Miten teidän mielestä kuuluisi jakaa asumiskustannukset avoliitossa, kun asutaan miehen omistamassa asunnossa?
Taustatietoja; miehen tulot 3300/kk, naisen tulot 1907/kk.
Asunnon vastike 110 e ja lainanlyhennykset 600 e.
Tuleeko naisen maksaa puolet asumiskuluista vai vuokraa tulojensa mukaan miehelle vai mikä on teillä käytäntö?
Taustatietoja; miehen tulot 3300/kk, naisen tulot 1907/kk.
Asunnon vastike 110 e ja lainanlyhennykset 600 e.
Tuleeko naisen maksaa puolet asumiskuluista vai vuokraa tulojensa mukaan miehelle vai mikä on teillä käytäntö?
Vastaukset 54
Vanhimmat
Avomiehellä on toistaiseki vielä huomattavasti suuremmat tulot kuin minulle. Maksamme kuitenkin asumismenot tasan. Mutta mies hoitaa mm. kaikki autoon liittyvät kulut ja silloin tällöin tarjoaa drinkun tai illallisen ravintolassa jne.
juttu... Asunto on kokonaan miehesi? Itse olen sen verran skeptinen että suostuisin maksamaan puolet vastikkeesta, en todellakaan lainojen lyhennyksestä koska jos ero tulee olen maksanut hyvää hyvyyttäni hänen asuntoaan eikä minulla olisi asuntoon mitään osuutta... Meillä ei onneksi ole tuota ongelmaa kun asunto ja laina on 50-50 molempien nimissä.
Tää on kyllä hankala tilanne. Toisaalta se ei ole vain "hyvää hyvyyttä maksamista", koska siitä miehen asunnossa asumisesta hyötyy itsekin. Vuokra-asunnossa joutuisi maksamaan vuokraa jne.
Ainakin maksaisin puolet vastikkeesta ja osallistuisin jonkin verran remontteihin. Vaikea sanoa. Meilläkin asuto ja laina on 50/50. Mutta halusin kuitenkin kommentoida...
Samankaltainen tilanne oli meilläkin. Jako oli selkeä.
Juoksevat asumiskulut puoliksi: hoitovastike, sähkö, vesi, lankapuhelin (jos jollakulla sellainen on olemassa enää).
Omistaamiseen liittyvät menot yksin miehelle: lainanlyhennykset yhtiölainat korkoineen.
Siitä voi sitten käydä henkeviä keskusteluja että jos vain toinen omistaa ja maksaa asunnon niin jaetaanko kotityöt tasan 50/50 vai jotenkin muuten eli "vuokrasta" voisi puhua.
on miehesi... eihän sinun silloin tarvitse maksaa hänen velkojaan. Entä jos sinä maksaisit esim. vastikkeen ( eihän sekään ole reilua, että asuisit ilmaiseksi ).
Muut talousmenot on sitten neuvoteltava erikseen, Its maksamme kaiken puoliksi,vaikka miehelläni on myös suuremmat tulot. Jotain isompaa ( esim. kodinkone ) hän sitten ostaa koska tietää etten yksinkertaisesti voi ottaa osaa isompiin hankintoihin.
Näitä juttuja en ymmärrä. Jos olette panneet hynttyyt yhteen, niin eikö silloin elellä yhdessä. Minun avoliitoissani se on maksanut, jolla on ollut rahaa. Puolisoa on myös avustettu eron jälkeen, jos hänellä ei ole ollut rahaa. Joskus puolison tukeminen on maksanut minulle tuhansia ja taas tuhansia euroja, mutta toisaalta myös minun elämääni on maksettu, kun olen rahaa tarvinnut.
Täytyy ihan ihmetellä, että miten ihmiset nykyään ihmissuhteet näkevät. Niistäkin näyttää tulleen jonkinlaisia firmoja, joissa lasketaan kuluja. En ikinä suostuisi muuttamaan saman katon alle ihmisen kanssa, jolle raha on niin vimmatun tärkeää, että sitä pitää parisuhteessa laskea.
kuka jaksaa selvitellä osuuksia? Nehän ei koskaan voi mennä tasan! Entä jos on lapsia? Entä jos toinen hoitaa yhteisiä lapsia kotona? Kuka laskee ja punnitsee kaiken alkaen jokaisesta suupalasta, käytetystä vedestä ym. Siinähän on jollekin kokopäivätyö.
Kukin silti tavallaan. Itse en ryhtyisi kenenkään kanssa yhdessä asumaan, jos menot tarvitsisi jakaa "tasan". Meillä on ollut kaikki yhteistä jo seurusteluajoista lähtien ja sillä systeemillä on pärjätty jo 30 vuotta. Meillä on kaksi yhteistä tiliä. Molempien tulot ovat vaihdelleet monet kerrat matkan varrella, kumpikin on vuorollaan ansainnut enemmän. Toisinaan rahaa oli todella vähän, mutta ei siitä vielä ole saatu riitaa aikaiseksi.
En myöskään suostuisi hankkimaan lapsia ilman avioliittoa. Ihan jo juridisista ja taloudellisista syistä. Jos saisin lapsen ilman avioliittoa, en antaisi miehen ottaa häntä omalle nimelleen. Turha omia lasta, ellei suo tälle aviolapsen turvaa.
Tulihan vuodatusta! Olen turhan usein törmännyt avoliitossa oleviin, jotka eivät oikeasti tiedä, kuinka heikoilla ovat, jos esim. puoliso kuolee.
