Oletko kokenut METSÄNPEITON?

E. Nigma

Vanha kansanperimä tuntee termin 'metsänpeitto'. Joskus esim. sienestäjä voi aivan tutussa metsässä kokea outoja. Häneltä katoavat suuntavaisto ja ajantaju. Metsä alkaa näyttää oudolta. Aika tuntuu seisahtuvan. Jos metsässä on tuulta, ääntä ja liikettä, se kaikki loppuu. Ihminen tuntee vierauden tunnetta eikä hän osaa liikkua paikaltaan tai tuottaa ääntä. Lumoustila katoaa myöhemmin itsestään.

Tuon voisi vielä selittää psykologialla. Oudointa kuitenkin on, että jos ihmisellä on metsässä mukanaan tuttuja lähellään, hän ikään kuin katoaa heiltä. He eivät huomaa häntä. Jos kyse on metsään eksyneen joutumisesta metsänpeittoon, hänen etsijänsä eivät löydä häntä, vaikka kulkisivat vierestä. Vanha kansa selitti metsänpeiton sillä, että maahiset ja keijut kostavat ihmiselle sen, että tämä on tullut liian lähelle heidän asuinpaikkaansa.

76

18885

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tonttu

      Vanhaan aikaa se on ollut tuttua hyvin monelle, ja ilmiön "takana" saattoi olla myöskin kateellinen naapuri.

      Kerrotaan että mies etsi lehmäänsä ja pähkäili mätäällä istuen että missä se mahtaisi olla, ja se mätäs oli lumottu lehmänsä.

      • E. Nigma

        Nykyään Suomi asuu taajamissa ja kaupungeissa. Metsässä nämä urbaanit eksyvät ilman GPS -paikannuslaitetta. Se eksyminen ei ole sama asia kuin metsänpeitto. Tiedän pari tapausta 1980 -luvulta, joissa kokeneet metsänkävijät joutuivat peittoon. He eivät tajunneet ympäröivää todellisuutta, eikä heitä nähty, vaikka vierestä kuljettiin.


      • Keijo Keiju
        E. Nigma kirjoitti:

        Nykyään Suomi asuu taajamissa ja kaupungeissa. Metsässä nämä urbaanit eksyvät ilman GPS -paikannuslaitetta. Se eksyminen ei ole sama asia kuin metsänpeitto. Tiedän pari tapausta 1980 -luvulta, joissa kokeneet metsänkävijät joutuivat peittoon. He eivät tajunneet ympäröivää todellisuutta, eikä heitä nähty, vaikka vierestä kuljettiin.

        ...


    • MYYTINMURTAJA...

      Äkillinen verensokerin lasku voi aiheuttaa diabeetikoille noita oireita, sitä vain ei ennenvanhaan tiedetty.

      • E. Nigma

        En oikein usko tuota. Jos metsänpeittoon joutunut olisikin ollut diabeetikko, miten selität sen, että toiset ihmiset eivät nähneet häntä, vaikka kulkivat vierestä? Diabetes ei tartu.


      • minä......
        E. Nigma kirjoitti:

        En oikein usko tuota. Jos metsänpeittoon joutunut olisikin ollut diabeetikko, miten selität sen, että toiset ihmiset eivät nähneet häntä, vaikka kulkivat vierestä? Diabetes ei tartu.

        Se taisi unohtaa tuon että toiset ei nää. Kyllä tuon takana voi olla metsänhenget. Olen nähnyt ns radiotonttuja eikä mitkään metsänhenget ole minulle mikään mahdottomuus tuossa.


      • E. Nigma
        minä...... kirjoitti:

        Se taisi unohtaa tuon että toiset ei nää. Kyllä tuon takana voi olla metsänhenget. Olen nähnyt ns radiotonttuja eikä mitkään metsänhenget ole minulle mikään mahdottomuus tuossa.

        Aivan totta! On olemassa asioita, joita ei voi selittää lääketieteellä tai psykologialla. Jotkut yrittävät, turhaan. Metsänpeitto on yksi niistä asioista.

        P.S. Mikä on radiotonttu? Minä kuuntelen 1950 -luvun putkiradiota ja muutenkin sisustan kotini vanhanaikaisesti.


      • AROSUSI-09
        E. Nigma kirjoitti:

        Aivan totta! On olemassa asioita, joita ei voi selittää lääketieteellä tai psykologialla. Jotkut yrittävät, turhaan. Metsänpeitto on yksi niistä asioista.

        P.S. Mikä on radiotonttu? Minä kuuntelen 1950 -luvun putkiradiota ja muutenkin sisustan kotini vanhanaikaisesti.

        Mullakin ja muutenkin aikakauden kalusteista pidän:)Nii.Että mikä on radiotonttu?


      • Ovat
        AROSUSI-09 kirjoitti:

        Mullakin ja muutenkin aikakauden kalusteista pidän:)Nii.Että mikä on radiotonttu?

        Niistä ei olla kuulemma julkisuudessa uskallettu puhua etteivät ihmiset pelästyisi. Radiotontut ovat pieniä kääpiöitä joilla on vihreä iho ja pitkä nenä.

        Niillä on muistaakseni ruskea takki ja housut ja kengät muistaakseni mustat. Niillä on eräänlaiset lierihatut päässä.

        Niitä on kuulemma tieteellisestikin tutkittu. Ne eivät ole pahoja mutta voivat varastella. Ovat kuulemma lapsen tasolla henkisesti.

        Ainakin kerran olen niitä nähnyt.


      • /)))
        Ovat kirjoitti:

        Niistä ei olla kuulemma julkisuudessa uskallettu puhua etteivät ihmiset pelästyisi. Radiotontut ovat pieniä kääpiöitä joilla on vihreä iho ja pitkä nenä.

        Niillä on muistaakseni ruskea takki ja housut ja kengät muistaakseni mustat. Niillä on eräänlaiset lierihatut päässä.

        Niitä on kuulemma tieteellisestikin tutkittu. Ne eivät ole pahoja mutta voivat varastella. Ovat kuulemma lapsen tasolla henkisesti.

        Ainakin kerran olen niitä nähnyt.

        Nimi tulee siitä koska ne tulevat taloihin radioiden tai pistorasian reikien kautta.


      • AROSUSI-09
        /))) kirjoitti:

        Nimi tulee siitä koska ne tulevat taloihin radioiden tai pistorasian reikien kautta.

        Eli radio kannattaa pitää irti verkkovirrasta,kun sitä ei kuuntele ja pistorasioihin hankkia lapsilukot?:O Totta on,että kodista tuntuu välillä katoavan pientä tavaraa teille tietymättömille...esimerkiks olen ihmetellyt,minne on kadonnut muovinen pieni merenneito-patsas,jonka matkamuistona toin Pusher streetilta.Gulp.


      • Lesus

        temporaaliepileptinen kohtaus.


      • sunnyriver

        Voi olla joskus diabeteksenkin syytä, mutta en usko, että aina.
        Itse olen diabeetikko ja olen huomannut, että niin vähästä kuin muutaman
        vaalean voileivän syömisestä muistini alkaa "luistella". Etsin jotakin sanaa tai tapausta musitistani,
        tiedän, että se on siellä, mutta tiedosto ei kertaakaikkiaan avaudu heti. Ajallaan onneksi avautuu.
        Ja taas vastaavasti jos pysyn kaukana vaaleasta leivästä, muisti pelaa paremmin. Syynä on todennäköisesti osittain vaalean leivän nopea laukeaminen vereen, osittain jokin muu vaikutus
        muistiin. Mutta se nyt on pieni asia ja helposti vältettävissä.

