kertaa vuodessa psykoosiin ja menee pariksi viikoksi sairaalaan lepäämään ja siellä sitten lääkitystä yritetään katsoa uusiksi. Vainoharhoista kärsivän ihmisen kanssa on raskasta olla, mutta hän on ystäväni ja siksi vietän hänen kanssaan aikaa myös silloin kun hänellä on hyvin vaikeaa.
Monet kuvailemistasi asioista voisivat olla ystäväni suusta lähtöisin. Tuntemattomat ihmiset puhuvat vihjaillen käyttäen tiettyjä avainsanoja tahallaan niin että ystäväni varmasti kuulee ne ja hämmentyy. He yrittävät sekoittaa häntä jotta hän erakoituisi, joutuisi sairaalaan tai yrittäisi vahingoittaa itseään eikä sitten kukaan ottaisi häntä enää vakavasti. Kyseessä on laaja salaliitto jossa ovat mukana monet läheiset, entiset koulu- ja työtoverit ja koko joukko tuntemattomia pahantahtoisia ihmisiä. Nämä tahot käyvät myös koputtelemassa ikkunoihin, vakoilevat lähitaloista, seurailevat kadulla, ajelevat autoilla kadulla talon ulkopuolella, piirtelevät maahan ja seiniin vihjailevia merkkejä ja aiheuttavat monenlaista muuta kiusaa. Monet kerrat ystäväni juomaan tai ruokaan on sujautettu muka jotakin myrkkyä tai huumetta.
Kaikille näille asioille yhteistä on se, että niitä ei ole tapahtunut. Olen monta kertaa ollut mukana kun ystäväni mielestä joku on muka sanonut jotakin vihjailevaa tai uhannut jollain tavalla. Itse en ole huomannut mitään outoa muiden ihmisten käytöksessä, ellei sellaisiksi lasketa joidenkin ihmisten ymmärrettävästi varautuneita reaktioita ystäväni hermostuneeseen käytökseen. Mutta niissä tapauksissa ystäväni on aina ensin provosoinut muut toimimaan kuten toimivat. Jos joku on aivan ilmiselvästi vainoharhainen, monet ajattelemattomat ihmiset sanovat "menisit hoitoon" tms. ja tämän ystäväni tietysti tulkitsee siten, että sekin tyyppi on osa häntä hulluksi aivopesevää ja kiusaavaa salaliittoa.
Valitettavasti ystäväni ei oikein osaa kuunnella järkipuhetta. Kun olen kysynyt miksi niin monet ihmiset vainoaisivat juuri häntä ja olisivat ottaneet hänet silmätikukseen, en ole saanut mielekkäitä vastauksia. Ilmeisesti paranoidiin skitsofreniaan kuuluu se, että siihen sairastunut ihminen kokee itsensä jollain tavalla hyvin tärkeäksi. Hänellä on sellaista tietoa, joka voisi olla vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle tms. tai hän on ärsyttänyt jossain vaiheessa liian mahtavia ja pahantahtoisia tahoja.
En usko, että tuntee tärkeäksi. Kuulostaa korvaani hyvin pahalta, koska tuon voi ymmärtää niin, että hän tavoittelee tällaista tärkeää asemaa, jota yhteiskunnassamme ei useinkaan hyväksytä. Ts. muut alkavat ajatella, että hän haluaa päästä kuin koiraveräjästä (ei halua raataa) tai että hän on mielestään syntynyt kultalusikka suussa tai haluaisi olla, tavallisen ihmisen elämä ei niin sanotusti kelpaa. Veikkaisin, että asia on aivan päinvastoin.
Tällaisessa tilanteessa oleva ihminen sairastuu aivan varmasti, jos ei psyykkisesti niin sitten fyysisesti. Olisi tärkeää, että oikeasti ymmärrettäisiin, miksi jotkut ihmiset eivät tee tiettyjä asioita muiden ihmisten tavalla, vain siksi ettei yksinkertaisesti kiinnosta. On tärkeää, että ymmärretään heillä olevan oikeus siihen ilman muiden vastaan sanomista. Onhan sekin syy. Miksi pakottaa itseään tai muita? Onko pakotettuna miellyttävä toimia? Onko se rakentavaa tulevaisuuden kannalta?
Annanpa Sinulle hieman täsmennyksiä. Nämä eivät ole paranoidia vainoharhaa eli tapahtumattomia asioita. Ne ovat tapahtuneet. Ne ovat totta. Ja näin se menee:
Olen itse aikoinani vielä 6-7 vuotta sitten ollut "suosittu" ihminen, silloin ikää oli 24 v. Kavereita oli, puhuttiin kaikesta mahdollisesta, pidettiin hauskaa yhdessä ja muutenkin tapailtiin lähes joka viikko.
