Georg Henrik VON Wright ????

ole hämäämisestä, vaan oikeastaan juuri päinvastaisesta pyrkimyksestä. Suuri osa siitä mitä pidät sivistyssanoina on filosofista terminologiaa, joka on pitkässä perinteessä vakiintunut ja mahdollistaa asioista puhumisen niin ettei sekaannuksia synny.

von Wright on todellakin ajattelijana poikkeuksellinen, ja hänellä on elämässään ollut onni mm. tuntea viime vuosisadan filosofian yksi suurimmista vaikuttajista, Ludwig Wittgenstein.

kyse kirjoitti:

ole hämäämisestä, vaan oikeastaan juuri päinvastaisesta pyrkimyksestä. Suuri osa siitä mitä pidät sivistyssanoina on filosofista terminologiaa, joka on pitkässä perinteessä vakiintunut ja mahdollistaa asioista puhumisen niin ettei sekaannuksia synny.

von Wright on todellakin ajattelijana poikkeuksellinen, ja hänellä on elämässään ollut onni mm. tuntea viime vuosisadan filosofian yksi suurimmista vaikuttajista, Ludwig Wittgenstein.

M.O.T lähetyksestä opin, että von Wright kirjoittaa tarkoituksenmukaisesti tilanteen mukaan. Saksan idänretkikin kelpasi aikoinaan. Tuollaistako kannattaa kunnioittaa.

Hän kirjoitti:

M.O.T lähetyksestä opin, että von Wright kirjoittaa tarkoituksenmukaisesti tilanteen mukaan. Saksan idänretkikin kelpasi aikoinaan. Tuollaistako kannattaa kunnioittaa.

MOT on nyt rääpäissyt kahden filosofin pintaa: taannoion Reijo Wileniuksen ja nyt Georg Henrik von Wrightin. Molemmilla kerroilla jäi ihmettelemään: mitä varten? Ohjelmissa oli suttuisen tendenssin sävy - tuntui siltä kuin niillä olisi haluttu sanoa enemmän kuin mitä kyettiin sanomaan. Mitä oikein ajtettiin takaa?

von Wright-ohjelmassa vain itsetarkoituksellinen sensaationhakuisuus jäi käteen. Ihan kuin olisi ollut MOT-seiska asialla. Historiallisesta kontekstistä irroitettuja tekstejä luettiin erinomaisen valikoidulla artikulaatiolla, ikään kuin "merkitystäyteisesti". Jopa ruotsalaisittain korostaen. Ei oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Mitä ihmeellistä, ennalta-arvaamatonta, sensaatiomaista tai paljastavaa liittyy siihen, että natsismiin liitettiin aikanaan myös positiivisia odotuksia? Mitä ihmeellistä on siinä että sotapropagandaa tekemään asetettu ihminen tekee sotapropagandaa? Jos tällaisiin asioihin liimataan jälkikäteen merkityksiä päälle, pitäisi kai tällainen liimaaminen tehdä rehellisesti siitä ilmoittaen eikä mystifioiden?

Muutenkin ohjenlmantekijältä puuttui sekä tietoa että tarkkuutta. Viitattiin esimerkiksi sumeasti von Wrightin "spengleriläisyyteen". Kuitenkin Spengler, jolla kyllä esiintyi tiettyjä kansallismielisiä ja natsistisia äänenpainoja, liitettiin mukaan unohtaen, että natsit karsastivat Spengleriä. En suostu uskomaan, etteikö ohjelmassa esiintynyt asiantuntijakin olisi voinut panna Spengleriä paikalleen suhteessa natsismiin, jos sitä olisi häneltä pyydetty. Kysymys: miksi ei pyydetty?

Spenglerin suhteen käsittely muistutti taannoista toista MOT-ohjelmaa, jossa steinerkoulu yritettiin sijoittaa johonkin lokeroon poimimalla Steinerin ajattelusta natsimielisiä kohtia. Tämäkin ohjelma puksahti tyhjää - todistelut vaikuttivat kyhätyiltä ja kääntyivät itseään vastaan. Tämä jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi myös von Wright -ohjelmassa.

