Korhonen on joka suhteessa paras!

0-:?

on paniikissa, kun kaikki varteenotettavat vasemmistopuolueetkin haluavat reivata pari "pierua" vasemmalle!

kolonna.. kirjoitti:

on paniikissa, kun kaikki varteenotettavat vasemmistopuolueetkin haluavat reivata pari "pierua" vasemmalle!

Vaalit lähestyy ja kepu vetäytyy takavasemmalle palataan asiaan 2008 teemallaan. Uskotko vilpittömyyteen vai vaalitaktiikkaan?

... joka puhuu totta vain siksi, että ei osaa valehdella."

[Torsti Lehtinen: Mahdolliset maailmat, Karisto, Hämeenlinna 2005, s. 20]




"Kepututkija" se onkin ruvennut oikein korialle kynälle! Sanat helkähtävät kuni NATO-seireenien - semmoisten oululaisneitosten kuin Pia-Noora Kauppi (kok) ja Liisa Jaakonsaari (sd.) suloisesti ilmoille viuhtomana.


Ilo lukea noin paatoksellista arviota, ja erityisesti siksi, että NATO-asiassa vuosikausia esikuvana niin demareille kuin muillekin porvareille on ollut tuo nimenomainen rutjake nimeltä Paavo Lipponen (sd.), joka näkemyksineen ansaitseekin kaikissa "kepututkijan" kirjoituksessa tulla (ainoana) auktoriteettina siteeratuksi.


"--Suomen Nato juna etenee, senhän näkee se Lipposen politiiseen keskusteluun lanseeraama sokea Reettakin. Puolueet ja poliitikot käyvät sen ympärillä soidinmenoa jossa ihastuksen kohdetta välillä lähennellään välillä esitetään viileää", kirjoittaa Ameriikankin ihmeet nähnyt "kepututkija". Ja on varmaan siltä osin ihan oikeassa, että poliitikot, kuten juuri esim. Paavo Lipponen (sd.), Liisa Jaakonsaari (sd.), Pia-Noora-Kauppi (kok.), Jyrki Katainen( kok.), Sauli Niinistö (kok.) "käyvät sen ympärillä soidinmenoa" - ja etupäässä toki vain niin, että "ihastuksen kohdetta" vain "lähennellään". Mitä nyt tietty puhemies Lipponen (sd.) "työväen presidentin" menestystien hankaloittamiseksi välillä esitti myös "viileää".

Mutta olennaisempaa kuin ns. viileän esittäminen, on se että yritetään viedä Suomea NATO-päätöksen tekoon ns. sammutetuin lyhdyin eli vedättämällä mielialoja NATO-jäsenyyden suuntaan tavalla, jossa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valintoihin liittyvät keskeiset asia-argumentit eivät - soidinmenoinnon nosteessa - pääsisi paljonkaan painamaan.

"Kepututkija" on kovin närkästynyt siitä, että "Heinäluoma puhui ympäripyöreitä jättäen hänkin Nato oven auki" eikä siten rohjennut mennä optioineen sen pitemmälle kuin keskustan Matti Vanhanenkaan.

"--miksi punamullalta puuttuu rohkeus esittää totuus?", kysyy "kepututkija", vaikka tietää aivan hyvin sen, että samasta syystä kuin "työväen presidentiksi" pyrkineellä Sauli Ninistöllä (kok.) oli vimmainen tarve kehittää "eu(roooppalaisempaa) NATOa, ettei vain kansan syvien rivien parissa vallitseva perin juurin kriittinen ja jopa kielteinen suhtautuminen Suomen NATO-jäsenyyteen olisi karsinut äänestäjiä...

Sillä tuksin Suomen NATO-jäsenyyden tiimoilta on esitettävissä muuta "totuutta" kuin se, että Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti sitä kannattaa ja ajaa ja vastaavasti Suomen kansan ehdoton valtaenemmistö vähintäänkin yhtä päättäävisesti NATO-jäsenyyttä vastustaa...

Suomen Kuvalehden n:ossa 127/ 28.4.2006 julkaistiin tietoja entisen EVA-johtajan ja nykyisen "konsultin", oikeustieteen lisensiaatti Peter Ekholmin Maanpuolustuskurssiyhdistykselle tekemästä "tutkimuksesta".

SK kirjoitti tutkimuksen - otsikkotasolla - ydinsanoman julki seuraavasti:

"Eliitti kannattaa Nato-jäsenyyttä".

Ingressiin oli kirjattu seuraava tutkimustulos: " - -päättäjien ja vaikuttajien merkittävä enemmistö kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, vaikka suurin osa väestöstä vastustaa liittoutumista".

Ekholmin kysymys oli seuraava (eli kohtalaisen epämääräinen): "Pitäisikö Suomen pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana vai pyrkiä liittoutumaan?"

"Maanpuolustuskursseille osallistuneista 62 prosenttia olis sitä mieltä, että pitäsi pyrkiä, kun taas 30 prosenttia oli liittoutumattomana pysymisen kannalta. Ei osaa sanoa -vastauksia oli seitsemän prosenttia.

Koko väestöstä vastaavasti (vain) 34 prosentin mielestä pitäisi "pyrkiä liittoutumaan", kun taas 61 prosenttia olis itä mieltä, että pitäisi "pysyä sotillaallisesti liittoutumattomana". Ei osaa sanoa -vastauksia oli viisi prosenttia.

On merkille pantavaa, että kysymyksenasettelussa ei täsmennetty, tarkoitettiinko liittoutumisella vain Nato-jäsenyyttä vai myös osallistumista EU:n puolustuspolitiikan toteuttamiseen.

On hyvä tietää, että valtakunnallisia maanpuolustuskursseja on järjestetty vuodesta 1961 lähtien ja niille on osallistunut lähes 7000 politiikan, julkishallinnon, talouselämän, kulttuurin, tieteen ja median keskeistä vaikuttajaa. Tutkimukseen osallistui 775 kurssin suorittanutta; kolmasosa otoksesta oli käynyt kurssin ennen vuotta 1991 ja kaksi kolmasosaa kylmän sodan päättymisen jälkeen. (Suomen Kuvalehti 17/28.4.2006; s. 16)


Ekholmin mielestä "itse (maanpuolustus)kurssin suorittaminen selittäisi vastaajien myönteistä suhtautumista liittoutumiseen. Ekholm etsii selitystä maanpuolustuskurssin käyneiden taustasta. "He ovat suurimmaksi osaksi akateemisesti koulutettuja, hyvässä sosio-ekonomisessa asemassa olevia ja usein eteläsuomalaisia kansalaisia. Myös EU- ja EMU-jäsenyyden kannatus oli suurinta samassa väestöryhmässä."

Niinpä niin.

Helsingin Sanomien "Sunnuntaidebatissa" ilmestyi 29.1.2006 väitöskirjavaiheessa olevan tutkijan Juha Rahkosen artikkeli otsikolla "Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua".

Artikkelissa ja väitöskirjassaan Rahkonen pohtii, miten "Venäjä on ollut tärkeä taustatekijä suomalaisessa Nato-keskustelussa jo 1990-luvun alusta asti. Taustatekijä nimenomaan siksi, että Natosta puhuttaessa viitataan vain harvoin Suomen ja Venäjän suhteisiin.- - Venäjä kummittelee ääneenlausumattomana uhkakuvana varsinkin suurten sanoma- ja aikakauslehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.
Suomen viestinten johtopaikkoja hallitsevat enimmäkseen 40–60-vuotiaat miehet, ja heidän ajattelussaan vaikuttavat vielä sodat käyneen sukupolven käsitykset.
Vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan jäljiltä nämä käsitykset ovat iskostuneet suurten ikäluokkien selkäytimeen niin syvälle, etteivät he itsekään huomaa ajattelutapansa kaavamaisuutta.
- -
Suomen viestimissä Venäjää käsittelevät jutut on usein kehystetty aiheesta riippumatta samalla tavalla, epäluuloisuuden sävyttäminä.


Tyypillisen esimerkin kehysten vaikutuksesta tarjoaa Suomen Kuvalehti. Se on julkaissut muutaman viime vuoden aikana useita artikkeleita, joissa luodaan sensaatiohakuisesti Venäjästä uhkaavaa kuvaa.- -

- -Kylmän sodan aikana muotoutuneiden ajatusmallien seurauksena monet journalistit toimivat Nato-kysymyksessä ristiriitaisesti: samalla kun he vaativat kansalaisia ja päättäjiä irtautumaan menneisyyden kahleista ja menemään mukaan Natoon, he itse pitäytyvät kylmän sodan aikaisessa idän ja lännen vastakkainasettelussa.- -"

Kokonaisuudessaan Juho Rahkosen ansiokas ja analyyttinen artikkeli ohessa:



[Sunnuntaidebatti / Helsingin Sanomat 29.1.2006 ]

"Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua"



Venäjä on ollut tärkeä taustatekijä suomalaisessa Nato-keskustelussa jo 1990-luvun alusta asti. Taustatekijä nimenomaan siksi, että Natosta puhuttaessa viitataan vain harvoin Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Nato-keskustelua käsittelevän väitöskirjatutkimukseni mukaan maiden välejä käsitellään vain noin viidessä prosentissa viestinten kaikista Nato-jutuista. Kuitenkin Venäjä kummittelee ääneenlausumattomana uhkakuvana varsinkin suurten sanoma- ja aikakauslehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.

Suomen viestinten johtopaikkoja hallitsevat enimmäkseen 40–60-vuotiaat miehet, ja heidän ajattelussaan vaikuttavat vielä sodat käyneen sukupolven käsitykset.

Vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan jäljiltä nämä käsitykset ovat iskostuneet suurten ikäluokkien selkäytimeen niin syvälle, etteivät he itsekään huomaa ajattelutapansa kaavamaisuutta.

Viestimissä samastakin asiasta voidaan antaa hyvin erilainen vaikutelma painottamalla eri näkökulmia. Mediatutkijat puhuvat uutisten kehyksistä: kehyksille on ominaista, että ne pohjautuvat johonkin ideologiaan, eikä uutisen tekijä yleensä itsekään huomaa, millainen kehys hänen kirjoitukseensa pujahtaa. Kehykset siis tavallaan ajattelevat journalistien puolesta.

Suomen viestimissä Venäjää käsittelevät jutut on usein kehystetty aiheesta riippumatta samalla tavalla, epäluuloisuuden sävyttäminä.

Tyypillisen esimerkin kehysten vaikutuksesta tarjoaa Suomen Kuvalehti. Se on julkaissut muutaman viime vuoden aikana useita artikkeleita, joissa luodaan sensaatiohakuisesti Venäjästä uhkaavaa kuvaa.

Tällainen KGB-kauhistelu varmasti myy lehtiä ja sopii joidenkin menneisyyteen juuttuneiden lukijoiden ajatusmaailmaan, mutta ylitsepursuavan asenteellisuutensa vuoksi se ei herätä kriittisessä lukijassa kovin suurta luottamusta.

Suomalaismedian vinoutunut Venäjä-kuva saattaa olla myös reaktio kylmän sodan aikaiseen neuvostopropagandaan. Kun varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla viestimistä sai joskus liian ruusuisen vaikutelman itänaapurin oloista, nyt niistä annetaan korostuneen kielteinen kuva.

Toisaalta jo kylmän sodan aikana suurin osa suomalaislehdissä julkaistuista ulkomaanuutisista tuli Nato-maissa toimivilta uutistoimistoilta ja vain pieni osa neuvostoliittolaisilta uutistoimistoilta – Varsovan liiton asiat kerrottiin yhdysvaltalaisten tai brittien suulla.

Myös muu Suomeen tullut populaarikulttuurin virta, kuten elokuvat ja tv-ohjelmat, on ollut kaiken aikaa pääosin angloamerikkalaista.

Yleinen hokema, jonka mukaan media olisi kauttaaltaan kumartanut Neuvostoliittoon, on siis virheellinen ja ilmeisen tarkoitushakuinen.

Suomalaisten viestinten Venäjä-aiheiset uutiset kertovat enimmäkseen korruptiosta, rikollisuudesta, demokratian puutteesta ja muista epäkohdista. Suurin osa venäläisistä elää kuitenkin aivan tavallista elämää, ja maassa on tarjolla valtavasti myönteisiäkin uutisaiheita.

Onneksi viestimet kertovat niistäkin.

Esimerkiksi Ylen radiouutiset on viime vuosina lähettänyt useita kiinnostavia raportteja naapurimaan elämänmenosta. Aiheet ovat vaihdelleet väestön vähenemisestä Volga-automerkin nykytilaan. Vuonna 2004 perustettu sitoutumaton moskova.info-internetsivusto puolestaan välittää suomen kielellä sellaisia Venäjä-aiheisia uutisia, joita Suomen mediassa ei muuten ole tarjolla.

Tällaisia ryhtiliikkeitä tarvitaan, sillä suomalaismedian valtavirran Venäjä-kuva on yksipuolinen.

Venäjällä on toden totta paljon epäkohtia, joista päällimmäisinä ovat kansalaisjärjestöjen tukahduttaminen, sananvapauden ja ihmisoikeuksien loukkaukset, Tšetšenian sota sekä pöyristyttävä sosiaalinen eriarvoisuus. Niistä viestimien tuleekin raportoida kriittisesti ja monipuolisesti.

Ne eivät kuitenkaan oikeuta kaiken kattavaa Venäjän-vastaisuutta.

Kylmän sodan aikana muotoutuneiden ajatusmallien seurauksena monet journalistit toimivat Nato-kysymyksessä ristiriitaisesti: samalla kun he vaativat kansalaisia ja päättäjiä irtautumaan menneisyyden kahleista ja menemään mukaan Natoon, he itse pitäytyvät kylmän sodan aikaisessa idän ja lännen vastakkainasettelussa.

Suomalaisen median hallitsevista kehyksistä kertoo paljon se, että kun keväällä 2005 venäläiset lentokoneet loukkasivat Suomen ja Viron ilmatilaa, monien lehtien pääkirjoitustoimittajat olettivat suomalaisten Nato-kannatuksen lähtevän nousuun. Viimeksi Nato-jäsenyyttä on kaupiteltu suomalaisille Ukrainan ja Venäjän maakaasukiistan vuoksi.

Venäjän toimia voidaan ymmärtää sitä taustaa vasten, että se on turhautunut menetettyään entisen mahtiasemansa maailmanpolitiikassa. Venäjä kokee jääneensä syrjään globaalista talouskilpailusta eikä oikein ole pystynyt kohottamaan kansalaistensa elintasoakaan, vaikka öljyrahaa tulee ovista ja ikkunoista. Venäjä pyrkii nyt mittavien luonnonvarojensa turvin esittäytymään edes alueellisena suurvaltana.

Venäjän pullistelu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Pohjois-Eurooppa, Suomi mukaan lukien, on jo pitkään ollut erittäin vakaa ja rauhallinen alue. Myös Venäjän johdossa maan luoteinen sivusta arvioidaan kaikkein turvallisimmaksi. Suomenlahden satamat ovat Venäjälle portti Länsi-Eurooppaan ja Atlantille, joten Suomi sijaitsee Venäjän kannalta strategisesti tärkeällä alueella, jonka merkitys kasvaa tulevaisuudessa muun muassa öljykuljetusten vuoksi.

Pohjois-Euroopan vakaus ja hyvät suhteet Venäjään ovat siis kaikkien etu.

Vaikka suomalaiset ovat kansakuntana avartuneet viime vuosina, Nato-keskustelua käydään yhä liian usein kielteisistä lähtökohdista.

Jos Suomi päättäisi hakea Naton jäsenyyttä, sitä pitäisi perustella yhteistyön syventämisellä, ei vastakkainasetteluilla. Samalla pitäisi tehdä kansalaisille selväksi, että Nato ei ole enää suunnattu Venäjää vastaan.

Mediankin pitäisi ottaa nykyistä paremmin osaa Suomen ja Venäjän lähentämiseen ja yhteisymmärryksen lisäämiseen. Ennakkoluulojen ja sapelien kalistelun aika on ohi.

Juho Rahkonen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksessa ja valmistelee väitöskirjaa Suomen median Nato-kirjoittelusta."

Lähdelinkki: http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=535144&userThreadMode=tree


Lue enemmän Juho Rahkosen tutkimuksista:

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/1D44629DB71BDCCCC2256FA80033E73C?OpenDocument

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/(Asiantuntijan tutkimustoiminta)?OpenAgent&ParentUNID=8A8CE38343922102C2256F9C00322390

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/1D44629DB71BDCCCC2256FA80033E73C?OpenDocument

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/6E419FD2F9E2C4DDC2256FB3003D12E1?OpenDocument



Ja kun niin "kepututkija" kuin muutkin NATO-maanikot ovat hieman ennättäneet viilentää tunteitaan esimerkiksi ihan oikean "tutkijan" eli Juho Rahkosen tutkimusten ympärillä, soidinmenoja voi jatkaa tuolla toisaalla käydyssä Nato-keskustelussa, josta muistin virkistämiseksi tässä - eritoten "keputukijalle" - pieni otos:

************************



"Johdatusta ulkopolitiikan epätodellisuuteen"
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 1.6.2006 klo 16.37

Kiitos vaan vastauksesta, jonka (yllättävän sisällön) johdosta katsoin kohteliaaksi vielä kerrran kommentoida "päivän tekstiä" - jouduttaessani siten käyskentelyäni vielä toiselta pikapilkiltä kolmannellekin...



"- -On makuasia kutsutaanko Natoa puolustusliitoksi vai sotilaslitoksi, olkoon sitten vaikka sotilaallinen puolustusliitto. Puolustuksellisesti liitto on kuitenkin toiminut sillä yhteenkään jäsenmaahan ei jäsenyyden aikana ole hyökätty eikä yhdenkään maaperällä sotaa käyty. Terrorilta ei jäsenmaatkaan ole välttyneet. Jos liitto ei muka ole antanut turvallisuusetua jäsenilleen, niin eipä se ole houkutellut hyökkääjiäkään kippuunsa", kirjoittaa "kepututkija" - ja saa minut ymmälleni.


Vaikka tuonkin tekstin...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016869459




... jouduin tempaisemaan aivan hengen hädässä eli saadakseni sen matkaan ennen kuin lennän pois verkosta, kuvittelin jo siitä käyneen selväksi miksi minä en pidä NATOa nykyoloissa juuri alkuunkaan puolustusliittona - ellei imperialistisia ja uuskolonialistisia pyrintöjä tuhansien kilometrien päässä NATOn ns. ulkorajoilta - vaan nimenomaan sangen aggressiiviseksi ja jopa emo- ja ydinmaansa USAn tavoin maailmanpoliisiksi pyrkivänä kansainvälisenä toimijana, jolle perinteisen "rauhan" asia ei ole alkuunkaan keskeisimmästä päästä. (Käytin muistaakseni NATOsta ilmaisua "sot(il)a(s)liitto", josta hyvinkin perustellusti voi siis jättää NATOn kohdalla nuo sulkuihin merkityt kirjaimet tyystinkin pois).

Sillä eihän rauhaksi voi riittää se, että "yhteenkään NATO-maahan ei ole hyökätty" eikä "yhdenkään maaperällä sotaa käyty"!

Kannattaa kaikkien niiden, jotka niin mielellään kertovat, että "kylmä sota" päättyi jos ei nyt Berliinin muurin kaatamiseen niin ainakin Neuvostoliiton ja samalla Varsovan Liiton romahtamiseen, muistaa samalla se, että "uhakakuvia" ei kaiketi - missään vakavan sotilaallisen uhan merkityksessä - pitäisi olla olemassa kovin suuresti.

"--Terrorilta ei jäsenmaatkaan ole välttyneet. Jos liitto ei muka ole antanut turvallisuusetua jäsenilleen, niin eipä se ole houkutellut hyökkääjiäkään kippuunsa", jatkaa "kepututkija" ja uskoo kaiketi olevansakin oikeassa. No, ensimmäisen virkkeen osalta kiistatta onkiin. Vaan tuon toisen tilanteen lienevät mm. jo Espanjan ja viimeksi Italian uudet hallinnot - siis Irakiin tehdyn laittoman hyökkäyksen jälkeen valtaan nousseet Zapatero (esp) ja Prodi (ital.) - arvioineet ja arvioimassa toisin.

"- -On selvää että viimeksi liittyneiltä Nato mailta edellytetään varustelutasoon lisäsatsauksia koska niiden lähtötaso on Neuvostoliiton ja Varsovan Liiton hajoamisen jälkeen alhainen", kirjoittaa "kepututkija". Kummastelen, ettei "kepututkija" ollenkaan kummastele, miksi juuri Varsovan Liiton hajoamisen jälkeen ja N-liiton keskeisimmän jälkeläisen eli Venäjänkin ollessa sotilaalliselta voimaltaan varsin alamaissa ja sitä paitsi Vladimir Putinin ollessa mm. kaverien George W. Bush ja Tony Blair tunnettu liittolainen esim. "terrorisminvastaisessa sodassa", miksi yleensä minkään maan tai valtion pitäsi kasvattaa huomattavasti varustelumenojaan.? "Kylmä sotahan" on ohi, rauhanomaiset yhteistyösuhteet vallitsevat miltei kaikilla raukoilla rajoilla jne?

"Keputukija" yrittää tarjota muka vaihtoehdottoman ulko- ja turvallisuuspolitiikan ainoaksi vaihtoehdoksi "miksi ei NATO?" -argumentaatiota, minkä hän saattaa hyvin tehdä vain oman fiksaationsa puitteissa ja puolesta. Hänen näkemyksensä mukaan kun "uskottava puolustus" on saavutettavissa vainjuuri NATO-jäsenyyden myötä!

Valtaosa Suomen kansasta, Suomen kaikki keskeiset puolueet (jopa kokoomusta myöten!) ainakin vielä viimeisintä turvallisuuspoliitttista selontekoa hyväksyttäessä - ja kaikki keskeisimmät presidentinvaaliehdokkaatkin - tekivät kyllä vielä koko lailla toisenmoisen arvion. Epärehellisyyttäänkö eli kansaa eli äänestäjiä huijatakseenko? Vaiko tietämättömyyttäänkö niistä kaikista uhista, joita "kepututkijan" mielestä kaiketi juuri Suomen itärajalla ja yleensä Suomesta itään piilee?

"- -Suhteellisen asemamme ylläpito edellyttää meiltäkin lisäsatsauksia, toisaalta uhkien kuulemma puuttuessa, miksi ylipäätään satsata puolustukseen?", kysyy "kepututkija" vielä ja varsinkin tuohon loppuosaan "miksi ylipäätään satsata puolustukseen?" on retorista enemmänkin syytä yhtyä. Ainakaan nmerkittäviä määriä ei puolustukseen kannata lisäsatsauksia tehdä, jos ja kun kansalaisten kokonaisturvallisuuden kannalta parempaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voidaan toteuttaa ns. luottamusta lisäävin toimin, niin kuin perinteisesti on viimeisimmät vuosikymmenet -(ennen aivan viimeisimpiä aikoja) ymmärretty tehdäkin. Heittäytyminen ex-pääministeri Paavo Lipposen ja hänen taannoisen hallintonsa vanavedessä ns. samanhenkisten koalition (vrt. coalition briefing -kokoukset ja Grossman-muistiot) hang around -jäseneksi oli Suomen viisaan ja vastuullisen ulko- ja turvallisuuuspolitiikan ketjussa ensimmäinen huomattavampi poikkeama - tunnetuin tuloksin niin Lipposelle itselleen kuin vielä tuolloin johtamalleen puolueellekin. Suomen kansa oli eduskuntavaaleissa 2003 - kovien sota- ja aktiivisesta rauhanpolitiikasta saamiensa myönteisten kokemusten saatttelemina - aivan muuta mieltä kuin mitä Suomea (jo) tuolloin kritiikittömään "transatlanttiseen arvoyhteisöön" vängänneet sotapoliitikot.

Se, että pääministeri Vanhanen on osoittautunut heti ilman omia ansioitaan pallille ja myös puolueensda puheenjohtajan pallille - noustuaan varrsin kyseenalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista arviointi- ja arvostelukykyä, onkin sitten taas jo toisen messun arvoinen. (Niitähän olen näilläkin kapi(ai)silla saiteilla muutaman vuoden ajan tehnyt omasta mielestäni(kin) aivan riitävän "oma- ja selkeäsanaisesti"...)

Joten: mikäli se minusta on kiinni, Suomen tie on mieluiten jatkossakin aktiivisen rauhanpolitiikan tie, joka perustuu aivan keskeisesti Yhdistyneitten Kansakuntien aseman vahvistamaan yleismaailmallisena yhdenvertaisten valtioiden yhteistyöorganisaationa. Luonnollisesti Suomen politiikan tulee perustua universaalien perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kaikkialla, ja siten myös niihin kohdistuvien rikkomusten ja rikosten tuomitsemiseen kaikkialla - aivan riippumatta siitä, keiden havaitaan niihin kulloinkin syyllistyneeen ja syyllistyvän.

NATOn sisäpuolella en usko Suomen ja sen kansan etujen mukaisen politiikan toteuttamiselle juurikaan olevan edellytyksiä: et voi olla samaan aikaan harrastamassa uusimperialistista ja uuskolonialistista ja jopa sotarikoksellista "maailmanpoliisi" -politiikkaa toisaalla ja tuomita sitä toisaalla! Yhdysvaltain ja Britannian nyky-regimet ja George W. Bush ja Tony Blair tietysti luulottelevat niin voivansa tehdä, mutta tiimalasissa alkavat olla heliät hiekat heidänkin kohdaltaan jo aika vähissä.


