..hypin hänen pillin mukaan.
Muutin muutamia vuosia sitten uudelle paikkakunnalle opiskelemaan enkä tuntenut ketään. Koulussa tutustuin yhteen tyttöön (olkoon nimi vaikka Sirpa). Pyörin todella paljon Sirpan kanssa, teimme keikki yhteiseprojektit yhdessä ja olimme muutenkin paljon vapaa-ajalla yhdessä. Sirpa löysi miehen ja muutti heti suoraa miehen luokse koirinensa. Minua hän pompotti haluamansa mukaan, en uskaltanut sanoa mitään koska hän oli ainoa ystäväni uudella paikkakunnalla.
Kun koitti ensimmäisen kouluvuoden kevät muutti hän miehensä kanssa 600km päähän. Pidimme yhteyttä s-postilla ja soittelimme silloin tällöin. Aina kun Sirpa tuli käymään kotipaikkakunnallaan soitti hän minulle että nähtäisiinkö. Minulle totta kai sopi ja kun olin sanonut joo, rupesi Sirpa luettelemaan paikkoja joissa pitää käydä ennen minun näkemistä että jos hän ehtii niin tulee sitten minun luokse. Yhden kerran valvoin viikolla (seuraavana päivänä tentti) klo 24 asti odottaen hänen soittoa, vihdoin laitoin viestin että nyt menen nukkumaan jotta ehdin edes hetken nukkua ennen tenttiä. Muutaman päivän päästä häneltä tuli viesti että en sitten ehtinytkään tulla kun olin serkun kummin kaiman vauvaa katsomassa ja se oli niin söpö...
Hän erosi hetki sitten miehestään ja muutti takaisin samalle paikkakunnalle kanssani. Hänellä oli välit katkennut moniin ihmisiin ja totta kai otti minuun yhteyttä, hän edelleen oletti että olin yhtä vedeltävissä kuin ennen. Sinä aikana kun hän oli poissa ehdin löytää useita oikeita ystäviä se miehen joka rakastaa minua yli kaiken. Hän ei tule toimeen mieheni kanssa ja koko ajan usutti minua eroamaan.
Viimeinen pisara minulle oli se kun hän soitti minulle tuossa talvella (olin juuri päässyt töistä) että lähdenkö hänen kanssaan katselemaan talvitakkeja hänelle. Sanoin etten ehdi nyt kun on mentävä kotiin tekemään ruokaa koska oli rankka työpäivä ja kuolen nälkään. Hän veti herneen nenään ja sanoi että osaa mennä yksinkin ja löi luurin korvaan. Nyt sitten häneltä tuli muutama viikko sitten viesti että nyt olisi herne poistunut nenästä että nähdäänkö...en ole vieläkään vastannut tähän viestiin, miksi jotkut ihmiset olettavat että heidän tekemisensä ovat tärkeimpiä maailmassa? Eikö ystävän pitäisi ymmärtää että aina ei ole aikaa?
Muutin muutamia vuosia sitten uudelle paikkakunnalle opiskelemaan enkä tuntenut ketään. Koulussa tutustuin yhteen tyttöön (olkoon nimi vaikka Sirpa). Pyörin todella paljon Sirpan kanssa, teimme keikki yhteiseprojektit yhdessä ja olimme muutenkin paljon vapaa-ajalla yhdessä. Sirpa löysi miehen ja muutti heti suoraa miehen luokse koirinensa. Minua hän pompotti haluamansa mukaan, en uskaltanut sanoa mitään koska hän oli ainoa ystäväni uudella paikkakunnalla.
Kun koitti ensimmäisen kouluvuoden kevät muutti hän miehensä kanssa 600km päähän. Pidimme yhteyttä s-postilla ja soittelimme silloin tällöin. Aina kun Sirpa tuli käymään kotipaikkakunnallaan soitti hän minulle että nähtäisiinkö. Minulle totta kai sopi ja kun olin sanonut joo, rupesi Sirpa luettelemaan paikkoja joissa pitää käydä ennen minun näkemistä että jos hän ehtii niin tulee sitten minun luokse. Yhden kerran valvoin viikolla (seuraavana päivänä tentti) klo 24 asti odottaen hänen soittoa, vihdoin laitoin viestin että nyt menen nukkumaan jotta ehdin edes hetken nukkua ennen tenttiä. Muutaman päivän päästä häneltä tuli viesti että en sitten ehtinytkään tulla kun olin serkun kummin kaiman vauvaa katsomassa ja se oli niin söpö...
