Suunistus on kieroa touhua

LisaLotte

Mä oon 12 vuotias tyttö ja ihan kyllästynyt suunnistamiseen. Mä ja mun sisko ollaan meidän perheen ainoat suunnistajat, niin meitä ei oikein oteta vastaan. Sellaista sisäpiirin touhua. Viesteihin ei kysytä, vaikka oltais parempia ku jotkut muut. Mutta näillä muilla on isä ja äiti ja kaikki lapset suunnistajia, niin nehän kasaa viestisakin niistä.

Nyt me ollaan huomattu kanssa sama juttu ku joku muukin, eli nuo rastireitit, millä mun sisko vielä on. Siellä lähtee aikuisia auttamaan ihan kilpailijoita. Mä aattelin ite lopettaa suunnistamisen ja lähteä mun siskon avuksi rastireitille. Pärjäis sitte sekin yhtä hyvin kun ne muut autettavat.

Palkinnotkin kilpailuissa on tosi huonoja. Onko tässä touhussa jotakin kivaakin?

16

5232

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • venla

      Kyllä suunnistuksessa on hyviäkin puolia, vaikka ilmeisesti sinulle niitä ei ole paljoa tullut. Se on ajattelukyvyn kehittämiseen mitä parhain laji, ja samalla saa liikuntaa kauniissa maastoissa. Ja kun osaa suunnistaa, en helpompi hahmottaa kaikkea ympäristöään (kun on oppinut hahmottamaan kartasta kolmiulotteisen kuvan). Itselläni ainakin mieli piristyy, kun käy suunnistamassa.

      On todella inhottavaa, että viesteihin valitaan jotain tiettyjä lapsia taidoista välittämättä. Mutta ota asia puheeksi rohkeasti, ja sano seuran ihmisille, että haluaisit joukkueeseen. Tai vanhempasi voivat sanoa, vaikkeivat itse siis suunnistakaan. Viimeinen vaihtoehto on, että vaihdat seuraa. Kyllä lähiseudultasi varmasti löytyy toinen seura, jossa ollaan asiallisempia.

      Ei kannata lopettaa suunnistusta, se on hyvä harrastus. Ja mitä kisojen palkintoihin tulee, niin kyllähän ne yleensä on aikamoista roinaa, mutta suunnistuksessa liikkuu niin vähän rahaa, ettei järjestäjillä kerta kaikkiaan ole varaa ostaa mitään ihmeellistä. Eikä lahjoituksiakaan aina saa riittävästi.

    • Suunnistaja

      Täälläkinpäin on suunnistus semmoista sisäpiirin touhua. Justiinkin viesteihin valitaan suunnistavan perheen sisarukset ja on se ja sama onko edellytyksiä tai ei. Esim katselin juuri tuoreita viestivalintoja. Kahteen joukkueeseen oli valittu kahdesta perheestä yhteensä 5 suunnistajaa. 1 oli jouduttu hankkimaan "ulkopuolelta". Ja tämän yhden perheen 3. suunnistaja on ensinnäkin nuorempi kuin muut mahdolliset ehdokkaat ja myös taidoiltaan paljonkin heikompi. Kummallista. Eli nämä suunistuksen "valtaperheet" sanelevat täällä kuka viesteihin lähtee. Menestyksellä ei ole mitään virkaa vaan sillä että syntyy oikeaan joukkueeseen.

      Ja sitten näistä RR-reiteistä. Täälläpäin parin nuoren tytön perässä kulkee tosiaan isä tai äiti koska "jos iskee paniikki". Kummallista, että järjestäjät sen sallivat. Sillä jos pelätään paniikin iskevän ehkä on parempi pysytellä kuntorasteilla ja poissa kansallisista kisoista. Siellä kun monet yhtä nuoret ja nuoremmatkin selvittävät reittinsä ilman isin apua joka huutaa joka mutkassa ohjeita ja kertoo että nyt juostaan, on enää lyhyt matka maaliin...