Ohjelman käsikirjoitukseen tutustuminen paljastaa sen pakkomielteen, joka toimittaja Olli Ainolalla näyttää olleen von Wrightin leimaamiseksi.

Heti alkulauseissa luodaan odotuksia ja viritys. Ammattilaiset nimittävät tätä temppua "istutukseksi":

"Muistelmakirjallisuudessa yleisesti sallitaan kaunistelu, mutta mitä voidaan hyväksyä ajattelijalta, joka puhuu totuudesta ja opettaa vihaamaan puolitotuuksia?"

Ohjelmassa ei kuitenkaan löydetä varsinaisesti mitään ihmeellistä, joka oikeuttaisi tällaisen mahtipointisen moralismin. On irroiteltu kahden lauseen tekstinpätkiä yhteyksistään, ja asiantuntijalausuntojakin on kertojaäänellä väritetty ja kommentoitu ennen ja jälkeen. Hyvää moraalia moralisoivilta toimittajilta?

Varsinainen limbo koko pannukakkuohjelmassa sijoittuu sen loppuun, jossa ennen ruotsalaisasiantuntijan Bergman-ylistystä pedataan pohjaa jonkinlaiselle loppuhuipennukselle:

"Kaiken kaikkiaan muistelmien puolitotuudet koskevat asioita hänen elämässään, joiden vilpitön esiintuominen epäilemättä olisi saattanut horjuttaa hänen asemaansa punavihreän älymystön esikuvana, jota konservatiivitkin rohkenevat myötäillä."

Mahtaisiko tässä paljastua toimittajan oma pukinsorkka? Mm. Stasi-jutuistaan kuuluisuutta saanut Ainola selittää maailmankuulun filosofin motiiviiveja omien poliittisten mieltymystensä pohjalta? Vihjaillaan vihreiden suuntaan - kas, kiusaa se on pienikin kiusa. Mutta vaarana on, että oma uskottavuus menee. Ja se meni.

Sillä sitten, asiantuntijalausunnon jälkeen, kuva siirtyy von Wrightiin kirjamessuille, ja kuulemme von Wrightin suusta -- kas, kas - juuri niitä sanoja joita toimittajat ovat ohjelmaan istuttaneet sen alussa:

"Me ihmisethän yleensä elämme puolitotuuksien parissa ja koska se tekee elämisen helpommaksi. Silloin ei törmää yhtä räikeästi todellisuuteen, mutta toisaalta se ei ole totuudellinen tapa elää..."

jolloin katsoja tietysti assosioi sanat aikaisempaan yhteyteen ja kokee: ahaa, tässähän filosofi puhuu juuri päinvastoin kuin on itse tehnyt - mitä tekopyhyyttä...!, ja tähän vahvaan vaikutelmaan hautautuu taustalle von Wrightin tarkennus:

"... ja Wittgenstein halveksi sitä kovasti",

eli käykin ilmi että akateemikko oli puhunut ystävästään Wittgensteinista!

Voiko toimittaja tarkoitushakuisia vaikutelmia luodessaan - informaatiota valikoiden ja leikkaussaksia käyttäen - enää alemmaksi vajota? Tässä käytetty leikkaustapa on sitäpaitsi säännöstöjen vastainen. Todellinen limbosaavutus. MOT:lta ei olisi odottanut tällaista. Korkea moraali on latistunut moralismiksi. Liian läpinäkyvää. Typerää, tekopyhää, tarkoitushakuista.

Sääli, että talousasioiden suhteen erinomaista tutkivaa journalismia harrastanut MOT jatkuvasti iskee teränsä kiveen käsitellessään kulttuurikysymyksiä ja -henkilöitä. On myös epäilemättä sääli, että stasi-työstään tunnettu toimittaja menee ja mokaa oman uskottavuutensa - siinä tehdään karhunpalvelus myös stasi-asialle. Nyt kriittiset, arvostelukykyiset katsojat eivät enää tiedä, voiko Ainolaan ylipäätään luottaa.

