Kaikki ovat kuulleet, että äly ja viisaus ovat kaksi eri asiaa. Klassinen lausahdus on, että "Älykäs selviää tilanteesta, johon viisas ei joudukaan". Viisaus rinnastetaan kokemukseen, joka on ihan oikein. Mutta yllätys yllätys! Älykkyyskin liittyy kokemukseen. Ymmärtääkseen tämän on tiedettävä jotakin aivojen, erityisesti neokorteksin neuraalisesta toimintaperiaatteesta.
Ihmisaivoissa tässä yhteudessä neuroverkoilla on kaksi perustoimintaperiaatetta: hahmontunnistus ja assosiatiivinen muisti. Kolmas tärkeä on tietysti plastisuus: oppiminen. Oppiminen tapahtuu siten, että neuroonit kasvattavat uusia haaroja, synaptisia kontaktipisteitä, muuttavat vanhojen synapsien vahvuuksia ja poistavat käyttämättömiä haaroja ja synapseja.
Tältä pohjalta toimii älykkyys ja viisaus: aivot perustuvat muistiin. Uusi tilanne aina korreloidaan vanhoihin muistoihin ja näiden pohjalta tehdään ennusteita. Tätä on viisaus ja älykkyys. Mutta missä on ero?
Viisaus on tärkeämpi käsite, mutta ajatusmalli, jossa pannaan vastakkain stereotyyppiset "vanha ja viisas" yksilö ja "nuori ja älykäs" antavat vihjeen näistä eroista. Vanhalla viisaalla on laaja, monipuolinen kokemus, mutta kyky muunnella tätä kokemusta voi olla "hieman degeneroitunut". Usein syvä kokemus kompensoi pienen degeneroitumisen, "kalkkeutumisen" ihan riittävästi ja viisautta on syytä kuunnella. Viisauskin on "älykkyyttä".
Mutta se älykäs nuori on joskus kykenevämpi muodostamaan hyvin nopeasti uusia lainalaisuuksia vaikka vastaavasti iskeekin tyypillisesti päätään seinään ja tekee hätiköityjä ratkaisuja. "Älykäs on se, joka oppii virheistään".
Määritelmäni:
"Älykkyys on viisauden derivaatta ajan suhteen". Älykkyys on kyky muodostaa nopeasti uutta viisautta. Älykkyyden mittaamiseen ei yksi koe koskaan riitä. Yksi koe mittaa viisautta. Älykkyyttä voitaisiin mitata vain määrittelemällä mitattavan edistyminen vaikean asian oppimisessa. Siis olisi ensin mitattava lähtötaso (se ei ole älykkyytta). Sitten olisi pistettävä tutkittava töihin, oppimaan. Lopuksi mitattaisiin saavutettu uusi taso. Lähtötason ja saavutetun tason erotus vastaa parhaiten älykkyyden olemusta. Älykkyys liittyy kokemukseen sen karttumisnopeuden ja helppouden kautta.
Ihmisaivoissa tässä yhteudessä neuroverkoilla on kaksi perustoimintaperiaatetta: hahmontunnistus ja assosiatiivinen muisti. Kolmas tärkeä on tietysti plastisuus: oppiminen. Oppiminen tapahtuu siten, että neuroonit kasvattavat uusia haaroja, synaptisia kontaktipisteitä, muuttavat vanhojen synapsien vahvuuksia ja poistavat käyttämättömiä haaroja ja synapseja.
Tältä pohjalta toimii älykkyys ja viisaus: aivot perustuvat muistiin. Uusi tilanne aina korreloidaan vanhoihin muistoihin ja näiden pohjalta tehdään ennusteita. Tätä on viisaus ja älykkyys. Mutta missä on ero?
Viisaus on tärkeämpi käsite, mutta ajatusmalli, jossa pannaan vastakkain stereotyyppiset "vanha ja viisas" yksilö ja "nuori ja älykäs" antavat vihjeen näistä eroista. Vanhalla viisaalla on laaja, monipuolinen kokemus, mutta kyky muunnella tätä kokemusta voi olla "hieman degeneroitunut". Usein syvä kokemus kompensoi pienen degeneroitumisen, "kalkkeutumisen" ihan riittävästi ja viisautta on syytä kuunnella. Viisauskin on "älykkyyttä".
