Hei,
Mun on aika vaikee vetä raja siihen milloin kannattaa olla ystävällinen ja milloin omaitsensä. Tiedän että toimivat parisuhteet tai ystävyys suhteet on antamista ja ottamista, eli pitää olla ystävällinen että itselle ollaan ystävällinen.
Tätä yritänkin parhaani mukaan noudattaa ja yleisesti ottaen onnistun siinä. No nyt tuo tuntuu että mä olen joku kone, kun nuon määrätietoisesti tuon sanoin, mutta kumminkin periaate on sama.
Välillä vain tuntuu että haluaisin olla "enemmän" itseni vaikka se loukkaakin toista. Näitä sattuukin aika usein ja luulen että olen suututtanut muutaman henkilön kun olen sanonut sen mikä mieleen tulee (useimmiten tyhmä vitsi). Kuitenkin haluasin sanoa sen mikä mieleen tulee, mutta sitten kun olen sanonut sen tunnen itseni kurjaksi.
Kiva kun luit loppuun asti, vastaathan jos sinulla on jotain sanottavaa. Ja sano vain rohkeasti äläkä pelkää että suutun ;D.
Mun on aika vaikee vetä raja siihen milloin kannattaa olla ystävällinen ja milloin omaitsensä. Tiedän että toimivat parisuhteet tai ystävyys suhteet on antamista ja ottamista, eli pitää olla ystävällinen että itselle ollaan ystävällinen.
Tätä yritänkin parhaani mukaan noudattaa ja yleisesti ottaen onnistun siinä. No nyt tuo tuntuu että mä olen joku kone, kun nuon määrätietoisesti tuon sanoin, mutta kumminkin periaate on sama.
Välillä vain tuntuu että haluaisin olla "enemmän" itseni vaikka se loukkaakin toista. Näitä sattuukin aika usein ja luulen että olen suututtanut muutaman henkilön kun olen sanonut sen mikä mieleen tulee (useimmiten tyhmä vitsi). Kuitenkin haluasin sanoa sen mikä mieleen tulee, mutta sitten kun olen sanonut sen tunnen itseni kurjaksi.
Kiva kun luit loppuun asti, vastaathan jos sinulla on jotain sanottavaa. Ja sano vain rohkeasti äläkä pelkää että suutun ;D.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun ei tarvitse hyväksyä ketään -koskaan, missään, minkään uhalla.
Jos tunnet, ettet voi olla täysin oma itsesi ihmisten seurassa, silloin se on merkki siitä, että nuo ihmiset ovat hieman vääränlaisia sinulle :/
Hyväksy itsesi. Se on kaiken alku ja juuri.
Vaikka huumorisi olisikin melko ronksia, on olemassa tuossa asiassa myös kanssasi samankaltaisia henkilöitä. En usko, että olisit maassamme suinkaan ainoa, joka vitsailisi noin! Etsi samalla taajuudella olevia ihmisiä ja HYVÄKSY ITSESI. Kokonaan. Älä anna ihmisten sanella sinulle ehtoja, miten sinun kuuluisi heidän ystävänä toimia, vaan ole irrallinen heistä. Muista koko ajan, ettet halua heiltä mitään -niinpä hekään eivät vaadi vastaavasti sinulta mitään, vaan tulevat aina täydestä halustaan sinun luoksesi (koska tietävät, ettet tarvi heitä, niinpä se on täysin vapaaehtoista heidän taholtaan ja he tietävät sen itsekin). On hienoa, että haluat huomioida ihmisiä, mutta ystävyyssuhteet perustuvat vapaalle tahdolle. Täysin vapaalle tahdolle. Jos et saa olla oma itsesi joidenkin seurassa, niin älä luovuta!! Pidä silti se sama huumorintajusi mikä sinulla on äläkä hukkaa sitä. Joku toinen ihminen -luultavasti sellainen jota et ole vielä tavannut- saattaisi nauttia tuosta ominaisuudesta sinussa. Se on niin, että mitä vähemmän ihmiset sinua hyväksyvät, sen loitompana sinun on muistettava pitää heidät. Jos joku ei pidä esim. puolesta osasta niistä ominaisuuksista, joita sinulla on, niin silloin sinun on myönnettävä se ettei tästä tule ystäävyssuhdetta alkuunkaan. Silloin