On myös kysytty, onko toimittaja Ainolan työpari, Boris Salomon kenties juutalainen? Se nimittäin selittäisi monet ohjelmien painotukset. Ja se selittäisi myös sen, että jos tästä ohjelmasta nousisi Salomonin juutalaisuuteen liittyvää kohua, ei von Wright sen enempää kuin moni muukaan voisi enää tuohon keskusteluun osallistua, koska joutuisi pakostakin leimatuksi jonkin rintamalinjan jollekin puolelle - joutuisi siis ikään kuin tahtomattaan "ottamaan kantaa" johonkin johon ei varmaankaan haluaisi ottaa kantaa.

On myös kysytty, miksi von Wright sitten muistelmissaan "aktiivisesti unohtaa" nuo kohdat menneisyydestään. Tämä on vähän outo kysymys. Siitä, että MOT kaivaa jotain mielestään sensaatiomaista akateemikon menneisyydestä, ei nimittäin mitenkään seuraa, että von Wright olisi nuo asiat mitenkään aktiivisesti unohtanut. Päinvastoin: jokainen fiolosofiaa harrastanut voi luetella lukemattomia vastaavanlaisia asioita, jotka von Wright on jättänyt maininnatta. Ne ovat hänen valintojaan, niissä ilmenee hänen käsityksensä siitä mikä on olennaista ja mikä on pitkässä juoksussa tarpeen tietää. Kysymyksessähän ovat muistelmat otsikolla: "Elämäni kuten minä sen muistan".

limbo kirjoitti:

MOT on nyt rääpäissyt kahden filosofin pintaa: taannoion Reijo Wileniuksen ja nyt Georg Henrik von Wrightin. Molemmilla kerroilla jäi ihmettelemään: mitä varten? Ohjelmissa oli suttuisen tendenssin sävy - tuntui siltä kuin niillä olisi haluttu sanoa enemmän kuin mitä kyettiin sanomaan. Mitä oikein ajtettiin takaa?

von Wright-ohjelmassa vain itsetarkoituksellinen sensaationhakuisuus jäi käteen. Ihan kuin olisi ollut MOT-seiska asialla. Historiallisesta kontekstistä irroitettuja tekstejä luettiin erinomaisen valikoidulla artikulaatiolla, ikään kuin "merkitystäyteisesti". Jopa ruotsalaisittain korostaen. Ei oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Mitä ihmeellistä, ennalta-arvaamatonta, sensaatiomaista tai paljastavaa liittyy siihen, että natsismiin liitettiin aikanaan myös positiivisia odotuksia? Mitä ihmeellistä on siinä että sotapropagandaa tekemään asetettu ihminen tekee sotapropagandaa? Jos tällaisiin asioihin liimataan jälkikäteen merkityksiä päälle, pitäisi kai tällainen liimaaminen tehdä rehellisesti siitä ilmoittaen eikä mystifioiden?

Muutenkin ohjenlmantekijältä puuttui sekä tietoa että tarkkuutta. Viitattiin esimerkiksi sumeasti von Wrightin "spengleriläisyyteen". Kuitenkin Spengler, jolla kyllä esiintyi tiettyjä kansallismielisiä ja natsistisia äänenpainoja, liitettiin mukaan unohtaen, että natsit karsastivat Spengleriä. En suostu uskomaan, etteikö ohjelmassa esiintynyt asiantuntijakin olisi voinut panna Spengleriä paikalleen suhteessa natsismiin, jos sitä olisi häneltä pyydetty. Kysymys: miksi ei pyydetty?

Spenglerin suhteen käsittely muistutti taannoista toista MOT-ohjelmaa, jossa steinerkoulu yritettiin sijoittaa johonkin lokeroon poimimalla Steinerin ajattelusta natsimielisiä kohtia. Tämäkin ohjelma puksahti tyhjää - todistelut vaikuttivat kyhätyiltä ja kääntyivät itseään vastaan. Tämä jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi myös von Wright -ohjelmassa.

Ohjelman käsikirjoitukseen tutustuminen paljastaa sen pakkomielteen, joka toimittaja Olli Ainolalla näyttää olleen von Wrightin leimaamiseksi.

Heti alkulauseissa luodaan odotuksia ja viritys. Ammattilaiset nimittävät tätä temppua "istutukseksi":

"Muistelmakirjallisuudessa yleisesti sallitaan kaunistelu, mutta mitä voidaan hyväksyä ajattelijalta, joka puhuu totuudesta ja opettaa vihaamaan puolitotuuksia?"