Hän erosi hetki sitten miehestään ja muutti takaisin samalle paikkakunnalle kanssani. Hänellä oli välit katkennut moniin ihmisiin ja totta kai otti minuun yhteyttä, hän edelleen oletti että olin yhtä vedeltävissä kuin ennen. Sinä aikana kun hän oli poissa ehdin löytää useita oikeita ystäviä se miehen joka rakastaa minua yli kaiken. Hän ei tule toimeen mieheni kanssa ja koko ajan usutti minua eroamaan.
Viimeinen pisara minulle oli se kun hän soitti minulle tuossa talvella (olin juuri päässyt töistä) että lähdenkö hänen kanssaan katselemaan talvitakkeja hänelle. Sanoin etten ehdi nyt kun on mentävä kotiin tekemään ruokaa koska oli rankka työpäivä ja kuolen nälkään. Hän veti herneen nenään ja sanoi että osaa mennä yksinkin ja löi luurin korvaan. Nyt sitten häneltä tuli muutama viikko sitten viesti että nyt olisi herne poistunut nenästä että nähdäänkö...en ole vieläkään vastannut tähän viestiin, miksi jotkut ihmiset olettavat että heidän tekemisensä ovat tärkeimpiä maailmassa? Eikö ystävän pitäisi ymmärtää että aina ei ole aikaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tutulta kuullostaa.Minulla on sellainen ystävä,joka ottaa minuun yhteyttä vain,jos hän hyötyy siitä yleensä paljon.Olen esimerkiksi hankkinut hänelle kaksi asuntoa.Jos hän ei vähään aikaan kuule minusta mitään,yhteydenpito jää siihen.Kuitenkin hän loisii minun kustannuksellani.Muuten hän on tosi "mahtava" ja ei paljon hänen tekemiset muille kuulu.Minua hän pitää taatusti jonain apinana,jota on helppo kusettaa aina kun on siihen mahdollisuus.Uskomatonta...olen mielummin yksin kuin tuollaisen käskettävänä.
Ihan selvä tapaus,sinulle on oikein nimityskin ,siis kaltaisellesi.
Olet ajan korvíke-kaveri.
On olemassa ihmisiä jotka haalivat itseään heikompinaan pitäviä ihmisiä korvike-kavereiksi siitä syystä jos oikeat kaverit eivät ole käytössä voi valita sijais kaverin.
Yleensä korvie-kaveriksi valitaan alistuvampi ja kiltti luonteinen ihminen jonka tehtävänä on kuunnella ja ihastella hänen asioitaan,pönkittää samalla itsetuntoa .
Korvike-kaveri heitetään aina syrjään säälimättä jos oikea kaveri saapuu tai on oikeaa tekemistä.
Mutta olen havainnut(51vuotiaana) että lopulta noille korvike-kavereita pitäville käy aina kehnosti,silloin kuin elämä kohteleekin kaltoin ja he hakeutuvat hakemaan korvike-kaveria pitkienkin aikojen päästä ottamalla yllättäen yhteyttä onkin tuosta korvike-kaverista kasvanut kokonainen ihminen joka on tiedostanut asian eikä halua olla enää missään tekemisissä ex.kusettajan kanssa.
Jos kaverisi sulle vielä yrittää soittaa,sano suoraan vaan ettei hänen kaveruutensa ollut kannaltasi reilua.
Sillä kaveruus ei ole koskaan yksipuolista.
Olin todellakin heikommassa asemassa uutena, ujona tyttönä isossa ja ihmeellisessä kaupungissa (en silloin pitänyt itseäni minään), kaikkeni tein jotta hän olisi ollut ystäväni (autoin tenteistä läpi, tein melkein kaiken ryhmätöistä ym.). Hänen muutettua toiselle paikkakunnale löysin meidän luokalta itselleni TOSIystäviä, jotka olivat minun ystäviä sen vuoksi että olen mahtava ihminen eikä sen takia että hypin heidän pillinsä mukaan.
Enää ikinä en suostu nöyristelemään muiden ihmisten edessä, olen tasavertainen muiden kanssa!
