joku kirjoitti siellä näin:
"-9 000 000 000 valovuoden matkan päässä on havaittu kooltaan tuhatkertaa Linnunrataa suurempi galaksi jne."
Ja monia muitakin matkoja.
Miten nämä "havaitaan" nämä näin uskomattoman kaukana olevat galaksit sun muut. Tiedän, että joillain supertutkaimilla, mutta tarkemmin kiitos :)
"-9 000 000 000 valovuoden matkan päässä on havaittu kooltaan tuhatkertaa Linnunrataa suurempi galaksi jne."
Ja monia muitakin matkoja.
Miten nämä "havaitaan" nämä näin uskomattoman kaukana olevat galaksit sun muut. Tiedän, että joillain supertutkaimilla, mutta tarkemmin kiitos :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaukoputkilla, joita on sijoitettu avaruuteen...
Ohjataankohan niitä joillakin radioaalloilla maasta... Sitenpähän xoomataan sellaisella. Jos jokainen linssi suurentaa 3kertaiseksi 10 linssi suurentaakin jo 3´10=59049kertaiseksi... Sittenpähän sitä valokuvataan ja signaali lähetetään tutkittavaksi...
Tuo havaittu galaksi sijaitsee universumimme ulkopuolella, yli viiden miljardin valovuoden päässä universumimme "rajasta". Kyseinen galaksi on jossakin toisessa maailmankaikkeudessa, joten saman tien tuli löydetyksi uusi universumikin.
että miten voidaan tietää että jotain on olemassa jos sinne ei voi päästä?
Tarkoitan, että valon nopeus on suurin mahdollinen nopeus, mutta se että näkee jonnekin niin kauas niin eikö se ole valon nopeutta suurempi?
Pystyykö matkustamaan samalla tavalla kuin noita galakseja näkee? Vai onko se näön nopeus valon nopeus?
Anteeksi, ei ole maailman parhaiten selitetty.
No se sähkömagneetinen säteily minkä me havaitsemme, on lähtenyt matkaa miljoona vuotta sitten, jos kohde sijaitsee miljoonan valovuoden päässä.
Mistä päättelet, että universumin raja on nejän miljardin valovuoden päässä?
Kyllä niitä galakseja on tuotakin kauempaa havaittu. Universumi on viime vuosien tietojen mukaan ehtinyt laajeta jo 13,7 mrd vuotta.
Se sijaan oma aurinkokuntamme on n. 4,5 mrd vuotta vanha. Ettet vaan sekoittanut noita ikiä?
Olen vähän hajamielisellä tuulella, ja unohdin sen ykkösen siitä 13 ja risat miljardista.
Ahaa... Tämä itse asiassa sai uteliaisuudessani aikaan toisen kysymyksen.
Entäs jos seisoisin autiomaassa ja koko maapallo olisi autiota ja katsoisin jollain hyvin tarkalla teleskoopilla (samoilla mitä käytetään avaruuden katsomiseen) suoraan eteen, niin näkisinkö selkäni? Ja jos liikkuisin, niin millä viiveellä näkisin?
karvamadon korvassasi.
Jos maailmankaikkeus on elliptinen kuten Einstein arveli, ja ensin seisoskelet autiomaassa pari sataa miljardia vuotta ja sitten katsot kaukoputkeen (joka on melkein äärettömän tehokas) saatat nähdä itsesi, kusemassa kaktukseen tai ottamassa aurinkoa, mitä nyt satuit tekemään parisataa miljardia vuotta sitten, sitten voitkin lähteä lounaalle Milliwayssiin
Käytännössä tämä on tietenkin täysin mahdotonta.
Ei näkisi. Koska jotta voisi näkeä jotakin, pitäsi fotonien törmätä siihen teleskooppiin. Jos fotonit karkaa teleskoopista toiseen suuntaan niin silloin sitä ei pystyisi samasta paikasta havaitsemaan. Eli jotta me näkisimme jonkin kohteen, pitäisi siitä kohteesta osua fotoni omaan silmään.
Jotta tämä einsteinin oletus elliptisestä maailmankaikkeudesta olisi oikein, pitäisi maailmankaikkeudessa olla jokin vielä tuntematon voima mikä kääntäisi fotonien suunnan ilman että se voiman tarvii tehdä työtä. vrt varauksinen hiukkanen magneettikentässä.
Ja miksi muuten maailmankaikkeus olisi elliptinen?
Miksei pallo ennemmin? Sillä on suurin tilavuus pinta-alaan suhteutettuna.
Todellisuus lienee vielä ihmismielen käsittämiskyvyn ulkopuolelle mutta eiköhän se sieltä vielä pompsahda esiin.
Ihminen käyttää aivoistaan 2%. Suurin osa ajasta kuluu edelleen elintoimintojen ylläpitoon. Ihmisistä kehittävästi ajattelee varmaan alle 1%, loppu ajattelusta on loppupelissä hyödytöntä ajan haaskausta. Sitten kun osaamme käyttää aivoistamme puolet, ymmärrämme maailmankaikkeuden kokonaisuuden.
Kuka vaan voi keksiä vastauksen niihin tieteen ratkaisemattomiin kysymyksiin kunhan vaan ajattelee.