Vaikka en "inhorealistiksi" soisi itseäni - jatkossa(kaan) - leimattavan, suosittelen kyllä itse kullekin tutustumista entisen ulkoministerin ja nykyisen Arizonan professorin Keijo T. Korhosen poleemisiin mutta perusteltuihin mietteisiin niin Yhdysvalloista, NATOsta kuin pienen kansakunnan menestysmis- ja selviytymismahdollisuuksistakin.

Verkossaroikkumisajan käydessä vähiin totean toki, että valtiotieteen tohtori, maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, eversti evp. Pekka Visuri on kaiketi ulko- ja turvallisuuspolitiikan arviointeihin nykyisinkin aktiivisesti vaikuttavista asiantuntijoista se, jonka kanssa tunnen eniten "ajatusten yhteyttä"...

PS. En muuten arvioi perus- ja ihmisoikeuksien ja tai niiden rikkomisten määrää ja mittavuutta alkuunkaan palstamillimetrien ja ajankohtais- tmv. uutisohjelmien perustalta.

Se, että olen kiinnittänyt huomioni viimeaikaisissa keskusteluissa - siis lähinnä Irakiin 20.3.2003 suoritetun laittoman hyökkäyksen jälkeisissä oloissa - Yhdysvaltojen ja sen johtaman liittouman politiikkaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että kyseinen maa eli Yhdysvallat väittää ja uskoo olevansa oikeutettu - Bushin ja regimensä uskonnollisen uusoikeiston mielestä jopa missioitu eli Jumalan valitsema ja lähettämä - toimimaan faktisesti valtioterroristin tavoin viedessään muka "demokratiaa ja ihmisoikeuksia" ja kaikkinaista muuta "hyvää" kaikkialle maailmaan.

Puhuminen samanaikaisesti esim. Venäjän naisten kotonaan kokemasta votkanhuuruisesta väkivallasta on aivan toisen luokan kuin myös asiayhteyden kysymys kuin se, että maailman vaurain ja sotilaalliselta voimaltaan aivan ylivertainen valtio pommittaa esim. Kaksoivirran maita niin sanotusti "kivikauteen". Samanmoista valitun kansan "ihmisoikeuspolitiikkaa" lähitienoollaan muuten harrastaa muudan toinenkin valtio, jota myös Yhdysvaltain viimeisimmäksi ja kaukaisimmaksi varsinaiseksi osavaltioksi tavataan sarkastisesti kutsua...

Keskustelua varhemmista aihioista voitanee jatkaa vaikka tuolta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012567810#22000000012567810



... taikka tuolta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428


Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016874044#22000000016874044


PS1. Kylläpä minua nyt tuon "Korhosen" kanssa onnistaa! Sekä "keputukija" että "JormaKKorhonen" ovat kanssani samaa mieltä, etä Jarmo Korhonen on todella varteenotettavin henkilö puoluesihteeriksi Suomen Keskustan Oulun 100-vuotisjuhlakokouksessa.

Perusteluista onneksi sentään olemme tyystin eri mieltä. Se minua toki kummastuttaa, miten niin "JormaKKorhonen", ainakin entinen demariaktiivi Suantahaminan varuskunnasta vierastaa ja vieroksuu Jarmo Korhosta, jolla ihan poliittisten toimittajien haastattelutuokiosta väläytetyssä tv-uutispätkässä päätellenkin on jopa ehkä liiankin "toimivat suhteet" esim. sdp:n puheenjohtajaan Eero Heinäluomaan. Kun "kepututkijakin" taannoin ilmiantautui Siltasaaren-Hakaniemen-Merihaan ja itäisten ja koillisten kaupunginosien "köyhien" asian ajajaksi - ainakin suhteessa Harri Holkeriin (kok) ja edustmiinsa Kruunuhaan hyväosaisiin! - kummalliselta tuntuu, miten hänelläkin on pelkästään pahaa sanottavanaan Jarmo Korhosesta. "Kepututkijalla" tuntuu olevan paha dilemma: toisaalta hän väittää toivovansa, että Jarmo Korhosen valinnalla keskusta palaisi jonnekin aitovierille ja kutistuisi, toisaalta hän antaa ymmärtää olevansa toiveikas sen suhteen, että "Väyrysen, Takkulan ja Neittaanmäen tuki" kääntäisikin puoluesihteerikisan voiton Alkiolle, joka taas kaiketi - myös "JormaKKorhosen" mielestä - "city-keskustalaisena uusliberalistina" olisikin vääntämässä keskustan - kummallekin "keskusta-addiktille" niin - kammottavalle kasvu-uralle...

Suo siellä, vetelä täällä. Onneksi "JormaKKorhosen jo vuonna 2004 näillä saiteilla esittämistä näkemyksistä itsestään voitanee päätellä, että "vetelä" ei toki nyt ole vähän yli 70-vuotisella sinibaretilla "siellä..."

["- - Kun seuraavista esityksistä käy ilmi, että elin jokseenkin ”huikentelevaa” elämää noiden pitkien Siinain ja Golanin reissujeni aikana, niin lienee vielä tarpeen korostaa, että olin silloin poikamies. Vielä Kyproksen komennuksen aikana ja kauan sen jälkeenkin kestänyt ensimmäinen avioliittoni oli hajonnut vähän ennen Siinaille lähtöäni, ja nykyisen vaimoni, jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta, tapasin vasta Golanin reissuni jälkeen. Tämä vain kenties kevytmieliseksi ilmenevien tekojeni puolusteluna moralisteja varten! - -]

Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004124181

PS2. Kyllä minusta "JormaKKorhosen" kannattaa olla ilahtunut ihan oikeasti. Turha vaatimattomuus ei ole häntä ennenkään vaivannut. Jotenkin jostakin sieluni syövereistä palaa mieleen semmoinenkin "ylivertainen hyvyys", että "JormaKKorhonen" jakoi kansamme näissä verkkokeskusteluissa jopa taannoisen vaimonsa sairauden ja kuoleman! Siis hänen, "jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta", kuten vielä 29.7.2004 "K.K.Korhonen" tiesi kirjoittaa.

Samaisessa kirjoituksessaanhan tuolloinen - vielä nikitön - "K.K.Korhonen" tunnusti, että " olen esiintynyt näillä saiteilla yllä olevalla ja eräällä muullakin nimellä ja puhunut yhdestä ja toisesta asiasta, enimmäkseen kuitenkin historiasta ja myös päivänpolitiikasta. Politiikasta olen puhunut eniten Keskustan saitilla. En kuitenkaan ole Keskustan politiikan kannattaja, mikä varmaan on tullut selväksi jokaiselle juttujani lukeneelle.--"

On muuten tullut selväksi. Kiitos siitäkin! Ja kiitokseksi sallinet, että silloin tällöin palvon kaikkinaisia histhorinointeja oikein kunnolla...

Timo Ristimäki kirjoitti:

... joka puhuu totta vain siksi, että ei osaa valehdella."

[Torsti Lehtinen: Mahdolliset maailmat, Karisto, Hämeenlinna 2005, s. 20]




"Kepututkija" se onkin ruvennut oikein korialle kynälle! Sanat helkähtävät kuni NATO-seireenien - semmoisten oululaisneitosten kuin Pia-Noora Kauppi (kok) ja Liisa Jaakonsaari (sd.) suloisesti ilmoille viuhtomana.


Ilo lukea noin paatoksellista arviota, ja erityisesti siksi, että NATO-asiassa vuosikausia esikuvana niin demareille kuin muillekin porvareille on ollut tuo nimenomainen rutjake nimeltä Paavo Lipponen (sd.), joka näkemyksineen ansaitseekin kaikissa "kepututkijan" kirjoituksessa tulla (ainoana) auktoriteettina siteeratuksi.


"--Suomen Nato juna etenee, senhän näkee se Lipposen politiiseen keskusteluun lanseeraama sokea Reettakin. Puolueet ja poliitikot käyvät sen ympärillä soidinmenoa jossa ihastuksen kohdetta välillä lähennellään välillä esitetään viileää", kirjoittaa Ameriikankin ihmeet nähnyt "kepututkija". Ja on varmaan siltä osin ihan oikeassa, että poliitikot, kuten juuri esim. Paavo Lipponen (sd.), Liisa Jaakonsaari (sd.), Pia-Noora-Kauppi (kok.), Jyrki Katainen( kok.), Sauli Niinistö (kok.) "käyvät sen ympärillä soidinmenoa" - ja etupäässä toki vain niin, että "ihastuksen kohdetta" vain "lähennellään". Mitä nyt tietty puhemies Lipponen (sd.) "työväen presidentin" menestystien hankaloittamiseksi välillä esitti myös "viileää".

Mutta olennaisempaa kuin ns. viileän esittäminen, on se että yritetään viedä Suomea NATO-päätöksen tekoon ns. sammutetuin lyhdyin eli vedättämällä mielialoja NATO-jäsenyyden suuntaan tavalla, jossa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valintoihin liittyvät keskeiset asia-argumentit eivät - soidinmenoinnon nosteessa - pääsisi paljonkaan painamaan.

"Kepututkija" on kovin närkästynyt siitä, että "Heinäluoma puhui ympäripyöreitä jättäen hänkin Nato oven auki" eikä siten rohjennut mennä optioineen sen pitemmälle kuin keskustan Matti Vanhanenkaan.

"--miksi punamullalta puuttuu rohkeus esittää totuus?", kysyy "kepututkija", vaikka tietää aivan hyvin sen, että samasta syystä kuin "työväen presidentiksi" pyrkineellä Sauli Ninistöllä (kok.) oli vimmainen tarve kehittää "eu(roooppalaisempaa) NATOa, ettei vain kansan syvien rivien parissa vallitseva perin juurin kriittinen ja jopa kielteinen suhtautuminen Suomen NATO-jäsenyyteen olisi karsinut äänestäjiä...

Sillä tuksin Suomen NATO-jäsenyyden tiimoilta on esitettävissä muuta "totuutta" kuin se, että Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti sitä kannattaa ja ajaa ja vastaavasti Suomen kansan ehdoton valtaenemmistö vähintäänkin yhtä päättäävisesti NATO-jäsenyyttä vastustaa...

Suomen Kuvalehden n:ossa 127/ 28.4.2006 julkaistiin tietoja entisen EVA-johtajan ja nykyisen "konsultin", oikeustieteen lisensiaatti Peter Ekholmin Maanpuolustuskurssiyhdistykselle tekemästä "tutkimuksesta".

SK kirjoitti tutkimuksen - otsikkotasolla - ydinsanoman julki seuraavasti:

"Eliitti kannattaa Nato-jäsenyyttä".

Ingressiin oli kirjattu seuraava tutkimustulos: " - -päättäjien ja vaikuttajien merkittävä enemmistö kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, vaikka suurin osa väestöstä vastustaa liittoutumista".

Ekholmin kysymys oli seuraava (eli kohtalaisen epämääräinen): "Pitäisikö Suomen pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana vai pyrkiä liittoutumaan?"

"Maanpuolustuskursseille osallistuneista 62 prosenttia olis sitä mieltä, että pitäsi pyrkiä, kun taas 30 prosenttia oli liittoutumattomana pysymisen kannalta. Ei osaa sanoa -vastauksia oli seitsemän prosenttia.

Koko väestöstä vastaavasti (vain) 34 prosentin mielestä pitäisi "pyrkiä liittoutumaan", kun taas 61 prosenttia olis itä mieltä, että pitäisi "pysyä sotillaallisesti liittoutumattomana". Ei osaa sanoa -vastauksia oli viisi prosenttia.

On merkille pantavaa, että kysymyksenasettelussa ei täsmennetty, tarkoitettiinko liittoutumisella vain Nato-jäsenyyttä vai myös osallistumista EU:n puolustuspolitiikan toteuttamiseen.

On hyvä tietää, että valtakunnallisia maanpuolustuskursseja on järjestetty vuodesta 1961 lähtien ja niille on osallistunut lähes 7000 politiikan, julkishallinnon, talouselämän, kulttuurin, tieteen ja median keskeistä vaikuttajaa. Tutkimukseen osallistui 775 kurssin suorittanutta; kolmasosa otoksesta oli käynyt kurssin ennen vuotta 1991 ja kaksi kolmasosaa kylmän sodan päättymisen jälkeen. (Suomen Kuvalehti 17/28.4.2006; s. 16)


Ekholmin mielestä "itse (maanpuolustus)kurssin suorittaminen selittäisi vastaajien myönteistä suhtautumista liittoutumiseen. Ekholm etsii selitystä maanpuolustuskurssin käyneiden taustasta. "He ovat suurimmaksi osaksi akateemisesti koulutettuja, hyvässä sosio-ekonomisessa asemassa olevia ja usein eteläsuomalaisia kansalaisia. Myös EU- ja EMU-jäsenyyden kannatus oli suurinta samassa väestöryhmässä."

Niinpä niin.

Helsingin Sanomien "Sunnuntaidebatissa" ilmestyi 29.1.2006 väitöskirjavaiheessa olevan tutkijan Juha Rahkosen artikkeli otsikolla "Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua".

Artikkelissa ja väitöskirjassaan Rahkonen pohtii, miten "Venäjä on ollut tärkeä taustatekijä suomalaisessa Nato-keskustelussa jo 1990-luvun alusta asti. Taustatekijä nimenomaan siksi, että Natosta puhuttaessa viitataan vain harvoin Suomen ja Venäjän suhteisiin.- - Venäjä kummittelee ääneenlausumattomana uhkakuvana varsinkin suurten sanoma- ja aikakauslehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.
Suomen viestinten johtopaikkoja hallitsevat enimmäkseen 40–60-vuotiaat miehet, ja heidän ajattelussaan vaikuttavat vielä sodat käyneen sukupolven käsitykset.
Vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan jäljiltä nämä käsitykset ovat iskostuneet suurten ikäluokkien selkäytimeen niin syvälle, etteivät he itsekään huomaa ajattelutapansa kaavamaisuutta.
- -
Suomen viestimissä Venäjää käsittelevät jutut on usein kehystetty aiheesta riippumatta samalla tavalla, epäluuloisuuden sävyttäminä.


Tyypillisen esimerkin kehysten vaikutuksesta tarjoaa Suomen Kuvalehti. Se on julkaissut muutaman viime vuoden aikana useita artikkeleita, joissa luodaan sensaatiohakuisesti Venäjästä uhkaavaa kuvaa.- -

- -Kylmän sodan aikana muotoutuneiden ajatusmallien seurauksena monet journalistit toimivat Nato-kysymyksessä ristiriitaisesti: samalla kun he vaativat kansalaisia ja päättäjiä irtautumaan menneisyyden kahleista ja menemään mukaan Natoon, he itse pitäytyvät kylmän sodan aikaisessa idän ja lännen vastakkainasettelussa.- -"

Kokonaisuudessaan Juho Rahkosen ansiokas ja analyyttinen artikkeli ohessa:



[Sunnuntaidebatti / Helsingin Sanomat 29.1.2006 ]

"Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua"



Venäjä on ollut tärkeä taustatekijä suomalaisessa Nato-keskustelussa jo 1990-luvun alusta asti. Taustatekijä nimenomaan siksi, että Natosta puhuttaessa viitataan vain harvoin Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Nato-keskustelua käsittelevän väitöskirjatutkimukseni mukaan maiden välejä käsitellään vain noin viidessä prosentissa viestinten kaikista Nato-jutuista. Kuitenkin Venäjä kummittelee ääneenlausumattomana uhkakuvana varsinkin suurten sanoma- ja aikakauslehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.

Suomen viestinten johtopaikkoja hallitsevat enimmäkseen 40–60-vuotiaat miehet, ja heidän ajattelussaan vaikuttavat vielä sodat käyneen sukupolven käsitykset.

Vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan jäljiltä nämä käsitykset ovat iskostuneet suurten ikäluokkien selkäytimeen niin syvälle, etteivät he itsekään huomaa ajattelutapansa kaavamaisuutta.

Viestimissä samastakin asiasta voidaan antaa hyvin erilainen vaikutelma painottamalla eri näkökulmia. Mediatutkijat puhuvat uutisten kehyksistä: kehyksille on ominaista, että ne pohjautuvat johonkin ideologiaan, eikä uutisen tekijä yleensä itsekään huomaa, millainen kehys hänen kirjoitukseensa pujahtaa. Kehykset siis tavallaan ajattelevat journalistien puolesta.

Suomen viestimissä Venäjää käsittelevät jutut on usein kehystetty aiheesta riippumatta samalla tavalla, epäluuloisuuden sävyttäminä.

Tyypillisen esimerkin kehysten vaikutuksesta tarjoaa Suomen Kuvalehti. Se on julkaissut muutaman viime vuoden aikana useita artikkeleita, joissa luodaan sensaatiohakuisesti Venäjästä uhkaavaa kuvaa.

Tällainen KGB-kauhistelu varmasti myy lehtiä ja sopii joidenkin menneisyyteen juuttuneiden lukijoiden ajatusmaailmaan, mutta ylitsepursuavan asenteellisuutensa vuoksi se ei herätä kriittisessä lukijassa kovin suurta luottamusta.

Suomalaismedian vinoutunut Venäjä-kuva saattaa olla myös reaktio kylmän sodan aikaiseen neuvostopropagandaan. Kun varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla viestimistä sai joskus liian ruusuisen vaikutelman itänaapurin oloista, nyt niistä annetaan korostuneen kielteinen kuva.

Toisaalta jo kylmän sodan aikana suurin osa suomalaislehdissä julkaistuista ulkomaanuutisista tuli Nato-maissa toimivilta uutistoimistoilta ja vain pieni osa neuvostoliittolaisilta uutistoimistoilta – Varsovan liiton asiat kerrottiin yhdysvaltalaisten tai brittien suulla.

Myös muu Suomeen tullut populaarikulttuurin virta, kuten elokuvat ja tv-ohjelmat, on ollut kaiken aikaa pääosin angloamerikkalaista.

Yleinen hokema, jonka mukaan media olisi kauttaaltaan kumartanut Neuvostoliittoon, on siis virheellinen ja ilmeisen tarkoitushakuinen.

Suomalaisten viestinten Venäjä-aiheiset uutiset kertovat enimmäkseen korruptiosta, rikollisuudesta, demokratian puutteesta ja muista epäkohdista. Suurin osa venäläisistä elää kuitenkin aivan tavallista elämää, ja maassa on tarjolla valtavasti myönteisiäkin uutisaiheita.

Onneksi viestimet kertovat niistäkin.

Esimerkiksi Ylen radiouutiset on viime vuosina lähettänyt useita kiinnostavia raportteja naapurimaan elämänmenosta. Aiheet ovat vaihdelleet väestön vähenemisestä Volga-automerkin nykytilaan. Vuonna 2004 perustettu sitoutumaton moskova.info-internetsivusto puolestaan välittää suomen kielellä sellaisia Venäjä-aiheisia uutisia, joita Suomen mediassa ei muuten ole tarjolla.

Tällaisia ryhtiliikkeitä tarvitaan, sillä suomalaismedian valtavirran Venäjä-kuva on yksipuolinen.

Venäjällä on toden totta paljon epäkohtia, joista päällimmäisinä ovat kansalaisjärjestöjen tukahduttaminen, sananvapauden ja ihmisoikeuksien loukkaukset, Tšetšenian sota sekä pöyristyttävä sosiaalinen eriarvoisuus. Niistä viestimien tuleekin raportoida kriittisesti ja monipuolisesti.

Ne eivät kuitenkaan oikeuta kaiken kattavaa Venäjän-vastaisuutta.

Kylmän sodan aikana muotoutuneiden ajatusmallien seurauksena monet journalistit toimivat Nato-kysymyksessä ristiriitaisesti: samalla kun he vaativat kansalaisia ja päättäjiä irtautumaan menneisyyden kahleista ja menemään mukaan Natoon, he itse pitäytyvät kylmän sodan aikaisessa idän ja lännen vastakkainasettelussa.

Suomalaisen median hallitsevista kehyksistä kertoo paljon se, että kun keväällä 2005 venäläiset lentokoneet loukkasivat Suomen ja Viron ilmatilaa, monien lehtien pääkirjoitustoimittajat olettivat suomalaisten Nato-kannatuksen lähtevän nousuun. Viimeksi Nato-jäsenyyttä on kaupiteltu suomalaisille Ukrainan ja Venäjän maakaasukiistan vuoksi.

Venäjän toimia voidaan ymmärtää sitä taustaa vasten, että se on turhautunut menetettyään entisen mahtiasemansa maailmanpolitiikassa. Venäjä kokee jääneensä syrjään globaalista talouskilpailusta eikä oikein ole pystynyt kohottamaan kansalaistensa elintasoakaan, vaikka öljyrahaa tulee ovista ja ikkunoista. Venäjä pyrkii nyt mittavien luonnonvarojensa turvin esittäytymään edes alueellisena suurvaltana.

Venäjän pullistelu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Pohjois-Eurooppa, Suomi mukaan lukien, on jo pitkään ollut erittäin vakaa ja rauhallinen alue. Myös Venäjän johdossa maan luoteinen sivusta arvioidaan kaikkein turvallisimmaksi. Suomenlahden satamat ovat Venäjälle portti Länsi-Eurooppaan ja Atlantille, joten Suomi sijaitsee Venäjän kannalta strategisesti tärkeällä alueella, jonka merkitys kasvaa tulevaisuudessa muun muassa öljykuljetusten vuoksi.

Pohjois-Euroopan vakaus ja hyvät suhteet Venäjään ovat siis kaikkien etu.

Vaikka suomalaiset ovat kansakuntana avartuneet viime vuosina, Nato-keskustelua käydään yhä liian usein kielteisistä lähtökohdista.

Jos Suomi päättäisi hakea Naton jäsenyyttä, sitä pitäisi perustella yhteistyön syventämisellä, ei vastakkainasetteluilla. Samalla pitäisi tehdä kansalaisille selväksi, että Nato ei ole enää suunnattu Venäjää vastaan.

Mediankin pitäisi ottaa nykyistä paremmin osaa Suomen ja Venäjän lähentämiseen ja yhteisymmärryksen lisäämiseen. Ennakkoluulojen ja sapelien kalistelun aika on ohi.

Juho Rahkonen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksessa ja valmistelee väitöskirjaa Suomen median Nato-kirjoittelusta."

Lähdelinkki: http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=535144&userThreadMode=tree


Lue enemmän Juho Rahkosen tutkimuksista:

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/1D44629DB71BDCCCC2256FA80033E73C?OpenDocument

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/(Asiantuntijan tutkimustoiminta)?OpenAgent&ParentUNID=8A8CE38343922102C2256F9C00322390

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/1D44629DB71BDCCCC2256FA80033E73C?OpenDocument

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/6E419FD2F9E2C4DDC2256FB3003D12E1?OpenDocument



Ja kun niin "kepututkija" kuin muutkin NATO-maanikot ovat hieman ennättäneet viilentää tunteitaan esimerkiksi ihan oikean "tutkijan" eli Juho Rahkosen tutkimusten ympärillä, soidinmenoja voi jatkaa tuolla toisaalla käydyssä Nato-keskustelussa, josta muistin virkistämiseksi tässä - eritoten "keputukijalle" - pieni otos:

************************



"Johdatusta ulkopolitiikan epätodellisuuteen"
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 1.6.2006 klo 16.37

Kiitos vaan vastauksesta, jonka (yllättävän sisällön) johdosta katsoin kohteliaaksi vielä kerrran kommentoida "päivän tekstiä" - jouduttaessani siten käyskentelyäni vielä toiselta pikapilkiltä kolmannellekin...



"- -On makuasia kutsutaanko Natoa puolustusliitoksi vai sotilaslitoksi, olkoon sitten vaikka sotilaallinen puolustusliitto. Puolustuksellisesti liitto on kuitenkin toiminut sillä yhteenkään jäsenmaahan ei jäsenyyden aikana ole hyökätty eikä yhdenkään maaperällä sotaa käyty. Terrorilta ei jäsenmaatkaan ole välttyneet. Jos liitto ei muka ole antanut turvallisuusetua jäsenilleen, niin eipä se ole houkutellut hyökkääjiäkään kippuunsa", kirjoittaa "kepututkija" - ja saa minut ymmälleni.


Vaikka tuonkin tekstin...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016869459




... jouduin tempaisemaan aivan hengen hädässä eli saadakseni sen matkaan ennen kuin lennän pois verkosta, kuvittelin jo siitä käyneen selväksi miksi minä en pidä NATOa nykyoloissa juuri alkuunkaan puolustusliittona - ellei imperialistisia ja uuskolonialistisia pyrintöjä tuhansien kilometrien päässä NATOn ns. ulkorajoilta - vaan nimenomaan sangen aggressiiviseksi ja jopa emo- ja ydinmaansa USAn tavoin maailmanpoliisiksi pyrkivänä kansainvälisenä toimijana, jolle perinteisen "rauhan" asia ei ole alkuunkaan keskeisimmästä päästä. (Käytin muistaakseni NATOsta ilmaisua "sot(il)a(s)liitto", josta hyvinkin perustellusti voi siis jättää NATOn kohdalla nuo sulkuihin merkityt kirjaimet tyystinkin pois).

Sillä eihän rauhaksi voi riittää se, että "yhteenkään NATO-maahan ei ole hyökätty" eikä "yhdenkään maaperällä sotaa käyty"!

Kannattaa kaikkien niiden, jotka niin mielellään kertovat, että "kylmä sota" päättyi jos ei nyt Berliinin muurin kaatamiseen niin ainakin Neuvostoliiton ja samalla Varsovan Liiton romahtamiseen, muistaa samalla se, että "uhakakuvia" ei kaiketi - missään vakavan sotilaallisen uhan merkityksessä - pitäisi olla olemassa kovin suuresti.