Vaikuttaa just siltä, että se tyyppi haluaa vaan käyttää sua hyväksi. Itsellekin on käynyt niin, tosin se hyväkskäyttäjä oli itse niin epätasapainossa oman elämänsä kanssa. No en tiedä onko se nytkään siitä tasaantunut sillä ihmisellä, mut ainakin se on toivottavasti oppinut, että ei me kanssa ihmiset olla mitään esineitä. Jonkunlaisissa väleissä ollaan. Nähdään joskus ja pidetään yhteyttä. Itsetuntoni on joka tapauksessa huono, mutta se on ollut sitä aina. Mielestäni olen kuitenkin päässyt yli tästä hyväksikäyttöprosessista ja ainakin oon koettanu ettiä niitä oikeita ja aitoja ystäviä. Tosin mun kanssa ei ole kauhean helppoa. Tulee välillä sekoiltua tuon viinan kanssa ja ihmiset tunnetusti ottaa sen aika vakavasti. Kun mä senlvinpäin olen itse rauhallisuus. Kännissä mä ylireakoin helposti ja yleensä juon itteni sellaseen kuntoon, että en muista illasta juurikaan. Tai toki muistan, mut olen joka tapauksessa kännissä aina hyvin sekasin. Ihmiset on katsonu mun riehumista varmaan jo ihan riittämiin. Tosin pari viime vuotta tai ainakin viimenen vuosi on ollu suhteellisen rauhallista. Kun en ole paljoa juonut. Mut just tää, että kun mulla on kaikenlaisia ongelmia, jotka ei johdu niistä ihmisistä siis mun ystävistä niin ja mä teen kännissä paljon asioita, joita en selvänä tekisi. Ja he tietää sen tai oletan heidän sen tietävän. Niin sitten mua kuitenkin syytetään siitä, että oon tehny sitä ja tätä ja tuota. Joka saa mut tuntemaan, ettei muut tee yhtään virhettä koskaan ja jos tekee niin niitä ei muistella eikä niistä kohkata niinkun meikän tekemisistä. Tietenkin on ihmisillä muutakin tekemistä kun miettiä mun tekemisiä, mut musta tuntuu että tässä porukassa jossa oon niin siinä luotto minuun on täysin menny ja että ne on mun kans vaan säälistä. Ja jos vähänkin sanon jotain asiaan liittyvää niin tulee kommentiks, että mietippä itseäs. Vaikka kuinka sovittas asioita niin silti ne on läsnä eikä voida alottaa puhtaalta pöydältä. Toisaalta haluisin lopettaa niitten ihmisten kanssa tekemissä olon kun ei tunnu siltä, että ne olis mun ystäviä. Mutta en mä tiedä mitä mun pitäs tehä. Tuntuu vaan tosi ulkopuoliselta koko ajan. Varsinkin kun ne asuu eri paikkakunnilla ja näkee keskenään ja mua ei siihen juttuun haluta mukaan. Oma syy, oma syy! Muut ihmiset ne on vaan niin täydellisiä!
totta puhuit,juuri tollaisia korvike-kavereita haalineita kusipäitä on ollut ja aina tulee olemaan.
Kuvittelin että se kuuluu nuoruuteen mutta olin väärässä,vaikka olen kohta 50v.niin samanlaisia on edelleen.
Tunnistin tuossa heti pari kaveria tuollaiseksi,ja minä olen ilmeisesti heille vaan sellainen korvike-kaveri!!
Minuun ollaan yhteydessä vain jos ei muita ole maisemissa,silloin kyllä puhelimet soi ja saa kuunnella toisen tarinaa kuinka tein sitä ja kuinka sen kanssa oltiin siellä ym..,sellaista monologia koko homma.
Olen myös huomannut että mielipiteeni on yhtä tyhjän kanssa,aivan kuin minua pidettäisiin aivan ääliönä jolla ei ole omaa mielipidettä mistään,ja jos on se on väärin.
Onneksi huomasin ajoissa,kyllähän olen asian tiennyt noiden parin kaverini suhteen jo kauan,olen vaan ajatellut että he ovat sellaisia muuten vaan..
Nyt aion elää kuten haluan,minun kanssa ei ole pakko olla kaveri jos en kelpaa tälläisenä kuin olen.
Enkä aio sietä yksipuolista tapaamisten sopimista aina toisen ehdoilla,on siis hyvä näpäyttää kun tuollainen kaveri soittaa ja pyytää jospa tavaittaisiin heti kysymällä missäs sun oikeat kaverit nyt on kun minäkin kelpaan??
Minulla ei ole ikää 25 enempää mutta paljon olen muutaman vuoden aikana oppinut ihmisistä .Nuorena kaikki oli niin helppoa, oli aikaa kavereille ja muutenkin vain pyöri ympyrää huvikseen. Nyt kun käy töissä, hoitaa omaa kotia, miestään ja koiraa niin ei enää ole aikaa nähdä kavereita joka päivä. Minulla on useita ystäviä joiden kanssa soittelen kerran kahdessa kuukaudessa ja näemme 2kertaa vuodessa, aina on yhtä hauskaa ja tuntuu kuin olisimme eilen nähneet. Sitten on näitä ihmisiä jotka vetävät herneen nenään jos en muutamaan viikkoon ehdi heille soittamaan (ihan kuin minulle ei voisi itse soittaa...). No elämä on :)
Aurinkoista kesää teille tosi ystäville!
muillakin on tollasia kokemuksia: just niin kauan kuin teet ja hyvä kun et ajattelekin samoin kuin "ystävä", ollaan hyvää pataa. Jos uskaltaa ilmaista oman toiveensa tai ajatuksensa, lakataan pitämästä yhteyttä.