      Terveisin: Tympiintynyt ei-sisäpiiriläinen

    • 6-vuotias suunnistaja

      Minä olen 6-vuotias suunnistaja (en siis suunnistajan katkera vanhempi, kuten ei tietenkään aloitusviestin kirjoittajakaan). Minuakaan ei valita mihinkään joukkueisiin, tosin se johtuu ehkä siitä, että olen äärettömän huono, ehkä kaikista huonoin (toisin kuin aloitusviestin kirjoittaja, joka ei ole suunnistajan katkera vanhempi eikä huono vaan tietenkin paras mutta kauhean salaliiton uhri). Mitä voisin tehdä?

      t. 6-vuotias suunnistaja (enkä katkera vanhempi), tosi huono (tai sitten salaliiton uhri)

      • Mariina

        Kerro terveiset myös äidillesi ja isällesi. Minä olen yhden melkein ikäisesi ja kolme vuotta sinua vanhemman suunnistajan katkera vanhempi. Minun vanhin suunnistajani on hyvä näillä rastireiteillä, eli pärjää ihan hyvin. On innokas kulkija ja haluaisi viesteihinkin. Ja arvaa mitä, ei pääse. Koska täällä meilläkin on pari perhettä, joissa suunnistavat kaikki ja nämä perheet hommaavat paikat kaikille lapsilleen, On ihan sama, kuka pärjää paremmin tai kuka on vaikka iältäänkin vanhempi, tämän perheen lapset ovat aina kaikki viesteissä.

        Katsos, meiltäkin puuttuu seurasta semmoinen vastuuhenkilö (nimellisesti on olemassa, mutta vain nimellisesti). Tämän toisen perheen äiti vaan ilmoittaa joukkueet ja sillä hyvä sitten.

        Saisi minunkin suunnistajani joukkueen, jos alkaisin itse hommaamaan, kelpaisi ehkä joskus täytteeksi näihin "pääjoukkoihinkin". Mutta en viitsi, koska silloin en mielestäni toimisi oikein. Mielestäni viestivalinnat tulisi suorittaa joku seurassa toimiva henkilö, jolla ei ole oma lehmä ojassa, ts oma lapsi haluamassa joukkueeseen. Eli tarkoitus kai olisi, että kaikki halukkaat pääsevät ja että joukkueet muodostetaan mahdollisiman tasaisiksi.


      • RR-TR
        Mariina kirjoitti:

        Kerro terveiset myös äidillesi ja isällesi. Minä olen yhden melkein ikäisesi ja kolme vuotta sinua vanhemman suunnistajan katkera vanhempi. Minun vanhin suunnistajani on hyvä näillä rastireiteillä, eli pärjää ihan hyvin. On innokas kulkija ja haluaisi viesteihinkin. Ja arvaa mitä, ei pääse. Koska täällä meilläkin on pari perhettä, joissa suunnistavat kaikki ja nämä perheet hommaavat paikat kaikille lapsilleen, On ihan sama, kuka pärjää paremmin tai kuka on vaikka iältäänkin vanhempi, tämän perheen lapset ovat aina kaikki viesteissä.

        Katsos, meiltäkin puuttuu seurasta semmoinen vastuuhenkilö (nimellisesti on olemassa, mutta vain nimellisesti). Tämän toisen perheen äiti vaan ilmoittaa joukkueet ja sillä hyvä sitten.

        Saisi minunkin suunnistajani joukkueen, jos alkaisin itse hommaamaan, kelpaisi ehkä joskus täytteeksi näihin "pääjoukkoihinkin". Mutta en viitsi, koska silloin en mielestäni toimisi oikein. Mielestäni viestivalinnat tulisi suorittaa joku seurassa toimiva henkilö, jolla ei ole oma lehmä ojassa, ts oma lapsi haluamassa joukkueeseen. Eli tarkoitus kai olisi, että kaikki halukkaat pääsevät ja että joukkueet muodostetaan mahdollisiman tasaisiksi.