        Muistan, kuinka itse nuorena hippiliikkeen myöhemmässä vaiheessa seikkailin
        Lontoossa hippipiireissä ja avasin tietoisuuttani väärään suuntaan tietämättäni.
        Vaikka en itse käyttänyt huumeita, osa porukasta käytti, lisäksi idän opit olivat
        vahvoilla.
        Kun sitten aikanani palasin Suomeen ja tulin uskoon, Jumala jossakin vaiheessa
        alkoi opettaa, kuinka sulkea vääriä portteja, jotka olin hippivaiheen aikana
        avannut.
        Ja noille väärille porteille oli nimenomaan ominaista se, että saattoi jäädä
        leijailemaan ajatuksettomaan tilaan, ikäänkuin poistui tästä maailmasta.
        Mukavaltahan se tuntui, mutta Jumala totesi ykskantaan, että olen yhteydessä ihan vääriin
        sfääreihin. Niinpä opettelin sulkemaan nuo sfäärit. Saatan vielä nykyisinkin kokea tuon tunteen hetken ajan, mutta silloin se on Jumalan vinkki siitä, että lähikehälle on tullut joku ihminen,
        jolla on samoja ongelmia ja rukousta tarvitaan.
        Mikäli olen huomannut, ihmisen mieli saattaa lähteä harhailemaan myös psyyken sairauden tai
        psyyken lääkkeiden takia, dementiankin takia. Ja kyllähän perinteinen noituuskin on lusikkansa
        soppaan pistänyt. Kai näitä syitä löytyy.
        Meillä on täällä susirajalla pakolaisena tullut runadalaispastori ja kun tarpeeksi utelee,
        lapset välillä kertovat, kuinka paikalliset noidat saattoivat näkymättöminä tulla häiritsemään perheen rauhaa, istua nököttivät tuolissa muina miehinä näkymättöminä, kunnes isäpastori tajusi,
        mikä mättää ja käski tuntemansa noidan kerätä luunsa jä häipyä. Rauha palasi heti taloon.
        Meillä nämä aktiivisen pahuuden harrastajat ovat onneksi lähes sukupuuttoon kuolleet,
        ei ole enää yksinäisiä lehmiä metsissä eikä niiden metsänpeittoon noitujia. Sataa nautaa sähköpaimenen sisällä on jo paljon vaikeampi noitua...

        PERUSASIA kuitenkin on, että Jumala haluaa, että psyykemme on aktiivinen,
        energinen, oman tahtomme hallittavissa ja Jumalan ohjattavissa,
        ei minkään itämaisen tai muun jumittajan liikuteltavissa.


      • tarkoitat?
        sunnyriver kirjoitti:

        Voi olla joskus diabeteksenkin syytä, mutta en usko, että aina.
        Itse olen diabeetikko ja olen huomannut, että niin vähästä kuin muutaman
        vaalean voileivän syömisestä muistini alkaa "luistella". Etsin jotakin sanaa tai tapausta musitistani,
        tiedän, että se on siellä, mutta tiedosto ei kertaakaikkiaan avaudu heti. Ajallaan onneksi avautuu.
        Ja taas vastaavasti jos pysyn kaukana vaaleasta leivästä, muisti pelaa paremmin. Syynä on todennäköisesti osittain vaalean leivän nopea laukeaminen vereen, osittain jokin muu vaikutus
        muistiin. Mutta se nyt on pieni asia ja helposti vältettävissä.

        Muistan, kuinka itse nuorena hippiliikkeen myöhemmässä vaiheessa seikkailin
        Lontoossa hippipiireissä ja avasin tietoisuuttani väärään suuntaan tietämättäni.
        Vaikka en itse käyttänyt huumeita, osa porukasta käytti, lisäksi idän opit olivat
        vahvoilla.
        Kun sitten aikanani palasin Suomeen ja tulin uskoon, Jumala jossakin vaiheessa
        alkoi opettaa, kuinka sulkea vääriä portteja, jotka olin hippivaiheen aikana
        avannut.
        Ja noille väärille porteille oli nimenomaan ominaista se, että saattoi jäädä
        leijailemaan ajatuksettomaan tilaan, ikäänkuin poistui tästä maailmasta.
        Mukavaltahan se tuntui, mutta Jumala totesi ykskantaan, että olen yhteydessä ihan vääriin
        sfääreihin. Niinpä opettelin sulkemaan nuo sfäärit. Saatan vielä nykyisinkin kokea tuon tunteen hetken ajan, mutta silloin se on Jumalan vinkki siitä, että lähikehälle on tullut joku ihminen,
        jolla on samoja ongelmia ja rukousta tarvitaan.
        Mikäli olen huomannut, ihmisen mieli saattaa lähteä harhailemaan myös psyyken sairauden tai
        psyyken lääkkeiden takia, dementiankin takia. Ja kyllähän perinteinen noituuskin on lusikkansa
        soppaan pistänyt. Kai näitä syitä löytyy.
        Meillä on täällä susirajalla pakolaisena tullut runadalaispastori ja kun tarpeeksi utelee,
        lapset välillä kertovat, kuinka paikalliset noidat saattoivat näkymättöminä tulla häiritsemään perheen rauhaa, istua nököttivät tuolissa muina miehinä näkymättöminä, kunnes isäpastori tajusi,
        mikä mättää ja käski tuntemansa noidan kerätä luunsa jä häipyä. Rauha palasi heti taloon.
        Meillä nämä aktiivisen pahuuden harrastajat ovat onneksi lähes sukupuuttoon kuolleet,
        ei ole enää yksinäisiä lehmiä metsissä eikä niiden metsänpeittoon noitujia. Sataa nautaa sähköpaimenen sisällä on jo paljon vaikeampi noitua...

        PERUSASIA kuitenkin on, että Jumala haluaa, että psyykemme on aktiivinen,
        energinen, oman tahtomme hallittavissa ja Jumalan ohjattavissa,
        ei minkään itämaisen tai muun jumittajan liikuteltavissa.

        Onko se ruandalaispastori sama, joka jäi kiinni kansanmurhasta? Jos ei ole, niin ehkäpä hän on kansanmurhaajapastorin kavereita, joten hänenkin taustansa kannattaisi tutkia.


      • Nyt hajosi aivan
        AROSUSI-09 kirjoitti:

        Eli radio kannattaa pitää irti verkkovirrasta,kun sitä ei kuuntele ja pistorasioihin hankkia lapsilukot?:O Totta on,että kodista tuntuu välillä katoavan pientä tavaraa teille tietymättömille...esimerkiks olen ihmetellyt,minne on kadonnut muovinen pieni merenneito-patsas,jonka matkamuistona toin Pusher streetilta.Gulp.

        totaalisesti. Nämä radiotontut olivatkin uusi juttu minulle.

        Ehkä kuitenkin hakisin syytä jostain hieman lähempää kuin että sellaisia tonttuja on olemassa.

        Ihmisen aivotoiminnasta tiedetään loppupeleissä hyvin vähän, joten en ihmettele vaikka moni olisikin nähnyt näitä "radiotonttuja" Tietysti myös suggestio ja psykoosi selittävät tälläisiä asioita, samoin kuin väsymys yms...

        Itse olen nähnyt usein ns. varjokansaa jos tiedätte mitä tarkoitan.
        Eli siis pieniä varjomaisia olentoja, ikäänkuin jotain "pikkupiruja"
        Tosin aina kun olen heitä nähnyt olen ollut joko väsynyt tai päihtynyt.
        Oli kiva herätä kerran kun tälläinen hukkapätkä hyppi rintalastani päällä.
        Tiedostan kyllä että nämä ovat mielikuvitukseni tuotteita, vaikka tämä kuulostaa siltä kuin olisin totaalisesti sekaisin. Nämä aistiharhat silti tuntuvat helvetin todellisilta.

        Eli "varjokansa" on myös sellainen jota todella todella monet ihmiset ovat nähneet. Luulen että tuossa on joku alitajuntaan jäänyt asia tai joku ylikierroksilla käyville aivoille ominainen juttu kun ihmiset näkevät näitä pieniä tummia olentoja.

        Näitä samoja harhoja moni näkee jos osaa "astraalimatkata"

        Tietysti myös sellaiset raamatulliset pirut ja demonit ovat yleisiä harhoja, mutta nämä selittynee sillä että meitä on aivopesty lapsesta saakka kristinuskoon ja helvettiin joutumisen pelko on syöpynyt alitajuntaamme vaikka emme sitä luonnollisestikaan tiedosta.


      • ,.,.,..,.
        Nyt hajosi aivan kirjoitti:

        totaalisesti. Nämä radiotontut olivatkin uusi juttu minulle.

        Ehkä kuitenkin hakisin syytä jostain hieman lähempää kuin että sellaisia tonttuja on olemassa.

        Ihmisen aivotoiminnasta tiedetään loppupeleissä hyvin vähän, joten en ihmettele vaikka moni olisikin nähnyt näitä "radiotonttuja" Tietysti myös suggestio ja psykoosi selittävät tälläisiä asioita, samoin kuin väsymys yms...

        Itse olen nähnyt usein ns. varjokansaa jos tiedätte mitä tarkoitan.
        Eli siis pieniä varjomaisia olentoja, ikäänkuin jotain "pikkupiruja"
        Tosin aina kun olen heitä nähnyt olen ollut joko väsynyt tai päihtynyt.
        Oli kiva herätä kerran kun tälläinen hukkapätkä hyppi rintalastani päällä.
        Tiedostan kyllä että nämä ovat mielikuvitukseni tuotteita, vaikka tämä kuulostaa siltä kuin olisin totaalisesti sekaisin. Nämä aistiharhat silti tuntuvat helvetin todellisilta.