Mutta se älykäs nuori on joskus kykenevämpi muodostamaan hyvin nopeasti uusia lainalaisuuksia vaikka vastaavasti iskeekin tyypillisesti päätään seinään ja tekee hätiköityjä ratkaisuja. "Älykäs on se, joka oppii virheistään".
Määritelmäni:
"Älykkyys on viisauden derivaatta ajan suhteen". Älykkyys on kyky muodostaa nopeasti uutta viisautta. Älykkyyden mittaamiseen ei yksi koe koskaan riitä. Yksi koe mittaa viisautta. Älykkyyttä voitaisiin mitata vain määrittelemällä mitattavan edistyminen vaikean asian oppimisessa. Siis olisi ensin mitattava lähtötaso (se ei ole älykkyytta). Sitten olisi pistettävä tutkittava töihin, oppimaan. Lopuksi mitattaisiin saavutettu uusi taso. Lähtötason ja saavutetun tason erotus vastaa parhaiten älykkyyden olemusta. Älykkyys liittyy kokemukseen sen karttumisnopeuden ja helppouden kautta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älykkyys testinä pitäisi käyttää mallia missä ihminen heitetään keskelle viidakkoa ja jos se selviää sieltä hengissä pois niin hän on älykäs.
koska äly ratkasee uuden tilanteen hahmottamisessa ja sopeutumis kyvyssä.
mitä tulee älykkyyden kehittämiseen niin, lapselle pitäisi antaa täydet oikeudet toteuttaa itseään koko lapsuuden ajan jotta hänen älykkyytensä kehittyisi ja viisautensa kokemus pohjalta.
hyvä esimerkki vois olla semmonen että kun joku lukee koulussa ATKta, käy kaikki mahdolliset kurssit sun muut turhuudet ja valmistuttuaan hän itseasiassa osaa vain termit, laittaa koneen päälle ja ehkä käyttää taulukkolaskentaa, elikkä hän on "Viisas" ja saa varmasti työpaikan.
toinen esimerkki sama aihe, kun ihan tavallinen ihminen huonosti koulussa pärjäävä innostuu käyttämään tietokonetta ja käyttää sitä jotakuinki saman ajan kuin edellinen käytti koulutukseensa, niin sillon voidaan puhua älykkyydestä koska ensinnäkin hän ei tarvitse termejä koska hän ymmärtää tietokoneen toiminta periaatteen ja jos hänelle annetaan aivan uusi ohjelmisto niin hän mukautuu siihen parissa tunnissa koska hän tietää mitä hän voi siltä odottaa, ja mistä yleisemmin löytyy mikäkin toiminto ja muutenki ymmärtää enemmän itse koneen sielun elämää. Joten tämä henkilö on vain älykäs muttei saa työpaikkaa ennenku hän käy koulut.
Olen aikaisemmin kommentoinut asiaa toisella tavalla, vähän ihmisläheisemmin...
Alykkyys on mun mielestä vain kuin kehys joka antaa suuremman mahdollisuuden suorittaa asioita. Vähän kuin järjettömän vahva mies jolla on muita suurempi varaus käyttää lihaksiaan.
Kummallakaan ominaisuudella ei tee mitään jos ei osaa käyttää niitä hyödykseen. Tässä tapauksessa viisas esimerkiksi hoitaa rutiinilla asiat, eli on jo kokenut, harjaantunut. Ei siis verrattavissa älykkääseen jolla on vain kyky ymmärtää asiaa laajemmin, muttei taitoa tehdä. Sillä ei ratkaista mitään. Se ei anna mitään ylitajuntaa ihmiselle.
Järjettömän voimakkaan ja lihaksikkaan voittaa taitava taistelulajien harrastaja verrattaen helposti, hänellä kokemus käyttää lihaksiaan on toinen.
Mä olen tehnyt Esim. Avaruudellishahmotus kyvyn testin ja saanu siinä 136-156, en tiä miten paljon paikkaansa pitää. Riippu mimmonen oli vireystaso ja miten jaksoin keskittyä. Myös matemaattinen lahjakkuus hyvä ja stereonäkö erinomainen.