Sitten ystävät katosivat. Silloin kun heitä eniten tarvitsin. Olin tullut työpaikalla ahdistelluksi seksuaalisesti ja sen jälkeen toisessa työpaikassa, työnantaja jätti verot maksamatta. Tein näistä henkilöistä ilmoituksen paikalliselle oikeusavustajalle ja poliisille. Sieltä sanottiin vain: Sana sanaa vastaan, et voi todistaa mitään. Mene terapiaan. Todisteita kyllä oli ja on edelleen, mustaa valkoisella.
Elämä oli silloin yhtä ajatusten sekamelskaa, väsymystä, tuskaa, kyyneleitä. Olin vasta tuona syksynä aloittanut kauan haaveissani olleet yliopisto-opinnot. Kaikenlisäksi olin yksinhuoltajaäiti, jolle olisi ollut elintärkeää hyvät ihmissuhteet! Kaikkea muuta...
Kaikki entiset ihmiset, joiden kanssa olin vielä joissain väleissä alkoivat melkein aina rähjätä ja haastaa riitaa kanssani. Jouduin jättämään yliopisto-opinnot kesken ja muuttamaan maalle, lähelle vanhempiani, jotta pienokaisellani olisi edes jotain sukulaisuussuhteita. Naapuriin muutti vähäksi aikaa vanha alkoholisti-itsemurhaaja-ongelmainen, joka sekaantui myös elämääni. Jatkuvasti soitti ovikelloa, pyysi puhelinta lainaan, kyytiä sinne ja tänne, ja oli pienen 2,5 v. poikani kimpussa. Lopulta hän muutti pois kun ei saanut itselleen kaltaistaan seuraa. Huusi hyvästiksi vain: Tuomari lähettää sinulle postilaatikkoon kirjeitä, mikä H***A sinä olet! Koko kaupunki tietää mikä sinä olet!!!
Rauha palasi kotiimme...kunnes huomasin että ympärilläni kuhisee. Kaupungilla ihmiset alkoivat puhua samoja asioita kuin minä, matkivat pukeutumistani, ilmeitäni, sanoja. Myymälöissä ja kaikkialla asiakaspalvelutehtävissä olevat henkilöt alkoivat käyttäytyä minua kohtaan suorastaan törkeästi. Esim. mennessäni hakemaan uudet silmälasini, myyjä tokaisee höylättyään kerran tavallista pankkikorttiani: "Käy revi seinästä rahaa! Hurjan näköinen tyttö...". Kangaskaupassa myyjä nostaa äläkän:"Auttakaa pikku tyttöä, ei se jaksa kantaa tuota..." Ihmiset kääntyivät katsomaan ja naureskelemaan (olin silloin 28 v. tyttö). Toisessa myymälässä: "Yleensä asiakkaita ei nakata ulos, mutta tässä tapauksessa nakataan..." Hetken kuluttua poliisi parkkeeraa myymälän eteen. Enkä ollut tehnyt mitään!
Kaiken tällaisen pyöriessä ympärilläni jaksoin silti taivaltaa yksin, yksin, yksin...
Kunnes sain töitä, tyhjänpäiväistä siivousta, joka oli kaukana siitä mihin olin elämässäni pyrkinyt. Jotenkin oli kuitenkin selvittävä. Sielläkin tuli psykologista pilkkaa, ivaa. Yhtenä iltana venäläinen tuli kolmion takaa kylkeen ja romutti muutenkin vanhan kulkuneuvoni lommoille. Ja poliisi tietenkin käänsi sen syykseni. Puhallutti pilliin tuumaten Että eipä ollut päissään tällä kertaa. Viikko meni, ja työpaikalla alettiin puhua käytävillä minun olevan humalassa töissä. Toisella viikolla onnettomuuden jälkeen poliisi tuli vilkut päällä perääni, pysäytti ja puhallutti. No ei se ollut tälläkään kertaa päissään ratissa. ETTÄ TÄLLAISTA MULLE, JOKA EI KOSKAAN AJA KUN OTTAA. Eikä ole päissään/kännissä/humalassa työpaikalla.
Sitten rakastuin, nykyiseen mieheeni. Aloin nähdä toivoa paremmasta. Yksinäisyyden päättymisestä ja kaiken muuttumisesta hyväksi. Menimme vihille ja aloin odottaa lasta. Merkkiä paremmasta ei kuitenkaan näkynyt, päinvastoin. Henkinen hakkaaminen voimistui, alettiin puhua ajatuksiani kahvipöydissä. tuotiin räikeästi esiin, että kaikki tietää mitä minä teen kotonani ja mitä ajattelen ja olen. Anoppi ja appi ajoivat minut ja esikoiseni ulos mieheni ja minun yhteisestä kodista. Olin kuulema hirveä ihminen!