        Meillä myös näin. Täälläkin 1 äiti kasaa joukot ja tietysti on aina ne omat mukana. Muut sitten kelpaavat, jos on sopivan ikäinen tai sopivaa sukupuolta.

        Seuroissa pitäisi olla henkilö tekemässä näitä joukkueita. Silloin pääsisivät kaikki mukaan ja ehkä sen äidin nuorin voisi joskus jäädä kotiinkin. Jos nimittäin olisi vanhempia lapsia täyttämässä paikkaa. Ainakin valinnat olisivat tasapuolisia. Meiltä tämmöinen ihminen puuttuu. Ellet itse hommaa joukkuetta, jäät ilman. Jos olet sopivan ikäinen, voidaan hyväksyä joukkueeseen, edellyttäen että "pääperheestä" pääsee kaikki.


    • vanha konkari

      Onhan se helpompi lähteä reissuun ikäänkuin oman perheen kans, jos vanhemmatkin kisaa jossain sarjassa.

      Uskon kuitenkin, että jos haluaa tosissaan joukkueeseen, niin eiköhän sinne parhaat valita.

      • suunnistelija

        ei tollasta kyl joka paikassa oo, mulla on ainakin ihan mahtava seura mis valitaan viesteihin ja kaikkiin tasapuolisest ja niin et kaikki halukkaat pääsee kesän aikana vaik ois vähä huonompiki. tein tai vanhempien pitää vaan pitää puoliaan jos on tollanen ´sisäpiiriseura`!!


      • Henrik.h
        suunnistelija kirjoitti:

        ei tollasta kyl joka paikassa oo, mulla on ainakin ihan mahtava seura mis valitaan viesteihin ja kaikkiin tasapuolisest ja niin et kaikki halukkaat pääsee kesän aikana vaik ois vähä huonompiki. tein tai vanhempien pitää vaan pitää puoliaan jos on tollanen ´sisäpiiriseura`!!

        Ihmettelen tuota touhua todella! Itselleni ei ole tullut junnuvuosinani vastaavaa tilannetta eten. Uskon että ainoa keino on käydä puhumassa vetäjälle, jos ei auta niin kylmästi seura vaihtoon. Tuohan on aivan naurettavaa touhua jos näin todella on. Vika on ehdottomasti vetäjässä/seurassa ei lajissa. Ei yksi vähä älyinen urpo tee lajista kieroa. Sunnistus on kuntoa ja mieltä kehittävä harrastus. Suosittelen lämmöllä lajin jatkamista.


      • rasteille
        Henrik.h kirjoitti:

        Ihmettelen tuota touhua todella! Itselleni ei ole tullut junnuvuosinani vastaavaa tilannetta eten. Uskon että ainoa keino on käydä puhumassa vetäjälle, jos ei auta niin kylmästi seura vaihtoon. Tuohan on aivan naurettavaa touhua jos näin todella on. Vika on ehdottomasti vetäjässä/seurassa ei lajissa. Ei yksi vähä älyinen urpo tee lajista kieroa. Sunnistus on kuntoa ja mieltä kehittävä harrastus. Suosittelen lämmöllä lajin jatkamista.

        niin myös täällä, ollaankohan samasta seurasta, ku ap ja joku muukin. varsinaista vetäjää ei ole eikä semmoista joka kasaisi viestiporukat. täällä pari perhettä kasaavat viestiporukat siten, että heidän omat lapset lähtevät kaikki, vaikka toisilla olis ikää ja taitoa enemmän. he vaan kysyy suoraan porukat ja sitten ite ilmoittavat kisoihin. tekis tosiaan mieli vaihtaa seuraa, mutta toisaalta se on mun mielestä noloa oikein nuorilla suunnistajilla.. herättäis kummastusta ja sais ite vähän omituisen maineen.