"--Terrorilta ei jäsenmaatkaan ole välttyneet. Jos liitto ei muka ole antanut turvallisuusetua jäsenilleen, niin eipä se ole houkutellut hyökkääjiäkään kippuunsa", jatkaa "kepututkija" ja uskoo kaiketi olevansakin oikeassa. No, ensimmäisen virkkeen osalta kiistatta onkiin. Vaan tuon toisen tilanteen lienevät mm. jo Espanjan ja viimeksi Italian uudet hallinnot - siis Irakiin tehdyn laittoman hyökkäyksen jälkeen valtaan nousseet Zapatero (esp) ja Prodi (ital.) - arvioineet ja arvioimassa toisin.

"- -On selvää että viimeksi liittyneiltä Nato mailta edellytetään varustelutasoon lisäsatsauksia koska niiden lähtötaso on Neuvostoliiton ja Varsovan Liiton hajoamisen jälkeen alhainen", kirjoittaa "kepututkija". Kummastelen, ettei "kepututkija" ollenkaan kummastele, miksi juuri Varsovan Liiton hajoamisen jälkeen ja N-liiton keskeisimmän jälkeläisen eli Venäjänkin ollessa sotilaalliselta voimaltaan varsin alamaissa ja sitä paitsi Vladimir Putinin ollessa mm. kaverien George W. Bush ja Tony Blair tunnettu liittolainen esim. "terrorisminvastaisessa sodassa", miksi yleensä minkään maan tai valtion pitäsi kasvattaa huomattavasti varustelumenojaan.? "Kylmä sotahan" on ohi, rauhanomaiset yhteistyösuhteet vallitsevat miltei kaikilla raukoilla rajoilla jne?

"Keputukija" yrittää tarjota muka vaihtoehdottoman ulko- ja turvallisuuspolitiikan ainoaksi vaihtoehdoksi "miksi ei NATO?" -argumentaatiota, minkä hän saattaa hyvin tehdä vain oman fiksaationsa puitteissa ja puolesta. Hänen näkemyksensä mukaan kun "uskottava puolustus" on saavutettavissa vainjuuri NATO-jäsenyyden myötä!

Valtaosa Suomen kansasta, Suomen kaikki keskeiset puolueet (jopa kokoomusta myöten!) ainakin vielä viimeisintä turvallisuuspoliitttista selontekoa hyväksyttäessä - ja kaikki keskeisimmät presidentinvaaliehdokkaatkin - tekivät kyllä vielä koko lailla toisenmoisen arvion. Epärehellisyyttäänkö eli kansaa eli äänestäjiä huijatakseenko? Vaiko tietämättömyyttäänkö niistä kaikista uhista, joita "kepututkijan" mielestä kaiketi juuri Suomen itärajalla ja yleensä Suomesta itään piilee?

"- -Suhteellisen asemamme ylläpito edellyttää meiltäkin lisäsatsauksia, toisaalta uhkien kuulemma puuttuessa, miksi ylipäätään satsata puolustukseen?", kysyy "kepututkija" vielä ja varsinkin tuohon loppuosaan "miksi ylipäätään satsata puolustukseen?" on retorista enemmänkin syytä yhtyä. Ainakaan nmerkittäviä määriä ei puolustukseen kannata lisäsatsauksia tehdä, jos ja kun kansalaisten kokonaisturvallisuuden kannalta parempaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voidaan toteuttaa ns. luottamusta lisäävin toimin, niin kuin perinteisesti on viimeisimmät vuosikymmenet -(ennen aivan viimeisimpiä aikoja) ymmärretty tehdäkin. Heittäytyminen ex-pääministeri Paavo Lipposen ja hänen taannoisen hallintonsa vanavedessä ns. samanhenkisten koalition (vrt. coalition briefing -kokoukset ja Grossman-muistiot) hang around -jäseneksi oli Suomen viisaan ja vastuullisen ulko- ja turvallisuuuspolitiikan ketjussa ensimmäinen huomattavampi poikkeama - tunnetuin tuloksin niin Lipposelle itselleen kuin vielä tuolloin johtamalleen puolueellekin. Suomen kansa oli eduskuntavaaleissa 2003 - kovien sota- ja aktiivisesta rauhanpolitiikasta saamiensa myönteisten kokemusten saatttelemina - aivan muuta mieltä kuin mitä Suomea (jo) tuolloin kritiikittömään "transatlanttiseen arvoyhteisöön" vängänneet sotapoliitikot.

Se, että pääministeri Vanhanen on osoittautunut heti ilman omia ansioitaan pallille ja myös puolueensda puheenjohtajan pallille - noustuaan varrsin kyseenalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista arviointi- ja arvostelukykyä, onkin sitten taas jo toisen messun arvoinen. (Niitähän olen näilläkin kapi(ai)silla saiteilla muutaman vuoden ajan tehnyt omasta mielestäni(kin) aivan riitävän "oma- ja selkeäsanaisesti"...)

Joten: mikäli se minusta on kiinni, Suomen tie on mieluiten jatkossakin aktiivisen rauhanpolitiikan tie, joka perustuu aivan keskeisesti Yhdistyneitten Kansakuntien aseman vahvistamaan yleismaailmallisena yhdenvertaisten valtioiden yhteistyöorganisaationa. Luonnollisesti Suomen politiikan tulee perustua universaalien perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kaikkialla, ja siten myös niihin kohdistuvien rikkomusten ja rikosten tuomitsemiseen kaikkialla - aivan riippumatta siitä, keiden havaitaan niihin kulloinkin syyllistyneeen ja syyllistyvän.

NATOn sisäpuolella en usko Suomen ja sen kansan etujen mukaisen politiikan toteuttamiselle juurikaan olevan edellytyksiä: et voi olla samaan aikaan harrastamassa uusimperialistista ja uuskolonialistista ja jopa sotarikoksellista "maailmanpoliisi" -politiikkaa toisaalla ja tuomita sitä toisaalla! Yhdysvaltain ja Britannian nyky-regimet ja George W. Bush ja Tony Blair tietysti luulottelevat niin voivansa tehdä, mutta tiimalasissa alkavat olla heliät hiekat heidänkin kohdaltaan jo aika vähissä.


Vaikka en "inhorealistiksi" soisi itseäni - jatkossa(kaan) - leimattavan, suosittelen kyllä itse kullekin tutustumista entisen ulkoministerin ja nykyisen Arizonan professorin Keijo T. Korhosen poleemisiin mutta perusteltuihin mietteisiin niin Yhdysvalloista, NATOsta kuin pienen kansakunnan menestysmis- ja selviytymismahdollisuuksistakin.

Verkossaroikkumisajan käydessä vähiin totean toki, että valtiotieteen tohtori, maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, eversti evp. Pekka Visuri on kaiketi ulko- ja turvallisuuspolitiikan arviointeihin nykyisinkin aktiivisesti vaikuttavista asiantuntijoista se, jonka kanssa tunnen eniten "ajatusten yhteyttä"...

PS. En muuten arvioi perus- ja ihmisoikeuksien ja tai niiden rikkomisten määrää ja mittavuutta alkuunkaan palstamillimetrien ja ajankohtais- tmv. uutisohjelmien perustalta.

Se, että olen kiinnittänyt huomioni viimeaikaisissa keskusteluissa - siis lähinnä Irakiin 20.3.2003 suoritetun laittoman hyökkäyksen jälkeisissä oloissa - Yhdysvaltojen ja sen johtaman liittouman politiikkaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että kyseinen maa eli Yhdysvallat väittää ja uskoo olevansa oikeutettu - Bushin ja regimensä uskonnollisen uusoikeiston mielestä jopa missioitu eli Jumalan valitsema ja lähettämä - toimimaan faktisesti valtioterroristin tavoin viedessään muka "demokratiaa ja ihmisoikeuksia" ja kaikkinaista muuta "hyvää" kaikkialle maailmaan.

Puhuminen samanaikaisesti esim. Venäjän naisten kotonaan kokemasta votkanhuuruisesta väkivallasta on aivan toisen luokan kuin myös asiayhteyden kysymys kuin se, että maailman vaurain ja sotilaalliselta voimaltaan aivan ylivertainen valtio pommittaa esim. Kaksoivirran maita niin sanotusti "kivikauteen". Samanmoista valitun kansan "ihmisoikeuspolitiikkaa" lähitienoollaan muuten harrastaa muudan toinenkin valtio, jota myös Yhdysvaltain viimeisimmäksi ja kaukaisimmaksi varsinaiseksi osavaltioksi tavataan sarkastisesti kutsua...

Keskustelua varhemmista aihioista voitanee jatkaa vaikka tuolta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012567810#22000000012567810



... taikka tuolta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428


Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016874044#22000000016874044


PS1. Kylläpä minua nyt tuon "Korhosen" kanssa onnistaa! Sekä "keputukija" että "JormaKKorhonen" ovat kanssani samaa mieltä, etä Jarmo Korhonen on todella varteenotettavin henkilö puoluesihteeriksi Suomen Keskustan Oulun 100-vuotisjuhlakokouksessa.

Perusteluista onneksi sentään olemme tyystin eri mieltä. Se minua toki kummastuttaa, miten niin "JormaKKorhonen", ainakin entinen demariaktiivi Suantahaminan varuskunnasta vierastaa ja vieroksuu Jarmo Korhosta, jolla ihan poliittisten toimittajien haastattelutuokiosta väläytetyssä tv-uutispätkässä päätellenkin on jopa ehkä liiankin "toimivat suhteet" esim. sdp:n puheenjohtajaan Eero Heinäluomaan. Kun "kepututkijakin" taannoin ilmiantautui Siltasaaren-Hakaniemen-Merihaan ja itäisten ja koillisten kaupunginosien "köyhien" asian ajajaksi - ainakin suhteessa Harri Holkeriin (kok) ja edustmiinsa Kruunuhaan hyväosaisiin! - kummalliselta tuntuu, miten hänelläkin on pelkästään pahaa sanottavanaan Jarmo Korhosesta. "Kepututkijalla" tuntuu olevan paha dilemma: toisaalta hän väittää toivovansa, että Jarmo Korhosen valinnalla keskusta palaisi jonnekin aitovierille ja kutistuisi, toisaalta hän antaa ymmärtää olevansa toiveikas sen suhteen, että "Väyrysen, Takkulan ja Neittaanmäen tuki" kääntäisikin puoluesihteerikisan voiton Alkiolle, joka taas kaiketi - myös "JormaKKorhosen" mielestä - "city-keskustalaisena uusliberalistina" olisikin vääntämässä keskustan - kummallekin "keskusta-addiktille" niin - kammottavalle kasvu-uralle...

Suo siellä, vetelä täällä. Onneksi "JormaKKorhosen jo vuonna 2004 näillä saiteilla esittämistä näkemyksistä itsestään voitanee päätellä, että "vetelä" ei toki nyt ole vähän yli 70-vuotisella sinibaretilla "siellä..."

["- - Kun seuraavista esityksistä käy ilmi, että elin jokseenkin ”huikentelevaa” elämää noiden pitkien Siinain ja Golanin reissujeni aikana, niin lienee vielä tarpeen korostaa, että olin silloin poikamies. Vielä Kyproksen komennuksen aikana ja kauan sen jälkeenkin kestänyt ensimmäinen avioliittoni oli hajonnut vähän ennen Siinaille lähtöäni, ja nykyisen vaimoni, jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta, tapasin vasta Golanin reissuni jälkeen. Tämä vain kenties kevytmieliseksi ilmenevien tekojeni puolusteluna moralisteja varten! - -]

Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004124181

PS2. Kyllä minusta "JormaKKorhosen" kannattaa olla ilahtunut ihan oikeasti. Turha vaatimattomuus ei ole häntä ennenkään vaivannut. Jotenkin jostakin sieluni syövereistä palaa mieleen semmoinenkin "ylivertainen hyvyys", että "JormaKKorhonen" jakoi kansamme näissä verkkokeskusteluissa jopa taannoisen vaimonsa sairauden ja kuoleman! Siis hänen, "jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta", kuten vielä 29.7.2004 "K.K.Korhonen" tiesi kirjoittaa.

Samaisessa kirjoituksessaanhan tuolloinen - vielä nikitön - "K.K.Korhonen" tunnusti, että " olen esiintynyt näillä saiteilla yllä olevalla ja eräällä muullakin nimellä ja puhunut yhdestä ja toisesta asiasta, enimmäkseen kuitenkin historiasta ja myös päivänpolitiikasta. Politiikasta olen puhunut eniten Keskustan saitilla. En kuitenkaan ole Keskustan politiikan kannattaja, mikä varmaan on tullut selväksi jokaiselle juttujani lukeneelle.--"

On muuten tullut selväksi. Kiitos siitäkin! Ja kiitokseksi sallinet, että silloin tällöin palvon kaikkinaisia histhorinointeja oikein kunnolla...

Lue lisää

Eivätpä taida nämä omien ennakkoasenteittensa varassa ja asennetasolla asioita vakuuttelevat Korhoset, Jabat tai Känät juuri mediatutkimuksista perustaa. On paljon mukavampaa olla mielipiteineen median mitään tietämätön uhri kuin vaivautua kaivelemaan omia varmuuksiaan, jotka voivat osoittautua tyhjän asenteellisuuden päälle kyhätyiksi.

Nato-keskustelussa kaivataan "avoimuutta", mutta tällä ei tietenkään tarkoiteta mitään varsinaista suoraanpuhumista. Todellisia Nato-asenteita ei ole kartoitettu. Kukaan ei esim. ole rohjennut tutkia, kuinka paljon vahvasti Natoa kannattavien joukossa on niitä, jotka kannattavat vahvasti myös Karjalan palauttamista. Kukaan ei ole etsinyt tutkimuksellista vahvistusta sille, että Naton kannattamisen aktiivisuus voi olla suoraan verrannollista esim. Irakin sodan kannattamiseen, rotuennakkoluuloihin ja väkivallan ihannoimiseen. Kukaan ei ole edes keskustelun tasolla todennut, että niin kauan puhutaan asioiden vierestä, kun Nato-kannatuksen perimmäisiä motiiveja ei ole tutkittu.

Kaikenlaisten poliittisia fraseologioita ja muita ympäripyöreitä muka-asiallisia "kannanottoja" sorvaavien korkeankin tason kiemurteilijoiden voisi olla hyvä saada käsiinsä tutkimustietoa siitä, millainen ihminen keskimääräinen Nato-kannattaja noin ihmisenä on.

Timo Ristimäki kirjoitti:

... joka puhuu totta vain siksi, että ei osaa valehdella."

[Torsti Lehtinen: Mahdolliset maailmat, Karisto, Hämeenlinna 2005, s. 20]




"Kepututkija" se onkin ruvennut oikein korialle kynälle! Sanat helkähtävät kuni NATO-seireenien - semmoisten oululaisneitosten kuin Pia-Noora Kauppi (kok) ja Liisa Jaakonsaari (sd.) suloisesti ilmoille viuhtomana.


Ilo lukea noin paatoksellista arviota, ja erityisesti siksi, että NATO-asiassa vuosikausia esikuvana niin demareille kuin muillekin porvareille on ollut tuo nimenomainen rutjake nimeltä Paavo Lipponen (sd.), joka näkemyksineen ansaitseekin kaikissa "kepututkijan" kirjoituksessa tulla (ainoana) auktoriteettina siteeratuksi.


"--Suomen Nato juna etenee, senhän näkee se Lipposen politiiseen keskusteluun lanseeraama sokea Reettakin. Puolueet ja poliitikot käyvät sen ympärillä soidinmenoa jossa ihastuksen kohdetta välillä lähennellään välillä esitetään viileää", kirjoittaa Ameriikankin ihmeet nähnyt "kepututkija". Ja on varmaan siltä osin ihan oikeassa, että poliitikot, kuten juuri esim. Paavo Lipponen (sd.), Liisa Jaakonsaari (sd.), Pia-Noora-Kauppi (kok.), Jyrki Katainen( kok.), Sauli Niinistö (kok.) "käyvät sen ympärillä soidinmenoa" - ja etupäässä toki vain niin, että "ihastuksen kohdetta" vain "lähennellään". Mitä nyt tietty puhemies Lipponen (sd.) "työväen presidentin" menestystien hankaloittamiseksi välillä esitti myös "viileää".

Mutta olennaisempaa kuin ns. viileän esittäminen, on se että yritetään viedä Suomea NATO-päätöksen tekoon ns. sammutetuin lyhdyin eli vedättämällä mielialoja NATO-jäsenyyden suuntaan tavalla, jossa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valintoihin liittyvät keskeiset asia-argumentit eivät - soidinmenoinnon nosteessa - pääsisi paljonkaan painamaan.

"Kepututkija" on kovin närkästynyt siitä, että "Heinäluoma puhui ympäripyöreitä jättäen hänkin Nato oven auki" eikä siten rohjennut mennä optioineen sen pitemmälle kuin keskustan Matti Vanhanenkaan.

"--miksi punamullalta puuttuu rohkeus esittää totuus?", kysyy "kepututkija", vaikka tietää aivan hyvin sen, että samasta syystä kuin "työväen presidentiksi" pyrkineellä Sauli Ninistöllä (kok.) oli vimmainen tarve kehittää "eu(roooppalaisempaa) NATOa, ettei vain kansan syvien rivien parissa vallitseva perin juurin kriittinen ja jopa kielteinen suhtautuminen Suomen NATO-jäsenyyteen olisi karsinut äänestäjiä...

Sillä tuksin Suomen NATO-jäsenyyden tiimoilta on esitettävissä muuta "totuutta" kuin se, että Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti sitä kannattaa ja ajaa ja vastaavasti Suomen kansan ehdoton valtaenemmistö vähintäänkin yhtä päättäävisesti NATO-jäsenyyttä vastustaa...

Suomen Kuvalehden n:ossa 127/ 28.4.2006 julkaistiin tietoja entisen EVA-johtajan ja nykyisen "konsultin", oikeustieteen lisensiaatti Peter Ekholmin Maanpuolustuskurssiyhdistykselle tekemästä "tutkimuksesta".

SK kirjoitti tutkimuksen - otsikkotasolla - ydinsanoman julki seuraavasti:

"Eliitti kannattaa Nato-jäsenyyttä".

Ingressiin oli kirjattu seuraava tutkimustulos: " - -päättäjien ja vaikuttajien merkittävä enemmistö kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, vaikka suurin osa väestöstä vastustaa liittoutumista".

Ekholmin kysymys oli seuraava (eli kohtalaisen epämääräinen): "Pitäisikö Suomen pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana vai pyrkiä liittoutumaan?"

"Maanpuolustuskursseille osallistuneista 62 prosenttia olis sitä mieltä, että pitäsi pyrkiä, kun taas 30 prosenttia oli liittoutumattomana pysymisen kannalta. Ei osaa sanoa -vastauksia oli seitsemän prosenttia.

Koko väestöstä vastaavasti (vain) 34 prosentin mielestä pitäisi "pyrkiä liittoutumaan", kun taas 61 prosenttia olis itä mieltä, että pitäisi "pysyä sotillaallisesti liittoutumattomana". Ei osaa sanoa -vastauksia oli viisi prosenttia.

On merkille pantavaa, että kysymyksenasettelussa ei täsmennetty, tarkoitettiinko liittoutumisella vain Nato-jäsenyyttä vai myös osallistumista EU:n puolustuspolitiikan toteuttamiseen.

On hyvä tietää, että valtakunnallisia maanpuolustuskursseja on järjestetty vuodesta 1961 lähtien ja niille on osallistunut lähes 7000 politiikan, julkishallinnon, talouselämän, kulttuurin, tieteen ja median keskeistä vaikuttajaa. Tutkimukseen osallistui 775 kurssin suorittanutta; kolmasosa otoksesta oli käynyt kurssin ennen vuotta 1991 ja kaksi kolmasosaa kylmän sodan päättymisen jälkeen. (Suomen Kuvalehti 17/28.4.2006; s. 16)


Ekholmin mielestä "itse (maanpuolustus)kurssin suorittaminen selittäisi vastaajien myönteistä suhtautumista liittoutumiseen. Ekholm etsii selitystä maanpuolustuskurssin käyneiden taustasta. "He ovat suurimmaksi osaksi akateemisesti koulutettuja, hyvässä sosio-ekonomisessa asemassa olevia ja usein eteläsuomalaisia kansalaisia. Myös EU- ja EMU-jäsenyyden kannatus oli suurinta samassa väestöryhmässä."

Niinpä niin.

Helsingin Sanomien "Sunnuntaidebatissa" ilmestyi 29.1.2006 väitöskirjavaiheessa olevan tutkijan Juha Rahkosen artikkeli otsikolla "Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua".

Artikkelissa ja väitöskirjassaan Rahkonen pohtii, miten "Venäjä on ollut tärkeä taustatekijä suomalaisessa Nato-keskustelussa jo 1990-luvun alusta asti. Taustatekijä nimenomaan siksi, että Natosta puhuttaessa viitataan vain harvoin Suomen ja Venäjän suhteisiin.- - Venäjä kummittelee ääneenlausumattomana uhkakuvana varsinkin suurten sanoma- ja aikakauslehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.
Suomen viestinten johtopaikkoja hallitsevat enimmäkseen 40–60-vuotiaat miehet, ja heidän ajattelussaan vaikuttavat vielä sodat käyneen sukupolven käsitykset.
Vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan jäljiltä nämä käsitykset ovat iskostuneet suurten ikäluokkien selkäytimeen niin syvälle, etteivät he itsekään huomaa ajattelutapansa kaavamaisuutta.
- -
Suomen viestimissä Venäjää käsittelevät jutut on usein kehystetty aiheesta riippumatta samalla tavalla, epäluuloisuuden sävyttäminä.


Tyypillisen esimerkin kehysten vaikutuksesta tarjoaa Suomen Kuvalehti. Se on julkaissut muutaman viime vuoden aikana useita artikkeleita, joissa luodaan sensaatiohakuisesti Venäjästä uhkaavaa kuvaa.- -

- -Kylmän sodan aikana muotoutuneiden ajatusmallien seurauksena monet journalistit toimivat Nato-kysymyksessä ristiriitaisesti: samalla kun he vaativat kansalaisia ja päättäjiä irtautumaan menneisyyden kahleista ja menemään mukaan Natoon, he itse pitäytyvät kylmän sodan aikaisessa idän ja lännen vastakkainasettelussa.- -"

Kokonaisuudessaan Juho Rahkosen ansiokas ja analyyttinen artikkeli ohessa:



[Sunnuntaidebatti / Helsingin Sanomat 29.1.2006 ]

"Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua"



Venäjä on ollut tärkeä taustatekijä suomalaisessa Nato-keskustelussa jo 1990-luvun alusta asti. Taustatekijä nimenomaan siksi, että Natosta puhuttaessa viitataan vain harvoin Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Nato-keskustelua käsittelevän väitöskirjatutkimukseni mukaan maiden välejä käsitellään vain noin viidessä prosentissa viestinten kaikista Nato-jutuista. Kuitenkin Venäjä kummittelee ääneenlausumattomana uhkakuvana varsinkin suurten sanoma- ja aikakauslehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.

Suomen viestinten johtopaikkoja hallitsevat enimmäkseen 40–60-vuotiaat miehet, ja heidän ajattelussaan vaikuttavat vielä sodat käyneen sukupolven käsitykset.

Vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan jäljiltä nämä käsitykset ovat iskostuneet suurten ikäluokkien selkäytimeen niin syvälle, etteivät he itsekään huomaa ajattelutapansa kaavamaisuutta.

Viestimissä samastakin asiasta voidaan antaa hyvin erilainen vaikutelma painottamalla eri näkökulmia. Mediatutkijat puhuvat uutisten kehyksistä: kehyksille on ominaista, että ne pohjautuvat johonkin ideologiaan, eikä uutisen tekijä yleensä itsekään huomaa, millainen kehys hänen kirjoitukseensa pujahtaa. Kehykset siis tavallaan ajattelevat journalistien puolesta.

Suomen viestimissä Venäjää käsittelevät jutut on usein kehystetty aiheesta riippumatta samalla tavalla, epäluuloisuuden sävyttäminä.

Tyypillisen esimerkin kehysten vaikutuksesta tarjoaa Suomen Kuvalehti. Se on julkaissut muutaman viime vuoden aikana useita artikkeleita, joissa luodaan sensaatiohakuisesti Venäjästä uhkaavaa kuvaa.

Tällainen KGB-kauhistelu varmasti myy lehtiä ja sopii joidenkin menneisyyteen juuttuneiden lukijoiden ajatusmaailmaan, mutta ylitsepursuavan asenteellisuutensa vuoksi se ei herätä kriittisessä lukijassa kovin suurta luottamusta.

Suomalaismedian vinoutunut Venäjä-kuva saattaa olla myös reaktio kylmän sodan aikaiseen neuvostopropagandaan. Kun varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla viestimistä sai joskus liian ruusuisen vaikutelman itänaapurin oloista, nyt niistä annetaan korostuneen kielteinen kuva.

Toisaalta jo kylmän sodan aikana suurin osa suomalaislehdissä julkaistuista ulkomaanuutisista tuli Nato-maissa toimivilta uutistoimistoilta ja vain pieni osa neuvostoliittolaisilta uutistoimistoilta – Varsovan liiton asiat kerrottiin yhdysvaltalaisten tai brittien suulla.

Myös muu Suomeen tullut populaarikulttuurin virta, kuten elokuvat ja tv-ohjelmat, on ollut kaiken aikaa pääosin angloamerikkalaista.