sinun on sanottava (mielessäsi) että "hei, minä en tarvitse tuota ihmistä yhtään mihinkään. Juttelen hänen kanssaan vain sen aikaa, kun tuntuu kivalta. Sitten kun hän alkaa arvostella minua / vaatia minulta jotakin, niin silloin lähden eri suuntaan kulkemaan". Silloin määrittelet tämän ihmisen itsellesi: hän on pelkkä kaveri. Ja tottahan se on kaveri voi olla minkälainen hyvänsä, mutta ystävä sen sijaan sellainen, jonka seurassa ei ole minkäänlaista esityksen poikastakaan. Älä siis pidä läheskään kaikkia tuttaviasi ystävinäsi! Ystäviä on harvassa. Kiinni vain sellaisiin, jotka ansaitsevat sen. Älä kehen tahansa, joka sattuu kohdalle! Pidä etäisyys ihmisiin, ennenkuin tunnet heidät tarpeeksi hyvin. Ja silloin kun tunnet, pystyt sanomaan, ovatko he sinua varten vai eivät. Jos eivät, älä koita heitä väkisin "pidätellä" karsimalla omia ominaisuuksiasi pois. Pidä huumorintajusi. Ei ole syntiä, että on hupsuhko huumorintaju ;) Etsi samankaltaista niinkauan kunnes löydät! Ei ole sinun tehtäväsi alistua toisten ihmisten sanelemaan muottiin. Jos joku sinulta ihan suoraan sanoen vaatii muutosta, anna hänen reilusti mennä. Sinä et tee sellaisella arvostelijalla yhtikäs mitään.
Korjaus: "KIINNY vain sellaisiin, jotka ansaitsevat sen. "
Mahdottoman hyvä neuvo. Ei tarvi orjailla, ei tarvi olla sosiaalinen ja mukava ellei se itsestä tunnu luonnikkaalta. Teennäiset käyttäytymisnormit mäkeen.
Elämä on kuitenkin niin lyhyt.
You did hit the middlepoint of my opinion : )
Näinhän mäki oon tätä ajatellu mutten oo saanu sitä niinku "ylös" tälläistä ajattelutapaa. Nyt kun sitä ajattelee se tuntuukin paljon luontevammalta, oikealta.
Mulla onkin koulussa vain pari, kaksi, kaveria joiden kanssa voin olla luonteva, ja se todella on kivaa. Sama se on kotonakin, eli on kivaa kun saa lausua sen mitä mieleensä tulee, pelkäämättä jos ei hyväksytä. Vaikka kotonahan se nyt aina helppoa kun tietää tulevansa pakosti hyväksytyksi ainakin minun tapauksessa.
Mutta kiitos vastauksesta se oli hyvin selkeä ja "täyttävä" pitää lukea sitä vielä useamman kerran että saan sen sulateltua. Sen verran hyvää asiaa siinä on.
Toi vaan menee (ainakin minun ystävä piirissä) hyvin nopeesti hyväksi käyttöön, eli kun lainaan esim parikymppiä kaverille kun hänellä on tiukkaa niin se katotaan helpoksi kohteeksi, ja kohta ollaan pyytämässä lisää. tai sitten jos hyvää hyvyyttäni otan kaverin mukaan viikon loppuna kaupunki ajelulle niin se tarkottaa heti että olen se kuski ens viikonloppunakin ja sitten ja sitten, mutta jos sanon että nyt en kerkiä niin reaktio on heti vihamielinen.
se on äkkiä vaan hyvä että sanoo ihmisille vastaan. jos siistä hermostuvat, niin typeriä ja empatia-taidottomia ovat. minä aikani "palvelin" toisia, yritin kai päästä tiettyjen henkilöiden suosioon uhrautumalla aina pyydettäessä. se väsytti, ja lopulta tuntui ettei kukaan edes huomannut mitä tein. vitsi on siinä ettei kukaan rakasta marttyyreja. ihmistyyppinä marttyyri on rasittavuuden ruumiillistuma. lopulta kieltaydyin jossain tilanteessa tekemästä toisten hyväksi.. ja tilanne meni ohi olankohautuksella; okei, jos et ehdi niin me pyydetään vaikka...". Ja minä helpottuneena huokaisin ettei minulle suututtukaan, päinvastoin ihmiset alkoivat kunnioittaa minua, ja asettamiani rajoja.
...ihan samanlainen.
Saa nähdä, milloin kovetun tuossa asiassa ja asetan rajani selkeämmiksi, kuten sinä viimein teit.