Olemme seurustelleet pian 1,5 vuotta. Olemme edelleen hulluina toisiimme ja rakastamme yli kaiken toisiamme ja haluamme viettää elämän yhdessä loppuun asti. MUTTA.. Suhteessamme on paljastunut asioita, joista olemme hyvin paljon eri mieltä, kuten...
1. Tupakointi
Mies polttaa, minä en. Haluaisin hänen lopettavan mutta mulla ei ole kuulemma siihen mitään sanottavaa. Minua tupakointi yököttää!
2. Koira
Mies haluaa koiran tulevaisuudessa, minä en. Tykkään kyllä koirista mutta en halua omistaa sellaista. En pidä myöskään siitä ylimääräisestä siivoamisesta jonka koira aiheuttaa. Asiasta ei keskustella, koska mies räjähtää josa mainitsen etten halua koiraa.
3. Lapset
Haluaisin adoptoida, mies haluaa oman. Asiasta ei edes keskustella. Adoptoisin mielelläni, koska se olisi yhteiskunnallisestikin hyvä asia.
4. Hormonit
Mies käyttää (kuitenkin hyvin pieniä annoksia) mutta en kuitenkaan suodata asiaa! Muutenkin hänen hormonikaveripiirinsä ärsyttää minua.
Tässä oli suurimmat ärsyttävät aisat. Onko meillä toivoa päästä näissä asiaoissa yhteisymmärrykseen? Muilla samantapaisia kokemuksia? Kiitos vastaajille! :) Ja lämmintä kesää!
1. Tupakointi
Mies polttaa, minä en. Haluaisin hänen lopettavan mutta mulla ei ole kuulemma siihen mitään sanottavaa. Minua tupakointi yököttää!
2. Koira
Mies haluaa koiran tulevaisuudessa, minä en. Tykkään kyllä koirista mutta en halua omistaa sellaista. En pidä myöskään siitä ylimääräisestä siivoamisesta jonka koira aiheuttaa. Asiasta ei keskustella, koska mies räjähtää josa mainitsen etten halua koiraa.
3. Lapset
Haluaisin adoptoida, mies haluaa oman. Asiasta ei edes keskustella. Adoptoisin mielelläni, koska se olisi yhteiskunnallisestikin hyvä asia.
4. Hormonit
Mies käyttää (kuitenkin hyvin pieniä annoksia) mutta en kuitenkaan suodata asiaa! Muutenkin hänen hormonikaveripiirinsä ärsyttää minua.
Tässä oli suurimmat ärsyttävät aisat. Onko meillä toivoa päästä näissä asiaoissa yhteisymmärrykseen? Muilla samantapaisia kokemuksia? Kiitos vastaajille! :) Ja lämmintä kesää!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minkähän ikäisiä olette?
Tuo asenne, joka miehelläsi on sinuun , vaikuttaa mielestäni suorastaan pelottavalta. Siis sinulla ei ole mitään sanottavaa teidän yhteistä elämää koskeviin suuriinkaan asioihin kuten lasten hankintatapaan!
Kotieläinten pito täytyy ehdottomasti olla myös yhteinen asia; koira on perheenjäsen toistakymmentä vuotta. Jotenkin näyttää siltä, että olet joutumassa todella jyrän alle eikäpä taida olla toiveita juuri itsenäisestä elämästä puolison rinnalla.
Hormonien käyttä yhdistettynä tuollaiseen luonteeseen on myös aikapommi; järjettömät väkivallanteot ovat yleistyneet huolestuttavasti.
"Rakastamme toisiamme yli kaiken"? Otahan selvää mitä se rakkaus oikeasti pitää sisällään...toisen hyväksymistä sellaisena kuin on, toisen tarpeiden ja tunteiden huomioonottamista jne.
Ei pomottamista, ei alistumista.
Itsehän tiedät mitä elämältäsi haluat ja mihin olet valmis; sinun sijassasi minä pakkaisin reppuni ja häipyisin ja lujaa...