En koe hyödykseni saaneeni mitään tällä kuitenkaan aikaiseksi. En ole laivan kapteeni tai trukin kuljettaja. Trukkia olen kokeillut ja voin sanoa että handlasin sen heti joo... Löin ennätykset testeissä armeijassa PST joukkojen käyttämässä ase testissä. Tai osaan uskomattoman tarkasti ajoittaa ja nähdä ja suhteuttaa milloin autolla voi ohittaa tai kerkeänkö kadun yli vai en. Puhutan pussiin ihmisiä ja tajuan mielestäni asiat mikä johtaa mihinkin nanosekunnissa kun muilta menee viikko ja naiset on liian tyhmiä... Tai se tuntuu siltä joskus :))
Mutta ei siitä niin hemmetisti hyötyä ole jos ei sitä käytä. Eikä mua kiinnosta tommosen tyyppiset asiat edes työnä. Koulut ikinä ole hyvin menny, ennenkuin nyt ammattikoulu 10v. sitte. Mua huvittaa tää aihe ylipäätään kun kauhee hehkutusta joillakin, kuinka on älykäs.
On mulla omasta mielestä kait sitten harrastuksia ja työ joka vaatii "älyä". Niitä asioita ei voi tehdä kuin minä. En minäkään kutoa osaa, pidän sellasta fiksuna, tai joku talon rakennus, hohhoi. Ei niinku perkele puhettakaan. Tai tapetoi seinä, arvatkaapa alanko siihen hommaan, no EN! Korjaa auto, ei onnistu, lamput voin vaihtaa, ym yleistä. Teetän kaikki muita fiksummilla ihmisillä ja olen kiitollinen, että semmosia tunnen paljon.
Mä osaan rakentaa puhelimia, kaikenlaisia sähkökojeita ym. korjailla, itsepuolustus lajeja 15v. takana, tietokoneet ym. harrastuksena ja työnä, virtuaalikuvaukset ym. Ymmärrän filatelian ja numismatiikan päälle lähes 25v. kokemuksella... Pidän luonnontieteistä, osaan rakentaa vaikka dynamiittia jos haluan. Kemianpuolikin on hallussa ja kokki olen, en vaan ikinä tehnyt sitäkään työtä, mutta itselle ja muille mukava laittaa kaikkea kun osaa. Paitsi mitään mikä liittyy kemiaan :))
Että jokasella on ne omat taidot, se vaatii niiden tekeminen älliä tietty, viisautta siinä ettei myy ilmaseksi kaikkea pois. Mikä lie on sitte mittapuu alykkäälle ja viisaalle? Miten se mitataan kuka on toinen toistaan viisaampi? Ja tarviiko tuommosia joutavia edes miettiä?
Ei siinä mitään epäselvää ole mun mielestä muuten, tyhjän pajatuksella ei voita mitään ikinä elämässä.
Älyllä tarkoitetaan ymmärtääkseni ihmisen sisäsyntyistä kykyä käsittää, yhdistellä ja hahmottaa uusia asioita. Eli miten toimivan ja minkälaisen neurooniverkon tms. "aivotietokoneen" on syntymässään saanut.
Viisaus on puolestaan kyky selviytyä ja elää ulkoisessa -niin reaalisessa kuin sosiaalisessa - maailmassa. Kyky käyttää oppimaansa hyvin omaksi ja muiden parhaaksi on tässä tärkeätä.
Älykkyys ei sinänsä johda viisauteen, joskin edesauttaa viisaiden ratkaisujen teossa, jos viisaiksi tulkittaviin ratkaisuihin pyrkii.
Toinen viisauden tulkinta on toki oppimäärä, ja siinä on älykkyydellä merkittävä osuus.
viisaus on harjoitettua älyä(meditaatio)
Älykkyys, viisaus ja päntätty tieto. Tietoa kirjoista pänttäämällä saa oppiarvoja ja muodollista 'pätevyyttä'. Älykkyys on sitä ajatuksen notkeutta ja nopeutta. Viisaus karttuu kokemuksesta ja ajattelemalla, sitä ei saa syntymälahjana eikä toisilta kopioimalla.
Viisauteen liittyy lähimmäisenrakkaus ja hyvyys, niitä ei voi mielestäni toisistaan erottaa. Viisaus on kasvamista ihmisenä, henkisenä yksilönä ja samalla osana maailmankaikkeutta.