Meillä on välillä toisella isommat tulot ja välillä toisella. Tällä hetkellä olen opiskelija enkä töissä ollenkaan. On ollut välillä toisinpäinkin, mutta meillä on kaikki yhteistä, joten se jolla on, jakaa omastaan että molemmilla on hyvä olla.
En miäkään alkais tollasten materialistien kans, jotka vaa rahaa laskee, ettei vaa senttiäkään maksa enempää kuin toinen. Voi kauhea, millaista elämää.
sinun tapasi on paras. Ja yleensähän se meneekin niin että ruokakaupassa maksaa se jolla rahaa on mutta kun on asunnosta kyse. Asunto on kokonaan toisen nimissä, sinä maksat hyvää hyvyyttäsi puolet asumiskustannuksista (maksat toisen lainaa pois). Sitten tapahtuukin kuolemantapaus ja asunnon omistaja kuolee, testamenttia ei ole tehty ja elätte avossa, olet maksanut puolet asunnosta johon sinulla ei ole oikeutta, onko oikein!?!?!
Entäs sitten jos/kun tapahtuu riitaisa ero, aina voidaan yhdessä ollessa sopia että jos ero tulee niin kyllä osa asunnosta kuuluu sinulle, blaa blaa blaa. Tuskin se jonka nimi on paperissa on halukas myöntämään toisen maksaneen asunnon lainaa, eikä laki välitä vaikka se osaton olisi maksanut koko lainan, se ratkaisee kenen nimi on papereissa.
Nykyään parit eroavat yli 50% todennäköisyydellä, on tyhmää olla pitämättä omista oikeuksista huolta, hullu maksaa toisen asuntoa!
Näinhän se menee. Eli olisi oikein kiva, jos kaikki avoliitot päätyisivät aikanaan avioliitoiksi ja sitten joskus hamassa tulevaisuudessa siirtymiseen ajasta ikuisuuteen. Ei tulisi ongelmia riitaisten exien eikä pahansuopien sukulaisten kanssa.
Mutta jos tämä olisi totta, kuka siis työllistää tässäkin maassa avioerojuristien ammattikuntaa? Ja jos avioeroihin tarvitaan juristit, niin luulisi jokaisen avon osaavan pitää huolta itsestään sen verran, ettei antaudu "meillä on kaikki auvoista ja ihanaa ja ei-yhtään-materialistista ja meidän liitto kestää ikuisesti" -huuman valtaan. Ettei jäisi nuolemaan haavojaan. Erossa se joka omistaa, vie omistamansa mennessään ja perinnönjaossa jyräävät omaiset - avot ovat "lainsuojattomia".
Itse tunnustaudun kyllä niin "pahikseksi" materialistiksi, että heti löytyi aiemmista kirjoittajista pari, jotka eivät suuntaani edes vilkaisisi. Mutta niin kauan kuin elin avossa, olin sitä mieltä, että kun puoliso omistaa, hän myös maksaa - siis omistamisestaan. Minulla ei esim. ollut mitään syytä olettaa, että jos vaikka avoleskeksi jäisin, avo-appivanhempani mitenkään asemaani huomioisivat. No, nyt he ovat appivanhempiani ihan oikeasti ja asiat ovat muutenkin muuttuneet, mutta sinulle ihmettelvä alkuperäinen avo sanoisin, että elämässä on tapahtunut kummallisempiakin asioita kuin se, että avoliitto hajoaa. Jos avoliitto ei kestä pientä realismipläjäystä kustannusten oikean jakamisen muodossa, miten se kestäisi mahdollisen eron sattuessa kohtuullista suhtautumista siihen omistamattomaan puoliskoon?
ymmärtää niin, että jos toinen ostaa asunnon, avokki asuu siinä sitten lähes ilmaiseksi.
Ei vuokra-asunnossakaan ilmaiseksi asuta, silloin ilmeisesti kuitenkin vuokra jaetaan puoliksi.
Mielestäni kulut tulee jakaa, voihan vertailukohteeksi ottaa vuokra-asunnon hintatason, niin varmasti löytyy se kultainen keskitie, eikä tule ylihintaa asumiselle. Asumisestahan siinä kuitenkin maksetaan.
Meillä asunto on yhteinen ja molemmat osallistuu asunnon kuluihin. Mutta jos asunto olisi vain minun nimissä en edes kehtaisi pyytää maksamaan minun lainaa pois, yhtiövastikkeeseen saisi(=joutuisi) toinen osallistumaan mutta ei lainan lyhennykseen ennen kuin pappi on aamenensa sanonut.
Meillä miehellä on velkoja menneiltä vuosilta, minä en suostu niitä maksamaan enkä niiden takia kituuttamaan, hänen ne lainat on ei minun. Hän maksakoot puolet yhteisistä menoista ja lopuilla rahoilla makselkoon sitten nuoruuden tyhmyyksiä tai tehkööt mitä lystää mutta minulta ei avustusta tipu lainojen lyhennykseen. Voin vallan mainiosti viedä mieheni syömään ja tarjota (ei meillä tallaisista kirjaa pidetä), ostaa hänelle vaatteita ym. mutta rahaa en lainoihin anna!