        Eli "varjokansa" on myös sellainen jota todella todella monet ihmiset ovat nähneet. Luulen että tuossa on joku alitajuntaan jäänyt asia tai joku ylikierroksilla käyville aivoille ominainen juttu kun ihmiset näkevät näitä pieniä tummia olentoja.

        Näitä samoja harhoja moni näkee jos osaa "astraalimatkata"

        Tietysti myös sellaiset raamatulliset pirut ja demonit ovat yleisiä harhoja, mutta nämä selittynee sillä että meitä on aivopesty lapsesta saakka kristinuskoon ja helvettiin joutumisen pelko on syöpynyt alitajuntaamme vaikka emme sitä luonnollisestikaan tiedosta.

        Paitsi ne harvat jotka tiedostavat ihan tosissaan pelkäävänsä helvettiä.


    • Saag Paneer

      Hieno termi! En ole aiemmin kuullutkaan.

      Mummoni kertoi, miten hän tätini kanssa oli mustikassa ja tapahtui juuri tuollainen ilmiö: he molemmat eksyivät aivan tutussa metsikössä ja kummallinen "outous" ympäröi heitä.

      Koko episodi päättyi vielä kummallisemmin: mummoni huomasi kauempana metsikössä vanhan naisen. Kun mummoni huusi naiselle, nainen nousi seisomaan ja viittasi mummolleni. Silloin mummoni tunsi hänet: kyseessä oli yli 30 vuotta sitten kuollut, mummoni aikana kylällä elellyt noita. Myös tätini näki tuon kummallisen naisen.

      Nainen katosi pieneen kuusipöheikköön. Kun tätini ja mummoni tulivat tuohon paikalle, nainen oli kadonnut, mutta pöheikön takaa löytyi pieni polku, joka johti tutulle kylätielle.

      • minkälainen

        Noita, oliko se hyvä vai päinvastoin. Itselläni on ollut outo kokemus yhdessä pusikkoisessa paikassa joskus ja se oli minusta aika pelottava. Siinä oli unenomainen tunnelma kun se tapahtui eikä kukaan tuttava piirissäni, joille olen kerran maininnut asiasta, ole ottaneet kertomaani tosissaan.


      • Saag Paneer
        minkälainen kirjoitti:

        Noita, oliko se hyvä vai päinvastoin. Itselläni on ollut outo kokemus yhdessä pusikkoisessa paikassa joskus ja se oli minusta aika pelottava. Siinä oli unenomainen tunnelma kun se tapahtui eikä kukaan tuttava piirissäni, joille olen kerran maininnut asiasta, ole ottaneet kertomaani tosissaan.

        >>Noita, oliko se hyvä vai päinvastoin.


      • Shamaani...
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Noita, oliko se hyvä vai päinvastoin.

        Sama asia kun noita. Siinä pusikos 2 kertaa joskus koin mutta en jälkeepäin oo kokenut siellä mitään. Niissä näyttäyty sellainen aavemaisen näköinen vanha nainen joka tuijotti minua. Yhdessä toisessa paikassa missä on todella pieni metsä läntti jonne ei kukaan ikinä voisi eksyä, minä kuitenkin kerran eksyin ja ihmettelin miksi metsä vain jatkuu. Oli sellanen hiljasen tuntunen unimainen olo.

        En tarkkaan muista kuinka kauan eksyminen kesti mutta lopulta pääsin pikku metsä läntiltä pois.
        Kooltaan sellainen suunnilleen noin 10-15 metriä joka suuntiin suunnilleen varmaankin eli tosi pieni saareke.


      • ::::::::
        Shamaani... kirjoitti:

        Sama asia kun noita. Siinä pusikos 2 kertaa joskus koin mutta en jälkeepäin oo kokenut siellä mitään. Niissä näyttäyty sellainen aavemaisen näköinen vanha nainen joka tuijotti minua. Yhdessä toisessa paikassa missä on todella pieni metsä läntti jonne ei kukaan ikinä voisi eksyä, minä kuitenkin kerran eksyin ja ihmettelin miksi metsä vain jatkuu. Oli sellanen hiljasen tuntunen unimainen olo.

        En tarkkaan muista kuinka kauan eksyminen kesti mutta lopulta pääsin pikku metsä läntiltä pois.
        Kooltaan sellainen suunnilleen noin 10-15 metriä joka suuntiin suunnilleen varmaankin eli tosi pieni saareke.

        Enpä ole paljon noissa paikoissa ollutkaan jälkeenpäin. Kyllä ainakin minusta ne varmaankin liittyivät jotenkin metsän henkiin.


      • Saag Paneer
        Shamaani... kirjoitti:

        Sama asia kun noita. Siinä pusikos 2 kertaa joskus koin mutta en jälkeepäin oo kokenut siellä mitään. Niissä näyttäyty sellainen aavemaisen näköinen vanha nainen joka tuijotti minua. Yhdessä toisessa paikassa missä on todella pieni metsä läntti jonne ei kukaan ikinä voisi eksyä, minä kuitenkin kerran eksyin ja ihmettelin miksi metsä vain jatkuu. Oli sellanen hiljasen tuntunen unimainen olo.

        En tarkkaan muista kuinka kauan eksyminen kesti mutta lopulta pääsin pikku metsä läntiltä pois.
        Kooltaan sellainen suunnilleen noin 10-15 metriä joka suuntiin suunnilleen varmaankin eli tosi pieni saareke.

        "Noita" on vanha suomalainen sana ja tarkoittaa tietäjää/shamaania/parantajaa. Vasta kristinusko leimasi parantajasta pahan edustajan.

        Shamaani on tyypeistä vanhin ja tarkoittaa metsästäjäkauden poppa-ukkoa. Tietäjä/näkijä ajoittuu taas agraarikaudelle. "Noita" tarkoittaa näitä kumpaakin. Erot ovat sangen pieniä.

        Nykyisin tosin nämä termit ymmärretään aivan eri tavoin.


      • myös:
        Saag Paneer kirjoitti:

        "Noita" on vanha suomalainen sana ja tarkoittaa tietäjää/shamaania/parantajaa. Vasta kristinusko leimasi parantajasta pahan edustajan.

        Shamaani on tyypeistä vanhin ja tarkoittaa metsästäjäkauden poppa-ukkoa. Tietäjä/näkijä ajoittuu taas agraarikaudelle. "Noita" tarkoittaa näitä kumpaakin. Erot ovat sangen pieniä.

        Nykyisin tosin nämä termit ymmärretään aivan eri tavoin.

        Ainakin ollut myös Noitia jotka palvovat pahaa eli ovat menneet pimeälle puolelle. Eikös ne ole enemmänkin Velhoja kun Noitia.


      • on?
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Noita, oliko se hyvä vai päinvastoin.

        Sanoit että pohjanmaalla on tuollaisia "outoja" paikkoja? Voisitko kertoa tarkemmin että missä päin, kiinnostaisi vain käydä tutkailemassa kans!


      • kokenut

        Kymmeniä vuosia sitten, ollessani vielä lapsi, vietin kesää mummolassa paikassa nimeltään Ii.
        Mummoni oli ikänsä asunut samalla paikalla ``metsän keskellä´´. Mustikka-aikaan menimme tuohon tuttuun, mutta loputtomaan metsään marjoja poimimaan. Kävelimme niitä tuttuja polkuja, kunnes yht´äkkiä mummoni säikähti kovasti, koska olimme eksyneet. Mummoni rupesi höpöttämään silloin juuri tuosta metsänpeitosta, johon nyt olimme ilmeisesti joutuneet. Aikaisemmin näin ei ollut koskaan hänelle itselleen käynyt, mutta tiesi siis mistä oli kyse. Pois pääsimme metsänpeitosta, kiitos mummoni ``neuvottelutaitojen´´.


      • sunnyriver
        minkälainen kirjoitti:

        Noita, oliko se hyvä vai päinvastoin. Itselläni on ollut outo kokemus yhdessä pusikkoisessa paikassa joskus ja se oli minusta aika pelottava. Siinä oli unenomainen tunnelma kun se tapahtui eikä kukaan tuttava piirissäni, joille olen kerran maininnut asiasta, ole ottaneet kertomaani tosissaan.

        No, mistäs asti noidat ovat hyviksi tekeytyneet?
        Noit on noita, vaikka
        sokerikuorrutuksella päällystettäisiin....


      • sunnyriver
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Noita, oliko se hyvä vai päinvastoin.

        Eli juoppous on siis pienempi synti.
        Syntymäkylälläni naapurin isäntä kiipesi humalapäissään naveta ylisille
        ja tuli sieltä kerien alas sementtilattialle.
        Ei tullut paria mustelmaa enempää
        ja vieläkin papparainen tanhuvillaan liikkuu,
        vaikka ikää alkaa olla jo 80.
        (Tämä ei silti ollut mikään viinan puolustuspuhe,
        hyi,hyi,hyi kaikki prosentit...)