Äkykäs voi olla kuin tehokas robotti, ja tietäväinen kuin puliseva apina.
Määritelmäsi alykkyydestä viisauden derivaattana on täsmällinen, paitsi, ettet määrittele viisautta riittävän täsmällisesti.
Vaan niinhän siinä käynee, että jokin jää aina määrittelemättä täsmällisesti.
Helpommalla pääsee, jos määrittelee älykkyyden jonkin testin pistemääräksi. Testi on silloin älykkyysmittari, jolla tulos luetaan. Ei toki kovin kiva määritelmä tämäkään.
Mitä viisauteen tulee, minusta siihen liittyy jonkinlaista tunneälyä tai muuta epäloogisempaa, hyväntahtoisuutta jne. Vanha ja viisas mummo ei ehkä ole äärimmäisen looginen, mutta hänen neuvonsa voivat olla arvokkaita. Hyväntahtoisuus tulee ilmi siinä, että niitä neuvoja annetaan. Kokemus on tietenkin tässä mukana, kuten esitit.
Niin, siis älyyn ei liity mitään moraalista, mutta viisauteen liittyy. Ilkeä ihminen voi olla älykäs, mutta ei viisas.
Ota noista määritelmistä selvää..?
Kävisikö vaikka Tšingis-kaani käytännön esimerkiksi häijyyden ja viisauden kompromissista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tsingis-kaani
Kiero ja älykäs = viekas. Näin määritellen jää viisaus jalompaan käyttöön (-;
on älykäs - ei ole älykäs
tai
on viisas - ei ole viisas
tai
on tyhmä - ei ole tyhmä
tai
on hullu - ei ole hullu
Syvälle ihmisen ajatteluun juurtunut peruslogiikka on kaksiarvoista, se näyttää tässäkin keskustelussa unohtuneen.
Mutta, mikä muka estää, sama henkilö voi olla:
älykäs ja ei älykäs
ja
viisas ja ei viisas
ja
tyhmä ja ei tyhmä
ja
hullu ja ei hullu
Elämä on yhtä aaltoliikettä.
Niin tunteet kuin älykin.
Tämä oli viisaasti sanottu.
"Älykäs selviää tilanteesta, johon viisas ei joudukaan"
Kääntäisin toisinpäin:
"Älykäs selviää tilanteista, joissa viisas on ollut eikä enää vapaaehtoisesti joudu."
Viisas ei siis välttämättä selviä tilanteista, joista älykäs selviää. Viisas on oppinut välttämään sellaisia.
Älykäs ei siis tarvitse mitään tuollaista. Antaa palaa vaan, taivas rajana.
Viisaus on siis taantumuksellista.
Tätä mieltä täällä tänään.
- Kundi32v
Viisasti sanottu.
Kiinnostavia mielipiteitä. omani ovat paljolti samankaltaisia. Kaikki lienee kiinni siitä, miten määritellään älykkyys, nerous, luovuus ja viisaus. Alla omat versioni:
Älykkyys: Tällä tarkoitetaan vahvasti yleistäen aivotoiminnan nopeutta --> kykyä muodostaa nopeasti monimutkaisia syy-seuraus suhteita --> matemaattis loogisuus.
Nerous: Nero on erittäin älykäs henkilö, joka on myös samalla erittäin luova.
Luovuus: Kyky muodostaa jotain uutta, massasta poikkeavaa.
Viisaus: Elämänkokemuksen yleistiedon muodostama kokonaisuus.
Mikä on sitten tärkeintä? älykkyytta arvostetaan, samoin luovuutta. Nerous on harvinaista ja kadehdittavaa. Viisautta kertyy kokoajan itsekseen.
Jos nerous jätetään pois laskuista, niin älykkyyttä, luovuutta ja viisautta verrattaessa mielestäni voiton vie älykkyys. Tämä siksi, koska äly ja luovuus on synnynnäistä eikä niitä voi mielestäni juurikaan kohottaa aikuisiällä. Viisaus, vaikka onkin erittäin hyvä asia, kertyy periaatteessa koko ajan ihmiselle elämänkokemuksen seurauksena. Kootusti: Älykkääksi ja/tai luovaksi synnytään - viisaaksi opitaan.