Vuokra-asunto on aivan eri asia kuin oma asunto, erotessa vuokra-asunnossa eläessä korkeintaan tapellaan takuuvuokrasta mutta oma asunto on hieman vakavampi juttu... Ajattele oikeasti itse vaikka tällainen skenaario:
Asut miehesi kanssa hänen omistamassa asunnossa, jaatte asumiskulut ja kaiken puoliksi. Hän on ihana ja kaikki menee vallan mainiosti. Asunto alkaa olemaan viittä vajaa maksettu ja sitten jysähtääkin pommi, hän on pettänyt sinua ja haluaa nyt aloittaa uuden elämän tämän naikkosen kanssa. Hän toteaa sinulle että pakkaa kassisi sinulla on viikko aikaa lähteä täältä ennen uuden emännän muuttoa. Eikö tässä kohtaa ala ärsyttämään kun sinä olet maksanut puolet asunnosta mutta sinut voidaan heittää sieltä ulos (ja aivan ilman mitään "vuokralaisen" irtisanomisoikeutta koska tuskin olette allekirjoittaneet alivuokralaissopimusta) ilman säästöjä koska kaikki rahasi olet panostanut yhteiseen kotiinne... Pistäisikö ketuttamaan vai voisitko ihan hyvillä mielillä pakata kassisi etkä yhtään harmittelisi sitä että on tullut syydettyä rahaa hukkaan kun niillä rahoilla olisit voinut maksaa ihan omaakin asuntoa...
Ajattelen ihan samoin.
olisikin. 55e/kk, sillä rahalla ei saa kattoa päänsä päälle mistään....
sinun kanssasi!
Mun mielestä avoliitto on kuitenkin eri juttu kuin avioliitto. Kyllä avoliitossa saa olla tarkkana, että ei jää "luu käteen", kun esim. makselee kaikkea ja ei oo nimi missään. Toinen saa erotessaan autot, talon jne. Kun on hänen nimillään.
Ja sitä paitsi mikä sopii toiselle ei sovi toiselle, joten mitä niitä ihmettelemään. Kunhan molemmat on tyytyväisiä.
No jokatapauksessa mun mielestä ainakin sähkölaskut ym. yhteiset laskut puoliksi, jos ei toinen ole kovin pieni tuloinen. Toisen omistamassa asunnossa ainakin vastike puoliksi. Ja remppoihin vois osallistua, koska kuluttaa asuntoa sekä hyötyy myös rempoista.
Varsinaista vuokraa ei tarvitse maksaa, jos ette sitten tee vuokrasopimusta...
Enpä ainakaan lainaa lähtisi lyhentämään tai edes vastiketta, kun asunto on kerta vaan toisen nimissä niin hän sitä sitten maksakootkin. Eli jos alat osallistua lainakustannuksiin, niin sittenhän kämppä pitäisi pistää sinunkin nimiisi tms.
Jaa,ei meillä ole koskaan riidelty rahasta.Mies maksaa kämpän lainanlyhennykset ja mä maksan yhtiövastikkeet.Muut maksetaan yhdessä tai lähinnä se maksaa kummalla on rahaa.Hyvin on mennyt,eikä ikinä olla laskettu sen ihmeemmin mitään.On muutakin ajattelemista kun raha.
Näin meilläkin tehdään, mies jolla on isommat tulot maksaa lainat ja minä pienemmillä tuloilla pienemmät laskut& yhtiövastikkeen. Ruuat yms. ostaa se jolla on rahaa, yksinkertaista! Jos pitäisi joka ostos ja lasku laskea että kuka maksoi, ei muuta ehtisikään!
Meillä kumpikin maksaa omat menonsa avopuoliso ja minä...siis täysin. Esimerkiksi jos toinen ostaa kaljat toiselle, toinen maksaa kotona takaisin tai tarjoaa seuraavalla kerralla. Sitten kaupassa on sinun, minun ja yhteiset ostokset ja niitä aivan tosi veivataan jopa kolmella kortilla siinä kassalla. Mieheni saattaa jopa kaupan sisällä antaa mulle hyllyn välissä pari euroa, jos ostan jonkin tuotteen meille yhteiseksi. Lisäksi on tarkka kirjanpito kaikista menoista ja luettelo, kuka mitäkin omistaa. Tää on naurettavaa, mutta silti melko turvallista:)
tosiaan:) No, mikäpä siinä jos molemmat ovat yhtä tarkkoja rahoistaan. Kiinnostais kuulla vielä että tarjoatteko ikinä muille mitään, siis vaikka baarissa, vieraille (enkä nyt tarkoita "pakollista" pullakahvia) jne. tai anna rahaa hyväntekeväisyyteen yms.?
Ei tuo ole naurettavaa. Me teimme puolisoni kanssa samoin. Maksoimme kuukauden aikana kumpi mitkäkin laskut ja ostokset, ja kuun lopussa ynnäsimme kaikki ja jaoimme kulut nettotulojen suhteessa. Jos jompi kumpi oli sitten maksanut enemmän, toinen maksoi tasoitusta.
Omat menot olivat sitten omia menoja. Ja muistimme kyllä toisiamme usein maksamalla ravintolaillallisia ym. Suurimmaksi osaksi pidimme kuitenkin talouden tasavertaisesti kunnossa.
Eikä meidän KOSKAAN tarvinnut riidellä rahasta tai sen käytöstä!