Yleinen hokema, jonka mukaan media olisi kauttaaltaan kumartanut Neuvostoliittoon, on siis virheellinen ja ilmeisen tarkoitushakuinen.

Suomalaisten viestinten Venäjä-aiheiset uutiset kertovat enimmäkseen korruptiosta, rikollisuudesta, demokratian puutteesta ja muista epäkohdista. Suurin osa venäläisistä elää kuitenkin aivan tavallista elämää, ja maassa on tarjolla valtavasti myönteisiäkin uutisaiheita.

Onneksi viestimet kertovat niistäkin.

Esimerkiksi Ylen radiouutiset on viime vuosina lähettänyt useita kiinnostavia raportteja naapurimaan elämänmenosta. Aiheet ovat vaihdelleet väestön vähenemisestä Volga-automerkin nykytilaan. Vuonna 2004 perustettu sitoutumaton moskova.info-internetsivusto puolestaan välittää suomen kielellä sellaisia Venäjä-aiheisia uutisia, joita Suomen mediassa ei muuten ole tarjolla.

Tällaisia ryhtiliikkeitä tarvitaan, sillä suomalaismedian valtavirran Venäjä-kuva on yksipuolinen.

Venäjällä on toden totta paljon epäkohtia, joista päällimmäisinä ovat kansalaisjärjestöjen tukahduttaminen, sananvapauden ja ihmisoikeuksien loukkaukset, Tšetšenian sota sekä pöyristyttävä sosiaalinen eriarvoisuus. Niistä viestimien tuleekin raportoida kriittisesti ja monipuolisesti.

Ne eivät kuitenkaan oikeuta kaiken kattavaa Venäjän-vastaisuutta.

Kylmän sodan aikana muotoutuneiden ajatusmallien seurauksena monet journalistit toimivat Nato-kysymyksessä ristiriitaisesti: samalla kun he vaativat kansalaisia ja päättäjiä irtautumaan menneisyyden kahleista ja menemään mukaan Natoon, he itse pitäytyvät kylmän sodan aikaisessa idän ja lännen vastakkainasettelussa.

Suomalaisen median hallitsevista kehyksistä kertoo paljon se, että kun keväällä 2005 venäläiset lentokoneet loukkasivat Suomen ja Viron ilmatilaa, monien lehtien pääkirjoitustoimittajat olettivat suomalaisten Nato-kannatuksen lähtevän nousuun. Viimeksi Nato-jäsenyyttä on kaupiteltu suomalaisille Ukrainan ja Venäjän maakaasukiistan vuoksi.

Venäjän toimia voidaan ymmärtää sitä taustaa vasten, että se on turhautunut menetettyään entisen mahtiasemansa maailmanpolitiikassa. Venäjä kokee jääneensä syrjään globaalista talouskilpailusta eikä oikein ole pystynyt kohottamaan kansalaistensa elintasoakaan, vaikka öljyrahaa tulee ovista ja ikkunoista. Venäjä pyrkii nyt mittavien luonnonvarojensa turvin esittäytymään edes alueellisena suurvaltana.

Venäjän pullistelu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Pohjois-Eurooppa, Suomi mukaan lukien, on jo pitkään ollut erittäin vakaa ja rauhallinen alue. Myös Venäjän johdossa maan luoteinen sivusta arvioidaan kaikkein turvallisimmaksi. Suomenlahden satamat ovat Venäjälle portti Länsi-Eurooppaan ja Atlantille, joten Suomi sijaitsee Venäjän kannalta strategisesti tärkeällä alueella, jonka merkitys kasvaa tulevaisuudessa muun muassa öljykuljetusten vuoksi.

Pohjois-Euroopan vakaus ja hyvät suhteet Venäjään ovat siis kaikkien etu.

Vaikka suomalaiset ovat kansakuntana avartuneet viime vuosina, Nato-keskustelua käydään yhä liian usein kielteisistä lähtökohdista.

Jos Suomi päättäisi hakea Naton jäsenyyttä, sitä pitäisi perustella yhteistyön syventämisellä, ei vastakkainasetteluilla. Samalla pitäisi tehdä kansalaisille selväksi, että Nato ei ole enää suunnattu Venäjää vastaan.

Mediankin pitäisi ottaa nykyistä paremmin osaa Suomen ja Venäjän lähentämiseen ja yhteisymmärryksen lisäämiseen. Ennakkoluulojen ja sapelien kalistelun aika on ohi.

Juho Rahkonen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksessa ja valmistelee väitöskirjaa Suomen median Nato-kirjoittelusta."

Lähdelinkki: http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=535144&userThreadMode=tree


Lue enemmän Juho Rahkosen tutkimuksista:

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/1D44629DB71BDCCCC2256FA80033E73C?OpenDocument

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/(Asiantuntijan tutkimustoiminta)?OpenAgent&ParentUNID=8A8CE38343922102C2256F9C00322390

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/1D44629DB71BDCCCC2256FA80033E73C?OpenDocument

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/6E419FD2F9E2C4DDC2256FB3003D12E1?OpenDocument



Ja kun niin "kepututkija" kuin muutkin NATO-maanikot ovat hieman ennättäneet viilentää tunteitaan esimerkiksi ihan oikean "tutkijan" eli Juho Rahkosen tutkimusten ympärillä, soidinmenoja voi jatkaa tuolla toisaalla käydyssä Nato-keskustelussa, josta muistin virkistämiseksi tässä - eritoten "keputukijalle" - pieni otos:

************************



"Johdatusta ulkopolitiikan epätodellisuuteen"
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 1.6.2006 klo 16.37

Kiitos vaan vastauksesta, jonka (yllättävän sisällön) johdosta katsoin kohteliaaksi vielä kerrran kommentoida "päivän tekstiä" - jouduttaessani siten käyskentelyäni vielä toiselta pikapilkiltä kolmannellekin...



"- -On makuasia kutsutaanko Natoa puolustusliitoksi vai sotilaslitoksi, olkoon sitten vaikka sotilaallinen puolustusliitto. Puolustuksellisesti liitto on kuitenkin toiminut sillä yhteenkään jäsenmaahan ei jäsenyyden aikana ole hyökätty eikä yhdenkään maaperällä sotaa käyty. Terrorilta ei jäsenmaatkaan ole välttyneet. Jos liitto ei muka ole antanut turvallisuusetua jäsenilleen, niin eipä se ole houkutellut hyökkääjiäkään kippuunsa", kirjoittaa "kepututkija" - ja saa minut ymmälleni.


Vaikka tuonkin tekstin...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016869459




... jouduin tempaisemaan aivan hengen hädässä eli saadakseni sen matkaan ennen kuin lennän pois verkosta, kuvittelin jo siitä käyneen selväksi miksi minä en pidä NATOa nykyoloissa juuri alkuunkaan puolustusliittona - ellei imperialistisia ja uuskolonialistisia pyrintöjä tuhansien kilometrien päässä NATOn ns. ulkorajoilta - vaan nimenomaan sangen aggressiiviseksi ja jopa emo- ja ydinmaansa USAn tavoin maailmanpoliisiksi pyrkivänä kansainvälisenä toimijana, jolle perinteisen "rauhan" asia ei ole alkuunkaan keskeisimmästä päästä. (Käytin muistaakseni NATOsta ilmaisua "sot(il)a(s)liitto", josta hyvinkin perustellusti voi siis jättää NATOn kohdalla nuo sulkuihin merkityt kirjaimet tyystinkin pois).

Sillä eihän rauhaksi voi riittää se, että "yhteenkään NATO-maahan ei ole hyökätty" eikä "yhdenkään maaperällä sotaa käyty"!

Kannattaa kaikkien niiden, jotka niin mielellään kertovat, että "kylmä sota" päättyi jos ei nyt Berliinin muurin kaatamiseen niin ainakin Neuvostoliiton ja samalla Varsovan Liiton romahtamiseen, muistaa samalla se, että "uhakakuvia" ei kaiketi - missään vakavan sotilaallisen uhan merkityksessä - pitäisi olla olemassa kovin suuresti.

"--Terrorilta ei jäsenmaatkaan ole välttyneet. Jos liitto ei muka ole antanut turvallisuusetua jäsenilleen, niin eipä se ole houkutellut hyökkääjiäkään kippuunsa", jatkaa "kepututkija" ja uskoo kaiketi olevansakin oikeassa. No, ensimmäisen virkkeen osalta kiistatta onkiin. Vaan tuon toisen tilanteen lienevät mm. jo Espanjan ja viimeksi Italian uudet hallinnot - siis Irakiin tehdyn laittoman hyökkäyksen jälkeen valtaan nousseet Zapatero (esp) ja Prodi (ital.) - arvioineet ja arvioimassa toisin.

"- -On selvää että viimeksi liittyneiltä Nato mailta edellytetään varustelutasoon lisäsatsauksia koska niiden lähtötaso on Neuvostoliiton ja Varsovan Liiton hajoamisen jälkeen alhainen", kirjoittaa "kepututkija". Kummastelen, ettei "kepututkija" ollenkaan kummastele, miksi juuri Varsovan Liiton hajoamisen jälkeen ja N-liiton keskeisimmän jälkeläisen eli Venäjänkin ollessa sotilaalliselta voimaltaan varsin alamaissa ja sitä paitsi Vladimir Putinin ollessa mm. kaverien George W. Bush ja Tony Blair tunnettu liittolainen esim. "terrorisminvastaisessa sodassa", miksi yleensä minkään maan tai valtion pitäsi kasvattaa huomattavasti varustelumenojaan.? "Kylmä sotahan" on ohi, rauhanomaiset yhteistyösuhteet vallitsevat miltei kaikilla raukoilla rajoilla jne?

"Keputukija" yrittää tarjota muka vaihtoehdottoman ulko- ja turvallisuuspolitiikan ainoaksi vaihtoehdoksi "miksi ei NATO?" -argumentaatiota, minkä hän saattaa hyvin tehdä vain oman fiksaationsa puitteissa ja puolesta. Hänen näkemyksensä mukaan kun "uskottava puolustus" on saavutettavissa vainjuuri NATO-jäsenyyden myötä!

Valtaosa Suomen kansasta, Suomen kaikki keskeiset puolueet (jopa kokoomusta myöten!) ainakin vielä viimeisintä turvallisuuspoliitttista selontekoa hyväksyttäessä - ja kaikki keskeisimmät presidentinvaaliehdokkaatkin - tekivät kyllä vielä koko lailla toisenmoisen arvion. Epärehellisyyttäänkö eli kansaa eli äänestäjiä huijatakseenko? Vaiko tietämättömyyttäänkö niistä kaikista uhista, joita "kepututkijan" mielestä kaiketi juuri Suomen itärajalla ja yleensä Suomesta itään piilee?

"- -Suhteellisen asemamme ylläpito edellyttää meiltäkin lisäsatsauksia, toisaalta uhkien kuulemma puuttuessa, miksi ylipäätään satsata puolustukseen?", kysyy "kepututkija" vielä ja varsinkin tuohon loppuosaan "miksi ylipäätään satsata puolustukseen?" on retorista enemmänkin syytä yhtyä. Ainakaan nmerkittäviä määriä ei puolustukseen kannata lisäsatsauksia tehdä, jos ja kun kansalaisten kokonaisturvallisuuden kannalta parempaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voidaan toteuttaa ns. luottamusta lisäävin toimin, niin kuin perinteisesti on viimeisimmät vuosikymmenet -(ennen aivan viimeisimpiä aikoja) ymmärretty tehdäkin. Heittäytyminen ex-pääministeri Paavo Lipposen ja hänen taannoisen hallintonsa vanavedessä ns. samanhenkisten koalition (vrt. coalition briefing -kokoukset ja Grossman-muistiot) hang around -jäseneksi oli Suomen viisaan ja vastuullisen ulko- ja turvallisuuuspolitiikan ketjussa ensimmäinen huomattavampi poikkeama - tunnetuin tuloksin niin Lipposelle itselleen kuin vielä tuolloin johtamalleen puolueellekin. Suomen kansa oli eduskuntavaaleissa 2003 - kovien sota- ja aktiivisesta rauhanpolitiikasta saamiensa myönteisten kokemusten saatttelemina - aivan muuta mieltä kuin mitä Suomea (jo) tuolloin kritiikittömään "transatlanttiseen arvoyhteisöön" vängänneet sotapoliitikot.

Se, että pääministeri Vanhanen on osoittautunut heti ilman omia ansioitaan pallille ja myös puolueensda puheenjohtajan pallille - noustuaan varrsin kyseenalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista arviointi- ja arvostelukykyä, onkin sitten taas jo toisen messun arvoinen. (Niitähän olen näilläkin kapi(ai)silla saiteilla muutaman vuoden ajan tehnyt omasta mielestäni(kin) aivan riitävän "oma- ja selkeäsanaisesti"...)

Joten: mikäli se minusta on kiinni, Suomen tie on mieluiten jatkossakin aktiivisen rauhanpolitiikan tie, joka perustuu aivan keskeisesti Yhdistyneitten Kansakuntien aseman vahvistamaan yleismaailmallisena yhdenvertaisten valtioiden yhteistyöorganisaationa. Luonnollisesti Suomen politiikan tulee perustua universaalien perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kaikkialla, ja siten myös niihin kohdistuvien rikkomusten ja rikosten tuomitsemiseen kaikkialla - aivan riippumatta siitä, keiden havaitaan niihin kulloinkin syyllistyneeen ja syyllistyvän.

NATOn sisäpuolella en usko Suomen ja sen kansan etujen mukaisen politiikan toteuttamiselle juurikaan olevan edellytyksiä: et voi olla samaan aikaan harrastamassa uusimperialistista ja uuskolonialistista ja jopa sotarikoksellista "maailmanpoliisi" -politiikkaa toisaalla ja tuomita sitä toisaalla! Yhdysvaltain ja Britannian nyky-regimet ja George W. Bush ja Tony Blair tietysti luulottelevat niin voivansa tehdä, mutta tiimalasissa alkavat olla heliät hiekat heidänkin kohdaltaan jo aika vähissä.


Vaikka en "inhorealistiksi" soisi itseäni - jatkossa(kaan) - leimattavan, suosittelen kyllä itse kullekin tutustumista entisen ulkoministerin ja nykyisen Arizonan professorin Keijo T. Korhosen poleemisiin mutta perusteltuihin mietteisiin niin Yhdysvalloista, NATOsta kuin pienen kansakunnan menestysmis- ja selviytymismahdollisuuksistakin.

Verkossaroikkumisajan käydessä vähiin totean toki, että valtiotieteen tohtori, maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, eversti evp. Pekka Visuri on kaiketi ulko- ja turvallisuuspolitiikan arviointeihin nykyisinkin aktiivisesti vaikuttavista asiantuntijoista se, jonka kanssa tunnen eniten "ajatusten yhteyttä"...

PS. En muuten arvioi perus- ja ihmisoikeuksien ja tai niiden rikkomisten määrää ja mittavuutta alkuunkaan palstamillimetrien ja ajankohtais- tmv. uutisohjelmien perustalta.

Se, että olen kiinnittänyt huomioni viimeaikaisissa keskusteluissa - siis lähinnä Irakiin 20.3.2003 suoritetun laittoman hyökkäyksen jälkeisissä oloissa - Yhdysvaltojen ja sen johtaman liittouman politiikkaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että kyseinen maa eli Yhdysvallat väittää ja uskoo olevansa oikeutettu - Bushin ja regimensä uskonnollisen uusoikeiston mielestä jopa missioitu eli Jumalan valitsema ja lähettämä - toimimaan faktisesti valtioterroristin tavoin viedessään muka "demokratiaa ja ihmisoikeuksia" ja kaikkinaista muuta "hyvää" kaikkialle maailmaan.

Puhuminen samanaikaisesti esim. Venäjän naisten kotonaan kokemasta votkanhuuruisesta väkivallasta on aivan toisen luokan kuin myös asiayhteyden kysymys kuin se, että maailman vaurain ja sotilaalliselta voimaltaan aivan ylivertainen valtio pommittaa esim. Kaksoivirran maita niin sanotusti "kivikauteen". Samanmoista valitun kansan "ihmisoikeuspolitiikkaa" lähitienoollaan muuten harrastaa muudan toinenkin valtio, jota myös Yhdysvaltain viimeisimmäksi ja kaukaisimmaksi varsinaiseksi osavaltioksi tavataan sarkastisesti kutsua...

Keskustelua varhemmista aihioista voitanee jatkaa vaikka tuolta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012567810#22000000012567810



... taikka tuolta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428


Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016874044#22000000016874044


PS1. Kylläpä minua nyt tuon "Korhosen" kanssa onnistaa! Sekä "keputukija" että "JormaKKorhonen" ovat kanssani samaa mieltä, etä Jarmo Korhonen on todella varteenotettavin henkilö puoluesihteeriksi Suomen Keskustan Oulun 100-vuotisjuhlakokouksessa.

Perusteluista onneksi sentään olemme tyystin eri mieltä. Se minua toki kummastuttaa, miten niin "JormaKKorhonen", ainakin entinen demariaktiivi Suantahaminan varuskunnasta vierastaa ja vieroksuu Jarmo Korhosta, jolla ihan poliittisten toimittajien haastattelutuokiosta väläytetyssä tv-uutispätkässä päätellenkin on jopa ehkä liiankin "toimivat suhteet" esim. sdp:n puheenjohtajaan Eero Heinäluomaan. Kun "kepututkijakin" taannoin ilmiantautui Siltasaaren-Hakaniemen-Merihaan ja itäisten ja koillisten kaupunginosien "köyhien" asian ajajaksi - ainakin suhteessa Harri Holkeriin (kok) ja edustmiinsa Kruunuhaan hyväosaisiin! - kummalliselta tuntuu, miten hänelläkin on pelkästään pahaa sanottavanaan Jarmo Korhosesta. "Kepututkijalla" tuntuu olevan paha dilemma: toisaalta hän väittää toivovansa, että Jarmo Korhosen valinnalla keskusta palaisi jonnekin aitovierille ja kutistuisi, toisaalta hän antaa ymmärtää olevansa toiveikas sen suhteen, että "Väyrysen, Takkulan ja Neittaanmäen tuki" kääntäisikin puoluesihteerikisan voiton Alkiolle, joka taas kaiketi - myös "JormaKKorhosen" mielestä - "city-keskustalaisena uusliberalistina" olisikin vääntämässä keskustan - kummallekin "keskusta-addiktille" niin - kammottavalle kasvu-uralle...

Suo siellä, vetelä täällä. Onneksi "JormaKKorhosen jo vuonna 2004 näillä saiteilla esittämistä näkemyksistä itsestään voitanee päätellä, että "vetelä" ei toki nyt ole vähän yli 70-vuotisella sinibaretilla "siellä..."

["- - Kun seuraavista esityksistä käy ilmi, että elin jokseenkin ”huikentelevaa” elämää noiden pitkien Siinain ja Golanin reissujeni aikana, niin lienee vielä tarpeen korostaa, että olin silloin poikamies. Vielä Kyproksen komennuksen aikana ja kauan sen jälkeenkin kestänyt ensimmäinen avioliittoni oli hajonnut vähän ennen Siinaille lähtöäni, ja nykyisen vaimoni, jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta, tapasin vasta Golanin reissuni jälkeen. Tämä vain kenties kevytmieliseksi ilmenevien tekojeni puolusteluna moralisteja varten! - -]

Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004124181

PS2. Kyllä minusta "JormaKKorhosen" kannattaa olla ilahtunut ihan oikeasti. Turha vaatimattomuus ei ole häntä ennenkään vaivannut. Jotenkin jostakin sieluni syövereistä palaa mieleen semmoinenkin "ylivertainen hyvyys", että "JormaKKorhonen" jakoi kansamme näissä verkkokeskusteluissa jopa taannoisen vaimonsa sairauden ja kuoleman! Siis hänen, "jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta", kuten vielä 29.7.2004 "K.K.Korhonen" tiesi kirjoittaa.

Samaisessa kirjoituksessaanhan tuolloinen - vielä nikitön - "K.K.Korhonen" tunnusti, että " olen esiintynyt näillä saiteilla yllä olevalla ja eräällä muullakin nimellä ja puhunut yhdestä ja toisesta asiasta, enimmäkseen kuitenkin historiasta ja myös päivänpolitiikasta. Politiikasta olen puhunut eniten Keskustan saitilla. En kuitenkaan ole Keskustan politiikan kannattaja, mikä varmaan on tullut selväksi jokaiselle juttujani lukeneelle.--"

On muuten tullut selväksi. Kiitos siitäkin! Ja kiitokseksi sallinet, että silloin tällöin palvon kaikkinaisia histhorinointeja oikein kunnolla...

Lue lisää

Olesit hyvä mies opiskellut edes sen vertaa että osaisit viesinnän perusasiat. Oletko tyytyväinen aikaansaannokseesi?

Wiion lakeja alkuperäismuodossa siteeraten: Being content with the formulation of your message is a sure sign of having formulated it for yourself.

Kerrotko nyt lyhyesti mitä tuossa sepustuksessasi aioit sanoa

Kiitos

kepututkija kirjoitti:

Olesit hyvä mies opiskellut edes sen vertaa että osaisit viesinnän perusasiat. Oletko tyytyväinen aikaansaannokseesi?

Wiion lakeja alkuperäismuodossa siteeraten: Being content with the formulation of your message is a sure sign of having formulated it for yourself.

Kerrotko nyt lyhyesti mitä tuossa sepustuksessasi aioit sanoa

Kiitos

Lue lisää

.. jos sitä ei olisi minulle selitetty", tai jotakin tuohon suuntaan taisi tuumailla aikoinaan puolaleinen aforistikko ja satiirikko Stanislaw Jerzy Lec.

Olen hyvinkin tyytyväinen, vaikka en välttämättä - "aikaansaannokseesi"...


Vaikkapa tuollaista, joka kyllä kohtuullisella ymmärryksellä varustetulle Ameriikan-ihmeelle olisi kaiketi ns. auennut oitis, jos olisi uskaltautunut tutustumaan tekstiin...



"Eliitti hallitsee Nato-keskustelua"

   
"Media markkinoi meille Natoa"


"Nato-journalismi leijuu omissa maailmoissaan"


"Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua"


"Kaiken takana on Venäjä"


PS. Siis kaiken senkin "sepustelun" takana, jossa oppi-isänsä Paavo Lipposen (sd.) tavoin "keptututkija" - itsestään jotakin samalla lailla yhtä suurta ja suurenmoista kuvaa kuin "stadin kundi et. al" -- > "K.K.Korhonen" (sekä nikittä että nikillä) -- > "JormaKKorhonen" - ennen "julkien toiminnan vuosiaan" yritti "sammutetuin lyhdyin" asevelisosialismin asiaansa ajaa..

Toivottavasti "JormaKKorhonenkin" ymmärtää nyt olla "ilahtunut" ja "otettu", kun hänet taas nostan esimerkiksi - kaikkien aikojen monikkonimimerkkeilijärypästelijäni, jonka jutuista saattoi aikoinaan tulla käsitykseen, että vähintäänkin A.E. Martola ja peräti Ensio Siilasvuo olisi siirtynyt - ja jopa tuonpuoleisesta - kepu-saitille histhorinoimaan!?

Timo Ristimäki kirjoitti:

.. jos sitä ei olisi minulle selitetty", tai jotakin tuohon suuntaan taisi tuumailla aikoinaan puolaleinen aforistikko ja satiirikko Stanislaw Jerzy Lec.

Olen hyvinkin tyytyväinen, vaikka en välttämättä - "aikaansaannokseesi"...


Vaikkapa tuollaista, joka kyllä kohtuullisella ymmärryksellä varustetulle Ameriikan-ihmeelle olisi kaiketi ns. auennut oitis, jos olisi uskaltautunut tutustumaan tekstiin...



"Eliitti hallitsee Nato-keskustelua"

   
"Media markkinoi meille Natoa"


"Nato-journalismi leijuu omissa maailmoissaan"


"Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua"


"Kaiken takana on Venäjä"


PS. Siis kaiken senkin "sepustelun" takana, jossa oppi-isänsä Paavo Lipposen (sd.) tavoin "keptututkija" - itsestään jotakin samalla lailla yhtä suurta ja suurenmoista kuvaa kuin "stadin kundi et. al" -- > "K.K.Korhonen" (sekä nikittä että nikillä) -- > "JormaKKorhonen" - ennen "julkien toiminnan vuosiaan" yritti "sammutetuin lyhdyin" asevelisosialismin asiaansa ajaa..

Toivottavasti "JormaKKorhonenkin" ymmärtää nyt olla "ilahtunut" ja "otettu", kun hänet taas nostan esimerkiksi - kaikkien aikojen monikkonimimerkkeilijärypästelijäni, jonka jutuista saattoi aikoinaan tulla käsitykseen, että vähintäänkin A.E. Martola ja peräti Ensio Siilasvuo olisi siirtynyt - ja jopa tuonpuoleisesta - kepu-saitille histhorinoimaan!?

Lue lisää

Eipä nuo teesisi näin yksinkertaiselle aluksi auenneet, mutta näemmä osat pelkistääkkin. Erinomaista.

Valitettavaa sen sijaan on että olet tyytyväinen mm. tähän:>> Siis kaiken senkin "sepustelun" takana, jossa oppi-isänsä Paavo Lipposen (sd.) tavoin "keptututkija" - itsestään jotakin samalla lailla yhtä suurta ja suurenmoista kuvaa kuin "stadin kundi et. al" -- > "K.K.Korhonen" (sekä nikittä että nikillä) -- > "JormaKKorhonen" - ennen "julkien toiminnan vuosiaan" yritti "sammutetuin lyhdyin" asevelisosialismin asiaansa ajaa.. >>

Aika kielinero joka tuosta ajatuksen kokoon kerää. Sanomisen tarpeesi tuntuu olevan melkoinen, sanomisen perillemenoa helpottaisi pieni kertaus siellä Alkio-opistolla opittuun.