        OK, tämä on yksinkertaistettua teologiaa,
        mutta joka tapauksessa Raamattu kieltää ehdottomasti
        kolme asiaa
        ja ne ovat noituus, huoraaminen ja veren juonti.


    • Qadesha

      ...olen kuullut käyttävän tuota termiä. Oltiin yhteyksissä joskus 10 v sitten ja tulee tietysti mieleen että ollaankohan tuttuja...? Netissä ei oikein viitsi kauheasti henkilöllisyyttä paljastella puolin eikä toisin, mutta tämä ihminen kummiskin oli mies ja muistaakseni synt. -65.

      Enivei nyt äkkiseltään tulee mieleeni että joissakin UFOihin liittyneissä tapauksissahan on tainnut olla jotain tämmöistä että yhtäkkiä on kuin toisessa ulottuvuudessa, linnut vaikenevat yms. Muistuttaa mielestäni tätä 'metsänpeittoa' ainakin jossain määrin.

      Minulla on juuri työn alla "Supernatural"-niminen kirja, kirj. Graham Hancock, ja siinä käsitellään enempikin mahdollisia yhteyksiä shamanistisen perinteen ja UFO-ilmiön välillä yms., kunhan vaan pääsisin joskus sinne asti (useita satoja sivuja kuitenkin).

      • Saag Paneer

      • -Q-
        Saag Paneer kirjoitti:

        Näkyy olevan ainakin Leena Krohnilla ton niminen kirja ja muutakin löytyy. Tässä yksi: http://www.hankasalmi.fi/ristimaki/story.html

        Luulin tähän päivään asti että termi on tämän joskus tuntemani miehen ikioma. Kysymys onkin siis suorastaan kansanperinteestä... :P


      • Velho

        Metsänpeiton nykyinen nimi on Oz-ilmiö, ja se liitetään nimenomaan ufoihin.


      • E. Nigma

        Vastaan nyt neljä vuotta sitten esittämääsi kysymykseen. Olet kuullut käytettävän sanaa "metsänpeitto" n. vuonna 1996. Jos olisin ajattelemasi mies, sinun on silloin täytynyt asua Vantaalla, koska itse asuin silloin siellä, samoin kaikki ystäväni ja tuttuni. Tunsin silloin useampiakin mystikkoja ja hippityttöjä.


    • -Q-

      Näin juuri dokumentin pätkän (olisiko ollut Discovery Civilisation -kanavalta) jossa ihmiset kertoilivat kokemuksiaan kuinka yhtäkkiä olivat olleet jossain toisessa ajassa...

      Kerrottiin että Jung tovereineen oli vieraillut jossain rakennuksessa (kirkossa?) jossa he ihastelivat komeita seinämaalauksia, ja myöhemmin he saivat kuulla ettei semmoisia ole ollut enää 400 vuoteen.

      Vanha pariskunta kertoi tunteneensa omituista masennusta, ja liikkuneen tienoilla jossa he istuivat penkilläkin, mutta mitä myöhemmin ei sitten ollutkaan olemassa. Olivat siellä koiran haukkumista kuulleet ja nähneet 3 miestä, mutta muuten oli kuulema ollut hirvittävän hiljaista ja nainen tunsi kylmyyttä, käsivartensakin oli jääkylmä.

      Olisi perhanan mielenkiintoista saada tietää mistä nämä "toismaailmallisuudet" johtuvat. Johtuuko hyinen kylmyys ja omituinen hiljaisuus siitä että ajan rajat ylitetään...

    • Pulsar

      Kaikki kuin yhtä ja sama,menneisyys,tulevaisuus,samaan pakettiin käärittynä,mutta värähtely pakenee 'Mustavalkoista' näkijää.
      *Shamanistisessa hurmoksessa hän 'maailmaan'vaipuu,kokemus kokemukselta,jo rumpua lyöden piiriin ryhtyy,ja kaikki on kaikessa.

    • tarpaani

      hölynpölynä,kunnes sattui omalle kohalle. Olin ratsain ja näin ihanan polun tien vieressä. Lähdin seuraamaan sitä, koska etsin uusia maastoreittejä. Metsikkö on sellainen läntti, jota ympäröi muutama talo.se muodostaa neliön. Toisella puolella tie josta käännyin polulle, sivuilla talot ja päässä taas talo,joskin hieman kauempana.
      Nooh..siinä sitten ratsastelin ja huomasin että kappas, polku loppuu.Lähdin takaisin päin ja maalainen ku olen, katson aina ympärilleni ja etsin maamerkkejä että osaan VARMASTI suunnistaa takaisin. Ja minulla on hyvä suuntavaisto.Olen penskasta asti metässä liikkunut. Kun käännyin ympäri polkua ei ollut. Siis yksinkertaisesti sitä ei ollut! Tullessani polku ei ollut selvä, mutta painunut selvästikin ja metsän eläimet kulkeneet siitä. Tietysti katselin ympärilleni ja etsin niitä maamerkkejä, mutta tuntui jotenkin tyhmältä. Ei tavallaan nähnyt niitä eikä osannut enää hahmottaa mitään. Niinkuin olisi silmät kiinni pyörinyt ympyrää ja sitten lähtenyt suunnistamaan. Ja omituisinta oli se, että metsässä ei tuullut yhtään eikä missään ollut mitään "elämää".Ei linnut viserrellyt tmv.
      Vaikka lähtiessäni aurinko paistoi ja tuuli mukavasti ja siinä metsässä on todellakin paljon lintuja.
      Ei auttanut kuin suunnistaa suurin piirtein samaan suuntaan. Tullessani oli kaksi rinnettä mutta palatessani ei ollut kuin yksi. Tuli yhtäkkiä suo, vaikka siinä metsässä EI ole soita. Sitten tuli todella tiheä kuusikko, josta oli todella vaikea päästä eteenpäin. Ne oli ilmeisesti joskus siihen istutettu riviin, sillä niiden välissä oli aina ura.
      Onneksi ratsastin pienellä hepalla, muulla hevosella en olisi päässyt minnekään.
      Yleensä hevonen osaa kotiin.Mutta tällä kertaa ei. Olin menemässä jo paniikkiin, kunnes lopulta näin punaisen talon ja huomasin olevani naapurin takapihalla.
      Mutta eihän tällaista voi tapahtua, eihän??

      • eipä ole nyt

        Kyllä voi. Avatkaapaas jo ihmiset silmänne ja huomatkaa että on olemassa myös muita tasoja kuin tämä meidän maanpäällinen tasomme..
        "Lintujen laulua" ei kuulunut, koska olitte eri tasolla sillä hetkellä kuin linnut? Tiedä sitten kuinka sinne pääsitte, kaikki on suhteellista.. :P. Anteeksi jos viestistä tuli hieman liian tyly. :) Hyvää syksyä kaikille, ;).


      • osuin tänne
        eipä ole nyt kirjoitti:

        Kyllä voi. Avatkaapaas jo ihmiset silmänne ja huomatkaa että on olemassa myös muita tasoja kuin tämä meidän maanpäällinen tasomme..
        "Lintujen laulua" ei kuulunut, koska olitte eri tasolla sillä hetkellä kuin linnut? Tiedä sitten kuinka sinne pääsitte, kaikki on suhteellista.. :P. Anteeksi jos viestistä tuli hieman liian tyly. :) Hyvää syksyä kaikille, ;).

        Ja kerrompa minäkin, koska en ole koskaan ennen kuullutkaan moisesta metsänpeitosta.

        Joskus nuorena aivan kotimetsässä eksyin, vaikka olin kulkevinani vain pienen matkan ja palaavani samaa reittiä pois.

        Ihmetykseni oli suuri, koska kuljin määrätyn ojanviertä puolukassa, mutta se oja ei viennytkään enää takaisin, vaan tunnistin olevani hyvin kaukana. Lopulla pimeyskin yllätti, mutta koska niemeke oli kapea ja järvet molemminpuolin, niin osasin sieltä kotiin.

        Mutta vimekesänä menin vielläkin tutumpaan mustikkametsään, jossa on tien ja järven välillä suurinpiirtein näköyhteys. Tila on synnyinkotini, joten halusin vain kävellä sinne rantaan, koska siellä on myös karpalopaikka ja entinen tie, jota koulumatkat kuljimme.

        Kun palasin sieltä keräillen mustikoita olinkin yhtäkkiä tiheässä näreikössä, siis istutetussa kuusikossa. Olin aivan "hukassa", sitä metsää oli jokapuolella.