Ohjelmassa ei kuitenkaan löydetä varsinaisesti mitään ihmeellistä, joka oikeuttaisi tällaisen mahtipointisen moralismin. On irroiteltu kahden lauseen tekstinpätkiä yhteyksistään, ja asiantuntijalausuntojakin on kertojaäänellä väritetty ja kommentoitu ennen ja jälkeen. Hyvää moraalia moralisoivilta toimittajilta?

Varsinainen limbo koko pannukakkuohjelmassa sijoittuu sen loppuun, jossa ennen ruotsalaisasiantuntijan Bergman-ylistystä pedataan pohjaa jonkinlaiselle loppuhuipennukselle:

"Kaiken kaikkiaan muistelmien puolitotuudet koskevat asioita hänen elämässään, joiden vilpitön esiintuominen epäilemättä olisi saattanut horjuttaa hänen asemaansa punavihreän älymystön esikuvana, jota konservatiivitkin rohkenevat myötäillä."

Mahtaisiko tässä paljastua toimittajan oma pukinsorkka? Mm. Stasi-jutuistaan kuuluisuutta saanut Ainola selittää maailmankuulun filosofin motiiviiveja omien poliittisten mieltymystensä pohjalta? Vihjaillaan vihreiden suuntaan - kas, kiusaa se on pienikin kiusa. Mutta vaarana on, että oma uskottavuus menee. Ja se meni.

Sillä sitten, asiantuntijalausunnon jälkeen, kuva siirtyy von Wrightiin kirjamessuille, ja kuulemme von Wrightin suusta -- kas, kas - juuri niitä sanoja joita toimittajat ovat ohjelmaan istuttaneet sen alussa:

"Me ihmisethän yleensä elämme puolitotuuksien parissa ja koska se tekee elämisen helpommaksi. Silloin ei törmää yhtä räikeästi todellisuuteen, mutta toisaalta se ei ole totuudellinen tapa elää..."

jolloin katsoja tietysti assosioi sanat aikaisempaan yhteyteen ja kokee: ahaa, tässähän filosofi puhuu juuri päinvastoin kuin on itse tehnyt - mitä tekopyhyyttä...!, ja tähän vahvaan vaikutelmaan hautautuu taustalle von Wrightin tarkennus:

"... ja Wittgenstein halveksi sitä kovasti",

eli käykin ilmi että akateemikko oli puhunut ystävästään Wittgensteinista!

Voiko toimittaja tarkoitushakuisia vaikutelmia luodessaan - informaatiota valikoiden ja leikkaussaksia käyttäen - enää alemmaksi vajota? Tässä käytetty leikkaustapa on sitäpaitsi säännöstöjen vastainen. Todellinen limbosaavutus. MOT:lta ei olisi odottanut tällaista. Korkea moraali on latistunut moralismiksi. Liian läpinäkyvää. Typerää, tekopyhää, tarkoitushakuista.

Sääli, että talousasioiden suhteen erinomaista tutkivaa journalismia harrastanut MOT jatkuvasti iskee teränsä kiveen käsitellessään kulttuurikysymyksiä ja -henkilöitä. On myös epäilemättä sääli, että stasi-työstään tunnettu toimittaja menee ja mokaa oman uskottavuutensa - siinä tehdään karhunpalvelus myös stasi-asialle. Nyt kriittiset, arvostelukykyiset katsojat eivät enää tiedä, voiko Ainolaan ylipäätään luottaa.

On myös kysytty, onko toimittaja Ainolan työpari, Boris Salomon kenties juutalainen? Se nimittäin selittäisi monet ohjelmien painotukset. Ja se selittäisi myös sen, että jos tästä ohjelmasta nousisi Salomonin juutalaisuuteen liittyvää kohua, ei von Wright sen enempää kuin moni muukaan voisi enää tuohon keskusteluun osallistua, koska joutuisi pakostakin leimatuksi jonkin rintamalinjan jollekin puolelle - joutuisi siis ikään kuin tahtomattaan "ottamaan kantaa" johonkin johon ei varmaankaan haluaisi ottaa kantaa.