Muut asiat vain johtivat parisuhteen päättymiseen...
jos suhteenne jatkuu, kannattaa sinun ostaa esim pieni sijoitusasunto-osake, johon otat vuokralaisen, tai sitten sinun kannattaa sijoittaa rahasi muulla tavoin tuottamaan. tämä siksi, että asut miehesi luona vain "vuokralla", eli jos eroatte tai mies kuolee ilman testamenttia, sinä et saa asunnosta mitään.
varmaan tämä olet tämän jo ymmärtänytkin, mutta kunhan muistutin vaan, että kannattaa pistää rahaa säästöön edes johonkin... :)
jos ruvetaan laskemaan puoliksi kaikki kulut ja niuhottamaan joka laskusta ym. on sama vaikka asua jonkun tuntemattoman kanssa kämppäkaverina. Jos parisuhteessa eletään yhdessä ja yhdessä panostetaan yhteiseen tulevaisuuteen on siinä aivan sama kuka maksaa ja mitä kunhan ne tulee maksetuksi. Itse asun avoliitossa mieheni kanssa jo 12vuotta ja miellä on 2 ihanaa lasta hänen kanssaan. Katson meidän asuneen avioliiton kaltaisessa parisuhteessa koko tämän ajan vaikka meitä ei ole vihitty. Yhteiset rahat, yhteiset menot. Yhteisen eteen tulee ne rahat molemmilta. Jos jommalla kummalla oli ylim. henk.koht. menoja asiasta keskustellaan yhdessä että sellainen ylimääräinen meno tiedossa, mutta sitä emme mieti kuka maksaa vaan sen että se tulee maksetuksi. Emme ole naimisissa ja jos jompikumpi kuolee, lapsemme ovat perillisiämme, heille menee kaikki.
ollessa ei tämän kaltaisia ongelmia olekaan mutta jos on nuoripari ja asutaan toisen asunnossa niin millä logiikalla on fiksua maksaa toisen lainaa pois? Erot ovat nykyään todella yleisiä joten olet äkisti taivasalla, rahattomana ja täysin varattomana kun olet maksanut toiselle kotia etkä itsellesi!
ei niitä lapsia ole koko ajan ollut.... alusta asti sama periaate. Yhdessä ollaan, yhdessä maksetaan... jos ollaan vain "kämppäkavereita" ja niuhotetaan joka asiasta ei mitään parisuhdetta edes ole. Kämppäkaveri vain jonka kanssa seksiä harrastetaan... siinä tapauksessa kannattaa vuokrasopimus tehdä ja hakea asumistukea.
" Katson meidän asuneen avioliiton kaltaisessa parisuhteessa koko tämän ajan"
Mutta kun yhteiskunta ei katso. Toisin sanoen puoliso ei kuolemantapauksessa peri yhtään mitään (lapset tietenkin perivät) ja avoerossa kumpikin ottaa omansa ja lähtee.
"Yhteiset rahat, yhteiset menot. "
Kun on yhteisesti asunto maksettu ja se on vain toisen nimissä niin hauskaahan se on eron sattuessa kun se asunto jää kokonaan sille toiselle.
Isoissa hankinnoissa on tehtävä pelisäännöt.
Kaveripariskunnalla on niin että kun mies omistaa kämnpän niin hän maksaa lainat, avovaimo hoitaa vastikkeen.
Vaikka miten suurennuslasilla lukisin, en löydä viesteistäsi, hyvä hmmmm, mainintaa, millainen on asumismuotonne ja jos on omistusasumista, kuka sen omistaa. Ja sitähän ap kyseli, eli kuinka kannattaa toimia avona, kun vain toinen omistaa. Oletko siis koko historianne ajan maksellut puolisosi yksin omistaman huushollin lainakulujakin?
Pikkuhuomautuksena sanoisin piikkiisi vuokrasopimuksesta ja asumistuesta, kämppäkaveruutta on yhteiskunnan silmissä vaikea todistaa ja usein sellaisetkin, jotka oikeasti ovat vain kämppiksiä, katsotaan parisuhteellisiksi. Eli se siitä asumistuestasi... ;-)
miehen omistama omakotitalo josta lainaa on. Alivuokralaisia on ollut kautta aikoijen ihmisillä.
yhteiskunta voi olla katsomatta että elämme avioliiton kaltaisessa parisuhteessa... me elämme kuitenkin ihan yhteiskuntaa ajattelematta avioliiton kaltaisessa parisuhteessa lapsinemme ja rahoinemme ja laskuinemme. Niin olemme eläneet jo ennen lasten syntymiä. Katsomme olevamme sitoutuneita toisiimme ilman vihkimistäkin. Laskut on maksettu katsomatta kenen pussista ne menee kunhan ne on maksettu, oli kyse lainasta tai ruuasta, se raha on jostain otettava. Jos minun rahojani menee lainaan en siitä numeroa nosta, jos asuisin vuokralla se raha menisi kuitenkin. Mutta me elämme yhdessä, asumme yhdessä, hankimme yhdessä, katsomatta kumpi maksaa mitäkin enemmän ja kumpi jotain toista enemmän. Niin on ollut alusta asti. Jos joka penniä ruvetaan laskemaan kaatuu suhde jo taskulaskimeen. Jos esim. tarvitsen vaatetta itselleni, puhun mieheni kanssa asiasta ja mietimme onko nyt vara vaatteisiin vai meneekö rahat muihin menoihin, katsomatta onko se raha minun vai mieheni. Jos mieheni tarvitsee vaatetta ja hänellä ei satu olemaan tilillä rahaa, minä maksan, en kysele ja laske kuinka paljon hän on nyt minulle velkaa, se raha kuitenkin menee, meni se kumman tililtä hyvänsä.
mut miks teillä on erilliset tilit??? Eiks olis helpompaa, kun olis yks tili minne kaikki tulot menee ja rinnakkaiskortit siihen?