        Jotenkin kauhistuin, koska mennessäni en ollut moista kuusikkoa huomannut ja sitten sitä olikin jokapuolella. Siinnä mietin ja en lopulta kauhistunut, koska paikka oli tuttu, että jos en käy ympyrää kiertämään, niin tie tai järvi löytyy.

        Ja löytyihän se. Olin melkein tienvieressä, kun näin sähkötolpat, sillä rantahan olisikin ollut liian tuttu ja sieltä olisin entistä koulutietä osannut "kotiin".

        Olinhan sieltä saakka jo laulellut äidille tullessani kotiin;"Äidin pienet lapsukaiset, koulutietä tepsuttaa..j.n.e."

        Mutta, että, tuo eksyminen onkin metsänpeitto? Sitä en ole koskaan kuullut.


    • E. Nigma

      Nosto.

      • maagikko

        Kaukaisessa nuoruudesani liftireissulla, oltiin tulossa Hammerfestista alas.
        Enontekiössä tavattiin kaksi miestä jotka neuvoivat meille yöpaikan.
        Joteltiin ja jotenkin juttu kääntyi lapinlumoihin. He kertoivat noidasta ? joka kirosi lampaitaan varastaneen niin että jokanen lapsi jonka saa, jää lampaan kokoiseksi. Ja niin kuulema kävi.
        He myös kertoivat tyttölapsesta joka oli joutunut metsänpeittoon. Häntä oli etsitty porukalla ja ei vain löydetty. Oli ehkä viikko mennyt kun joku oli sattumalta hänet löytänyt. Tyttö oli kertonut nähneensä etsijät ja että ihan hänen vierestäänkin ne menivät. Vaikka oli yrittänhyt ilmaista itseään ei etsijät olleet häntä nähnet.
        Oli istunut jonkun näreen tai kelon juurella. Löydettäessä oli naama ollut sinisenä mustikoista ja iho jotenkin kuulas. En muista tarkempaa. Ehkä joku paikallinen muistaa tapauksen.

        Siitä rinnakkaistodellisuudesta. Kun tein aliseen voimaeläinhakumatkan. Niin aloin siihen uskomaan.
        Kuinka menin koivunjuurta pitkin, pohjaveden läpi multa aukesi edessäni ja jouduin paalukylään . Tiesin sen olevan rauta - ajalta ja sitten kun rumpu kutsui takaisin se oli yksi pyörähdys, kun olin tässä mailmassa.


    • Eliisatar W

      oli mielenkiintoinen juttu, en ole tätä lukenut sen kummemmin ennenkuin nyt. Olen nimittäin kerran kokenut tämänkaltaisen jutun metsässä ollessani ja hyvin mielenkiintoisessa paikassa vieläpä.

      Olin silloin matkalla kotiseudullani syvälle metsään, paikkaan, jossa on kaksi lähdepohjaista pyöreää lampea miltei vierekkäin. Toisessa vesi on täysin mustaa ja toisessa aivan kirkasta, pohja näkyy. Kävin siellä lapsuudenkodissa vielä asuessani usein, se jotenkin veti minua puoleensa.

      Sitten jokunen vuosi sitten lähdin tuonne pitkän tauon jälkeen. Sinne siis kulkee selvät polut, joita pitkin olen kulkenut kymmeniä kertoja. Olin aivan pienen kummun luona, jonka jälkeisessä painaumassa lammet ovat, kun tuo tapaus sattui. Yhtäkkiä en enää tunnistanut missä olin, metsä todellakin näytti aivan ja täysin erilaiselta, eikä kumpareen takana ollut lampia, metsää vain. Käännyin takaisin ja hetken (tai ainakin luulen niin) kuluttua tajusin olevani aivan vieraassa paikassa, jota en edes tunnistanut. Aurinkokin paistoi ihan eri puolelta. Näin puron, jota lähdin seuraamaan, koska tuntui, että sitä kautta löydän kotiin. Jonkin matkaa samoiltuani päädyin metsäautotielle noin 4 kilometrin päähän siitä paikasta, josta polku lammille lähtee!

      En tiedä oliko tuo metsänpeitto mutta kumma kokemus silti. En voisi edes eksyä niissä metsissä, koska olen kulkenut siellä aivan pienestä asti, ensin vanhempieni kanssa, sitten yksin!

      • alisesta yliseen

        Joo, kyseessä voi olla rinnakkasitodellisuus siis joku toinen ulotuvuus tai jopa toinen aikakausi jonne jostakin syystä tietyissä olosuhteissa joutuu. Kyllähän rinnakkaistodellisuuksien mahdollisuus on jo teoreettisella tasolla ainakin matemattisesti todistettu kai. Minä eksyin metsään pari vuotta sitten, hätäännyin kun kaikki näytti ihan samalta joka puolella. Tie olikin sitten viiden metrin päässä kun sen löysin. Se ei kuitenkaan varmaan ollut metsänpeittokokemus.
        Metsänpeitto, eipä tarvii enää ihmetellä mistä useimmat sadut ovat saaneet alkunsa. Uskon kyllä, että maahisilla, tontuilla ja keijuilla voi olla näppinsä pelissä. Toinen ulottuvuus. Luulenpa, että jos on kunnioittava luontoa ja sen salaperäisiä asukkaita kohtaan, ei metsänpeitto ole kohtalokas asia. Voi kunpa viimeiset ikimetsät säästettäisiin.


    • keijuja on

      Itse olin metsäretkellä ja törmäsin ihka elävään keijuun. Näin sen istuvan kärpässienen päällä. Se näytti miettivän jotain. Sillä oli keltaiset pitkät hiukset, hyvin kauniit ja hennot siivet. Se oli sellanen vaalean harmaa olento ja oli alasti. Sillä oli pitkät suipot korvat. Säikähdin ihan älyttömästi kun näin kyseisen olennon. Ihmismäinen olento. Se säikähti minua yhtä kovasti minä sitä.

      Muistaakseni olen jostain lukenut, että keijut yleensä osavat muuttua näkymättömäksi ja näin ollen ihmissilmä ei erota niitä. Metsässä kannattaa liikkua hiljaa niin voi löytää tämän hienon luonnon oikun. Se pelottaa aluksi kun on oudon näköinen. Väistää ihmistä.

      En tiedä tuosta metsän peitosta, mutta keijuja on olemassa. Maahisista en tiedä jospa ne on tuon metsän peiton taustalla.

      Taidan ottaa lääkkeeni ja mennä maate.

      • sunnyriver

        Vaan epäilenpä, että liikkeellä on ollut tuhdimpaa tavaraa, noituuteen liittyvää. Seuraava
        ote on Doreen Irvinen kirjasta Olin noita, tapahtumapaikkana Dartmoor Devonissa, Englannissa:
        (En silti tarkoita sitä, että tässä Suomi-tapauksessa olisi silloin ollut joku paikalla, mutta kirottu/noiduttu joskus.)
        Oli keskiyö, taivas oli kirkas ja pilvetön, olosuhteet olivat erinomaiset noituuden harjoittamiselle...
        Yhtäkkiä näimme kolmen miehen lähestyvän mäenharjalla. Vaikkakaan rauhanhäiritsijät eivät vielä olleet nähneet meitä, muutaman minuutin kuluttua he huomaisivat koko joukon.
        "Mitä me teemme", noidat kysyivät hätääntyneinä. "Meillä ei ole mitään piilopaikkaa"
        "Älkää hätäilkö"sanoin. "Pystyn tekemään itseni näkymättömäksi."
        ..."Jos noudatatte ohjeitani, teen teidätkin näkynmättömiksi."
        ...Manasin esiin pahoista hengistä ja saatanasta itsestään lähtöisin olevia pimeyden voimia. Tuossa tuokiossa vihreä usva kietoi meidät vaippaansa. Saatoimme tuskin nähdä toisiamme kun nuo kolme miestä kulkivat ohitsemme...Taikani oli tehonnut.

        Doreen Irvine vapautui noituudesta tullessaan uskoon,
        ja toteaa jälkikaneettina:
        Varokaa: ne, jotka vaeltavat noituuden pimeitä teitä, menettävät järkensä ja tulevat usein täysin mielenvikaisiksi. Hyvää sanotaan pahaksi. Siinä ei ole mitään järkeä ja ihmisen mieli vääristyy ja
        kieroutuu.


    • nankka

      Ei kukaan voi tosissaan uskoo johonkin noin typerään! Ei muka nähdä vaikka vierestä kulkee. On oltu oikeasti eri paikoissa tai ei oo katsottu lähiseutua kunnolla. Tää on ihan naurettavaa.

    • Henkimetsäläinen

      Huono suuntavaisto ja dementia selittävät tämän hyvin.