Takaisin pelkistettyyn asiaasi.

Eliitti hallitsee Nato keskustelua. Keskustelua hallitsee ylivarovaisuus, ainakin poliittisen eliitin osalta. Yksikään johtava poliitikko ei uskalla ottaa selkeää kyllä saati ei kantaa, mutta tekee kokoajan työtä Naton pääsemiseksi. Kanta verhotaan erilaisiin "ei vielä mutta..." kannanottoihin joista Keskustan 2008 aikalisä näin vaalien lähestyessä lienee falskein. Kansalla on huomattavasti selkeämmät kannat, kuten meidänkin sanailust ahuomaa.

Media markkinoi meille Natoa. Ja media markkinoi meille Ei-Natoa. Keski-Suomessa Laatikaisen lehti lienee tyypillisin Ei-nato julkaisu. Kepulainen maakuntalehti.

Nato-journalismi leijuu omissa maailmoissaan. Kuten Ristimäkikin. Konkretiaa tosiaan tarvittaisiin, olen samaa mieltä. Ristimäen en usko sitä koskaan löytävän mutta journalismiin luotan.

Venäjän vastaisuus vaivaa Nato keskustelua. USA vastaisuusko ei vaivaa? Surutta vedetään yhtäläisyysmerkit Naton ja USA:n välille? Venäjällä ei ole mitään tekemistä Suomen Natoon liittymisen kanssa. Suomettuneiden aikaa edelleen elävien tulisi myös ymmärtää asia.

Kaiken takana on Venäjä. Ainahan kaiken takana on nainen - nyt siis äiti-Venäjä? Mitenkähän Venäjä liittyy asiaan, emme me ole Venäjän turvallisuusratkaisua tekemässä?

Timo Ristimäki kirjoitti:

... joka puhuu totta vain siksi, että ei osaa valehdella."

[Torsti Lehtinen: Mahdolliset maailmat, Karisto, Hämeenlinna 2005, s. 20]




"Kepututkija" se onkin ruvennut oikein korialle kynälle! Sanat helkähtävät kuni NATO-seireenien - semmoisten oululaisneitosten kuin Pia-Noora Kauppi (kok) ja Liisa Jaakonsaari (sd.) suloisesti ilmoille viuhtomana.


Ilo lukea noin paatoksellista arviota, ja erityisesti siksi, että NATO-asiassa vuosikausia esikuvana niin demareille kuin muillekin porvareille on ollut tuo nimenomainen rutjake nimeltä Paavo Lipponen (sd.), joka näkemyksineen ansaitseekin kaikissa "kepututkijan" kirjoituksessa tulla (ainoana) auktoriteettina siteeratuksi.


"--Suomen Nato juna etenee, senhän näkee se Lipposen politiiseen keskusteluun lanseeraama sokea Reettakin. Puolueet ja poliitikot käyvät sen ympärillä soidinmenoa jossa ihastuksen kohdetta välillä lähennellään välillä esitetään viileää", kirjoittaa Ameriikankin ihmeet nähnyt "kepututkija". Ja on varmaan siltä osin ihan oikeassa, että poliitikot, kuten juuri esim. Paavo Lipponen (sd.), Liisa Jaakonsaari (sd.), Pia-Noora-Kauppi (kok.), Jyrki Katainen( kok.), Sauli Niinistö (kok.) "käyvät sen ympärillä soidinmenoa" - ja etupäässä toki vain niin, että "ihastuksen kohdetta" vain "lähennellään". Mitä nyt tietty puhemies Lipponen (sd.) "työväen presidentin" menestystien hankaloittamiseksi välillä esitti myös "viileää".

Mutta olennaisempaa kuin ns. viileän esittäminen, on se että yritetään viedä Suomea NATO-päätöksen tekoon ns. sammutetuin lyhdyin eli vedättämällä mielialoja NATO-jäsenyyden suuntaan tavalla, jossa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valintoihin liittyvät keskeiset asia-argumentit eivät - soidinmenoinnon nosteessa - pääsisi paljonkaan painamaan.

"Kepututkija" on kovin närkästynyt siitä, että "Heinäluoma puhui ympäripyöreitä jättäen hänkin Nato oven auki" eikä siten rohjennut mennä optioineen sen pitemmälle kuin keskustan Matti Vanhanenkaan.

"--miksi punamullalta puuttuu rohkeus esittää totuus?", kysyy "kepututkija", vaikka tietää aivan hyvin sen, että samasta syystä kuin "työväen presidentiksi" pyrkineellä Sauli Ninistöllä (kok.) oli vimmainen tarve kehittää "eu(roooppalaisempaa) NATOa, ettei vain kansan syvien rivien parissa vallitseva perin juurin kriittinen ja jopa kielteinen suhtautuminen Suomen NATO-jäsenyyteen olisi karsinut äänestäjiä...

Sillä tuksin Suomen NATO-jäsenyyden tiimoilta on esitettävissä muuta "totuutta" kuin se, että Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti sitä kannattaa ja ajaa ja vastaavasti Suomen kansan ehdoton valtaenemmistö vähintäänkin yhtä päättäävisesti NATO-jäsenyyttä vastustaa...

Suomen Kuvalehden n:ossa 127/ 28.4.2006 julkaistiin tietoja entisen EVA-johtajan ja nykyisen "konsultin", oikeustieteen lisensiaatti Peter Ekholmin Maanpuolustuskurssiyhdistykselle tekemästä "tutkimuksesta".

SK kirjoitti tutkimuksen - otsikkotasolla - ydinsanoman julki seuraavasti:

"Eliitti kannattaa Nato-jäsenyyttä".

Ingressiin oli kirjattu seuraava tutkimustulos: " - -päättäjien ja vaikuttajien merkittävä enemmistö kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, vaikka suurin osa väestöstä vastustaa liittoutumista".

Ekholmin kysymys oli seuraava (eli kohtalaisen epämääräinen): "Pitäisikö Suomen pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana vai pyrkiä liittoutumaan?"

"Maanpuolustuskursseille osallistuneista 62 prosenttia olis sitä mieltä, että pitäsi pyrkiä, kun taas 30 prosenttia oli liittoutumattomana pysymisen kannalta. Ei osaa sanoa -vastauksia oli seitsemän prosenttia.

Koko väestöstä vastaavasti (vain) 34 prosentin mielestä pitäisi "pyrkiä liittoutumaan", kun taas 61 prosenttia olis itä mieltä, että pitäisi "pysyä sotillaallisesti liittoutumattomana". Ei osaa sanoa -vastauksia oli viisi prosenttia.

On merkille pantavaa, että kysymyksenasettelussa ei täsmennetty, tarkoitettiinko liittoutumisella vain Nato-jäsenyyttä vai myös osallistumista EU:n puolustuspolitiikan toteuttamiseen.

On hyvä tietää, että valtakunnallisia maanpuolustuskursseja on järjestetty vuodesta 1961 lähtien ja niille on osallistunut lähes 7000 politiikan, julkishallinnon, talouselämän, kulttuurin, tieteen ja median keskeistä vaikuttajaa. Tutkimukseen osallistui 775 kurssin suorittanutta; kolmasosa otoksesta oli käynyt kurssin ennen vuotta 1991 ja kaksi kolmasosaa kylmän sodan päättymisen jälkeen. (Suomen Kuvalehti 17/28.4.2006; s. 16)


Ekholmin mielestä "itse (maanpuolustus)kurssin suorittaminen selittäisi vastaajien myönteistä suhtautumista liittoutumiseen. Ekholm etsii selitystä maanpuolustuskurssin käyneiden taustasta. "He ovat suurimmaksi osaksi akateemisesti koulutettuja, hyvässä sosio-ekonomisessa asemassa olevia ja usein eteläsuomalaisia kansalaisia. Myös EU- ja EMU-jäsenyyden kannatus oli suurinta samassa väestöryhmässä."

Niinpä niin.

Helsingin Sanomien "Sunnuntaidebatissa" ilmestyi 29.1.2006 väitöskirjavaiheessa olevan tutkijan Juha Rahkosen artikkeli otsikolla "Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua".

Artikkelissa ja väitöskirjassaan Rahkonen pohtii, miten "Venäjä on ollut tärkeä taustatekijä suomalaisessa Nato-keskustelussa jo 1990-luvun alusta asti. Taustatekijä nimenomaan siksi, että Natosta puhuttaessa viitataan vain harvoin Suomen ja Venäjän suhteisiin.- - Venäjä kummittelee ääneenlausumattomana uhkakuvana varsinkin suurten sanoma- ja aikakauslehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.
Suomen viestinten johtopaikkoja hallitsevat enimmäkseen 40–60-vuotiaat miehet, ja heidän ajattelussaan vaikuttavat vielä sodat käyneen sukupolven käsitykset.
Vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan jäljiltä nämä käsitykset ovat iskostuneet suurten ikäluokkien selkäytimeen niin syvälle, etteivät he itsekään huomaa ajattelutapansa kaavamaisuutta.
- -
Suomen viestimissä Venäjää käsittelevät jutut on usein kehystetty aiheesta riippumatta samalla tavalla, epäluuloisuuden sävyttäminä.


Tyypillisen esimerkin kehysten vaikutuksesta tarjoaa Suomen Kuvalehti. Se on julkaissut muutaman viime vuoden aikana useita artikkeleita, joissa luodaan sensaatiohakuisesti Venäjästä uhkaavaa kuvaa.- -

- -Kylmän sodan aikana muotoutuneiden ajatusmallien seurauksena monet journalistit toimivat Nato-kysymyksessä ristiriitaisesti: samalla kun he vaativat kansalaisia ja päättäjiä irtautumaan menneisyyden kahleista ja menemään mukaan Natoon, he itse pitäytyvät kylmän sodan aikaisessa idän ja lännen vastakkainasettelussa.- -"

Kokonaisuudessaan Juho Rahkosen ansiokas ja analyyttinen artikkeli ohessa:



[Sunnuntaidebatti / Helsingin Sanomat 29.1.2006 ]

"Venäjän-vastaisuus vaivaa Nato-keskustelua"



Venäjä on ollut tärkeä taustatekijä suomalaisessa Nato-keskustelussa jo 1990-luvun alusta asti. Taustatekijä nimenomaan siksi, että Natosta puhuttaessa viitataan vain harvoin Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Nato-keskustelua käsittelevän väitöskirjatutkimukseni mukaan maiden välejä käsitellään vain noin viidessä prosentissa viestinten kaikista Nato-jutuista. Kuitenkin Venäjä kummittelee ääneenlausumattomana uhkakuvana varsinkin suurten sanoma- ja aikakauslehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.

Suomen viestinten johtopaikkoja hallitsevat enimmäkseen 40–60-vuotiaat miehet, ja heidän ajattelussaan vaikuttavat vielä sodat käyneen sukupolven käsitykset.

Vuosikymmeniä kestäneen kylmän sodan jäljiltä nämä käsitykset ovat iskostuneet suurten ikäluokkien selkäytimeen niin syvälle, etteivät he itsekään huomaa ajattelutapansa kaavamaisuutta.

Viestimissä samastakin asiasta voidaan antaa hyvin erilainen vaikutelma painottamalla eri näkökulmia. Mediatutkijat puhuvat uutisten kehyksistä: kehyksille on ominaista, että ne pohjautuvat johonkin ideologiaan, eikä uutisen tekijä yleensä itsekään huomaa, millainen kehys hänen kirjoitukseensa pujahtaa. Kehykset siis tavallaan ajattelevat journalistien puolesta.

Suomen viestimissä Venäjää käsittelevät jutut on usein kehystetty aiheesta riippumatta samalla tavalla, epäluuloisuuden sävyttäminä.

Tyypillisen esimerkin kehysten vaikutuksesta tarjoaa Suomen Kuvalehti. Se on julkaissut muutaman viime vuoden aikana useita artikkeleita, joissa luodaan sensaatiohakuisesti Venäjästä uhkaavaa kuvaa.

Tällainen KGB-kauhistelu varmasti myy lehtiä ja sopii joidenkin menneisyyteen juuttuneiden lukijoiden ajatusmaailmaan, mutta ylitsepursuavan asenteellisuutensa vuoksi se ei herätä kriittisessä lukijassa kovin suurta luottamusta.

Suomalaismedian vinoutunut Venäjä-kuva saattaa olla myös reaktio kylmän sodan aikaiseen neuvostopropagandaan. Kun varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla viestimistä sai joskus liian ruusuisen vaikutelman itänaapurin oloista, nyt niistä annetaan korostuneen kielteinen kuva.

Toisaalta jo kylmän sodan aikana suurin osa suomalaislehdissä julkaistuista ulkomaanuutisista tuli Nato-maissa toimivilta uutistoimistoilta ja vain pieni osa neuvostoliittolaisilta uutistoimistoilta – Varsovan liiton asiat kerrottiin yhdysvaltalaisten tai brittien suulla.

Myös muu Suomeen tullut populaarikulttuurin virta, kuten elokuvat ja tv-ohjelmat, on ollut kaiken aikaa pääosin angloamerikkalaista.

Yleinen hokema, jonka mukaan media olisi kauttaaltaan kumartanut Neuvostoliittoon, on siis virheellinen ja ilmeisen tarkoitushakuinen.

Suomalaisten viestinten Venäjä-aiheiset uutiset kertovat enimmäkseen korruptiosta, rikollisuudesta, demokratian puutteesta ja muista epäkohdista. Suurin osa venäläisistä elää kuitenkin aivan tavallista elämää, ja maassa on tarjolla valtavasti myönteisiäkin uutisaiheita.

Onneksi viestimet kertovat niistäkin.

Esimerkiksi Ylen radiouutiset on viime vuosina lähettänyt useita kiinnostavia raportteja naapurimaan elämänmenosta. Aiheet ovat vaihdelleet väestön vähenemisestä Volga-automerkin nykytilaan. Vuonna 2004 perustettu sitoutumaton moskova.info-internetsivusto puolestaan välittää suomen kielellä sellaisia Venäjä-aiheisia uutisia, joita Suomen mediassa ei muuten ole tarjolla.

Tällaisia ryhtiliikkeitä tarvitaan, sillä suomalaismedian valtavirran Venäjä-kuva on yksipuolinen.

Venäjällä on toden totta paljon epäkohtia, joista päällimmäisinä ovat kansalaisjärjestöjen tukahduttaminen, sananvapauden ja ihmisoikeuksien loukkaukset, Tšetšenian sota sekä pöyristyttävä sosiaalinen eriarvoisuus. Niistä viestimien tuleekin raportoida kriittisesti ja monipuolisesti.

Ne eivät kuitenkaan oikeuta kaiken kattavaa Venäjän-vastaisuutta.

Kylmän sodan aikana muotoutuneiden ajatusmallien seurauksena monet journalistit toimivat Nato-kysymyksessä ristiriitaisesti: samalla kun he vaativat kansalaisia ja päättäjiä irtautumaan menneisyyden kahleista ja menemään mukaan Natoon, he itse pitäytyvät kylmän sodan aikaisessa idän ja lännen vastakkainasettelussa.

Suomalaisen median hallitsevista kehyksistä kertoo paljon se, että kun keväällä 2005 venäläiset lentokoneet loukkasivat Suomen ja Viron ilmatilaa, monien lehtien pääkirjoitustoimittajat olettivat suomalaisten Nato-kannatuksen lähtevän nousuun. Viimeksi Nato-jäsenyyttä on kaupiteltu suomalaisille Ukrainan ja Venäjän maakaasukiistan vuoksi.

Venäjän toimia voidaan ymmärtää sitä taustaa vasten, että se on turhautunut menetettyään entisen mahtiasemansa maailmanpolitiikassa. Venäjä kokee jääneensä syrjään globaalista talouskilpailusta eikä oikein ole pystynyt kohottamaan kansalaistensa elintasoakaan, vaikka öljyrahaa tulee ovista ja ikkunoista. Venäjä pyrkii nyt mittavien luonnonvarojensa turvin esittäytymään edes alueellisena suurvaltana.

Venäjän pullistelu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Pohjois-Eurooppa, Suomi mukaan lukien, on jo pitkään ollut erittäin vakaa ja rauhallinen alue. Myös Venäjän johdossa maan luoteinen sivusta arvioidaan kaikkein turvallisimmaksi. Suomenlahden satamat ovat Venäjälle portti Länsi-Eurooppaan ja Atlantille, joten Suomi sijaitsee Venäjän kannalta strategisesti tärkeällä alueella, jonka merkitys kasvaa tulevaisuudessa muun muassa öljykuljetusten vuoksi.

Pohjois-Euroopan vakaus ja hyvät suhteet Venäjään ovat siis kaikkien etu.

Vaikka suomalaiset ovat kansakuntana avartuneet viime vuosina, Nato-keskustelua käydään yhä liian usein kielteisistä lähtökohdista.

Jos Suomi päättäisi hakea Naton jäsenyyttä, sitä pitäisi perustella yhteistyön syventämisellä, ei vastakkainasetteluilla. Samalla pitäisi tehdä kansalaisille selväksi, että Nato ei ole enää suunnattu Venäjää vastaan.

Mediankin pitäisi ottaa nykyistä paremmin osaa Suomen ja Venäjän lähentämiseen ja yhteisymmärryksen lisäämiseen. Ennakkoluulojen ja sapelien kalistelun aika on ohi.

Juho Rahkonen

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksessa ja valmistelee väitöskirjaa Suomen median Nato-kirjoittelusta."

Lähdelinkki: http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=535144&userThreadMode=tree


Lue enemmän Juho Rahkosen tutkimuksista:

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/1D44629DB71BDCCCC2256FA80033E73C?OpenDocument

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/(Asiantuntijan tutkimustoiminta)?OpenAgent&ParentUNID=8A8CE38343922102C2256F9C00322390

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/1D44629DB71BDCCCC2256FA80033E73C?OpenDocument

https://tutkii.uta.fi/cris/cris.nsf/($KaikkiTietueet)/6E419FD2F9E2C4DDC2256FB3003D12E1?OpenDocument



Ja kun niin "kepututkija" kuin muutkin NATO-maanikot ovat hieman ennättäneet viilentää tunteitaan esimerkiksi ihan oikean "tutkijan" eli Juho Rahkosen tutkimusten ympärillä, soidinmenoja voi jatkaa tuolla toisaalla käydyssä Nato-keskustelussa, josta muistin virkistämiseksi tässä - eritoten "keputukijalle" - pieni otos:

************************



"Johdatusta ulkopolitiikan epätodellisuuteen"
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 1.6.2006 klo 16.37

Kiitos vaan vastauksesta, jonka (yllättävän sisällön) johdosta katsoin kohteliaaksi vielä kerrran kommentoida "päivän tekstiä" - jouduttaessani siten käyskentelyäni vielä toiselta pikapilkiltä kolmannellekin...



"- -On makuasia kutsutaanko Natoa puolustusliitoksi vai sotilaslitoksi, olkoon sitten vaikka sotilaallinen puolustusliitto. Puolustuksellisesti liitto on kuitenkin toiminut sillä yhteenkään jäsenmaahan ei jäsenyyden aikana ole hyökätty eikä yhdenkään maaperällä sotaa käyty. Terrorilta ei jäsenmaatkaan ole välttyneet. Jos liitto ei muka ole antanut turvallisuusetua jäsenilleen, niin eipä se ole houkutellut hyökkääjiäkään kippuunsa", kirjoittaa "kepututkija" - ja saa minut ymmälleni.


Vaikka tuonkin tekstin...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016869459




... jouduin tempaisemaan aivan hengen hädässä eli saadakseni sen matkaan ennen kuin lennän pois verkosta, kuvittelin jo siitä käyneen selväksi miksi minä en pidä NATOa nykyoloissa juuri alkuunkaan puolustusliittona - ellei imperialistisia ja uuskolonialistisia pyrintöjä tuhansien kilometrien päässä NATOn ns. ulkorajoilta - vaan nimenomaan sangen aggressiiviseksi ja jopa emo- ja ydinmaansa USAn tavoin maailmanpoliisiksi pyrkivänä kansainvälisenä toimijana, jolle perinteisen "rauhan" asia ei ole alkuunkaan keskeisimmästä päästä. (Käytin muistaakseni NATOsta ilmaisua "sot(il)a(s)liitto", josta hyvinkin perustellusti voi siis jättää NATOn kohdalla nuo sulkuihin merkityt kirjaimet tyystinkin pois).

Sillä eihän rauhaksi voi riittää se, että "yhteenkään NATO-maahan ei ole hyökätty" eikä "yhdenkään maaperällä sotaa käyty"!

Kannattaa kaikkien niiden, jotka niin mielellään kertovat, että "kylmä sota" päättyi jos ei nyt Berliinin muurin kaatamiseen niin ainakin Neuvostoliiton ja samalla Varsovan Liiton romahtamiseen, muistaa samalla se, että "uhakakuvia" ei kaiketi - missään vakavan sotilaallisen uhan merkityksessä - pitäisi olla olemassa kovin suuresti.

"--Terrorilta ei jäsenmaatkaan ole välttyneet. Jos liitto ei muka ole antanut turvallisuusetua jäsenilleen, niin eipä se ole houkutellut hyökkääjiäkään kippuunsa", jatkaa "kepututkija" ja uskoo kaiketi olevansakin oikeassa. No, ensimmäisen virkkeen osalta kiistatta onkiin. Vaan tuon toisen tilanteen lienevät mm. jo Espanjan ja viimeksi Italian uudet hallinnot - siis Irakiin tehdyn laittoman hyökkäyksen jälkeen valtaan nousseet Zapatero (esp) ja Prodi (ital.) - arvioineet ja arvioimassa toisin.

"- -On selvää että viimeksi liittyneiltä Nato mailta edellytetään varustelutasoon lisäsatsauksia koska niiden lähtötaso on Neuvostoliiton ja Varsovan Liiton hajoamisen jälkeen alhainen", kirjoittaa "kepututkija". Kummastelen, ettei "kepututkija" ollenkaan kummastele, miksi juuri Varsovan Liiton hajoamisen jälkeen ja N-liiton keskeisimmän jälkeläisen eli Venäjänkin ollessa sotilaalliselta voimaltaan varsin alamaissa ja sitä paitsi Vladimir Putinin ollessa mm. kaverien George W. Bush ja Tony Blair tunnettu liittolainen esim. "terrorisminvastaisessa sodassa", miksi yleensä minkään maan tai valtion pitäsi kasvattaa huomattavasti varustelumenojaan.? "Kylmä sotahan" on ohi, rauhanomaiset yhteistyösuhteet vallitsevat miltei kaikilla raukoilla rajoilla jne?

"Keputukija" yrittää tarjota muka vaihtoehdottoman ulko- ja turvallisuuspolitiikan ainoaksi vaihtoehdoksi "miksi ei NATO?" -argumentaatiota, minkä hän saattaa hyvin tehdä vain oman fiksaationsa puitteissa ja puolesta. Hänen näkemyksensä mukaan kun "uskottava puolustus" on saavutettavissa vainjuuri NATO-jäsenyyden myötä!

Valtaosa Suomen kansasta, Suomen kaikki keskeiset puolueet (jopa kokoomusta myöten!) ainakin vielä viimeisintä turvallisuuspoliitttista selontekoa hyväksyttäessä - ja kaikki keskeisimmät presidentinvaaliehdokkaatkin - tekivät kyllä vielä koko lailla toisenmoisen arvion. Epärehellisyyttäänkö eli kansaa eli äänestäjiä huijatakseenko? Vaiko tietämättömyyttäänkö niistä kaikista uhista, joita "kepututkijan" mielestä kaiketi juuri Suomen itärajalla ja yleensä Suomesta itään piilee?

"- -Suhteellisen asemamme ylläpito edellyttää meiltäkin lisäsatsauksia, toisaalta uhkien kuulemma puuttuessa, miksi ylipäätään satsata puolustukseen?", kysyy "kepututkija" vielä ja varsinkin tuohon loppuosaan "miksi ylipäätään satsata puolustukseen?" on retorista enemmänkin syytä yhtyä. Ainakaan nmerkittäviä määriä ei puolustukseen kannata lisäsatsauksia tehdä, jos ja kun kansalaisten kokonaisturvallisuuden kannalta parempaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voidaan toteuttaa ns. luottamusta lisäävin toimin, niin kuin perinteisesti on viimeisimmät vuosikymmenet -(ennen aivan viimeisimpiä aikoja) ymmärretty tehdäkin. Heittäytyminen ex-pääministeri Paavo Lipposen ja hänen taannoisen hallintonsa vanavedessä ns. samanhenkisten koalition (vrt. coalition briefing -kokoukset ja Grossman-muistiot) hang around -jäseneksi oli Suomen viisaan ja vastuullisen ulko- ja turvallisuuuspolitiikan ketjussa ensimmäinen huomattavampi poikkeama - tunnetuin tuloksin niin Lipposelle itselleen kuin vielä tuolloin johtamalleen puolueellekin. Suomen kansa oli eduskuntavaaleissa 2003 - kovien sota- ja aktiivisesta rauhanpolitiikasta saamiensa myönteisten kokemusten saatttelemina - aivan muuta mieltä kuin mitä Suomea (jo) tuolloin kritiikittömään "transatlanttiseen arvoyhteisöön" vängänneet sotapoliitikot.