"yhteiskunta voi olla katsomatta että elämme avioliiton kaltaisessa parisuhteessa me elämme kuitenkin ihan yhteiskuntaa ajattelematta avioliiton kaltaisessa parisuhteessa lapsinemme ja rahoinemme ja laskuinemme."
Ei sillä ole mitään merkitystä. Avioliitto on ainoastaan juridinen sopimus, ei se mitään muuta.
Itsekin elän avoliitossa ja jos menisimme naimisiin niin ei tässä mikään arkielämässä muuttuisi mutta juridinen puoli muuttuisi aika radikaalisti. Minä maksan kun tienaan paljon enemmän eikä tässä pennejä laskeskella.
MUTTA jos ostettaisiin asunto niin tilanne muuttuisi. Ei kukaan täysijärkinen laskeskele pennejä, mutta kun puhutaan jo vuosien ansiosta niin kannattaisi hetkeksi pysähtyä miettimään "mitä jos...". Tottakai kaikki saavat tehdä mitä haluavat, mutta saattaa se harmittaa jos on sponsoroinut pettävälle avopuoliskolle asunnon. Tällaistakin tapahtuu ja on aivan turha sanoa "ei meidän suhteessa". Semmoista suhdetta ei varmaan olekaan johon lähdetään sillä mielin että tästä erotaan.
Esimerkiksi enoni avovaimo ei perinyt mitään kun enoni kuoli. Elivät avoliitossa, ei yhteisiä lapsia.
tarkoitus on niin tehdäkin kun aloitetaan taloremontti kesälomalla. Pystyy molemmat pankkikortilla maksamaan hakiessaan tarvikkeita. Eikä katsota kumman rahoja menee remonttiin....
Muista se että jos puolisosi kuolee, lapset perivät hänet, et sinä. Näin ollen rahat menee pankkiin odottamaan, että lapset käyttää ne, tulee edunvalvoja joka katsoo, ettet sinä käytä niitä.
Avioliitossa taas on toiset sävelet, jos ei ole avioehtoa, eli perit puolisoa ja lapset perii myös. Avoliitossa et peri puolisoa.
Kannattaa olla varovainen. Pidät yhteisenä sellaista mikä lain edessä ei ole yhteistä. Jos puoliso kuolee avon aikana, niin et saa mitään, vaikka kuvittelet että ne on yhteisiä. Edunvalvoja pitää siitä huolen, että rahat, jotka lapset perii, ovat lasten rahoja, ei sinun.
silloin tili menee lukkoon, eikä elävä osapuoli voi sitä käyttää. Näin se menee. Siksi on turvallista ttä on useampia tileja.
Onpa onneton tilanne, itse en suostuisi tuollaiseen loukkuun.
Olen avioliitossa. Meillä on keskinäinen testamentti, jos toienn kuolee, toinen saa kaiken.
Lapset perii kumpi vanhempi tahansa kuolee. Lapsettomilla avopareilla on tietysti tilanne toinen, mutta meillä on tilanne tämä. Lainan yhteydessä mieheni otti vakuutuksen, mikäli hän kuolee maksautuu laina pois. Lapsille ei jää velkaa, vain perintövero. Minä ajattelen asioita niin että jos perintö jää lapsilleni eikä minulle mieheni kuollessa, se ei ole minulta pois koska lapset sen jonakin päivänä jokatapauksessa ovat saamassa. Yksi välikäsi vain jää pois. Yhdet perintöverot jää pois.
Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan (ilmoitus riittää siitä), silloin perintö menee seuraavalle, eli sun tapauksessa lapsille. Joten asiat voi hoitaa sen suhteen aika helposti, ilman et sen takia ei naimisiin menis.
Me maksetaan kaikki puoliksi ja ollaan oltu yhdessä 15 v, yhteinen lapsi ja hyvin menee meilläkin. Ei ole todellakaan sama kuin asuisin yhdessä tutemattoman kanssa kämppiksenä! Meille tämä ei tuota ongelmaa lainkaan, eikä rahasta tarvitse riidellä. Meillä ei yhteiset rahat toimi, kun toinen on tuhlari. Voisi käydä niin, että minä aina maksan ja sorry vaan mulle ei ole sama, että kuka maksaa kunhan tulee maksetuksi, jos se maksaja olen aina minä. Nyt saa tuhlata omat rahansa mihkä tykkää, kunhan maksaa yhteisistä menoista puolet.
Jos olen jonkun mielestä pihi, aivan sama. En miäkään arvostele muiden tapaa elää. Tyytyväisiä ollaan näin ja onnellisia eikä riitoja rahasta ole juuri koskaan.
Mies maksaa kaiken. Miehen kuukausipalkka 3000 euroa muut edut, minulla tulot 0 euroa ilkeitä kirjeitä Kelalta =)
Hyvähän minun on tässä tilanteessa sanoa, että "meidän rahat". Mutta sellaisen mallin olen kotona oppinut, samoin avomieheni, ja sellaista tässä toteutetaan. Tullaan toteuttamaan sittenkin, kun pääsen töihin. Ei meillä lasketa.
Olisiko miehellä tuo asunto, vaikka hän asuisi yksin? Oliko se hänellä, ennen kuin sinä tulit kuvioihin? Se on hänen, hän maksaa. Tietysti vastikkeeseen voit osallistua, mutta eihän nyt herranjestas mitään vuokraa sentään! Tuskin mies otti sinua asumaan alivuokralaiseksi, tienatakseen rahaa?