      • LoviLiisa

      • 120777-157q
        LoviLiisa kirjoitti:

        Tässä linkissä teille samanlaista tarinaa ja kokemuksia. Alussa ufojuttua ja loppupuolella kansanperinnettä taikoineen ja enteineen http://keskustelu.suomi24.fi/node/6173065

        Loviisan sivuilla


    • trewrdfffd

      siino kyse siitä että semmosilla ihmisillä on aivojen ohjelmistossa bugi..
      niiku esim se et kaikki joilla on windows ja firefox näkee nettisivun samalaisena..
      eli kun kaikki näkee kuplavolkkarin joka on sininen, se tarkoittaa että kaikilla on sama ohjelmointi aivoissa?(aivothan vasta tuottaa sen mitä silmät välittää?)

      • j323

        Jeesus Kristus on Jumala ja Hän rakastaa sinua niin paljon että kuoli syntiesi sovitukseksi.Usko Jeesukseen niin saat elää IKUISESTI!!! Lue Raamattua!!!


      • Peittometsä
        j323 kirjoitti:

        Jeesus Kristus on Jumala ja Hän rakastaa sinua niin paljon että kuoli syntiesi sovitukseksi.Usko Jeesukseen niin saat elää IKUISESTI!!! Lue Raamattua!!!

        Siihenkö loppui metsänpeitto


      • voi raukkaa
        Peittometsä kirjoitti:

        Siihenkö loppui metsänpeitto

        Thaimaalainen marjanpoimija kateissa Sallassa. Puhelimessa sanonut pakoilevansa koiraa.
        Liekö joutunut metsänpeittoon?


      • asdsdadsdasdasd
        voi raukkaa kirjoitti:

        Thaimaalainen marjanpoimija kateissa Sallassa. Puhelimessa sanonut pakoilevansa koiraa.
        Liekö joutunut metsänpeittoon?

        kuolemansyytähän ei saatu selville.
        rip


    • metsähän se

      tarjosi suojaa ja peittoa - hakattu metsä ei sitä tee.

    • mks72

      mielestäni olen pienenä ja vielä myöhemmälläkin iällä tuntenut ns. metsänpeiton olotilaa en oikein osaa kuvata mutta tuntui tervetullut olo,ehkä hieman mystinenkin.joissakin metsäreissuilla on taas harvemmin kylläkin oloettä ei ole tervetullut.no miten päin vain.,aina harmittanut tulla pois ulkomaailman hälinään.

    • Metsäläinen2

      Jos vaan muistaa että metsä on ystävä kuten se meille suomalaisille on aina ollut, ei metsänpeitto pelota. Se on pelastanut aikojen kuluessa monta sellaista, jotka siihen olotilaan ovat halutessaan päässeet. Koetan itse omille lapsilleni opettaa tuota kansamme vanhaa symbioottista suhdetta metsään mutta näyttävät oppineen jo pelkäämään. Pimeällä niitä tuskin metsään saisi.

      Mutta asiasta toiseen, tässä asuinpaikkani lähellä on pieni metsä, jonka laidalla on isohko kallio. Viime tai toissa syksynä kaverin vaimo meni sinne muutaman ystävänsä kanssa sieneen. Muutaman tunnin kuluttua soitti kaverille varsin hätääntyneenä eksyneensä. Metsä on oikeasti niin pieni ettei siihen voi eksyä, yhdellä laidalla on taloja ja kolmella tietä ja pisin matka minä metsässä suoraan voi kulkea mitään kohtaamatta on ehdottomasti alle kilometri. Ja kaverin kotiovelta on matkaa metsään noin kaksikymmentä metriä, eli tutuissa maisemissa oltiin. Samassa metsässä on marjat ja sienet poimittu jo monta vuotta. Nyt kuitenkin tää naisihminen soittaa ihan tosissaan ja selittää eksyneensä. Kaveri sitten kysyi että näkyykös sitä kalliota. Kallio on tosissaan suuri, ja sen juurella on perheen asunto. Ideana oli että ensin olisi ohjattu eksyneet kallion viereen ja pyydetty seuraamaan sitä sitten kotiin. Kallio kuulemma näkyi - mutta erilaisena kuin ennen eikä sitä seuraamalla VARMASTI pääsisi kotiin. Muutaman tunnin ja kiukkuisen puhelun jälkeen naiset pääsivät metsästä pois. He olivat lähteneet mielestään oikeaan suuntaan, joka jälkeenpäin tietenkin todettiin täysin vääräksi, ja aikansa pöheiköissä toikkaroituaan löytäneet sitten yhdelle läheisistä teistä. Kysyttäessä miksei kallion seurailu käynyt, vastaus oli että se näytti ihan erilaiselta kuin mitä sen olisi pitänyt olla ja että se oli varmaan joku toinen kallio, joka ei olisi kodin lähellekään johtanut. Mitäpä siihen olisi voinut vastata... Ei niitä kallioita ole tuossa pöheikössä kuin yksi. Tälle löytämälleen olivat kuulemma kiivenneet mutta kotia ei kuulemma ollut näkynyt sen laelta. Ei tuohonkaan oikein voi sanoa mitään, kyllä sieltä ainakin joitakin taloja ja tiet olisi pitänyt näkyä. Ja kuulua, yksi niistä teistä, noin 100 - max 300 metrin päässä tapahtumapaikasta on Kehä III.

      Ja sitten oma kokemus. Olen itse kotoisin maaseudulta. Kotitalon pohjoispuolella on järvi, idässä peltoja, etelässä ja lännessä metsää. Lisäksi kyseessä on niemi, ja tiesin ukkini kanssa jo kolmivuotiaana paljon kulkiessani että siellä ei voisi "oikeasti" eksyä. Uskalsin siis jo ennen kouluikää kulkea yksin ja koluta erilaisia paikkoja mitä siinä nyt lähellä oli. Muistelen useinkin leikkineeni metsässä ja keskittyneeni täysin siihen mitä tein. Tuolloin en huomannut mitään muuta kuin sen mitä tein ja välittömän lähiympäristön. Vieressä saattoi olla naapurin lato, jota en havainnoinut mitenkään, iso oja, jota seuraamalla olisi päässyt rantaan tai kotitielle, tai viiden metrin päässä itse tie. Niitä ei vain nähnyt siinä oman tekemisensä lumoissa. Sitten kun leikki loppui tai tuli nälkä/kylmä/väsy, leikki loppui ja vilkaistiin missä oltiin. Sitten sen mukaan kotiin. Eipä tullut tuolloin mieleen että olisiko satunnainen ohikulkija nähnyt viisi-kuusivuotiasta minua siinä touhuamassa jos olisi tullut etsimään... Joskus löytyi vieraampiakin paikkoja mutta kyllä niistäkin aina kotiin pääsi. Kun eihän siellä voinut oikeasti eksyä, niemessä. Ja kavereiden kanssa kun jotain piilosta oltiin niin kyllä sinne voi itsensä muilta hukata niin ettei löydy.

    • Suvi-Marja K

      Viestiketju on jo vuosia vanha, mutta kerron tähän oman, ainoaksi jääneen metsänpeittokokemukseni.
      Olin mieheni kanssa matkalla sukulaisiin Lahdesta Lappeenrantaan.
      Matkalla poikettiin eräässä suuressa huoltoaseman kahvilassa, jonka takaa lähtee hiekkatie pohjoisen suuntaan.

      Kun luppoaikaa kesälomallamme oli, mieheni ehdotti, että kahvittelun jälkeen ajaisimme hiekkatietä huvikseen ja katsastaisimme, olisiko siellä suunnassa marjamaastoja. Jos vaikka joskus poikkeaisimme syksymmällä marjaan sinnekin.

      Niin teimme, ja pysähdyimme eräässä kohtaa tien laitaan. Nousimme autosta puolikasvuisen, tiheän koivikon kohdalla. Teimme jalkaisin koukkauksen koivikkoon, kävelimme rinnakkain noin vajaan viiden metrin päässä toisistamme pitäen tietä silmällä, ja noin 30-50 m päässä tiestä kulkien sen suuntaisesti.

      Yhtäkkiä koivikko tuntui minusta jotenkin "oudolta", lintujen äänet katosivat.
      Metsä vaikeni äänettömäksi, kauempana surahtelevien autojen äänetkin kadonneet.
      Miestäni en nähnyt missään.
      Paniikkimainen kauhu iski minuun, kun tajusin, että ympäristö on oudosti kuin joku toinen.
      Huusin mieheni nimeä, mutta hän ei vastannut, häntä ei ollut missään.
      Säntäilin edestakaisin ja tajusin, että koivikkoa ei ole, vaan ympärilläni oli kuusipuita ja näreitä ja ilma tummempi, kuin olisi äkkiä tullut ilta.
      Lähdin olettamaani tulosuuntaan, vaikka suunnasta en ollut varma... ja taas, aivan äkkiä mieheni oli seisomassa puun takana... koivun.
      Äkkiä pystyin hahmottamaan missä olen, kuulin lintujen laulun, oli valoisampaa ja kuulin liikenteen kohinan kauempaa... siis äänet palasivat.