Se, että pääministeri Vanhanen on osoittautunut heti ilman omia ansioitaan pallille ja myös puolueensda puheenjohtajan pallille - noustuaan varrsin kyseenalaista ulko- ja turvallisuuspoliittista arviointi- ja arvostelukykyä, onkin sitten taas jo toisen messun arvoinen. (Niitähän olen näilläkin kapi(ai)silla saiteilla muutaman vuoden ajan tehnyt omasta mielestäni(kin) aivan riitävän "oma- ja selkeäsanaisesti"...)

Joten: mikäli se minusta on kiinni, Suomen tie on mieluiten jatkossakin aktiivisen rauhanpolitiikan tie, joka perustuu aivan keskeisesti Yhdistyneitten Kansakuntien aseman vahvistamaan yleismaailmallisena yhdenvertaisten valtioiden yhteistyöorganisaationa. Luonnollisesti Suomen politiikan tulee perustua universaalien perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kaikkialla, ja siten myös niihin kohdistuvien rikkomusten ja rikosten tuomitsemiseen kaikkialla - aivan riippumatta siitä, keiden havaitaan niihin kulloinkin syyllistyneeen ja syyllistyvän.

NATOn sisäpuolella en usko Suomen ja sen kansan etujen mukaisen politiikan toteuttamiselle juurikaan olevan edellytyksiä: et voi olla samaan aikaan harrastamassa uusimperialistista ja uuskolonialistista ja jopa sotarikoksellista "maailmanpoliisi" -politiikkaa toisaalla ja tuomita sitä toisaalla! Yhdysvaltain ja Britannian nyky-regimet ja George W. Bush ja Tony Blair tietysti luulottelevat niin voivansa tehdä, mutta tiimalasissa alkavat olla heliät hiekat heidänkin kohdaltaan jo aika vähissä.


Vaikka en "inhorealistiksi" soisi itseäni - jatkossa(kaan) - leimattavan, suosittelen kyllä itse kullekin tutustumista entisen ulkoministerin ja nykyisen Arizonan professorin Keijo T. Korhosen poleemisiin mutta perusteltuihin mietteisiin niin Yhdysvalloista, NATOsta kuin pienen kansakunnan menestysmis- ja selviytymismahdollisuuksistakin.

Verkossaroikkumisajan käydessä vähiin totean toki, että valtiotieteen tohtori, maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, eversti evp. Pekka Visuri on kaiketi ulko- ja turvallisuuspolitiikan arviointeihin nykyisinkin aktiivisesti vaikuttavista asiantuntijoista se, jonka kanssa tunnen eniten "ajatusten yhteyttä"...

PS. En muuten arvioi perus- ja ihmisoikeuksien ja tai niiden rikkomisten määrää ja mittavuutta alkuunkaan palstamillimetrien ja ajankohtais- tmv. uutisohjelmien perustalta.

Se, että olen kiinnittänyt huomioni viimeaikaisissa keskusteluissa - siis lähinnä Irakiin 20.3.2003 suoritetun laittoman hyökkäyksen jälkeisissä oloissa - Yhdysvaltojen ja sen johtaman liittouman politiikkaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että kyseinen maa eli Yhdysvallat väittää ja uskoo olevansa oikeutettu - Bushin ja regimensä uskonnollisen uusoikeiston mielestä jopa missioitu eli Jumalan valitsema ja lähettämä - toimimaan faktisesti valtioterroristin tavoin viedessään muka "demokratiaa ja ihmisoikeuksia" ja kaikkinaista muuta "hyvää" kaikkialle maailmaan.

Puhuminen samanaikaisesti esim. Venäjän naisten kotonaan kokemasta votkanhuuruisesta väkivallasta on aivan toisen luokan kuin myös asiayhteyden kysymys kuin se, että maailman vaurain ja sotilaalliselta voimaltaan aivan ylivertainen valtio pommittaa esim. Kaksoivirran maita niin sanotusti "kivikauteen". Samanmoista valitun kansan "ihmisoikeuspolitiikkaa" lähitienoollaan muuten harrastaa muudan toinenkin valtio, jota myös Yhdysvaltain viimeisimmäksi ja kaukaisimmaksi varsinaiseksi osavaltioksi tavataan sarkastisesti kutsua...

Keskustelua varhemmista aihioista voitanee jatkaa vaikka tuolta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012567810#22000000012567810



... taikka tuolta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428


Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016874044#22000000016874044


PS1. Kylläpä minua nyt tuon "Korhosen" kanssa onnistaa! Sekä "keputukija" että "JormaKKorhonen" ovat kanssani samaa mieltä, etä Jarmo Korhonen on todella varteenotettavin henkilö puoluesihteeriksi Suomen Keskustan Oulun 100-vuotisjuhlakokouksessa.

Perusteluista onneksi sentään olemme tyystin eri mieltä. Se minua toki kummastuttaa, miten niin "JormaKKorhonen", ainakin entinen demariaktiivi Suantahaminan varuskunnasta vierastaa ja vieroksuu Jarmo Korhosta, jolla ihan poliittisten toimittajien haastattelutuokiosta väläytetyssä tv-uutispätkässä päätellenkin on jopa ehkä liiankin "toimivat suhteet" esim. sdp:n puheenjohtajaan Eero Heinäluomaan. Kun "kepututkijakin" taannoin ilmiantautui Siltasaaren-Hakaniemen-Merihaan ja itäisten ja koillisten kaupunginosien "köyhien" asian ajajaksi - ainakin suhteessa Harri Holkeriin (kok) ja edustmiinsa Kruunuhaan hyväosaisiin! - kummalliselta tuntuu, miten hänelläkin on pelkästään pahaa sanottavanaan Jarmo Korhosesta. "Kepututkijalla" tuntuu olevan paha dilemma: toisaalta hän väittää toivovansa, että Jarmo Korhosen valinnalla keskusta palaisi jonnekin aitovierille ja kutistuisi, toisaalta hän antaa ymmärtää olevansa toiveikas sen suhteen, että "Väyrysen, Takkulan ja Neittaanmäen tuki" kääntäisikin puoluesihteerikisan voiton Alkiolle, joka taas kaiketi - myös "JormaKKorhosen" mielestä - "city-keskustalaisena uusliberalistina" olisikin vääntämässä keskustan - kummallekin "keskusta-addiktille" niin - kammottavalle kasvu-uralle...

Suo siellä, vetelä täällä. Onneksi "JormaKKorhosen jo vuonna 2004 näillä saiteilla esittämistä näkemyksistä itsestään voitanee päätellä, että "vetelä" ei toki nyt ole vähän yli 70-vuotisella sinibaretilla "siellä..."

["- - Kun seuraavista esityksistä käy ilmi, että elin jokseenkin ”huikentelevaa” elämää noiden pitkien Siinain ja Golanin reissujeni aikana, niin lienee vielä tarpeen korostaa, että olin silloin poikamies. Vielä Kyproksen komennuksen aikana ja kauan sen jälkeenkin kestänyt ensimmäinen avioliittoni oli hajonnut vähän ennen Siinaille lähtöäni, ja nykyisen vaimoni, jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta, tapasin vasta Golanin reissuni jälkeen. Tämä vain kenties kevytmieliseksi ilmenevien tekojeni puolusteluna moralisteja varten! - -]

Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004124181

PS2. Kyllä minusta "JormaKKorhosen" kannattaa olla ilahtunut ihan oikeasti. Turha vaatimattomuus ei ole häntä ennenkään vaivannut. Jotenkin jostakin sieluni syövereistä palaa mieleen semmoinenkin "ylivertainen hyvyys", että "JormaKKorhonen" jakoi kansamme näissä verkkokeskusteluissa jopa taannoisen vaimonsa sairauden ja kuoleman! Siis hänen, "jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta", kuten vielä 29.7.2004 "K.K.Korhonen" tiesi kirjoittaa.

Samaisessa kirjoituksessaanhan tuolloinen - vielä nikitön - "K.K.Korhonen" tunnusti, että " olen esiintynyt näillä saiteilla yllä olevalla ja eräällä muullakin nimellä ja puhunut yhdestä ja toisesta asiasta, enimmäkseen kuitenkin historiasta ja myös päivänpolitiikasta. Politiikasta olen puhunut eniten Keskustan saitilla. En kuitenkaan ole Keskustan politiikan kannattaja, mikä varmaan on tullut selväksi jokaiselle juttujani lukeneelle.--"

On muuten tullut selväksi. Kiitos siitäkin! Ja kiitokseksi sallinet, että silloin tällöin palvon kaikkinaisia histhorinointeja oikein kunnolla...

Lue lisää

Eli mikä mielestäsi aiheutti lopullisen sekoamisesi? Annelin kovasta kohtalostahan se alkoi, ja sitten tuli mielesi rasitteeksi jäädäkseen tuo kapi, mutta täytyy olla vielä jotain muutakin?

Saiko sinut lopullisesti sekaisin se sitaattikokoelmien tutkiminen ja sen tajuaminen, että niistä ei sittenkään oman järjen korvikkeeksi ole? Vai onko sinua kohdeltu puolueessasi niin kaltoin, että et pääse edes puoluekokousedustajaksi kukistamaan sattumakorpraali Vanhasta?

Koetapa miettiä lyhyt vastaus, ihan omin sanoin, ilman linkkejä, kiitos!

kepututkija kirjoitti:

Olesit hyvä mies opiskellut edes sen vertaa että osaisit viesinnän perusasiat. Oletko tyytyväinen aikaansaannokseesi?

Wiion lakeja alkuperäismuodossa siteeraten: Being content with the formulation of your message is a sure sign of having formulated it for yourself.

Kerrotko nyt lyhyesti mitä tuossa sepustuksessasi aioit sanoa

Kiitos

Lue lisää

Wiion teesi suomennettuna sisältää hänen käsityksensä hyvästä viestinnästä ja viestijästä. Wiion tuntien sanon, että hän ihailee asioiden sanomista halki, mutta ei itse tajua olevansa halki-poikki-pinoon -ajattelija. Wiio on oiva oppi-isä oikeistolaisille poliittisille propagandisteille, jotka aina ovat väheksyneet ajattelua, koska eivät siinä pärjää. Wiiolle tekstinkin pitää olla iskevää, kuin toimintaa.

Asia nimittäin kiinnostaa. kirjoitti:

Eli mikä mielestäsi aiheutti lopullisen sekoamisesi? Annelin kovasta kohtalostahan se alkoi, ja sitten tuli mielesi rasitteeksi jäädäkseen tuo kapi, mutta täytyy olla vielä jotain muutakin?

Saiko sinut lopullisesti sekaisin se sitaattikokoelmien tutkiminen ja sen tajuaminen, että niistä ei sittenkään oman järjen korvikkeeksi ole? Vai onko sinua kohdeltu puolueessasi niin kaltoin, että et pääse edes puoluekokousedustajaksi kukistamaan sattumakorpraali Vanhasta?

Koetapa miettiä lyhyt vastaus, ihan omin sanoin, ilman linkkejä, kiitos!

Lue lisää

Toki saa tehdä yhden ja useammankin kysymyksen. Ja vaikka ei itse asia näkyisi niin kovasti kiinnostavankaan.

Onhan tilanne näillä saiteilla jo muutenkin suhtkoht kakofoninen: yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ennättää vastata...

Joten yritetään "pelkistää", siitä kun tuntuu koituvan kiitosta ihan "kepututkijaltakin"!

(HUOM! Pelkistetty vastaus löytyy siten jo otsikosta, ja sen "mitä se on" -selittynee kehnommallekin nimimerkille, kun vaivautuu ennen seuraa kiinnostuksenilmaisuaaan edes hivenen perehtymään ihan oikeisiin asioihin, joita on siis Khaijjamin, Kekkosen ja keskustan ulkopuolellakin)


Otsikon jälkeinen kysymys on hyvin muotoiltu, etenkin henkilöltä, joka ei ennen myöhempisyntyistä saittihöperyyttään osannut itse vastata tuskantuneen äitinsä murhemieliseen kysymykseen, "Joko sinä, lapsiressu, olet lopettanut sen jatkuvan runkkaamisen..."




Minua ei tosin se asia kiinnosta pätkääkään. Mutta tuosta "Annelin kovasta kohtalosta" hieman yli pari pari sanaa:

"Kenet historia on vapauttava" -kirjoituksissani jo kesällä 2003 - muistaakseni ensin Länsiväylän verkkokeskusteluissa - totesin, että Anneli Jäätteenmäki (kesk.) oli niin sanottuun Irakin-kysymykseen liittyvissä asioissa huomattavasti enemmän oikeassa kuin esimerkiksi ex-pääministeri Paavo Lipponen (sd.). Siitemminhän ns. Irakgaten ympäriltä nostetussa oikeusprosessissa Jäätteenmäki (kesk.) sai vapauttavan tuomion kaikista häntä vastaan esitetyistä syytteistä. Kun tiedän, että "Asia nimittäin kiinnostaa" -nimimerkki yrittää jatkeeksi väittää, että "epäilys jäi elämään", on siihen todettava, että niin varmaan on jäänyt monille "epäilys elämään" myös suhteessa Gustafssoniin ja tapaus Bodomiin... Mikään epäilys ei kuitenkaan lainvoimaista vapauttavaa tuomioistuinratkaisua muuksi muuta, joten siltä osin todettakoon vaikkapa sittten myös seuraavasti: Historian lisäksi "iikeuskin vapautti Anneli Jäätteenmäen (kesk.), mutta historia ei tule koskkaan vapauttamaan esim. Paavo Lipposta (sd.) siitä, että hän pääministerinä toimiessaan osoitti 1) joko sangen kehnoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaamista viemällä Suomen "samanhenkisten koalition" tapaiseen seikkailupolitiikkaan tai 2) Paavo Lipponen (sd.) nyt vaan sattui ja sattuu edelleenkin olemaan niin vannoutunut Bushin & Blairin "ennalta ehkäisevän iskun" -politiikan kannattaja ja tukija, etteä hänelle ei merkinnyt mitään se, että kyseisenlainen politiikka - jopa tunnetun YK:n turvaneuvoston päätöslauselman 1441 valossa - oli kiistatta kansainvälisen oikeuden vastaista toimintaa - itse asiassa ryhtymistä valmisteilla olleeseen sotarikokseen ainakin sen tukijana tai vähintäänkin hang around -hemmona.

Kuka senkin asian tiimoilta sitten vielä "lopullisesti sekoaa", ratkennee myöhemmissä tutkimuksissa, mutta tuskin sen organisaation tekemissä, jonka puhemies Paavo Lipponen (sd.) onnistui junailemaan Suomen eduskunnan 100-vuotisjuhlapäätöksellä...


"Rasitteeksi jäädäkseen" ei toki ole tullut jonkinmoiseksi nettituttavaksi myöskään tuo "kapi"; hänen kirjoituksilleen olen aina ollut valmis antamaan sanallisesta ilmaisusta eli tyylistä sangen korkeita arvosanoja, sisällöstä en useimmiten niinkään (paitsi silloin tällöin esim. köyhyys- tmv. eläkeläiskirjoitusten suhteen).

Myöskään en ole kyseiselle runsastuottoiselle skribentille voinut antaa kovinkaan korkeita pisteitä ns. tyylitajusta.

Runsaalla nimimerkkivalikoimalla juttujaan suoltavaa henkilöä en näet ole voinut mitenkään isommin arvostaa, en aiemmin sen enmpää kuin nykyäänkään.

Vai mitä pitäisi ajatella tuommoisestakin "rasitteesta" - ja tuommoisestakin tunnustuksellisesta tavasta (10.3.2004 !) ylivertaiseen itsetehostukseen: "- - Olen kolme-neljä kuukautta surffaillut täällä kepun saitilla ja hieman muuallakin alla mainituilla nimimerkeilläni. Minulla on ollut hyvin hauskaa kanssanne, te kepu-uskovaiset! Siitä kiitos! Varmaan Teitäkin nyt naurattaa?- -"

Jotta kaikkia muitakin mahdollisia "uskovaisia" naurattaisi, nauretaan sitten vielä kokonaisuudessaan "stadin kundi ym..." & "K.K.Korhonen" -muistojen tunnusuksellisissa merkeissä ...



**************************


..alla mainitut persoonani
Kirjoittanut: stadin kundi ym..., 10.3.2004 klo 10.14



...ilmoittavat täten juhlallisesti, että poistumme näiltä saiteilta!

Olen kolme-neljä kuukautta surffaillut täällä kepun saitilla ja hieman muuallakin alla mainituilla nimimerkeilläni. Minulla on ollut hyvin hauskaa kanssanne, te kepu-uskovaiset! Siitä kiitos! Varmaan Teitäkin nyt naurattaa?

En minä aivan kevyesti ole tätä valistajan ja tiedonvälittäjän rooliani ottanut. ”Asevelisosialisti” ja ”historian harrastaja” ovat pitäytyneet hyvinkin tiukkaan faktaan vakavalla tarkoituksella. Noissa nimimerkeissä on muutenkin eniten aitoa itseäni. ”Huomioitsija” on toiminut lähinnä vain mediatiedon kommentaattorina. Aito ”stadin kundi” olen myös, joskaan en ihan syntyperäinen. Tuo nimimerkkini on ollut hieman leikkimielisempi koettaen tuoda tälle tylsälle saitille henkevyyttä runouden avulla. ”Detonaattori” avasi muutaman pitkän ja kiivaan keskustelun. ”Antti-poika”, ”mooseksenuskoinen” ja jotkut muut satunnaiset nimimerkkini onnistuivat joskus ärsyttämään kepu-uskovaisia niin, että he repäisivät vaatteensa ja se, mitä alta paljastui, oli aika rujoa. Mutta enemmän sen näkeminen huvitti kuin kauhistutti!

Älkää nyt kovin surko lähtöäni, sillä eromme ei ehkä ole lopullinen. Giganttisesta tietovarastostani ja katkeamattomasta ajatusvirrastani kyllä riittäisi jaettavaa, mutta pitäisi olla myös jotakin vastaanotettavaa… Eikä tuo seuranne ole muutenkaan kovin imponoivaa. Ja melko pitkäksi aikaa minun on nyt aivan pakko jättää teidät.

Jo viikonvaihteessa matkustan pariksi viikoksi Suureen Länteen. Toivottavasti tapaan USA:n tulevan demaripresidentin John F Kerryn, jotta voisin jotenkin vaikuttaa häneen Suomen pääsemisestä edes Irakin jälleenrakennusvaiheessa siihen koalitioon, mihin Paavo Lipponen ei meitä halunnut viedä, kun tuo sikäläistä kepua edustava George Bush tyhmempi osoittautui hänen silmissään harhoja näkeväksi ja valheita laskettelevaksi vastapeluriksi – siis tyypilliseksi kepulaiseksi. No, kiittihän Paavo Bushia johtajuudesta, mutta onhan hän kiittänyt Matti Vanhastakin vastuulliseksi eurooppaosaajaksi. Hyvä kasvatus sekä pitkäaikainen poliittinen toiminta Suomessa ja maailmalla koulii ihmisen kohteliaaksi!

Minä kaikkine persoonineni siis poistun, mutta toivottavasti tänne jää muita soihdunkantajia, kuten ”Wiljami”, ”mielipidepankki” ja eräät muut. Ehkä minäkin vielä joskus palaan iloitsemaan ja suremaan kanssanne kepulikot… Paluuni ei tule olemaan kiinni ainakaan hyvistä nimimerkeistä, sillä niitä riittää…!

Ainakin vielä kerran ”stadin kundi” opettaa Teitä Omar Khaijamin viisaudella:

”Ne, jotka tällä aina yötä myöten kukkuvat
tai olemisen ongelmointiin aivan hukkuvat,
Totuuden opasnuoraa eivät löydä ne –
puhuvat puuta heinää, kunnes nukkuvat…

Vain Jumala voi määrän juoksullemme panna.
Siis älä mielessäs suur-unelmia kanna!
Vain minkä jaksat, ota taakakses,
kun kaiken loppuna on: mene, mennä anna…"

Kaikkea hyvää teille ihmisinä, Te kepu- uskovaiset, vaikka kannattamanne aate (onko se aate?) meneekin koko ajan alaspäin ja lopulta sille tietenkin käy kovin huonosti – mutta: sehän on Teidänkin onnenne, huomatkaa se!

”stadin kundi”, ”asevelisosialisti”, ”historian harrastaja”, ”huomioitsija”, ”detonaattori”, ”Demokritos”, ”tosidemari”, ”vanha tohtori”, ”juristi”, ”lautamies”, ”lehtori”, ”ex-virkamies”, ”Antti-poika”, ”Matti Virtanen”, ”mooseksen seuraaja”, ”mooseksenuskoinen”, ”aito liberaali”, ”kokdem”, ”sos.lib.rad.kons.” ja moni muu (en enää muista kaikkia nimimerkkejäni) sanovat nyt heipparallaa! Koettakaa kestää itseänne!
Vastaa
Kerro kaverille tästä viestistä Ilmoita asiattomasta viestistä



Keskustelun kulku:
...alla mainitut persoonani stadin kund... 10.03
Stdin kundille Räkätti 10.03
Ei internet kepua kaada Wiljami 10.03
Lohdullista Oskari 10.03
uskomme toipumiseesi! mentaalihyg... 10.03
Kiitos juhlallisesta ilmoitukses... Hurttiukko 10.03
... hyvästellee väijyilleen "ase... Timo Ristimäki 10.03
näkemiin, toivottavasti! ope 10.03
Harmi, umpikepu 10.03
jäähyväiset minultakin keskustalib... 10.03
Ei lopulliset hyvästelyt K-liberaali... 10.03
terveiseni Sinullekin keskustalib... 10.03
Hienoa Sakari Karp... 10.03
kiittää! asevelisosi... 11.03
Jaa, taisit ottaa 10.03
Bye bye baby Terttu 10.03
Tertulle stadin kundi 11.03
Tervetuloa taas... Vaatimattom... 11.03
Palannet, kunhan (tai josko) pa... Timo Ristimäki 11.03


Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002630250


*********************


YK:n rauhanturvaajan muistelmia
Kirjoittanut: K.K.Korhonen 29.7.2004 klo 20.00

   Olen esiintynyt näillä saiteilla yllä olevalla ja eräällä muullakin nimellä ja puhunut yhdestä ja toisesta asiasta, enimmäkseen kuitenkin historiasta ja myös päivänpolitiikasta. Politiikasta olen puhunut eniten Keskustan saitilla. En kuitenkaan ole Keskustan politiikan kannattaja, mikä varmaan on tullut selväksi jokaiselle juttujani lukeneelle. ”Päätyöni” täällä on on yksitoistaosainen ja käsikirjoituksena yhteensä yli 50-sivuinen ”Tutkielma Urho Kekkosesta”, josta sain hyvin paljon palautetta, muilta kuin keskustalaisilta voittopuolisesti kiittävää.

Viime syksynä kirjoittelin useaan kertaan myös Lähi-Idän tilanteesta esittäen siitä mielipiteitäni. Lainasin tuolloin myös joitakin pätkiä moniaita vuosia sitten Sinibaretti-lehdessä ilmestyneistä YK-muistelmistani. Silloin toivottiin minun kertovan noita muistelujani enemmänkin, mutta en siihen suostunut siksi, että arvioin niistä paljastuvan henkilöllisyyteni, jonka halusin pitää tällä areenalla salassa.

Kun myöhemmin olen erinäisistä syistä joutunut kertomaan melko paljon itsestäni, mikä varmaan on ollut virhe, niin ajattelen nyt, että ”kun yksi sormi on mennyt kakkaan, niin menköön koko käsi”. Eli liitän nuo aikanaan mainitussa lehdessä ilmestyneet YK-muistelmani tämän jatkoksi lähes sellaisenaan. Alkuperäisessä versiossa mainittuja eräiden ulkopuolisten henkilöiden nimiä olen nyt esittänyt vain heidän nimikirjaimillaan, ja oma nimeni ei jutusta käy ilmi, mutta sen selvittäminen on nyt hyvin helppoa sille, joka sen haluaa selville saada. Mutta ihmettelenpä, jos sillä jollekin on jotakin merkitystä!

Kun olen monta kertaa aikaisemmin maininnut jotakin sotilasurastani, ovat muutamat vetäneet siitä virheellisiä johtopäätöksiä olettaen minun nousseen urallani kovinkin korkealle. Olisi kyllä pitänyt tajuta, että niin ei ole voinut tapahtua, kun olin myös tuonut julki, että aloitin sotilasurani aliupseerina, kersanttina, ja päätin sen kuitenkin jo 45-vuotiaana, jolloin 25 vuoden palvelus silloisen eläkelain mukaan oikeutti sotilaseläkkeeseen. Kerroin jossakin jutussa käyneeni Reserviupseerikoulunkin vasta 28-vuotiaana ylikersanttina 1963-64 ja taisinpa mainita, että ensimmäisessä YK-palveluksessanikin olin vielä aliupseerin arvossa. No, nämä jutut luettuaan jokainen tietää enemmän vaatimattomasta sotilasurastani, josta toki suurimman osan palvelin tässä mainitsemattomissa joukoissa ja tehtävissä, yhteensä kuudessa joukko-osastossa, ja muutamia vuosia noiden 25 vuoden aikana meni myös oppilaana sotakouluissa. Mutta nämä asiat eivät kuulu tähän.

Nämä YK-muisteloni saivat kyllä aikanaan melkoista suosiota mainitun lehden rauhanturvaajaveteraaneista koostuvassa lukijakunnassa, mutta ei kai niillä ole muille samaa kiinnostavuutta. Mutta eipähän niitä ole pakko lukea kenenkään sellaisen, jota aihepiiri ei kiinnosta.