Olen itse 21 ja mies on 30.
ei ainakaan helpota tilannetta. Olet vielä kovin nuori ja kolmekymppinen "äijä" voi todella käyttää hyväksesi sinun herkkänahkaisuuttasi.
Älä "rakastu rakkauteen", tiedät kyllä milloin sinua todella rakastetaan ja itse olet myös valmis rakastamaan ehdoitta.
Mitäpä jos antaisit edes jossain asiassa periksi miehellesi. Et sinä voi saada kaikkea. Parisuhteessa täytyy osata antaa periksi kunhan ei anna kaikkea. Tuosta saa sellaisen kuvan että miehen pitää pomppia juuri niiden pillien mukaan mitä sinä sanelet. Jos missään et anna periksi niin erohan siitä tulee.
Adoptioasiassa voin heltyä, mutta haluaisitko sinä että oma puolisosi tuhoaa kehoansa hormoneilla ja tupakalla?
Minun mieheni polttaa ja minä poltan myös. Tupakan käytön lopettamisen päätöksen hän tekee itse. Voithan sanoa hänelle ttä tupakointi ja hormonit aiheuttavat lapsettomuutta ja siksi joudutte väkisinkin jossain vaiheessa adoptoimaan lapsen. Valitkoon itse sitten. On asioita jotka pitää kääntää miehelle selko kielelle esim tuo ylläoleva.
Itse en huomannut kovinkaan montaa asiaa jossa ap:n pitäisi antaa periksi miehelleen, päinvastaiselta se kyllä kuulostaa. Vaikka totta se kyllä on, ettei aikuisen ihmisen tupakoinnille tai hormonien käytölle muut mitään voi, oli se sitten kuinka typerää.
Mielestäni on lähinnä pelottavaa, että mies räjähtää, jos ap. sanoo ettei halua koiraa, niin ettei asiasta voi enää pidemmälle keskustella. Yleensäkin parisuhteissa pitäisi pystyä keskustelemaan yhteisistä asioista; ei se toimi niin että toinen päättää miten asiat hoidetaan.
hänen tupakoinnistaan mitään, hän on aikuinen ihminen. Sama pätee myös hormoneihin, jos ukkosi haluaa olla todelinen pässi ja tuhota itsensä vain "upeiden" lihasten vuoksi niin se on hänen valintansa... Tiedän ihmisen joka käytti myös pieniä annoksia hormoneita (hän oli mies) menin kerran kylään ja kuten on tapana soitin ovikelloa. Kuului ihme remuamista ja kolinaa, kohta ovi avttiin ja menin silmät pyöreinä sisän ja kyselin että mitä täällä oikein tapahtui. Vastaus "V*tutti ovikellon sointi niin paljon että hajoitin eteisen" Onko tässä haluamasi tulevaisuus, miestäsi ärsyttää lapsen itku, hän paskoo keittiön...
Mieti vielä kerran, olet vasta 21...
Nytkö vasta paljastui, että hän tupakoi..???
Ja ne hormonit ja hänen hormonikaveripiirinsä.. aika usein sellaisetkin tyypit tunnistaa päältä päin?
Lapsiasiat ynnä muutkin varmaan kannattaisi keskustella jo kenties ennen suhteen aloittamista.. joten, nyt olet ainakin oppinut seuraavaa kertaa varten jotain. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että ette pääse noista asioista yhteisymmärrykseen :/
kuules nyt, taidat jo itsekin tietää sisimmässäsi että nyt on miehen vaihto aika,
jos elämän peruskysymyksistä ollaan valovuosien
päässä on aika punnita ihmissuhde uudelleen
hormooneista pääsee eroon, koirasta voi sinnitellä mutta lapsiasiat on jo tuiki tärkeitä
joten otahan asiaksi elämäsi ja älä pilaa yhtään päivää loppuelämästäsi.