      • kaikenlaisia suunnistajia
        rasteille kirjoitti:

        niin myös täällä, ollaankohan samasta seurasta, ku ap ja joku muukin. varsinaista vetäjää ei ole eikä semmoista joka kasaisi viestiporukat. täällä pari perhettä kasaavat viestiporukat siten, että heidän omat lapset lähtevät kaikki, vaikka toisilla olis ikää ja taitoa enemmän. he vaan kysyy suoraan porukat ja sitten ite ilmoittavat kisoihin. tekis tosiaan mieli vaihtaa seuraa, mutta toisaalta se on mun mielestä noloa oikein nuorilla suunnistajilla.. herättäis kummastusta ja sais ite vähän omituisen maineen.

        Minua ärsyttää suunnistuksessa 2 asiaa: 1) kilpailijat jotka kilpailevat ns. väärässä sarjassa eli menevät vuodesta toiseen ns. C-sarjaan vaikka taitojensa ja kuntonsa puolesta sopisivat paremmin A-sarjaan. C-sarjassa he sijoittuvat aina kärkipäähän, eikö sisu anna periksi mennä omaan sarjaan.
        2) kilpailijat, jotka kisassa kuin kisassa tukeutuvat muiden suunnistajien apuun kyselemällä rastin paikkoja ja koodeja. Se kitinä alkaa heti K-pisteen jälkeen, kun on painettu tukka suorana mäkeen eikä rasti löydy heti sekunnissa. Eikö rastit pitäis etsiä itse?


    • suunnistajaperheen äiti

      Hei

      Millaista seuran oravapolkutoiminta on?
      Onko harjoitukset organisoitu ja vetäjät paikalla. Oman seuran oravapolkuharjoituksissa oli ilmoittautumiskansio paikalla. Jos joku halusi viestehin tai kisoihin niin nimi vain ko. lapulle kansioon. Oravapolkuvetäjät valitsivat viestijoukkueet ja soittivat joskus kotiinkin kysellen mukaan, vaikkei ollut ilmoitettukaan. Jos ei toimi teidän seurassa niin vaihda seuraan jossa oravapolku toimii.

      Valitettavasti suunnistus tuntuu olevan hyvin vahvasti sisäpiirihommaa, jossa perheet liikkuvat yhdessä. Viestijoukkeista ja valinnoista puhutaan myös aikuisten sarjoissa, jälkipeli kun tuntuu kuuluvan lajiin jopa pappasarjoissa.

      Mitä tulee niihin vanhempiin, jotka juksevat lastensa perässä, niin miettikää miten paljon häpeää tuotatte lapselle kun on vahti mukana.

      • on todella kovaa

        Tiedän yhden perheen,jossa lapset suunnistavat. Tämän perheen äiti aina jaksaa suureen ääneen toitottaa, että kun heidän nuorimmainen ei ymmärrä kartasta mitään, juoksee vain siimaria pitkin lujaa ja pärjää sen takia. Jos kerron, että oma lapseni kyllä ymmärtää kartasta, mutta ei viitsi juosta, syyttää valehtijaksi ja selittelijäksi. Muutenkin tälle äidille menestyminen on mahdottoman tärkeää.


    • Suunnistus, Yes!

      Nyt voisi kukin katsoa peiliin, jos ei tule valituksi joukkueeseen. Löytyisikö vika jostain näistä:

      1. Onko kyseessä "nirppanokka-lapsi", joka vaarantaa koko suunnistusjoukkueen hengen. "Suunnistus on aivan mälsää", "Palkinnot aivan mälsiä", "Sääkin taas tosi mälsä".

      2. Onko kyseessä lapsi, joka aina laitetaan muiden kyyttiin ilman ruokarahaa ja ilman eväitä.

      3. Miten vanhemmat suhtautuvat lastensa harrastukseen? Osallistuvatko seuran talkootoimintaan, kuinka innolla ja millaisella panostuksella?