Kuten jo avauksessa sanon, käsittelen aihetta varsin kevyellä otteella, kertoen enemmän vapaa-ajan ”seikkailuista” kuin palvelustapahtumista. Tämä ratkaisu oli luonnollinen, kun niin monet minua korkeammilla paikoilla YK-joukoissa palvelleet ja siten laajemmalle ja syvemmälle nähneet ovat jo aikaisemmin kirjoittaneet kirjoja omista kokemuksistaan ja näkemyksistään. Hyllyssänikin on niitä monia, mainittavimpana Ensio Siilasvuon ”Rauhan asialla Lähi-idässä”. On kirjoitettu muutama romaanikin, ainakin Robert Alftanin ”Rauhan soturit” ja Heikki Luoman ”Palkkasoturi”, jotka myös ovat hyllyssäni.

Kun seuraavista esityksistä käy ilmi, että elin jokseenkin ”huikentelevaa” elämää noiden pitkien Siinain ja Golanin reissujeni aikana, niin lienee vielä tarpeen korostaa, että olin silloin poikamies. Vielä Kyproksen komennuksen aikana ja kauan sen jälkeenkin kestänyt ensimmäinen avioliittoni oli hajonnut vähän ennen Siinaille lähtöäni, ja nykyisen vaimoni, jonka kanssa olen elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli 20 vuotta, tapasin vasta Golanin reissuni jälkeen. Tämä vain kenties kevytmieliseksi ilmenevien tekojeni puolusteluna moralisteja varten!

Toivottavasti nämä muisteluni kiinnostavat edes joitakin ja tuottavat jollekin jopa lukuiloa! Niille, jotka odottavat näissä olevan politiikkaa, tuotan pettymyksen: siitä näissä ei ole vivahdettakaan!

Kun en keksi näille parempaakaan paikkaa täällä, laitan nämä tähän ”maailman menoa” osastoon ”historian” saitille.    

Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004124181






*******************



... ja jatketaan yhteistä naurua ja ilonpitoa "asevelisosialisti ym." -tunnelmissa, on sitten nimimerkki mikä tahansa.



Jotta en edes vahingossa väärin tulkitsisi nykyisin siis nikillä "JormaKKorhosen" kirjoittelevan tekstituotannon ydinsanomaa ja syvintä olemusta, tarjoilen ne sanasta sanaan
hänen aiemmin käyttämiensä nimimerkkien tuotoksina....



*****************************


..vielä kiittelee!
Kirjoittanut: asevelisosialisti ym.. 11.3.2004 klo 19.06

Laitan tämän vielä uutena avauksena, kun tuo avaamani jäähyväisketju on jäänyt melko kauas:

Kiitokset varsin asiallisesta ja hyvähenkisestä puheenvuorostasi, ”keskustaliberaali”! Yhdyn tuohon Sakari Karppisen näkemykseen, että jos kaltaisiasi olisi näillä saiteilla enemmän, nämä keskustelut saisivat aivan toisenlaisen luonteen, paljon miellyttävämmän, rakentavamman ja meille kaikille ajatuksia antavan.

Myönnän, että en ole minäkään läheskään aina ollut kovin rakentava enkä objektiivinen. Kehtaisinkohan puolustautua sillä, että ”seura tekee kaltaisekseen”? Ainakin jossain määrässä se on totta. Tulin nimittäin aluksi näihin keskusteluihin esitellen ihan todellisia, historiallisia faktoja tietyistä asioista, kuten mm. ns. asevelisosialistien työstä ja Urho Kekkosen käänteistä ja ”vallankaappauksesta” ensin maalaisliitossa ja sitten koko Suomessa. Mutta nuo tosiasiat eivät olleet kaikkien mieleen, ja saamissani vastineissa ei useinkaan ollut edes yritystä ryhtyä asialliseen keskusteluun tai väittelyyn asioista.

No, provosoiduinhan minä. Tuo ”Stadin kundi” tuli sitten rinnakkaisnimimerkikseni, ja sen edustamalla kevyemmällä asenteella helpotin oloani ja koetin tarjota opponenteillenikin mahdollisuutta samaan, mutta hehän sydämistyivät tyylistäni entistä enemmän, kokien kai huumorin politiikassa ja varsinkin kepua koskevana rienaavaksi pyhäin häväistykseksi. Mutta mitäpä tuosta. Nyt tuo on ohi, ainakin tällä erää, ja tuskinpa matkani jälkeen viitsin enää tänne palata, ellei tule erityistä aihetta siihen.

Ei minulla oikeasti mitään kepuvihaa ole, ei tietenkään. Minulla on niin paljon muuta elämässäni, että poliikka ei ole minulle oikeasti kovinkaan tärkeätä, se on silakoita monen muun asian rinnalla. Jo varsin pitkässä elämässäni olen kokenut yhtä ja toista vakavampaakin ja minua paljon syvemmältä koskettanutta. Olen elämäni aikana tuntenut myös monia keskustan kannattajiksi tietämiäni ihmisiä, eräitä jopa sukulaisissani ja perheystävissäni, enemmän työtovereinani, ja kaikkien kanssa olen ihan hyvin tullut toimeen. Ei noissa minun ympyröissäni kyllä politiikkaa ole juuri koskaan puhuttukaan.

Mutta siitä en pääse mihinkään, että näillä saiteilla esiintyvät kepulaiset ovat kyllä valtaosin kovin erikoista väkeä; oman ”aatteensa” sokaisemina täysin kritiikittömiä ja yhtä varmoina muut ajatussuunnat tuomitsevia, kauheita kiihkoilijoita, yksinkertaisilta vaikuttavia jankuttajia, tai törkeäkielisiä räkyttäjiä. Olet sen näköjään itsekin huomannut, ”keskustaliberaali”, kun vakuutat, että ei kepulaisten enemmistö ole sellaisia kuin täällä eniten äänessä olevat. Ei olekaan, sen tiedän, mutta näiden kanssahan tässä oli yritettävä pärjätä, ja eivät kai he olisi ymmärtäneet omasta kielestään kovin poikkeavaa, sitä olisi varmaan pidetty naurettavana pehmoiluna. ”Stadin kundin” runoudenharrastustakin pidettiin joskus sellaisena. Kiitos muuten myös tuosta mielipiteestäsi runoudenharrastajan ominaislaadusta. Omalla vastineellasi osoitat mielipiteesi oikeaksi. Kyllä minä muuten taisin käyttää tuon minulle osoittamasi säkeen – kiitos siitäkin – jossakin yhteydessä täällä, mutta on se niin hyvä, että kestää se useammankin käytön!

Sen voin luvata, että jos joskus tänne palaan, yritän taas aluksi esiintyä ihan maltillisesti ja tuoda esiin vain faktoja ja niiden pohjalta syntyviä rakentavia ajatuksia. Mutta olen aika tulisieluinen mies, vaikka olenkin jo ikämies; en tiedä, olisiko minulla mahdollisuutta onnistua sillä tavalla.

Onneksi tuolla valtakunnan politiikassa kepulaiset ja demarit taitavat tälläkin hetkellä tulla hieman paremmin toimeen keskenään. Ei tuo asetelma ole nyt kovin hyvä sielläkään. Pääministerinä on kovin kokematon ja epävarmaltakin vaikuttava mies, ja hallituksen voimahahmo näkyy olevan Tuomioja, joka on yksinäinen susi demareissa, eikä hänellä ole suurta kannatusta ja arvovaltaa takanaan. Jos Paavo Lipponen ei olisi ryhtynyt tukemaan Vanhasta, tälle hallitukselle alettaisiin veisata jo kuolinvirttä. Enkä vieläkään uskaltaisi tämän hallituksen pitkäikäisyyden puolesta vetoa lyödä, sillä vähitellen pitäisi alkaa tulla myös plus-merkkisiä tuloksia, tähänastisten tulosten edessä on vain miinus sen kaikilla toimialueilla.

Tuli taas sanotuksi mielipiteitä, mitkä eivät kaikkia kepulaisia miellytä, mutta totta ne ovat; ei sitä valheeksi tee se, että kepulaiset eivät halua sitä todeksi tunnustaa. ”En sano tätä hallitusta hyväksi vaikka banaanin antaisit” siteeratakseni Janne Ahosen eilen Puijon mäestä antamaa arviointia! Paljon vankemmalla pohjalla oli noiden puolueiden yhteistyö, kun sitä hoitivat Sorsa ja Virolainen puolueittensa voimahahmoina.

Mutta vieläkin yhteistyökykyisempi kepun edeltäjä Maalaisliitto oli aikanaan, ennen Kekkosen ”vallankaappausta”. Tuo Kalliokosken elämäkerta, jota olen jo aikaisemmin siteerannut, kertoo lähinnä OKO:n hallinnossa syntyneestä yhteistyöryhmästä, mikä vaikutti rakentavasti myös eduskuntapolitiikassa. Ryhmän johtajana toimi osuustoimintamme isäksikin sanottu Hannes Gebhard (kokoomus) ja ryhmään kuuluivat kokoomuksesta lisäksi Kyösti Haataja ja Ernst Nevanlinna, maalaisliitosta Viljami Kalliokoski, E.M.Tarkkanen ja Juhani Leppälä, sosialidemokraateista Väinö Wuolijoki, Väinö Voionmaa ja Julius Ailio. Kun Gebhard kuoli 1933, kävi ilmi, että hän oli etukäteen valinnut arkkunsa kantajat, joiden etumaisina olivat J.K.Paasikivi ja Risto Ryti ja seuraavana parina Viljami Kalliokoski ja Väinö Tanner.

Kaikkia noita edellä mainittuja miehiä yhdisti todellinen halu maan ja kansan parhaaseen ennen muuta sekä vankkumaton usko parlamentarismin ja laillisten menettelytapojen noudattamisen paremmuuteen ilman puoluepoliittisten etunäkökohtien tavoittelua niiden kustannuksella. Ja tulosta tuli, kuten tiedämme. Syksyllä 1939 maahamme hyökänneen vihollisen otti vastaan yksimielinen kansa. Nuo, jotka ovat tälläkin saitilla tuominneet Väinö Tannerin jos miksikin, eivät ymmärrä, millaisen työn hän oli tehnyt kääntäessään vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa kansalaissodassa hävinneen ja alistetuksi joutuneen kansanosan yhteen rintamaan voittajansa kanssa! Ja Kekkosta kritiikittömästi ylistävät eivät liioin tajua, miten suurta pahaa hän sai aikaan politiikassamme, mm. romuttamalla nuo Tanneri, Kallioksekn ja kumppaneiden perinteet omien tarkoitusperiensä vuoksi, usein piittaamatta parlamentarismista ja joskus laillisuudestakin. Sellainen vaikuttaa politiikan moraaliin kauan, kuten on vielä hiljattainkin saatu nähdä.

Kun olen ennen muuta "historian harrastaja", tuli taas pamfletti, vaikka tarkoitukseni oli vain kiittää Sinua, ”keskustaliberaali”, Sinua Sakari Karppinen ja muutkin minulle kiitokset ja hyvät toivotukset osoittaneet puheenvuorojen käyttäjät. Tertun olen kiitellyt ja hyvästellyt jo erikseen.

Kaikkea hyvää teille kaikille! En häiritse teitä enempää pitkään aikaan.

”asevelisosialisti”,"historian harrastaja", ”stadin kundi” ym…

Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002648559



*************************************




Mitähän noistakin histhorinoivista vuodatuksista on mahtanut jäädä elämään ns. pysyvämmin. Tuskin juuri muuta kuin nuo perinteisesti jatkuvat "pitkät jäähyväiset" - esimerkiksi 11.3.2004 tyyliin "Kaikkea hyvää teille kaikille! En häiritse teitä enempää pitkään aikaan."



Eipä "uhkaus" tai "lupaus" - ottakoon kukin miten on otttaakseen - tuolloinkaan eli alkuvuodesta 2004 kestänyt yhtään sen pitempään kuin näyttäisi kestävän kesällä 2006...




Joten kaikkea hyvää "JormaKKorhosen" kaapista ulostulon jälkeisen kauden kirjoittelulle; kyllä se mielestäni sangen hyvin kestää vertailun kaikenlaisten hymiö- jma. otsikkossa milloin mitäkin -hemmojen sekä tyylillisesti että älyllisesti kohtalaisen ala-arvoisten päästöjen kanssa. Ja myös sangen monien ns. kepu-uskovaisten - sanontahan on "stadin kundi ym." -nimimerkin ikiomaa tuotantoa (10.3.2004) - kummastuttavan tosikkomaisen intännän kanssa...

Mietin toki "lyhyttä vastausta, ihan omin sanoin, ilman linkkejä", mutta kun piti yrittämän vastata tuohon "kapi"-rasiteasiaankin, kohtuulliseksi katsoin, että siihen saa vastata asevelisosialistinimimerkkirypästelijä [- - "stadin kundi”, ”asevelisosialisti”, ”historian harrastaja”, ”huomioitsija”, ”detonaattori”, ”Demokritos”, ”tosidemari”, ”vanha tohtori”, ”juristi”, ”lautamies”, ”lehtori”, ”ex-virkamies”, ”Antti-poika”, ”Matti Virtanen”, ”mooseksen seuraaja”, ”mooseksenuskoinen”, ”aito liberaali”, ”kokdem”, ”sos.lib.rad.kons.” ja moni muu (en enää muista kaikkia nimimerkkejäni) - -] ihan itse ja omasta puolestaan.

Mikä minä olen tulkitsemaan kenenkään "kovaa kohtaloa"?

Kysymykseen "Saiko sinut lopullisesti sekaisin se sitaattikokoelmien tutkiminen ja sen tajuaminen, että niistä ei sittenkään oman järjen korvikkeeksi ole?", lienee pakko vastata, että kysymys analogisesti muistuttaa nyt nimimerkillä "Asia nimittäin kiinnostaa" -kirjoittajan isän vuosikausia illansuussa nimimerkille "Asia nimittäin kiinnostaa" tekemiä kysymyksiä "Joko sinä, lapsiparka, ymmärrät lopettaa tuon jatkuvan "itsetyytyväisyyden" siellä peiton alla"...

"Oman järjen korvikkeeksi" tuskin "sitaattikokoelmista" saati niiden tutkimisesta on kenelläkään. Sen paremmin kuin esim. Omar Khaijjamin kutakuinkin ehtymättömästä ja päättömästä siteeraamisesta näitten kapi(ai)sten kepu-saittien keskusteluissa.

Mutta sen seikan "tajuaminen", että sangen monet filosofiset ja historialliset (tosi)asiat on keksitty huomattavasti ennen niin nimimerkkiä "Asia nimittäin kiinnostaa" kuin myös "JormaKKorhosta" tai minua itseäni, ei luulisi nyt noin esim. nimimerkin "Asia nimittäin kiinnostaa" tunteita kuohuttavan!

Kysymys "Vai onko sinua kohdeltu puolueessasi niin kaltoin, että et pääse edes puoluekokousedustajaksi kukistamaan sattumakorpraali Vanhasta?" lähenee jo niin sanottua inside-huumoria!

Olen joissakin yhteyksisä saattanut kertoilla, että aktivoiduin ns. yhteiskunnalliseen toimintaan joskus alkuvuodesta 2002 Helsingissä Ostrobotnialla. Nykyinen - Suomelle ja sen rahvaalle vielä hyvinkin kalliiksi käyvä - EU:n laajuntumiskomissaari Olli Rehn (kesk.) oli avaamassa kampanjaansa tavoitteenaan Hämeenlinnassa kesäkuussa 2002 järjestettävässä kokouksessa tulla valituksi Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajaksi. Hänen messissään tuntui silloin Ostrobotnian juhlasalissa olevan miltei koko keskustan eduskuntaryhmä Tytti Iso-Hookana- Asunmaita ja Markku Laukkasia myöten.

Kuullostelin niin suu kuin silmät ymmyrkäisenä todella uusliberalistista ja uusoikeistolaista puhetta, jota kutakuinkin itsevarmana voitostaan Olli Rohn tuolloin päästeli.

Muistan käyttäneeni tuolloin puheenvuoron, jossa totesin, että miltei kaikki Esko Ahon presidentinvaalikampanjan aikaiset Aho-fanit (ns. vanha jengi, jos Iltalehden kolumnisti Tuomas Keskisen sanonta tässä yhteydessä sallitaan) näkyivät olevan nyt Rehnin tukijoina. Lausuin siitä julki ennusteeni, että Rehnin uusoikeistolaisella, "työreformistisella" ja "punaviiniliberaalilla" kampanjalla ei tulla keskustan puheenjohtajavaalissa Hämeenlinnassa kesäkuussa 2002 saavuttamaan yhtään parempaa sijoitusta kuin mihin ylsi aikoinaan Esko Aho presidentinvaalikampailussa silloin, kun Tarja Halonen (sd.) valittiin ensimmäiselle kaudelleen.

Parin päivän päästä jätin PRH:n yhdistysrekisteritoimistoon vissillä lailla - ainakin nimeltään - monimielisen "Stadin Keskustan Asukasaktiivit SKA" -nimisen yhdistyksen rekisteröintihakemuksen, joka ei tosin tullut sillä nimellä hyväksytyksi Suomen Keskusta rp:n Helsingin piirin jäseneksi. Mutta muutaman sähköpostiviestinvaihdon jälkeen yhdistys hyväksyttiin nimellä "Stadin Keskustalaiset Asukasaktiivit ry", ja sen perusyhdistyksen puitteissa annoin pienehkön osan ajastani sen asian eteenpäinviemiseksi, että Anneli Jäätteenmäestä tulisi Hämeenlinnassa kesäkuussa 2002 pidettävässä puoluekokouksessa keskutan puheenjohtaja.

Muistaakseni niin tapahtuikin. Jo ensimmäisellä äänestyskierroksella - monien, kuten varmaan esim. Olli Rehnin, Esko Ahon, Matti Vanhasen ja muidenkin "uusliberalistien" - yllätykseksi Anneli Jäätteenmäki keräsi yli puolet annetuista äänistä ja tuli siten valituksi keskustan puheenjohtajaksi.



[ Kaikille niin mielellään siitäkin asiasta histhorinoiville tahoille tarjoilen tässä linkin Turun Sanomiin, joka 16.6.2002 kirjoitti toisessa pääkirjoituksessaan mm. seuraavasti:

"- - Kun valinta sinetöityi Hämeenlinnan puoluekokouksessa ylivoimaisesti jo ensimmäisellä äänestykierroksella, se antoi Jäätteenmäen johtajuudelle vankan lähtöalustan. - - Jäätteenmäen johdolla keskustalla on hyvät edellytykset kamppailla jopa maan suurimman puolueen asemasta. -- Keskustan keskeinen päämäärä on tietenkin murtautua ulos oppositiosta ja päästä kahdeksan vuoden jälkeen takaisin hallitusvaltaan. -- Jäätteenmäki on tässä vaiheessa luonnollisesti valmis yhteistyöhön kaikkien puolueiden kanssa, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haikailee mieluiten punamullan, Sdp:n ja keskustan yhteistyön elvyttämistä.- -"

Lähdelinkki Turun Sanomiin:
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:1:2002-06-16;4:139:0:0:0;6:1:0:0:0;4:140:0:0:0,104:8:111045,1:0:0:0:0:0:

]

Valinnasta on annettava tunnustusta nimenomaan Korhoselle, joten siinäkin katsannossa kirjoitin taannoisen kirjoitukseni "Korhonen on joka suhteessa paras!" Nimimerkki "kepututkija" - toisin kuin eräät "Ihmettelenpä" -nimimerkit - näkyi tajunneenkin, että tajunnanvirtaisesti toki tarkoitin Jarmo "Kelmi" Korhosta, joka nyt näkyy saaneen ja saavan vastaansa keskustan puoluesihteerikamppailussa keskustan perinteisen "uusliberalistisen oikeiston", jonka Anneli Jäätteenmäki vuoden 2002 puoluekokouksen puheenjohtajavaalissa HÄmeenlinnassa vielä onnistui totaalisesti selättämään!

Kuten tunnettua, vaikka ei ehken kaikille histhorinoiville tahoille, keskustan uusoikeistolainen ja uusliberalistinen siipi - ikiaikaisen kepun oman ydinvoimalobbyn (Kalli - Laukkanen et al.) tukemana - ei kuunaan päivänä voinut hyväksyä tappiotaan puheenjohtajavaalissa. Seurauksena oli Anneli Jäätteenmäen johdolla käydyn voitokkaan eduskuntavaalikamppailun jälkeen erinäisiäkin kehityskulkuja, joiden julkitulo - muissakin julkisissa asiakirjoissa kuin vain Anneli Jäätteenmäen kannalta vaaputtavissa tuomiosstuinlauselmissa - saattaa nukututtaa edellä mainittua Tuomas Keskisen taannoin lanseeraamaa "vanhaa jengiä" hyvinkin huonosti...

Vanhan jengin jäsenistä huomattava osahan - kiitos Jäätteenmäen keskustalle tuoman eduskuntavaalivoiton ja pääministeripuolueeksi nousun johdosta - on jo turvallisesti "loppusijoitettu" ainakin taloudellisesti turvattuihin oloihin: Esko Aho Sitran yliasiamieheksi ("presidenttinähän" hän pääsee siinä organisaatiossa toteuttamaan oikeistoliberalistisia unelmiaan), Olli Rehn Euroopan Unionin komission jäseneksi, Olavi ala-Nissilä Eu-tilintarkastajaksi, Maria-Kaisa Aula lapsiasiamieheksi, vain muutamia mainitakseni.

Toki siinä Backmanin - Kallin -akselilla tapahtuneessa ruutupaperilappujen vaihdannassa demaritkin saivat oman osansa täytettävistä viroista, jopa ns. leijonanosan, eli Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasta ja Yleisradion toimitusjohtaja Mikael "Tölö Inga Socialister rf" Jungneria myöten, vähäisemmistä kansliapäällikkö- tai ylijohtajanimityksistä nyt puhumattakaan.

Ainoa loppusijoitusongelma, joka ei tunnu vielä onnistuvan edes antidopingin avituksella, lienee tuo Paavo Lipposen (sd.) kohtalo.

Hän joutui vuoden 2003 eduskuntavaalituloksen "murtamana" ns. sivuraiteelle. Siinä hän tosin on onnistunut kehittämään eduskunnan puhemiesinstituutiosta - kääntäen verrattuna sen todelliseen päätösvaltaan nähden tänä EU-aikakautena - todellisen vaikutusvallallisen voimakonstellaation keskittymän: ei juuri päivää ettei puhemies Lipponen olisi joko lausumassa - julkisesti tai sitten salamykäisesti lausumansa kieltäen - jos jostakin asiasta sanansa, vaikka Suomen perustuslaissa (ja valtiopäiväjärjestyksessä) puhemiehellä ei ole juuri muuta merkitystä ja tehtävää kuin johtaa puhetta eduskunnan täysistunnossa ja osallistua edustuksellisiin tehtäviin.

"Sain puolueelta miltei kaiken", väänsi pisar silmäkulmassa ja ääni murtuen Paavo Lipponen viime kesänä sdp:n Jyväskylän puoluekokouksessa lähtöloitsujaan, antaen ymmärtää, että tuo "miltei" jäi tarkoittamaan sitä, että mahtavasta kampanjoinnistaan huolimatta hänestä tuli vain "melkein" EU-komission puheenjohtaja ja vain "melkein" edes EU-komission jäsen.

[Todennäköisesti Lipposesta ei tule myöskään kuin vain "melkein" Euroopan Unionin presidentti tai "melkein" Euroopan Unionin ulkoministeri, vaikka hänen vimmaisa toimintansa Euroopan Unionin perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnin eteen ansaitsi ainakin hänen itsensä mielestä tulla enemmän kuin "melkein" palkituksi jollakin semmoisella tehtävällä, jossa hän voisi edelleen kasvattaa Suomen budjettitalouden menopuolta puhemieskautenaan omaksumaansa sangen perusteelliseen autoilu- & juhlahumuilumalliin...]


Joten - tuon pikkuisen ihan oikeaa politiikkaakin käsittelevän poikkeaman jälkeen - voin nimimerkille "Asia nimittäin kiinnostaa" todeta, että minua ei enää kovinkaan suuresti ole kiinnostanut osallistua Suomen Keskusta rp -nimisen organisaation toimintaan. Keskustan luisuminen pääministeri Matti "Jokainen-on-oman-onnensa-seppä" Vanhasen myötä peräti uusoikeistolaisille sisä- ja uuskolonialistisille ulko- ja turvallisuuspoliittislle linjoille sekä tyystin opportunistinen hortoilu "työväen presidentin" vaalikamppailun aisapoikana ovat vahvistaneet näkemystäni, ettei Ouluun asti kannata matkata sen vuoksi, että pääsisi käyttämään yhden tai pari joko minuutin tai ehkä jopa kolmen minuutin puheenvuoron asiassa, jolla ei itse asiassa ole kovinkaan suurta yhteiskunnallista merkitystä.

Jarmo "Kelmi" Korhosen toivon - ja uskonkin tulevan - toki tulevan valituksi keskustan puoluesihteeriksi, mutta eiköpähän tuo tapahdu ilman vähäisintäkään minun vaikutustani - puoleen tai toiseen.

Keskustan puoluekokouspäätökset esim. ohjelma- ja NATO-kysymyksissä taas tulevat olemaan - siitä saatan hyvinkin olla aika paljon nimimerkki "kepututkijan" kanssa yhtä mieltä - mitä melkoisinta stiiknafuuliaa, joten senkin vuoksi käytän oman aikani mieluummin "Mahdollisuuksien tori" - tyyppiseen kansalaistoimintaan huomattavasti Oulua eteläisemmän läänin pääkaupungissa.