      Mieheni ihmetteli, että mihin olin äkkiä kadonnut ja miksi en vastannut hänen huutoihinsa.
      Hän oli erittäin närkästynyt, että aikuinen ihminen sillä lailla pelleilee ja säikähdyttää toisen.
      Kerroin eksyneeni, ja hän ihmetteli, että miten tällaiseen paikkaan voi eksyä, näköyhteyttä on kymmeniä metrejä, eikä muutamassa minuutissa voi eksyä.

      Mies kuvitteli minun menneen piiloon ja antaneen tahallaan hänen huutaa nimeäni.
      Kokemuksesta on useampi vuosi, ja muistan sen usein, kun käymme marjassa tai sienessä. Emme tosin siellä suunnassa, missä tämä tapahtui.

    • Kuusiston kokko

      Nykyajan erittäin materialistinen elämä on johtanut siihen, että tälläisille ilmiöille ollaan pääsääntöisesti immuuneja. Tämä ei tosin ole ollenkaan hyvä asia, kun ihmisen tietoisuus jää kaikista matalimmalle tasolle. Fyysiselle olemisen tasoalle, josta pitäisi päästä eroon. Ennen ihmiset olivat herkempiä aistimaan energiaa ja luonnon astraaliolentoja/henkiä/otuksia jne eikä tietoisuus ollut niin surullisen rajoittunut. Noh, olin ystäväni kanssa eräässä metsässä keskiyöllä, jossa isäni oli nuorena kokenut jotakin hyvin omituista. Hän oli nähnyt elämänsä ainoan paranormaalin kokemuksen. Pienen ihmismäisen olennon harmaissa vaatteissa. Juuri ennen sitä koko metsä hiljeni ja kaikki tuntui epätodelliselta. Olento katosi, huomattuaan isäni ja tämän kaverin. Molemmat muistavat tapauksen yhä tänäpäivänä.

      Menin kaverini kanssa kyseiseen metsään. Ilta tuntui jotenkin...erikoiselta. Sinne meno ei ollut edes suunniteltua. Päätimme vain oudon ilmapiirin takia käväistä. Päästyämme lähelle kyseistä tapahumapaikkaa, iski valtavan kummallinen olo, meille kummallekkin. Koko maailma muuttui sumuiseksi. Puhe kuului humisevalta ja olo oli vähintäänkin epätodellinen. Todentotta, metsä muuttui. Tuntui kuin kannot ja juuret olisivat alkaneet elämään ja kohoamaan maasta, sekä sammalpeite väreilemään ja käyttäytyvän aaltomaisesti. Voimakasta väreilyä oli kaikkialla ilmassa. Linnut lakkasivat samalla laulamasta ja metsä vaikeni. Huimasi ja tuli tunne, että meidän ei kannata jatkaa pidemmälle, oman turvallisuutemme takia. Jos olisimme jatkaneet, pullonkaula olisi umpeutunut takanamme. Vetäydyimme varovasti pois metsästä. (Emme olleet juoneet tai käyttäneet mitään päihdyttävää. Emme edes olleet väsyneitä, eikä kummallakaan ole mitään sairautta.)

      Vasta kotona satuin parin viikon päästä lukemaan vahingossa metsänpeitosta. Kun mietin omaa ja isäni kokemusta, meinasin tippua sängyltä alas, kun ymmärsin mitä vanhakansa sillä tarkoitti. Voin vakuuttaa teille, että todellisuus sisältää enemmän, kuin silmä näyttää. Älkää uskoko, jos ette halua. Itse kuitenkin tiedän.

    • Nosto

      Nosto

    • emeritusP

      Olen eksynyt, niin metsää, sumuun, kuin järvellekin. Ei tietoa mistää missä ollaan. mutta tässä taas kotona tätä kirjoitan. kerrankos sitä eksyy ja pelästyy.

    • Satua!

      Ei sellaista tapahdu. Ei tieteen mukaan.

    • Rajatieteilijä
    • nnoott

      Minutkin kerran metsä "palautti" samaan paikkaan josta olin lähtenyt. Kumma tapaus, eikä ainut.

      Kerran kun kuljin metsässä niin aivan kuin joku olisi seurannut. Aina kun pysähdyin niin seuraajakin jalan "äänet" pysähtyi. Metsä kuului mummon veljelle, nykyään äidille.

      Jotain yliluonnoliisia voimia siellä metsässä on.....pelottanut ei ole koskaan.

      Näistä ei kannata paljon jutella, saa passituksen hoitoon!

      Oisko se noituutta, sitä on suvussa.

    • ttäällävaan

      Vanha ketju, mutta vanhan kansan mukaan metsänpeitosta pääsee esimerkiksi pukemalla vaatteita väärinpäin, ja jossain tapauksissa tuon lisäksi myös kävelemällä takaperin. Ei ole kyllä omakohtaista kokemusta tuosta onneksi, mutta en halua pitää mitään mahdottomana.. Metsänpeitto perimätiedon mukaan johtuu siitä että menet liian lähelle maahisten tms asuinpaikkaa, ja ne suuttuu. Tuo vaatteiden kääntäminen osoittaa sen että ei haluaisi oikeasti olla siellä, mutta niin tietysti myös puhelimella soittaminen ja aktiivisesti pois pyrkiminen, joten en ihmettele jos niinkin pääsis pois.

      En siis niin kovin usko tätä, mutta aihe kiehtoo kuitenkin!

    • makiametsämagia

      En tiedä metsänpeitosta, mutta mielenkiintoisia juttuja lukea. Metsä on "outo" paikka. Sen tiedän, että metsässä voi tosiaan eksyä helpostikin. Se, että metsä yllättäen näyttää kaikkialla samalta, suuntavaisto katoaa, on tuttua. Varmaan sellaiseen johtaa helposti tilanne, ettei keskity ympäristöön vaan siihen mitä on tekemässä, esim marjanpoiminta. Ajautuu vain jonnekin.

      Itse epäilen, että tälläinen tilanne, suuntavaiston katoaminen, voi luoda jonkinlaisen reaktion kehossa, ehkä adrenaliinipiikin. Jolloin on eräänlaisessa 'zone'-tilassa, Varmaan ainakin jännittäessä tai paniikissa voi tulla sellaista. Varmaan ympäristö voi tuntua oudolta siinä tilanteessa, ja tuntemukset muutenkin olla normaalista poikkeavammat. Tälläinen saattaisi luoda myös otollisen hetken vilkkaalle mielikuvitukselle.

      Toki siitä voi keskustella, onko jokin mielikuvitusta, vai vaikka herkistymisen aiheuttamaa uuden tason havainnointia.

      Mielestäni ei olisi mahdotonta, että tutullakin, pienehkölläkin alueella voisi "eksyä" pidemmäksikin aikaa.

    • Broegel

      En ole joutunut metsänpeittoon. Olen tosin kahteen kertaan ollut hyvin väsyneenä yöllä tai hämärässä metsässä ja ruvennut näkemään hallusinaatioita. Onneksi en ollut tuolloin yksin. Kanto näytti ihan hirveltä, joka rupesi puhumaan, Kiviröykkiö vaikutti talolta ja tiheä kuusikko kuusiaidalta.

      Yhden kerran olen nähnyt hallusinaatioita kapungissakin 3 tunnin pokemonin pelaamisen jälkeen kuumana päivänä. Mutta ne loppuivat heti kun asian tiedosti. Metsässä ollessani olin paljon väsyneempi ja hallusinaatiot jatkuivat kunnes poistui metsästä tielle.

      Näitä hallusinaatioita on hankala ymmärtää, jos ei ole sellaista itse kokennut.

      Eli siis jos on väsynyt ja vähän valoa tai sumua, niin aivot tekevät tepposet ja pyrkivät selittämään hämärät muodot aiempien kokemustan perusteella.