Äitiysneuvolassa oli sama tyyli. Piruilua, nakkelua, vihjailuja.
Että näin sitä täällä päin eletään avioliitossa, kaksi lasta, kolmas tuloillaan ja ihmissuhteita minulla ei ole ainotakaan, kun en voi/kykene enää, kun he satuttavat minua sanoillaan, ilmeillään, teoillaan...
Elelen lasteni kanssa päivät pitkät kolmestaan, mies käy työssä. Kauppaan lähteminen on yhdenlainen ajatusten ja minän kasaaamis -projekti skitsofreeniseksi luonteeksikin leimattuna.
Moro. ystäväsi tarina on todella -tuttu -kävin itse läpi sen..Aivan samoja ajatuksia kaikki on salaliitossa vastaan -ei oikein kehenkään voi luottaa..Tuota oletko ymmärtänyt, et hänen ajatusten tukenaan on harhoiksi luokitellut äänet.. ne aiheuttaa ne vainoharhat -ja hän menee niiden mukana. Hän kuulee ne äänet sisäisesti -ne on ihan totta,-mutta vain hänelle. niitä ei voi minusta sanoo harhoiksi, kun muut niitä ei kuule. Hänelle kannattaisi keskustella, mitä sinä kuulet -muut ei kuule. Se on vaikea ymmärtää, mutta hänen tilassa "aivot"-jokin aivojen osa, on ns. jotenkin Hyperaktivoitunut -ja hän kuulee henkimaailmaa. sieltä saattaa kuulua mitä vain. Tämä on asia, jota nykyinen, eikä varmasti tuleva lääketiede pysty faktana esittämään, että äänet muka muodostuisivat omista ajatuksista ääneiksi. Aivot ovat tuossa "epänormaalissa" tilassa vastaanotin. ja ihminen ei sitä ymmärrä. Siinä oli kokemuksen rintaäänellä vastausta -eri asia -kuinka se itse kukin uskoo, sillä siihen uskomista, tarvittaisiin sellaista käsityskykyä, ettemme ole tässä maailmassa yksin. Meillä on tutkmusten myötä ymmärrys, kuinka aivojen välittäjä aineisiin voidaan vaikuttaa, muttei hajuakaan, kautta uskoa, mistä on kysymys. sillä usko tuohon Taivaan Herraankin on monelta kadoksissa- tavallaan kiellämme menneet tapahtumat. onhan niistä jo niin kauan aikaa.
Läheiset todennäköisesti pyrkivät auttamaan sinua, vaikka saattaakin tuntua oudolta että ärsyttävällä jankkauksella olisi hyvä tarkoitus. Ihmiset eivät aina tiedä kovin hyvin milloin pitää huolestua ja mistä eikä miten ilmaista huolensa ja tarjota apua.
Ventovieraat busseissa ja muualla tuskin viittaavat puheissaan sinuun vaan sattumalta ajattelevat samankaltaisia asioita kuin sinäkin ja keskustelevat niistä. Tuntuu että takerrut liikaa itseesi ja selität toisten ihmisten käytöstä itsesi kautta. Mieti näitä asioita ja yritä kertoa läheisillesi mikä heidän käytöksessään tuntuu pahalta ja miksi.
Katsopas täsmennys otsakkeesta "Skitsofreeninen luonteenpiirre", jossa on vastaukseni Vainoharhoille...siinä on tarpeeksi selitystä.
elä niinkuin et kuulisi tai näkisi asioita joita ympärilläsi tapahtuu elä omaa elämääsi ja jos jotain todella tapahtuu ota yhteyttä poliisiin niinkauan kuin mitään ei tapahdu tai asiat ovat puheitten tasolla älä ole kuulevinasikaan. Elä vain omaa elämääsi ja anna muiden söheltää miten tahtovat et ole heistä vastuussa. Pää kylmänä ja keskity vain lapsiisi ja omaan hyvinvointiisi. Keskustele vaikka jonkun asiantuntijan kanssa , lääkäri esim.
olet oikeassa siinä, että sinua tarkkaillaan... On yksi henkilö, joka näkee kaiken, enkä nyt puhu jumalasta. pieni tonttu pitää yllä maailmanjärjestystä...
Jos köyhyys ahdistaa psykologi ei poista köyhyyttä elämästäsi, vaan yrittää saada sinut hyväksymään köyhyyden osaksi elämääsi. Sama jos toinen käsi on katkennut ja siitä masennut, niin psykologi kiinnittäää huomion säilyneeseen käteen korostaen kuinka onnekas olet, kun et menettänyt molempia käsiä.
Lyhykäisesti auttaa potilasta sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen, pyrkimättä muuttamaan tilannettta siedettävämmäksi potilaan kannalta.
Psykiatri lienee pyrkii suojelemaan ympäristöä potilaalta lääkitsemällä potilaan ympäristöön sopivaksi.