Naisen ei kuuluisi maksaa kuin puolet yhtiövastikkeesta jos ihan oikein ajatellaan, koska eihän nainen ole osallisena asuntolainaan. Se on sitten eri asia mitä mies haluaa, jos haluaa vuokraa ottaa senkus ottaa.
Meilla tilanne on se, että omat tuloni n 3000e/kk, avovaimon n 1400e/kk. Minun kämppä, maksan omat lyhennykset korot auton maksut, avokki ei maksa mitään muuta kun omat vaatteensa yms, kavereidensa mielestä olen vieläpä ns pihi kun en ostele hänelle vaatteita, lomamatkoja yms...ihan kiva
kivan siipeilijän olet löytänyt. Näinhän se on, kaikki pitäisi akoille jakaa.
Mielestäni sinun tulisi maksaa puolet siitä vastikkeesta..
Itse olen ajatellut, että kun aikani koittaa muuttaa miesystäväni taloon, maksaisin puolet menoista. (sähkö-, vesi-, roska- ym.. maksuista) Voipi olla että mies ei suostu, että maksaisin näistä kaikista puolet.
En kyllä taida edes tietää mitä kaikkia laskuja omakotitaloon tippuu..
Älä ainakaan ala maksaa lainan lyhennyksiä, koska jos ero tulee, kaikki menee miehen omaisuudeksi.
Muutenhan menot on helppo jakaa puoliksi. Tai avatkaa yhteinen tili, jonne molemmat laittaa saman summan ja siitä maksetaan ruuat, TV-lupa, hesari jne., eli yhteiset menot.
Olen pahoillani, mutta kyllä se vaan on todettava, että Suomi on täynnä täydellisen laskutaidottomia idiootteja. Tämä palsta ei ole poikkeus. Kukaan ei ole onnistunut muotoilemaan vähimmässäkään määrin järjellistä vastausta aloittajan kysymykseen.
Keskeiset tekijät omistusasumisen hinnassa ovat
a) asunnon hinnan vaihtelu (erityisesti suhteessa muuhun asuntokantaan (tämä ei ole täydellinen menetelmä, mutta helpoista keinoista paras mahdollinen approksimaatio))
b) pääomakustannukset (asuntoon sidotulla pääomalla on hinta)
c) lainan korkokustannukset
d) remonttikustannukset (diskontataan jatkuvasti (maksetaan omistussuhteen mukaan))
e) asuntolainan koron aiheuttama vähennys verotukseen
f) vastike
g) vesimaksut ja muut taloyhtiön palvelut
h) sähköt ja vakuutukset
Näistä a ja b ovat merkittävimmät syyt, miksi olisi ihanteellista, että pariskunta omistaisi asunnon 50-50 -jaolla. Tekijät ovat vaikeita
määrittää eksaktisti, joten on tasa-arvoista, että ne jakaantuvat puoliksi. Tässä voidaan pitää poikkeuksena sitä, että mikäli tuloerot ovat
äärimmäisen huomattavat ja mahdollistavat täysin toisenlaiset elämäntavat, ei välttämättä ole mielekästä, että pariskunta toimii vähemmän tienaavan ehdoilla. Ei toisella ole mitään automaattista oikeutta paremmin tienaavan rahoihin, tämä on aivan selvä.
Tekijä b on osoittautunut monille ihmisille vaikeaksi ymmärrettäväksi. Ajattele tilannetta, että tekisit 15 vuotta duunia ja säästäisit kaiken
aikaa aggressiivisesti asuntoon. Saisit asunnon ostettua taloyhtiöstä, jossa ei ole yhtiövastiketta, eikä vesimaksuja. Asuminen olisi siis näennäisesti ilmaista. Kuvitellaan edelleen, että asuntoosi muuttaisi elämänkumppanisi. Olisiko mielestäsi tasa-arvoista, että hän asuisi siinä
ilmaiseksi. Mielestäni ei ole, koska hän pääsisi täysimääräisesti hyötymään siitä 15 vuoden raadannasta, jonka olisit tehnyt, mutta saisi
vastaavasti pistää sen 15 vuoden oman raadantansa omaan taskuunsa täysimääräisesti. Tämä käsittely selventää pääomakustannuksia. Pääomalla
on aina hinta.
Toinen tapa selvittää tekijän b vaikutusta on, että omistusasumisen sijaan asuttaisiinkin vuokralla. Silloin tuon asuntoon sijoitetun summan voisi sijoittaa pörssiin ja tienata siitä rahaa. Tätä kutsutaan taloustieteessä
vaihtoehtoiskustannukseksi.
Tekijässä d käytin tuota sanaa diskontata, joka tarkoittaa nykyarvon laskemista. Käytännössä tarkoitan remonttikulujen ennakointia etukäteen ja
sen huomioimista joka kuukausi, vaikka joka kuukausi ei remontoidakaan. Tämä tietysti on jollain tasolla mahdollisesti siirrettävissä asunnon hintaan ja ylipäätään remonttikustannuksien maksaminen jakaantuu
omistussuhteessa tasa-arvoisessa tilanteessa. Myös tämä tekijä puoltaa 50-50 -omistussuhdetta. Jos remonttikustannukset jakaantuisivat toisin
kuin omistussuhde, pitäisi omistussuhteen tämän vuoksi muuttua. Siksi selkein tilanne on puoliksi omistaminen ja remonttien maksaminen puoliksi.
Voin selventää asiaa lisää, jos se teille älypäille on vielä liian monimutkainen.
Menetelmä voidaan ilmaista yksinkertaistettuna approksimaationa seuraavasti:
1) Arvioidaan, paljonko kyseisestä asunnosta pitäisi maksaa vuokraa.