Kun Oulussa ei voi kukaan muukaan faktisesti olla "kukistamassa sattumakorpraali Vanhasta", mitä siellä sitten olisin aikaani haaskaamassa...

Yhden ennusteen toki puoluekokoukseen liittyväksi ennusteeksi heitän, ja senkin "Korhoseen" liittyen: Jarmo Korhonen on luvannut keskustan kenttäväelle, että hän hankkii puolueelleen kutakuinkin yli 25 prosentin kannatuksen ja vaalivoiton ja suurimman puolueen aseman seuraavissa eduskuntavaaleissa.

sitä rohkenen epäillä. En niinkään sen vuoksi, etteikö Jarmo Korhonen olisi juuri oikea henkilö keskustan puoluesihteeriksi ja ainoa tarjolla olevista, joka sen - muissa olosuhteissa - pystyisi hankkimaan. Mutta kutakuinkin varma olen siitä, että Hämeenlinnan puoluekokouksessa kesällä 2002 Mauri Pekkarisen ja 119 muuta ääntä puheenjohtajavaalissa saaneen Matti Vanhasen puoluejohtajakaudella Suomen Keskusta rp. ei tule saavuttamaan ainuttakaan - puoluesihteeriehdokas Jarmo Korhosen kaavailemaa - vaalivoittoa.

Surullista, niin Korhosen ja Suomen Keskusta rp:n kuin myös ennen muuta Suomen rahvaan, se on talonpoikien ja työläisten, etenkin pätkätyöläisten, pientä eläkettä saavien kansaneläkeläisten ja muiden raskautettujen ja vähäväkisten kansanosien kannalta...


Siinä vastauksentynkää nimimerkille "Asia nimittäin kiinnostaa"!


Ja vastataanpa samalla nimimerkille "kepututkija" - jokusella sanalla:


Edellä tuli kaiketi käsitellyksi jo jonkin verran ainakin kahta "Korhosta". Luulisin, että jopa siihen asti, että ei tarvitse olla minkäänmoinen "kielinero", jotta ymmärtäisi arvioni kummankin "Korhosen" - sekä Jorman että Jarmon - niin menneen kuin tulevankin merkityksen Suomen yhteiskunnallisessa elämässä...

"Alkio-Opistossa" en muista käyneeni edes ns. Kotaladon aikoihin, saati sitten Keskisemmässä Suomessa Korpilahdella (?). Joten sen oppeja on vähän vaikea ruveta kertailemaan. Jos Alkio-Opisto noin kovasti kiinostaa, kannattaa varmaan kysellä sen opinahjon trjoamin valmiuksen suhteen vaikkapa vastikään 40 ikävuotta saavuttaneelta viialalaissyntyiseltä Arto Nybergiltä...


"- -Yksikään johtava poliitikko ei uskalla ottaa selkeää kyllä saati ei kantaa, mutta tekee kokoajan työtä Naton pääsemiseksi", kirjoittaa "kepututkija" eikä vallan väärin kirjoitakaan.

Ainakin siltä osin hän on oikeassa, että "kokoajan työtä Natoon pääsemiseksi" tehdään oikein urakalla, niin poliittisen kuin taloudellisen ja mediaeliitinkin ja elttiensä toimesta. "Selvää kyllä-kantaa ei vain - Martti Ahtisaaren, Max jakobssonin, Jukka Tarkan tai muutaman muun lisäksi - ei ole rohjennut lausua edes "työväen presidenttiehdokas" Sauli Niinistö (kok), kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tai Paavo Liponen (sd.) oululaisine etäispäätteineen eli Liisa Jaakonsaarineen (sd.) kanssa sikis, että Suomessa vielä jonkin verran kansalaiset voivat vaikuttaa vaaleissa noudatettavaan politiikkaan, ja selvällä "kyllä"-liputuksella ei ainutkaan puolue tule nousemaan tässä kapi(ai)sessa tasavallassa ainakaan vielä seuraavaan hallitukseen.


"Kansalla on huomattavasti selkeämmät kannat, kuten meidänkin sanailust ahuomaa", näkyy kirjoittaneen "kepututkija", kuten kyllä kirjoitin julki myös - ja jopa Maanpuolustuskurssilais-gallupia koskeneen SK-kirjoituksen sanoin - siinä edellisessä kirjoituksesani, joka ei, suomeksi kun oli kirjoitettu (?), sitten tuntunut aukenevan osmoaawiiomaista zurnalisminoppia täynnä olevalle "kielinerolle".


"Nato-journalismi leijuu omissa maailmoissaan. Kuten Ristimäkikin. Konkretiaa tosiaan tarvittaisiin, olen samaa mieltä. Ristimäen en usko sitä koskaan löytävän mutta journalismiin luotan", kirjoittaa "kepututkija" mahtipontisesti.

Konkretiaa NATO-keskusteluihin olen tarjoillut mm. Kansan Uutisten Viikkolehdessä julkaistujen Pekka Visurin ja Tuomas Forsbergin haastattelujen ja niitä seuranneiden kirjoitusten myötä toki itsekin, minkä "kepututkija" nyt syystä tai toisesta haluaa unohtaa.

Olen kirjoitellut asiasta hyvinkin konkreettisesti jo silloin, kun en muista edes huomanneeni jotakin kukaties "kepututkijan" varhempaa versiota näillä kapi(ai)silla saiteilla edes tuskannelleenkaan...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005514170

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005526300

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005315170

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005042985#22000000005042985

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005337483

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005402861#22000000005402861

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005433199#22000000005433199

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005413788

Tuohon edelle poimin linkin Mikael Jungnerinkin (sd.) nousuun mediavaltiaaksi, lähinnä siksi, että nimenomaan julkisen toiminnan palveluista mediakentässä vastaavassa Yleisradiossa näyttävät puhaltelevan todella normalisoivat eli "husakilaiset" tuulet...


"Surutta vedetään yhtäläisyysmerkit Naton ja USA:n välille?", kirjoittaa "kepututkija" - ja antaa kaiketi ymmärtää, ettei yhtäläisyysmerkkejä voisi siihen vetää.

Toisaalla keskusteluissa olen kyllä oman kantani julkituonut - hyvin konkreettisesti, ja tältä pohjalta: NATO = USA - ja pääasiassa juuri siksi, että ilman Yhdysvaltoja ei faktisesti NATO olisi sotilaallisesti juuri yhtään mitään ja toisaalta siis kääntäen, jos Yhdysvallat siis "pudottautuu" tai "pudotetaan" pois NATOsta, jäljelle ei jääne juuri kuin Euroopan Unionin "ulko- ja turvallisuuspoliittinen" ulottuvuus, ja sen sotilaallinen ns. kriisinhallinta ym. "nopean toiminnan taisteluosastoineen", jotka nekin siis toimivat NATO/NRF-yhteensopivassa yhteistyössä.

Joten stiiknafuulia nimeltä "eurrooppalaisempi NATO", jota Sauli Niinistö presidentinvaaliharhautuksissaan käytteli, tullee parhaimmillaan tai pahimmillaankin olemaan vain Euroopan Unionin perustuslakiin sisäänkirjoitettu EU:n militarisointi, joka - USA kun joko jätetään tai jättäytyy "uuden sotilaallisen yhteistyömuodon" ulkopuolelle ja suuntautuu enemmän Lähi- ja jopa Kauko-Itään - ei tarkoita muuta kuin juuri sitä "vaikenemisen valekaavussa" toteutettavaa läntistä liittoutumispolitiikkaa, jota yli 60 prosenttia maanpuolustuskurssin käyneistä kannattaa (heitä on toki vain runsaat seitsemän tuhatta eli 7000 henkilö) ja vastaavasti yli 60 prosenttia kansalaisista vastustaa (ääni-ikäisiäkin heistä lienee viidettä miljoonaa, joten sietääkin "kepututkijan" ja kaltaistaan polittista käännettä toivovien pitäää suunsa supussaan?!?


"enäjällä ei ole mitään tekemistä Suomen Natoon liittymisen kanssa. Suomettuneiden aikaa edelleen elävien tulisi myös ymmärtää asia", keuhkoaa "kepututkija" ja kenties tahtomattaan osoittaa todeksi sen, minkälaisen vastuuttoman seikkailupolitiikan tielle hän ja ahtisaarelaisensa ovat - revanssihengessään, idäninhossaan ja ties missä ? - Suomea hilaamassa.

"--Mitenkähän Venäjä liittyy asiaan, emme me ole Venäjän turvallisuusratkaisua tekemässä?", kyselee pikkunäppärästi kaiketi sitten Ameriikan-oppiensa läpitunkema "kepututkija", jolle pitänee valtiotieteen tohtori Pekka Visurin lisäksi muistuttaa historian ja geopolitiikan kertausopintojen merkityksestä aina Juho Kusti Paasikiveen asti!

Luulisi niinkin "kansainvälisissa tehtävissä myös amerikkalaistaustaisisa yrityksissä" toimineen henkilön kuin "kepututkijan", joka pystyy noin vain paiskomaan saitille osmoaawiio-agitaatiotakin ihan atlantin murteella, tajuavan semmoisiakin yhteyksiä, jotka liittyvät rajanaapuruuksiin ja niistä mahdollisesti aiheutuviin (turhien) jännitteiden nousuihin.

Paremmantasoiseen NATO-keskusteluun - viime ajoilta - päässee niin "kepututkija" kuin muutkin hallulliset sielut - esimerkiksi tuolta liki tuhat kävijää ja kolmisenkymmnetä kirjoitusta keränneestä keskustelunavauksesta:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016840626



Siellä muuten keräsin "keputukijan" edellisen tunnustuksen "omasanaisuudestani" - ja siinä ei muistaakseni ollut sitten "yhtään linkkiä":


***************************

"Politiikassa on kymmenen tapaa sanoa kyllä...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 1.6.2006 klo 13.44

...Niistä yhdeksän merkitsee ei", kirjoittaa kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen viimeisimmässä aforismikokoelmassaan "Mahdolliset maailmat".



Jos nimimerkki "kepututkija" ei ole päässyt kirjoituksistani käsitykseen siitä, että toisin kuin esim. juuri "kepututkija", minä (kuten Suomen kansasta ei myös moni muukaan)



1) en pidä puolustusliitto NATOa niinkään puolustuksellisena kuin pikemminkin sot(il)a(s)liitto NATOna,

2) en pidä ihan tästä maailmasta olevana NATOn vertaamista mihinkään "vartiointiliikkeeseen" kuten esim. Securitakseen (enkä kyllä ent. Securitateenkaan - enkä kyllä maamiesseuraankaan!).

3) en näe Suomen mahdollisella NATO-jäsenyydellä saatavaan Suomelle (sen enempää kuin Euroopalla ja maailmallekaan) minkäänmoista ns. turvallisuusetua, pikemminkin aivan päinvastoin,

4) en ole ollenkaan vakuuttunut siitäkään, tulisiko (edes) taloudellisesti NATO-jäsenyys Suomelle edulliseksi, kaikki laskelmathan, joita on tohdittu asian tiimoilta esittää, viittavat pikemminkin siihen suuntaan, että kaikilta uusilta NATOn jäsenmailta on edellytetty varustelutasoon hyvinkin merkittäviä lisäsatsauksia (sodat kaukomailla eivät ole mitenkään halpoja, senhän tietää Bushkin, joka todella on kaipaamassa laittomille atakeilleen lisää kustantajia!)...

5) en jaksa ymmärtää, mitä NATO-intoilijoiden väitteet tyyliin "NATO on muuttunut" ja/tai "Kylmän sodan aika on ohi" ja vastaavat voinevat tarkoittaa olsosuhteissa, joissa NATOn omnipotenttisuuden vankin tae eli Yhdysvallat ja sen presidentti kertovat maailmalle, että "kylmä sotaa" jatkuu niin Irakissa kuin "terrorisminvastaisen sodan" merkeissä kaikkialla - siihen Bushin toivomaan utopiaan eli "voittoon" saakka, (jota ei siis liene Bushin politiikalla koskaan oleva mahdollisuuksien rajoissa?)

6) en pidä alkuunkaan nykyistä tai edes näköpiirissä olevaa NATOa sellaisena "arvoyhteisönä", johon vimmaisan tranastalantismi-innon nimissä kaikkien muka läntisten - ja kaiketi kohta jo itäisempien Israelin, Afganistanin ja Irakin ja Iraninkin - valtioiden tulisi liittyä.

7) en pidä ollenkaan hyvänä sitä, että nykyinen NATO ja sille joko uskottu "rauhanturvaamistoiminta" tai sen itselleen omavaltaisesti tai viekkaudella ja vääryydellä ottama maailmanpoliisimainen "sotilaallinen kriisinhallinta" edistäisivät rauhan asiaa - ainakaan aina ja kaikkialla, (Darfureilla ja Ruandoilla ja vastaavilla on turha edes yrittää näissäkään yhteyksissä ratsastaa);

8) en jaksa ymmärtää sitäkään, millä vimmalla - ja sitähän on ihmetellyt myös esim. viime vuosina selkeästi ulko- ja turvallisuuspoliittista juoksuaan parantanut ex-presidentti Mauno Koivistokin - tämän päivän monet keskeiset ulkopoliittiset vaikuttajat - jokusista tutkijoista, kuten esim. juuri Tuomas Forsberg, Henrikki Heikka tai ex-nuorsuomalaiset Jukka Tarkka ja Risto E.J.ne Penntilä et al. - tahtovat olla tietoisesti heikentämässä YK:n asemaa näköpiirissäkin olevassa tulevaisuudessa itse asiassa ainoana legitiiminä ja uskottavana ja myös toivottavana "rauhanturvaajana" eri puolilla maailmaa, (ainakaan pienen suvereenin ja juuri suomen kaltaisen maan kannalta moinen YK:n heikentämispolitiikka on todella vastuutonta askartelua!);

9) en myöskään ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että NATO olisi ylipäänsä kehittymässä sellaiseen suuntaan, kuin mitä juuri "kepututkijan" kaltaiset muka "oman mielipiteensä" esittävät nimimerkkihemmot näillä kapi(ai)silla saiteilla yrittävät kolmessa vuorossa väijystään uskotella ja itselleen vakuuttaa, (on hyvinkin mahdollista, että USAkin suuntaa lopullisesti intohimonsa aivan muualle kuin transatlantisismiin?);


10) en toki ole kovin paljon ollut hurraamassa myöskään sille EU:n peräti suur-suomalaiselle - ja eritoten Kari "(M)ulko-Schengen" Rajamäen (sd.) erityisellä vimmalla hellimälle - "sosiaaliselle" ajattelulle, että Suomen turvallisuutta lähetetään porukkaa turvaamaan jonnekin 5000-6000 kilometrin päähän ja että juuri niin ollaan heittämässä loputkin heliät hiekat sen päälle, että enää kukaan jaksaisi uskoa, että Euroopan Unioni olisi enää juuri muuta kuin uusliberalistinen, uuskolonialistinen ja uusimperialistinen hanke, ei suinkaan mikään sosiaalinen eikä juuri lainkaan "rauhan" projekti, ainakaan kansojen eli ihmisten kannalta;


11) niinikään en ylensä enkä ylipäätään lähtisi mässäilemään sellaisilla uhkakuvilla, joita niin "kepututkija" kuin "mvv:kin" - viimeisimmän sodan aikaisiin taisteluhautoihin henkisesti jääneinä ja poteroituneina - optioiva(llis)ssa revanssihengessään jatkuvasti tarjoilevat; Suomella (ja maailmallakin) riittää uhkakuvia ilman, etteä niitä tarvitsee ruveta esim. asettautumalla tietoisesti NATOmaaksi Venäjän rajapintaa vasten.

Ja niin edelleen.

"Nälvimisestä" nyt en tiedä. Enkä "vääristä mielipiteistä". (Kukahan se taannoisissa kuntakeskustelullisissakin yhteyksissä yritti vängällä vääntää esim. yhdessäkin Harri Holkeri- ja Kruununhaan terveysasema -yhteydessä minuakin muka porvarien juoksupojaksi tai vastaavaksi. Pientä rajaa, hyvä "kepututkija".)

PS. "Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan, on yleinen ja yleisimmin epäonnistunut tapa taata rauha", totesi UKK - muistaakseni Messuhallin ns. nuorisotapahtumapuheessaan joskus 1967 joulukuussa.


Kaikkien jabojen, jormakkorhosten, mvvveitten ja kepututkijoitten intouttamiseksi entistäkin suurempiin "rauhantöihin" rohkenen kai todeta lopuksi - ja ilman ainuttakaan linkkiä - senkin, että olen edelleen samaa mieltä kuin UKK tuolloin...


Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016869459



PS. Tämänkertaisen otsikkoni sitaatti ei sitten ole muuten miltään keneltä tahansa zyklonbeeltä tai Groucho Marxilta. Se sinällään riittäisi vastaukseksi niin nimimerkille "Asia nimittäin kiinnostaa" kuin "kepututkijallekin".

Mutta ainahan on hyvä "lukea enemmän, luulla vähemmän"...

Korhonen on parsa keitettynä. Pää on pehmyt.

Entä ilahduitko myös kirjotuksen tekstistä, esimerkiksi tuolta osin. Eritoten näkemyksesi L.A. Puntilan "DDR-olemuksesta" eli siis muunakin kuin vain "hyvityssota" -käsittteen luojana:



"- - PS. "- -Olen sanaton. Olenko sittenkään ansainnut ihan näin suurta arvonantoa?

Vai olisikohan toinen näkökanta enemmän paikallaan? Pitäisikö minun pyytää anteeksi Kerikseltä, jonka olen tainnut joskus nimetä saitin suurimmaksi kahjoksi?", lopettaa yömyssttelevän avauksensa tavoilleen uskollisena "JormaKKorhonen".

Kiitos siitäkin arvonannosta. Vaan toki paljon otetumpi kuin titteleistä - ne lienevät militaarimman hengenelämän pakollisia jä(ä)miä vielä valioluokan siviilielämänkin tajunnassa - olisin siitä, että "JormaKKorhonen" jaksaisi antaa panoksensa ihan oikeissa asiapitoisissa yhteyksissä. Esimerkiksi NATO-keskusteluissa "JormaKKorhosen" sanottava on - ainakin tähän mennessä - jäänyt perusteluiltaan ja muultakin substanssiltaan peräti vähäiseksi.

Myöskään kunta- ja palvelurakennuudistuksen tiimoilta kirjoitukset ovat olleet enemmänkin agitatiivisia kuin asiasisältöisiä. Surullista sekin.

Puolutoverinsa Osku Pajamäen (sd.) "Ahne sukupolvi" -kirjanen kirvoitti toimiupseeri-kapteeni evp:n kiukkuisiin kirjoitelmiin eläkeläisten asemasta, valitettavasti vain siinäkin olisi kannattanut ensin tutustua Pajamäen kirjaan, ennen kuin syöksyy ampumaan kovilla ja kohti...

"Köyhyyden" ja tuloerojen kasvun olemuksestakaan "JormaKKorhosella" ei ole ollut juurikaan asiapitoista kirjoitettavaa.

Ymmärtääkseni asiapitoisen kirjoittamisen olemattomuus johtuu siitä, että ennen kuin voi tuottaa esim. yllä mainituista asioista jotakin muutakin kuin "keskusta on paha etc." -tyyppistä kirjoittelua, täytyisi kohtuullisessa määrin perehtyä käsiteltäviin asioihin.

"Monipuolisesti vilkkaan päivän" jos kohtalaisen säännöllisesti päättää "yömyssyttelyihin", aikaa ei taida jäädä taustatietojen selvittämiseen, joka on asiaproosan kirjoittamisen perusvaatimus.

Ei riitä, että on vino pino - lähinnä kekkoskaunaisia - kirjoja yöpöydällä. Niihin olisi hyvä myös ajatuksella paneutua.

Muistan, että joku - liekö ollut "JormaKKorhosen" nimimerkillen manselainen ystävä - suositteli taannoin vissiä L.A. Puntilan kirjaa - kaiketi uusien kekkosatakkien pontimeksi.

Ehkä kyseisen evästyksen tuotos on jo ilmestynyt jossakin, en tiedä.

Itsekin olen suositellut muutamia kirjoja tutkailtavaksi, sen lisäksi, että ihan ystävällisesti kuin myös omiinkin tarpeisiini olen linkitellyt silloin tällöin semmoisiin (esim. väöitös)kirjoihin, jotka ovat verkosta löydettävissä.



PS1. Varmaan "JormaKKorhonen" helluntaina heiluessaan ja/tai muuten (lippu)juhlinnan vilinässäkin pani merkille Ilta-Sanomien (3.6.2006, ss. 10-11) noteerauksen professori L.A. Puntilasta (sd.).

Ilta-Sanomien viikonvaihdenumeron juttuhan oli otsikoitu: "Saunailtoja ja ilmaismatkoja".

Kirjoituksen mukaan "etenkin sosialidemokraateilla oli oletettua tiiviimmät suhteet Itä-Saksaan", todetaan kirjoituksessa, jossa viitataan suurlähettiläs Alpo Rusin tekeillä olevaan kirjaan.

Jutussa kirjoitetaan myös:

"- - DDR kiinnostui Lipposesta

Yksi saunavieraista oli eduskunnan nykyinen puhemies Paavo Lipponen (sd.).

Edustuston (s.o. DDR:n Helsingin edustusto) muistiossa vuonna 1969 "kontaktityön pääkohteiksi" nimetään Lipponen, SDP:n silloinen kansainvälisten suhteiden sihteeri, SYL:n puheenjohtaja Ulf Sundqvist (sd.) ja professori L.A Puntila"- -.


Kaikkien muitten LA-lukemisten ohessa varmaan kannattaa kysellä lisää asiantilan perään vaikka prof. Seppo Hentilältä - tai mikä ettei suurlähettiläs Alpo rusilta itseltään, joka sattuneista syistä on hyvinkin kiinnostunut visseistä listoista ja niiden piilossa pitämisen taustoista...


PS2. Varmaan "kepututkijakin" yltyy kynälle, kun sdp:kään ei tuntuisi - ainakaan puolueena tai edes puolujohtajansa suulla - taipuvan aitolipposlaisiin sammutetuin lyhdyin ajeluihin NATO-keskustelun tiimoilla, siis ennen eduskutntavaaleja.

"Heinäluoma: Natoon vain, jos jäsenyydestä selvää etua

[Julkaistu: 5.6.2006 klo 20:42 Helsingin Sanomat]




Sdp:n puheenjohtajan, valtiovarainministeri Eero Heinäluoman mukaan Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä pitää perustella vain sillä, vahvistaako se Suomen turvallisuutta. Jos jäsenyydestä ei tulisi mitään uutta etua, on hänen mukaansa syytä jatkaa nykyisellä linjalla.


"Nato-jäsenyyttä tulee tarkastella ennen muuta Suomen turvallisuuden kannalta, ottaen huomioon turvallisuusympäristömme tila, Naton muutoksen suunta ja EU-yhteistyön kehittyminen", hän sanoi maanantaina Paasikivi-seurassa, missä oli puhujavieraana.

Jäsenyyttä ei Heinäluoman mukaan pitäisi perustella sillä, miten se vaikuttaa puolustusbudjettiin, sillä vaikutukset olisivat joka tapauksessa pienet. "Liittokunnan ulkopuolelle jäämistä ei edes voi perustella Venäjän reaktioilla, eikä jäsenyyttä voi perustella Venäjän uhalla", hän sanoi.


Nato-jäsenyyttä koskevat päätökset on Heinäluoman mukaan tehtävä joko avoimen eduskuntavaalikeskustelun tai kansanäänestyksen kautta.

Kansanäänestys tarvitaan, jos Nato-päätös tulee eteen kesken vaalikauden, eli jos vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa niin linjataan. Näin voi Heinäluoman mukaan käydä, jos turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuu muutoksia tai jos Naton luonne muuttuu.


Sdp ei torju Nato-jäsenyyttä yksiselitteisesti, eikä liioin aio hakea jäsenyyteen kansalta valtakirjaa seuraavissa vaaleissa.

Heinäluoman mukaan puolue nojaa nyt vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjaan. Sen mukaan Nato-jäsenyyden hakeminen on Suomen mahdollisuus myös tulevaisuudessa, ei muuta. "


Lähdelinkki:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016983866

Minusta et ole missään asiassa paras. Evp-sotilaanakin ihan pohjalla.

Toki olet vertaasi vailla yksinkertaisessa kieroudessasi, siis paras! HO HOO, HO HOO!

PornoALIUPSJombeJohto kirjoitti:

Toki olet vertaasi vailla yksinkertaisessa kieroudessasi, siis paras! HO HOO, HO HOO!

Ja paras alastonkuva täällä.

Olen omin silmin nähnyt jomben munakarvat lähietäisyydeltä ja harmaat ne on.

AitoArska kirjoitti:

Olen omin silmin nähnyt jomben munakarvat lähietäisyydeltä ja harmaat ne on.

Oletko ollut "yhteydessä"?

MaisPerärAUJompenJOHT kirjoitti:

Oletko ollut "yhteydessä"?

Olet vain sekopää palstahäirikkö.

MaisPerärAUJompenJOHT kirjoitti:

Olet vain sekopää palstahäirikkö.

Ai minäkö?

Mutta et kertonut vieläkään mihin pyrit munakarvakuvinesi?

Osmium2 kirjoitti:

Mutta et kertonut vieläkään mihin pyrit munakarvakuvinesi?

Miesten suosioonhan yritän kuvilla päästä.

Paras saitin paskojana. Ehdottomasti. Paras viestien poistajana. Ehdottomasti!