En jaksa mokomaa enää rukoilla ottamaan muhun yhteyttä, tyhmähän olen ollut kun olen niin tehnyt.
että olen jo 49 ja oli myös pompottava ystävätär.
Soitti silloin kun miehensä oli pois kotoa ja tuli mielellään kyläilemään - "kun muutakaan tekemistä" ei ollut.
Hivuttauduin tästä aika pitkäaikaisesta ystävästäni pikkuhiljaa irti.
vanha sanonta on että minkä taakseen jättää sen edestään löytää,ja se pitää paikkaansa myös ystävyyden suhteen.
Olen vanhempi ukko jo(40v),mulla oli sellainen kaveri johon tutustuin jo teini-iässä.
Pidettiin hauskaa kuten siihen ikään kuuluu.
Tiemme erkanivat kun hakeuduimme kumpainenkin eri kaupunkeihin töihimme.
Olin aktiivinen osa puoli silloin nuorena,soittelin tälle vanhalle kaverilleni aika usein ja ehdottelin aina tapaamisia joissa saataisiin viettää aikaa yhdessä ja muistella vanhoja,silloin ei asia kuulema sopinut hänelle,oli työkiireet ym.
Vuosia myöhemmin kuulin että kaverini oli jäänyt poikamieheksi,hän soittikin minulle hyvin nopeasti eronsa jälkeen ja ehdotti nyt sitä tapaamista..
Totta kai suostuin,sovimme paikan ja hotellin jossa viettäisimme viikonlopun yhdessä kuten nuorempanakin..
Kaverini esitti alkuun sitä samaa Jannua jollaisena hänet muistinkin,mutta hän oli muuttunut..,hän selvästi viilasi minua linssiin raha asioissa,eli maksatti minulla suurimman osan kuluista,lisäksi hän oli sopinut treffejä jo aiemmin samaiseen hotelliin minun tietämättäni.
Olin siis sellainen vara kaveri viikonlopun ajan,ja se tuntui pahalta.
Otimme kumminkin puheeksi jos pidettäisiin kerran vuodessa samankaltainen viikonloppu,no sellaisia pidettiinkin aina silloin kun hänellä ei ollut seurustelu suhdetta meneillään,itse olin naimissa.
Joka ainoa kerta kun tapasimme huomasin olevani vain henkilö joka varmistaa sen ettei hän joudu olemaan yksin viikonloppua jos hänen treffi seuransa pettääkin..,raha asioissa hän kusetti joka kerta aika häikälemättömästi..
Puntarissa oli vanha kaveri ja säälimätön teko kaveri,enkä oikein tiennyt kuinka suhtautua..
Kerran hän meni kumminkin liian pitkälle,huomasin lopulta ettei hänen puoleltaan kaveruutemme ole muuta kuin teeskentelyä ja ystävyyden nimissä hyväksi käyttöä.
Päätin lopettaa yhteiset tapaamisemme,en halunnut olla se aktiivinen osapuoli,enkä enää soittanutkaan hänelle .
Mietin mielessäni kuinka kylmä ystävä hän oli ollut,ja kuinka tyhmänä hän oli minua pitänyt.
Kului kymmenen vuotta kun sain häneltä yllättäen soiton,puhelimessa hän muisteli kaikkea vanhaa aikaamme ja ilmeisen selvästi mielisteli minua,hän antoi vaikutelman että olen hänen paras kaverinsa ja meidän olisi pakko tavata taas kuten ennen.
Puhelusta kuluin taas vuosi kun taas sain häneltä samanlaisen puhelun,hänestä oli tullut nyt se aktiivinen osapuoli joka kaipasi vanhaa ystävyyttä koska hänellä ei ollut oikein muitakaan kavereita..,enkä yhtään ihmettele jos hän on käyttäytynyt muillekkin samalla tavoin.
Olen mielessäni ajatellut annanko ystävyyden olla menneiden talvien lumia vaiko yrittäisin sittenkin vielä tavata kaverini joskus..
Toistaiseksi en ole lämmenyt ajatuksella tapaamisesta,koska nuoruus vuosina ollut kaveruus oli kyllä aitoa,mutta sen jälkeiset 15vuotta jotain aivan muuta,saakoon koston nyt siitä että käytti ystävyyttämme väärin.
Hämmästyttää vaan hänen pokkansa ,hän ikäänkuin on vaan päättänyt ottaa kaveruutemme takaisin ajattelematta haluanko minä sitä enää,miettiköön nyt miksi asia ei etenekkään toivotulla tavalla,,
SEN MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ,SEN EDESTÄÄN LÖYTÄÄ,valitettavasti!!