2) Vähennetään saadusta summasta miehen saama veroetu.
3) Jaetaan lopputulos puoliksi.
Mahdolliset lapset mutkistavat kuviota huomattavasti.
Tilanteeseen on monia vaihtoehtoja. Olemme nelikymppisiä ja molemmilla on muutama suhde takana. Asumme minun omistamassani kolmiossa, en suostu enää hankkimaan kenenkään kanssa yhteisesti a)yhtään b)mitään. Mies maksaa minulle kohtuullista vuokraa 400€ kuukaudessa, normaalivuokra olisi noin 1000€ koko asunnosta, lisäksi sähkö, netti, korjauskulut. Mikäli mies haluaisi hankkia esimerkiksi isomman asunnon, laittaisin oman asunnon vuokralle ja vastaavasti maksaisin miehelle sopivaa vuokraa asumisestani.
Älkää hyvät ihmiset olko noin sinisilmäisiä!
Omaisuus on omaisuutta ja realismia, vaikka parisuhde olisi taivaassa kuulutettu. Jos kaikki menee hyvin ja elätte molemmat ikuisesti tai kuolette yhtäaikaisesti, on aivan sama miten menonne/tulonne/omaisuutenne jaatte. Mutta jos olette tavallisia kuolevaisia, jotka saattavat jäädä suojatiellä auton alle tai menettää rakkaanne viheliäisen kauniille nuorelle vampille, varmistakaa ihmeessä, että OIKEUDENMUKAISUUS toteutuu myös silloin.
Avopuolisoiden pitäisi aina huolehtia siitä että omaisuuden omistaminen ja jakaminen em. mainituissa tilanteissa on jo etukäteen määritelty . Jokaisen oma asia on sitten halutaanko että talo/auto/kesäasunto on vain toisen omaisuutta vai yhteistä. Tärkeintä on että asiasta on puhuttu ja sovittu lain mukaan pätevästi. Käyttäkää juristia apuna, on typerää tuudittautua siihen uskoon että eron tai kuolemantapauksen jälkeen jotkut tiliotteet riittävät sukulaisten/virkakoneiston edessä todistamaan jotakin.
Jos sovitte että omaisuus on vain toisen, sehän on ok, mutta älä "sijoita" silloin rahojasi omaisuuden maksamiseen. Lyhennyksethän ovat omaisuuden haltijan sijoituksia omaan omaisuuteen, mikset itsekin sijoittaisi esim osakehuoneistoon? Se ei ole itsekästä, sijoittaahan puolisokin rahaa itsensä hyväksi joka kuukausi!
Kulujen jakaminen on jokaisen itse mietittävä, itse olen sitä mieltä että omat kulut ovat omia ja yhteiset yhteisiä. Liiallisuuksiin näissä ei kannata mennä, olisi melko rasittavaa alkaa laskea suupaloja tai nettiminuutteja.. Tärkeintä on se että menoja jollakin asteella suunnitellaan, jotta molemmilla on myös mahdollisuus omiin hankintoihin.
Jos avoparilla on lapsia edellisistä liitoista, ollaan sellaisella alueella, että suosittelen asianajajalla käyntiä. Jos esim. asutte talossa joka on puolisosi nimissä, mutta jota molemmat ovat yhteisesti maksaneet/remontoineet ja puoliso sattuu kuolemaan niin huomaat pian että talo siirtyykin ex-puolison hallintaan, koska ala-ikäiset lapset ovat perineet sen. Aika ikävää varsinkin jos olet syytänyt tuhansia/kymmeniä tuhansia asuntoon. Tai jos molemmat menehtyvät onnettomuudessa ja molemmilla on omia lapsia, niin toisen lapset jäävät puille paljaille.
Siis ottakaapa avopuolisot nämä asiat ajoissa puheeksi niin säästytään monilta ikäviltä riitatapauksilta!!
Ihme hommaa, että avopuolison pitäisi antaa melkein ilmaiseksi asua toisen omistamassa asunnossa, josta maksaa vielä lainaa. Henkilö, joka muuttaa toisen luo, niin sanotaan vaikka, että ennen muuttoa asuu vuokralla ja maksaa vuokraa 500€/kk. Kun tämä henkilö muuttaa toisen luo niin jos tämä maksaa vaikka vain puolet vastikkeesta 55€/kk. Niin tällä jäis 450€/kk "voittoa" edelliseen asumiseensa verrattuna. Tuossahan ei ole mitään järkeä antaa ilmaiseksi asua.
Tämä joka muuttaa maksaa vastikkeen ja vähän yli, sanotaan vaikka 250€/kk. Siltikin tämä muuttaja jää edelliseen asumistilanteeseensä verrattuna "voitolle" 250€/kk. Ja tämän 250€ voiton voi vaikka sijoittaa johonkin,rahastot,osakkeet tai jotain, jos alkaa ahistaan että tämä asunnon omistaja jäisi jotenkin enemmän voitolle tilanteessa.
Molemmat tässä tilanteessa voittavat kun järki pidetään päässä. Peelot.
Miehen omistama asunto? hänen laina? no hän maksaa tietty suurimman osan, se on hänen lainansa ei sinun, sano että maksat puolet vastikkeesta :D tai kokonaan.. turhaan sinä toisen lainaa ainakaan maksat! jos olisitte aviossa ja asunto kummankin ei olisi epäselvyyttä (kumpikin maksaa puolet ja puolet; toinen jolla rahaa ostaa sit enemmän esim ruokaa jne jne..)