On myös kysytty, miksi von Wright sitten muistelmissaan "aktiivisesti unohtaa" nuo kohdat menneisyydestään. Tämä on vähän outo kysymys. Siitä, että MOT kaivaa jotain mielestään sensaatiomaista akateemikon menneisyydestä, ei nimittäin mitenkään seuraa, että von Wright olisi nuo asiat mitenkään aktiivisesti unohtanut. Päinvastoin: jokainen fiolosofiaa harrastanut voi luetella lukemattomia vastaavanlaisia asioita, jotka von Wright on jättänyt maininnatta. Ne ovat hänen valintojaan, niissä ilmenee hänen käsityksensä siitä mikä on olennaista ja mikä on pitkässä juoksussa tarpeen tietää. Kysymyksessähän ovat muistelmat otsikolla: "Elämäni kuten minä sen muistan".

lausuntoa Mot-ohjelmaan sillä silloin hänen sanomisiaan olisi leikelty pois asiayhteyksistään ja varsinainen kommentointi olisi kääntynyt häntä itseään vastaan. Tämä on tv-toimittajien vanha kikka ja kertoo jonkin verran ko. ammattikunnasta. Muistelkaamme vain Mot-ohjelmaa Tuska-festivaaleilta jolloin tehtiin samanlaisia eri asioiden yhdistämisiä. Jotenkin tuntuu että toimittajien koulutukseen voisi lisätä eettistä opetusta. Se voisi olla hyvä keino myös toimittajien työn arvostuksen nostamiseksi joka nykyisin taitaa olla aika huonoissa kantimissa.

olla antamatta... kirjoitti:

lausuntoa Mot-ohjelmaan sillä silloin hänen sanomisiaan olisi leikelty pois asiayhteyksistään ja varsinainen kommentointi olisi kääntynyt häntä itseään vastaan. Tämä on tv-toimittajien vanha kikka ja kertoo jonkin verran ko. ammattikunnasta. Muistelkaamme vain Mot-ohjelmaa Tuska-festivaaleilta jolloin tehtiin samanlaisia eri asioiden yhdistämisiä. Jotenkin tuntuu että toimittajien koulutukseen voisi lisätä eettistä opetusta. Se voisi olla hyvä keino myös toimittajien työn arvostuksen nostamiseksi joka nykyisin taitaa olla aika huonoissa kantimissa.

Kapitalismissa säännöt määrää markkinat eikä minkään sortin etiikka. Kapitalismissa kaikki on kaupan. Eettiset ongelmat ratkeavat rahalla.

olla antamatta... kirjoitti:

lausuntoa Mot-ohjelmaan sillä silloin hänen sanomisiaan olisi leikelty pois asiayhteyksistään ja varsinainen kommentointi olisi kääntynyt häntä itseään vastaan. Tämä on tv-toimittajien vanha kikka ja kertoo jonkin verran ko. ammattikunnasta. Muistelkaamme vain Mot-ohjelmaa Tuska-festivaaleilta jolloin tehtiin samanlaisia eri asioiden yhdistämisiä. Jotenkin tuntuu että toimittajien koulutukseen voisi lisätä eettistä opetusta. Se voisi olla hyvä keino myös toimittajien työn arvostuksen nostamiseksi joka nykyisin taitaa olla aika huonoissa kantimissa.

koko sakki kun niin hemmetisti ylistätte tuota aatelispelleä joka pelleilee sivistyssanoillaan kun ei muutakaan osaa kuin kertoa toisten tekemisistä. Lisäksi se leuhkii filosofituttavuuksillaan ja sukulaisuus-suhteillaan.
Katsokaa hyvät toopet sivistyssanakirjaa täältä ja lukekaa se alkuotsikko missä kerrotaan kuka pelleilee sivistyssanoilla ja miksi.

