Nyt-hetki tarjoaa ihmiselle kaikki, mitä hän pohjimmiltaan on ja tarvitsee. Hengitys tapahtuu nyt-hetkessä. Samoin sydämen toiminta. Hengitys ja syke ovat merkki elämästä. Elämä siis tapahtuu konkreettisesti nyt-hetkessä.
Ihminen on kuitenkin vieraantunut omasta elämästään. Emme tiedosta elämäämme nyt-hetkessä. Mieli askartelee joko tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Tietoisuutemme on sumentunut erilaisten uhkakuvien, huolien, murheiden sekä pelkojen tähden. Huolet ja turvattomuus ovat merkki siitä, ettemme elä nyt-hetkessä, vaan jossakin "muualla". Olemme ajatuneet mielemme valtaan, ts. ajan pauloihin.
Mieli on instrumentti, jota tulisi käyttää nyt-hetkestä (so. elämä) käsin. Tämä aika on kuitenkin ottanut jostakin syystä vallan nyt-hetkestä. Tämä tarkoittaa sitä, että mieli on alkanut hallita ihmistä. Nyky ihminen on mielivaltainen. Mieli pyörittää meitä. Työkalu on siis alkanut ohjata käyttäjäänsä.
Kuinka sitten voimme vapautua mielen hallintavallasta mielen hallintaan? Pysähtymällä itsemme äärelle. Hyvä tapa kokea nyt-hetki on tarkkailla omaa hengitystään tai sydämen sykettään. Nämä tapahtuvat vain nyt-hetkessä. Niitä ei ole olemassa missään muualla. Samoin on meidän laitamme. Olemassa olomme tapahtuu ainoastaan nyt-hetkessä. Ei missään muualla. Voimme siis kokea itsemme vain tässä ja nyt. Hengitys ja sydämen toiminta johdattavat meidät oman olemuksemme äärelle. Mieli on rauhallinen ja tiedostava vasta kun se löytää elämän hengen. Elämän henki on meidän persoonallisuutemme ydin, keskus, josta sekä mieltä että ruumista hallitaan.
Ihminen on kuitenkin vieraantunut omasta elämästään. Emme tiedosta elämäämme nyt-hetkessä. Mieli askartelee joko tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Tietoisuutemme on sumentunut erilaisten uhkakuvien, huolien, murheiden sekä pelkojen tähden. Huolet ja turvattomuus ovat merkki siitä, ettemme elä nyt-hetkessä, vaan jossakin "muualla". Olemme ajatuneet mielemme valtaan, ts. ajan pauloihin.
Mieli on instrumentti, jota tulisi käyttää nyt-hetkestä (so. elämä) käsin. Tämä aika on kuitenkin ottanut jostakin syystä vallan nyt-hetkestä. Tämä tarkoittaa sitä, että mieli on alkanut hallita ihmistä. Nyky ihminen on mielivaltainen. Mieli pyörittää meitä. Työkalu on siis alkanut ohjata käyttäjäänsä.
Kuinka sitten voimme vapautua mielen hallintavallasta mielen hallintaan? Pysähtymällä itsemme äärelle. Hyvä tapa kokea nyt-hetki on tarkkailla omaa hengitystään tai sydämen sykettään. Nämä tapahtuvat vain nyt-hetkessä. Niitä ei ole olemassa missään muualla. Samoin on meidän laitamme. Olemassa olomme tapahtuu ainoastaan nyt-hetkessä. Ei missään muualla. Voimme siis kokea itsemme vain tässä ja nyt. Hengitys ja sydämen toiminta johdattavat meidät oman olemuksemme äärelle. Mieli on rauhallinen ja tiedostava vasta kun se löytää elämän hengen. Elämän henki on meidän persoonallisuutemme ydin, keskus, josta sekä mieltä että ruumista hallitaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos mielenkiintoisesta näkemyksestä.
"Nyt-hetki tarjoaa ihmiselle kaikki, mitä hän pohjimmiltaan on ja tarvitsee."
Jos sallit, esittäisin tähän erään ajatuksen, jota en edes yritä väittää ymmärtäväni, mutta josta olen joskus muistellut jotain kuulleeni. Kyseessä on kvanttifysiikka ja sen aihe, superpositio.