En tajua miten tuo voi olla vaikeaa ...
Onhan näitä jotka maksaa toisen asuntolainaa, autolainaa jne. ja sitten tulee ero ja itketään, kun ei ole saanut kerrytettyä yhtään omaisuutta ja kaikki on toisen. Tai on tehty niin, että on sovittu, että menot maksetaan puoliks, toinen maksaa ruuat yms. ja toinen asuntoa. Milläs sitten todistat myöhemmin, että olet ruuat maksanut? Jaa niin, mutta eihän sen väliä, jos ei ole niin tarkka rahoistaan. Eikä haittaa vaikka toinen kerryttää omaisuutta ja itse ei...
Itse olen pienempituloinen kuin mies ja silti minusta on hyvä tapa maksaa menot puoliksi. Ja en tarkoita nyt, että lasketaan tarkkaan sentilleen ja kuinka paljon kumpikin syö jne. Ei ole olemassa vaan kahta vaihtoehtoa, että ei lasketa mitään, kaikki on yhteistä ja lasketaan kaikki prikulleen tarkasti!
Jotenkin tuntuu, että useimmiten ne jotka pitää todella hyvänä täysin yhteisiä rahoja ovat niitä joilla on paljon pienemmät tulot kuin puolisolla. Joskus kyllä isompituloinenkin voi ajatella näin. Ja kyllä itse olen kuullut joidenkin miesten ruikuttavan, kun pitää maksella vaimon muotikuteita, kampaajakäyntejä, etelänreissuja, auto... vaimon hehkuttaessa, että kyllä rahojen pitää olla yhteisiä. Ja pitää naurettavana pihisteleviä puolisoja. Eräskin tuttu yksinhuoltaja nainen hakee aina vaan varakkaita miehiä. Mitä kukin pitää naurettavana!
Meillä toimii hyvin tapa, että molemmilla on sekä omat tilit, että yhteinen tili jolle molemmat laittaa tietyn summan rahaa. Sieltä maksetaan yhteiset laskut. Emme puolita joka ruokalaskua vaan siinä menemme mututuntumalla, että suurinpiirtein menis tasan. Ja avitetaan kyllä toinen toisiamme, jos toinen saa vaikak veromätkyjä tms.
Ja mitä hyväntekeväisyydellä on tämän asian kanssa tekemistä? Kun joku kyseli, että laitatteko rahaa koskaan hyväntekeväisyyteen? Hyväntekeväisyyttäkö se parisuhteessako siis onkin? Eli toinen vain antaa ja toinen ottaa?
Jatkaen vielä, että mun äiti piti isän rahoja yhteisinä ja omia rahojaan ominaan. Äiti osallistui minimaalisesti yhteisiin menoihin, TV-luvan taisi säännöllisesti maksaa ja saisikin sitten päättää mitä kanavaa katsotaan ("mä sen tv-luvankin olen maksanut!"). Ruokarahaa joskus antoi kun isä tarpeeksi ruinas. Jos joku kodinkone meni rikki, talo vaati remonttia, isä maksoi. Isä osteli äidille lahjoja, äitikin joskus pitkin hampain. Kun asiasta hänelle ensiksi lapset huomautettivat.
Talokin muuten oli äidin nimillä ja isä maksoi lainaa ja tosiaan niitä remontteja.
Kyllä kai sitä alkuun voisi toisen kämpässä asustaa, mutta en mä ainakaan ikuisuuksia asuis. Koska en halua koko ikääni asua vuokrallakaan vaan haluan oman omistusasunnon. Sitä vois ostaa puolisolta hänen asunnostaan puolikkaan tai pistetään toisen asunto myyntiin ja ostetaan uusi yhteinen. Ehkä tietysti jos just vasta ollaan pistetty hynttyyt yhteen niin ei vielä ostella yhteisiä asuntoja.
Olen opiskelija ja muutin 4 kk sitten avomieheni omistamaan asuntoon. Mieheni maksaa kaikki asumismenot tällä hetkellä. Eli omat lainat, yhtiövastikkeet, veden ja sähkön. Myös ruoat hän maksaa suurimmaksi osaksi, sekä auton bensat ja kaikki vakuutukset, internetin ja tv-palvelut. Minä maksan oman puhelinlaskuni ja muut laskuni kuten omat lainan lyhennykseni, luotot yms. Saan kuukaudessa rahaa 260euroa. Sillä summalla ei paljon mitään saa. Kuukaudessa minulle jää käytettävää n.80e-100e. Sillä maksan, jos käymme baareissa, niin omat juomani, tupakkani. Ostan myös ruokaa yleensä alkukuussa. Loppukuun elelen mieheni rahoilla. En käy töissä, koska olen opintojen loppusuoralla ja haluan vain pian valmistua, jotta pääsen opiskelemani ammatin työmarkkinoille.
Olemme sopineet, että kun minulla on enemmän rahaa, niin silloin alan maksamaan ruoat ja muita asumiskuluja enemmän. Tällä hetkellä keskitymme kuitenkin siihen, että valmistuisin. Huomaan kyllä, että miestäni joskus ärsyttää antaa minulle rahaa, esim. että menen kauppaan. On se inhottava tunne itselläkin, kun on tunne, että elää toisen siivellä. Mutta sitä se avoliitto ja avioliittokin mielestäni on, kaikkien asioiden jakamista ja toisen parhaan ajattelemista. Yhteisen hyvän tavoittelua.