Huh huh kirjoitti:

koko sakki kun niin hemmetisti ylistätte tuota aatelispelleä joka pelleilee sivistyssanoillaan kun ei muutakaan osaa kuin kertoa toisten tekemisistä. Lisäksi se leuhkii filosofituttavuuksillaan ja sukulaisuus-suhteillaan.
Katsokaa hyvät toopet sivistyssanakirjaa täältä ja lukekaa se alkuotsikko missä kerrotaan kuka pelleilee sivistyssanoilla ja miksi.

palstalla. Se idioottipalsta on tuossa vieressä.

kyse kirjoitti:

ole hämäämisestä, vaan oikeastaan juuri päinvastaisesta pyrkimyksestä. Suuri osa siitä mitä pidät sivistyssanoina on filosofista terminologiaa, joka on pitkässä perinteessä vakiintunut ja mahdollistaa asioista puhumisen niin ettei sekaannuksia synny.

von Wright on todellakin ajattelijana poikkeuksellinen, ja hänellä on elämässään ollut onni mm. tuntea viime vuosisadan filosofian yksi suurimmista vaikuttajista, Ludwig Wittgenstein.

Ludwig Wittgenstein kirjoitti hyllymetreittäin typerää filosofiaansa, kunnes lopulta itsekin huomasi sen: "Sanoilla ei voi ilmaista kaikkea sitä, mitä todella haluaa".

saunakas kirjoitti:

Ludwig Wittgenstein kirjoitti hyllymetreittäin typerää filosofiaansa, kunnes lopulta itsekin huomasi sen: "Sanoilla ei voi ilmaista kaikkea sitä, mitä todella haluaa".

tarkoitat, on LW:n nuoruudenfilosofian tärkeä lopputulema. Jos nimittäin tarkoitat 1920-luvun alussa julkaistun "Tractatus-Logico-Philosophicus"-sen kuuluisaa loppulausetta "Mistä ei voi puhua, siitä on oltava vaiti."

Lause kuitenkin sanoo paljon enemmän kuin miltä näyttää, itse asiassa tuossa paradoksissa on otettu kantaa länsimaisen (tiedon)filosofian ikuisiin ongelmiin.

"Tractatus" oli ainoa kirja jonka Wittgenstein julkaisi eläessään. Se on alle satasivuinen pieni vihko jossa on erikoisella systeemillä numeroituja aksiomaattisia lauseita. Siitä tuli 1900-luvun filosofian eniten vaikuttanut teos, mm. looginen positivismi-empirismi kehittyi sen pohjalta. Kun nyt kuulet filosifiasta mitään ymmärtämättömien ja sitä jopa halveksivien teknokraattien puhuvan "tieteellisyydestä" ja "empirismistä", kuulet kansantasoisiksi madaltuneita jälkisointuja siitä mitä Wittgenstein ajatteli.

"Tractatusta" seuranneen pienen välivaiheen jälkeen LW palasi filsofian pariin opettajana Cambridgessa. Siellä hänen oppilaanaan oli myös G H von Wright, josta tuli hänen oppituolinsa haltija kun hän luopui siitä.

LW:n myöhäisfilosofia on muotoiltu kirjassa "Philosophical Investigations", jonka hänen jälkeenjättämänsä kirjallisen perinnön (tuhansia liuskoja muistiinpanoja, joita on sittemmin toimitettu ja julkaistu kirjoina) haltijat (joista yksi G H von W) julkaisivat hänen kuolemansa jälkeen. Sen vaikutus vastasi "Tractatuksen" tekemää, se on yhä yksi keskustelun kulmakiviä. Myös myöhäisfilosofiasta kehittyi sitä yksinkertaistavia oppisuuntia, mm. ns. arkikielen filosofia, ja monet ovat väsänneet väitöksiään väärinymmärtämällä tai yksinkertaistamalla sen sanomaa. Suomessa esim. Esa Saarinen on tulkinnut wittgensteinilaisten "kielipelien" oikeuttavan relativistisen asennoitumisen. mikä lienee LW:n myöhäisfilosofian väärinymmärtämisen maailmanennätyksiä.

von Wrightin kunniaksi on sanottava, että hän itse on korostanut olevansa ajattelijana kovin erilainen kuin LW, ja ymmärtävänsä tätä vain puutteellisesti. Ne asiat, joiden kanssa LW teki ajatustyötään, olivat äärimmäisen vaikeita, ja myös se tapa, jolla hän ongelmia lähestyi, oli uusi. Siksi hänen ajattelunsa annissa riittää ammennettavaa.