Psykiatri lienee pyrkii suojelemaan ympäristöä potilaalta lääkitsemällä potilaan ympäristöön sopivaksi.
Hyvin sanottu!
Voisiko olla niin että osa ajatuksistasi on totta, mutta osa vain mielikuvitusta ja luulet väärin : esim ne autojen vilkuttamiset ja jatkuvat häiriköinnit.. osaisitko kyseenalaistaa ittes. ajattella realistisesti..... :<
Ei ole kiva jos ihmiset on tympeitä. Se loukkaa, joskus pahastikkin. Ja ärsyttää.
Mä en sano tätä mitenkään pahalla, mutta sun tekstistä oli huomattavissa että sulla on nyt aika rankka tilanne, ja et oo ihan normaali just tällä hetkellä. Toivottavasti sulel ei tuu mtn pahempaa psykoosin tapasta.. tai ole jo. Sun ehkä olisi parasta vaan levätä ja koittaa vain hetkeksi "antaa olla" kaiken mikä vaivaa. Jos mahollista niin hetkellisesti rauhottavia ja jotain semmosia kevyempiä, ja jos et oo nukkunut niin hetkellisesti uni lääkettä.., mut neuroleptejä en suosittele.. siks kannattais mennä aikasemmin lääkäriin ettet mee liian sekaisin.. vaikee kai se on tiedostaa itse.... mut äh :<
Tässä viestissä ei ainakaan oo mtn ilkeetä merkitystä tai mitään muutakaan "vinkkejä". Niin älä lue tätä tekstiä hakien niitä. Ja muutenkin elämässä...
Voisiko sulla olla joku rankka tilanne nyt elämässä ja oot pimahtamassa hetkellisesti. Mut se aika pimahtamisen jälkeen pitäis olla normaalia. Sitten jos tulee jotain jaksoja niin on tullakseen. Tärkintä sun ois päästä tosta pelosta tjs, ja se että jossain määrin osaisit antaa olla joidenkin asioiden jotka on väärinkin niin itekkin pääset helpommalla kun ei tarvii stressata ja tuhlata voimiaan niihin.
Taidat olla vaan aika herkkä ihminen pohimmiltas siks oot altis tommosille asioille... Ja kyllä muakin vituttaa ja vaivaa maailmassa monet asiat, jotkut ei voi ymmärtää sitä kun muka muiden mielestä "pikku jutut" tuntuukin vähän isommilta itsestä.. Mutta sulla tuo on mennyt nyt yli. Ja ymmärrän et joskus kaupoissa ollaan esim tympeitä, se on ikävää mut ei semmosiakaan pidä jäädä murehtimaan. ja huomaan itekkin jotenkin rivien välistä jos joku esim ilkeilee muutenkin. mut sulle on jäänyt varmaan joku trauma tommosista ilkeistä ihmisistä ja nyt luulet että melkein kaikki on semmosia ja sua vastaan, ei se niin oo.
Mut sun ois tärkeetä oppii tunnistaa että mitkä niistä jutuista on totta ja mitkä ei... NIin voit parantuakkin ja parannutkin tosta vaiheesta. Ja kyseenalaistaisit myös ittes ja noita ajatuksia. Toivottavasti saisit paremman itsetunnon.
Ehkä sua on joskus koitettu "manipuloida ja siitä on jäänu joku trauma?... mut ei sitä noin jatkuvasti tapahdu ja ei kaikki sua vastaan missään juonessa ole EI TODELLAKAAN. ja ne sanat joidenkin puheessa ja nuo isku sanat joita ne käyttää, niin niillä voi olla ihan muukin merkitys esim se että se juttu on sille kertojalle iso ja haluu kertoa siitä muille. Mut ei siinä välttämättä mitään pahaa aikomusta oo tai aivopesun yritystä. Ei sitä koko ajan tapahdu kaikkialla. Ei ne asiat aina oo niin kaikista huonoimmalla tavalla :
Olen Käynyt vuosia Bill. W. aivopesu ryhmissä. Ensimmäiset 3 vuotta kävin joka päivä, nykyisin muutamankerran viikossa. Näiden ryhmien vaikutuksesta persoonallisuuteni, tunteeni, ajatukseni ja kaikki arvoni on muuttuneet.
Olin käynyt 1 vuotta näissä Bilin ryhmissä, niin kaikki entiset ihmis-suhteeni jäivät. Jätin myös entisen perheeni, kaiken vanhan jätin taakseni. Jotkut ihmiset kaupungilla ovat puhelleet, että mitä hittoa tuolle on tapahtunut?? Olen vain kuullut...Niin. Mutta ehkä elämä on liika lyhyt, että samalla päällä jaksaa puskea koko laiffin läpi! Kiitos!