      Suunnistus on laji, missä joukkueen yhteishengellä on suuri merkitys ja eipä tulisi mieleenkään kysellä viestiin sellaisia lapsia, joiden osallistuminen valitettavasti vaarantaa joukkuehengen.

      Ja sitten oma lukunsa on nämä lapset, joita vain kuljetetaan joka harrastuksessa. Ja aina, jos pyydetään mukaan jonnekin, onkin joko jalkapallo, yleisurheilu tai golf-turnaus tiedossa juuri silloin. Tietenkin haluaisin omalle tytölleni parhaan mahdollisen viestijoukkueen, mutta on paljon helpompi kysellä näitä suunnistusperheen lapsia, jotka nauttivat metsässä kulkemisesta ja tiedän, että peruutuksia ei tule, vaikka aamulla sattuisikin satamaan.

      Suunnistus on laji, jossa into loppuu hyvin aikaisin, jos vain kuljettaa lapsen harjoituksiin tai laittaa naapurin kyyttiin. Suunnistus on elämäntapa!

      • Anonyymi

        Tämä pitää täsmälleen paikkansa. Meidänkin seurassa suunnistaa yksikin poika jonka huoltajia en ole koskaan edes tavannut kasvotusten.
        Kisoissa ei käy jollei kyytiä löydy, eikä treeneihin pääse jollei ole bussi yhteyksiä tai jonkun kaverin kyydillä mahdollisuutta tulla. Ja ei tällä perheellä jää rahasta matkustaminen kiinni. Sen kerran kun poika tuli treeneihin omin kyydein. Mersulla isä hurautti paikalle, poika hyppäsi ulos ja isä hurautti tiehensä autosta nousematta.


    • Iloinen suuntaaja

      Meillä toimitaan niin, että tehdään tarpeeksi monta joukkuetta että kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Tietenkin on niin sanottuja 1,2..jne joukkueita missä 1 joukkueeseen valitaan ne joilla on suurin mahdollisuus menestyä. Ja vaikka ei aina pääse mukaan viestiin niin on ne henkilökohtaisetkin kisat keksitty. Mutta silti kaikkien pitäisi päästä kokeilemaan! Toivottavasti suunnistukselle ei käy kuten jalkapallolle. Parhaat pelaa ja muut istuu penkillä juomassa..=)

    • Saippuatyttö..

      Minä olen 13 v suunnistajatyttö ja mua videokuvattiin kun olin suihkussa kisoissa. Poliisilaitoksella katottiin vanhempien kanssa ja kyllä nolotti kun oma isä ja äiti ja poliisi tuijottivat kun pesin mua...Onnex tekijä jäi kiinni.

      Lopetin lajin tuohon enkä edes koulussa pysty enää suunnistamaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En usko et meistä tulee jotain

      Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel
      Ikävä
      10
      2810
    2. Kuvaile itseäsi

      Kaivatullesi, niin että hän sinut tunnistaa.
      Ikävä
      94
      2030
    3. Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"

      Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei
      Suomalaiset julkkikset
      42
      1543
    4. Huomenta keskipäivää

      Kivaa päivää mukaville ja söpösille. 🐺🫅❤️☕☀️
      Ikävä
      260
      1398
    5. Oletko koskaan katunut kun

      elämäsi tilaisuus jäi käyttämättä? 💔
      Ikävä
      69
      989
    6. Olen J-mies

      Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.
      Ikävä
      47
      901
    7. Ei sitten, ei olla enää

      Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na
      Ikävä
      77
      880
    8. Sinusta näkee että

      Kaipaat paljon.
      Ikävä
      55
      874
    9. Haluaisin ottaa sinut syleilyyni mies

      Olet suloinen...
      Ikävä
      44
      785
    10. Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä

      Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to
      Pyhäjärvi
      93
      726
    Aihe