Jos siis epämääräinen, joskin tiedostettavissa oleva "nyt hetki" jaetaan lähelle jakamatonta tilaansa, aikaa, jossa aineen pienimmät partikkelit muuttavat olemassaolonsa muotoa esimerkiksi aallosta hiukkaseksi, pääsemme toteamaan nyt hetken olevankin "olemassaolon tai olemassaolemattomuuden ja näiden yhdistelmän välistä harmonista kamppailua tilasta, ajasta paikasta avaruudesta.
On tietysti luonnollista, että mielemme ei ole suoraan kykenevä havaitsemaan tätä kvanttifyysistä ilmiötä, mutta on mielenkiintoisesta tiedostaa, että konkreettisesti olemassaolomme onkin olemassaolemisen ja olemassaolemattomuuden välistä todellista vuorovaikutusta.
Mitä jos jäisimmekin kvanttitilassamme lopullisesti ja jakamattomasti olemassaolevuuden tilaan? Pysähtyisikö "aika" ja nyt-hetkestä tulisikin meille tulevaisuus, menneisyys ja tämä hetki? Hetkestä tulisi ikuisuutta.
Lainaus Ateismi palstalta:
"Olemassa olon kokemus on todellinen, vaikka jotkut idän uskontojen suuntaukset väittävät sitä harhaksi. Olemassa olon kokemuksen vahvistavat meille kärsimys, kipu tai nälkä, mutta myös helpotus, rakkaus tai ilo. Mutta pohjimmiltaan olemassa olo voidaan kuitenkin kokea ainoastaan ei olevan kautta. Jos tunnustamme olemassa olon todellisuuden, on meidän tunnustettava myös ei oleva. Sillä ei ole kanaa ilman munaa.
Voimme siis kokea olemassa olon todellisuuden ainoastaan ei olevaa vasten. Se heijastaa meille meidän olemassa olomme. Olemme olemassa, koska ei oleva kertoo sen meille. Ilman ei olevaa olemassa oloa ei voitaisi pitää olevana. Koko maailman kaikkeuden olemassa olo perustuu siihen, että se heijastuu ei olevaa vasten.
Maailman kaikkeudella on alku ja sillä on mahdollisesti myös loppu. Jos esitämme sen vaiheet janana, on ei oleva se tausta, johon janan piirrämme.
Ei oleva on ei olevaa ainoastaan olemassa olon kokemukselle. Kun olemassa olon kokemus lakkaa, se sulautuu takaisin ei olevaksi. Emme voi tietää mitä ei oleva pitää sisällään, koska olemassa ololle se pysyy loppuun saakka ei olevana.
Eläköön ei oleva!"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000016123451
Meidän on turhaa elää nykyisyyttä varten koska se on mitä on emmekä voi vaikuttaa siihen mitenkään. Ainoa mihin voimme vaikuttaa on tulevaisuus: katsokaamme siis tulevaisuuteen.
Nykyisyys meni jo.
Mikä lasketaan "nykyhetkeksi"? Nytkö? Vai Nytkö? Vai nytkö? Vaiko kenties nyt? Huomaatko? Oikeastaan vain menneisyys ja tulevaisuus on olemassa. Kuinka pitkään nykyhetki kestää? Mikä lasketaan nythetkeksi? Sekuntti? Viisi sekunttia? Kymmenen minuuttia? Tunti? Vuosikymmen? Kukaan ei voi sano, mikä lasketaan nykyhetkeksi, vaan se on täysin mielivaltaista? Eli koska nykyhetki on makuasia, niin se tarkjoittaa, että se ei sovi totuuteen. Nykyhetkeä ei siis ole. Onkin vain menneisyys ja tulevaisuus. Mutta hetkinen, onko tulevaisuuttakaan? Menneisyys on jotain, mikä on jo tapahtunut, ja se on jäänyt muistiin vain meidän muistiimme. Se on varmana tapahtunut. Mutta tulevaisuus on jotain, mikä ei ole olemassa kuin vain mielteenämme, loogisena ajatuksena, jonka pitää tapahtua, koska logiikka sanoo niin. Mutta se ei ole kuitenkaan olemassa havaittavalla tavalla. Eli tulevaisuuttakaan ei ole. Onkin vain ja ainoastaan menneisyys. Ilman menneisyytä me emme voi tajuta jotain tapahtuvaksi. Eli menneisyys on kaiken perusta.
sillä tie niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin käy nykyhetken kautta. Eri asia on, millaisen painoarvon kukin noille ulottuvuuksille antaa. Mutta kyllä nykyhetki on aina läsnä, vaikka eläisi miten kaukana menneisyydessä tahansa. Sanokoot itämaiset uskonnot mitä tahansa.