    • metäpeitosta

      Meilläpäin metsäpeitolla ymmärrettiin velhon tekemää taikaa, jolloin lammas tai lehmä oli metsäpeitossa tai joskus jopa kadonnut lapsi. Noita oli kironnut kadonneen näkymättömiin ja jossain suolla tai maastossa saattoi olla ylimääräinen kivi, joka oli se kadonnut. Kerrankin oli jossain ollut sellainen ylimääräinen kivi ja jopa joku istunut sillä punoessaan vastan sidosoksia. Sitten jälkeenpäin kun joku vastalumooja oli päästänyt lampaan metsäpeitosta oli kiven paikalla ollut musta maa ja sen ympärillä kuivuneita koivun oksien kuria ja ympäriltä oli syöty muraa ja maata. Siis se eläin oli nälissään syönyt maata.
      Kuulin myös että isäni isotäti olisi ollut joskus lapsena päiviä kadoksissa ja löytynyt vasta sitten kun isä oli lukenut metsässä Isä meidän -rukouksen ja muita rukouksia.
      Kansantarinoita nämä tietysti on ja saanee jättää omaan arvoonsa.

    • Eitarvitsepelätä

      Metsään menen silloin kun on päivänvalo. Metsässä liikkuu henkiä jotka voivat ottaa valtaansa. Kun menen metsään seuraavan kerran rohkaisen mieleni ja otan vastaan mitä tuleman pitää. Onkohan kemihaaraan kadonnut pariskunta joutunut metsänpeittoon

    • Pirjotar

      Mielenkiintoinen ketju. Olen minäkin kuulut sanan metsänpeitto, mutta en ole koskaan ajatellut mitä se tarkoittaa.

      Mutta muistan itsekin lapsena kokeneeni jotain tällaista, asuimme aivan metsän reunassa ja leikin paljon siellä, metsä oli sellainen ihan pieni metsikkö vain ja vain yhdestä kohdasta tiheä ja hieman vaikeammin kuljettava. Muistan kuitenkin, kuinka olen sielläkin joutunut kuin eksymään eli yhtäkkiä en tuntenut maastoa ollenkaan. Kaikki näytti ihan erilaiselta kuin olisi pitänyt. Tätä tapahtui muistini mukaan kahdesti. Kotiin kuitenkin löysin jollain tavalla.

      Mutta nyt aikuisena tapahtui n. 20 vuotta sitten kumma juttu. Kyse ei kyllä ollut metsästä. Ajettiin autolla äitini ja yhden tuttavan kanssa, en enää edes muista missä ja minne olimme menossa. Minä ajoin ja äiti istui vieressäni, tuttava takana. Ajoimme isoa tietä ja käännyimme vasemmalle pikkutielle sellaisen ison keltaisen kartanon kohdalta. Ajoimme viitisen kilometriä, kun tajusimme, että olemme väärällä tiellä. Päätimme palata takaisin isolle tielle.

      Palasimmekin, mutta yhtäkkiä se pikkutie tie oli aivan erilainen kuin mennessä. En ollut uskoa sitä, koska ajoimme takaisin siis samaa pikkutietä, mitä olimme tulleetkin. Ei ollut edes mahdollisuutta, että olisimme joutuneet jollekin muulle tielle, käännyimme vain ympäri ja lähdimme samaan suuntaan mistä tulimme, mitään tienhaaroja ei ollut. Kaiken huipuksi vain minä huomasin tämän, äiti ja tuttava olivat sitä mieltä, että tämä tie se oli mistä tulimme. Minulle se näyttäytyi aivan erilaisena, esim. en mielestäni tullessamme ajaneet tasoristeyksen yli ollenkaan. Nyt sellainen piti ylittää. Ja kun viimein tulimme sille isolle tielle, sitä keltaista kartanoa ei ollut missään. Kun ihmettelin tätä, äitini ja se tuttava väittivät, että ei sellaista siinä ollutkaan. Ja minun näkemänäni se oli erittäin hallitsevan näköinen iso vanhanaikainen rakennus siinä aivan tien vieressä. Valtavat portinpylväätkin jäivät hyvin mieleeni. Mutta en voinut paljon väitellä enkä ihmetellä, meitä oli siinä kaksi yhtä vastaan. Minä siis olin nähnyt näkyjä.

      Olimme niin kaukana kotiseuduilta, että ei tullut tilaisuutta lähteä myöhemmin ajamaan sitä samaa tietä, ja etsiä, että oliko sellaista keltaista kartanoa yleensä ollenkaan ja mikä tie se olisi ollut, jonne vahingossa käännyimme. Mutta mielessä se silloin kävi. Asian unohdin sittemmin, mutta tämä ketju toi sen jälleen mieleeni.

      Jotain samansuuntaista olen kokenut muulloinkin. Ikään kuin ympäristö olisi yhtäkkiä jotenkin vinoutunut ja erilainen kuin hetki sitten. Ja sitten kun palautuu takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen, sitä äsken kokemaansa tai näkemäänsä ei ole missään. Sitä vaan jää epäilemään omaa pölhöyttään, että missä minä äsken oikein olin olevinani. Joskus kun kävelen ihan tavallista tuttua tietä, se on yhtäkkiä alkanut silmissäni aivan kuin kohoilla ja kumpuilla edessäni, muuttuen kuitenkin sitten kävellessäni samaksi kuin ennenkin. Olen ajatellut, että silmissäni lienee jotain vikaa.

      • Ei.normaalia

        Jos näkee olemattomia kannataa ehdottomasti käydä keskustelemassa asiasta lääkärin kanssa.


    • kunnaatkauniit

      Kävin selailemaan, kun katsoin lyhytelokuvan miehestä, joka on vieraantunut yhteiskunnasta vahvan luontosuhteensa takia.
      En kutsuisi "metsänpeittoa" millään nimellä, se ei ole jokin tietty asia, joka tapahtuu. Mutta itselleni tapahtuu kiintoisia asioita liikkuessani luonnossa, viettäessäni aikaa siellä. Kuuloni terästyy, kun melusaasteesta olen ollut poissa muutamia vuorokausia.
      Hajuaistini muuttuu herkäksi- kaupunkiin palatessa sen huomaa, kaikki haisee pahalle jo ennen taajamaa, kun tuuli tuo sivistyksen hajut.
      Metsässä tunnen olevani "kotona". Minä itse. Tapaan eläimiä jotka eivät pelkää minua, kun eivät miellä minua tuoksuni perusteella enää ihmiseksi, jos kauemmin olen ollut luonnossa. Puhun esimerkiksi hirvelle. Viimeksi teeri oli muutaman metrin päässä, maassa ihan jonkin aikaa, lähellä- ja en ollut yksin, että en ian mustatuntuuettänytonhyvähuijata- puhuisin.
      Luen mitä osaan, luonnon jäljistä ja otan ilmiöistä selvää.
      Luonnossa on kyllä yksi jännä juttu, eikä sekään mikään meysänpeitto ole: erilaiset harhat. Tarkoitan niitä samanlaisia harhoja, joita on piirrelty ihmisille älypähkinöiksi. Jyrkänteistä heijasteleva veden heijastus siirtää maisemaa. Luulet jotain kauempana näkyvää muuksi mitä se on, ja- ehkä tajuat oletetulle paikalle saavuttuasi, että luonto tekikin kepposen.
      Osaatteko arvioida etäisyydet aina oikein? Mikä vaikuttaa perspektiiviin? Oliko muinaisihmisillä vaikeuksia määrittää miten korkealla olivat esim. järven pintatasoon nähden, tai matkoja kun katselivat vaaralta tai tunturista?
      Metsässä, luonnossa on usein erikoisia ääniä. Kaikille on looginen selitys. Vesi pitää eri olomuodoissaan ääntä. Kuumeneva kivirakka toistaa kaiut eri tavoin kuin kylmä. Tuuli, kiristyvä pakkanen aiheuttavat omat äänensä. Ja eläimillä on yllättävän erikoisiakin ääniä. Itikoilla, pöllölajeilla, syövällä ahmalla, kauriilla, metsonaaraalla, tiltaltilla...

      Liikkuessa suo maiskahtelee, oksat rasahtelevat, Lumi hankaa pakkasella suksenpohjiin, ja kun on laittanut tulet, se pitää nuotiolle ominaista ääntä. En ole skeptikko enkä hurahtanut. luonto hoitaa sivistyksessä ollutta mieltäni, ja sine mieleni tekee taas, vaikka muutama päivä sitten viimeksi olin kun sen teeren tapasin lähellläni. Pääni on joko epäterve tai vinksahtanut- mutta tämä sivistyselämä on minusta täynnä ikävyyttä: eurojen takia raatamista, liikaa ihmisiä ympärillä, liikaa melua, liikaa saasteita. Ja täällä on liikaa sitä väkeä, jolta puutuu perusasioihin ymmärrystä.
      Mitenkä te teette esimerkiksi tulet likomärässä nollakelissä marraskuussa? Löydättekö luonnosta kesälläkään ruokaa?

    • Onko armeija jo valjastanu tän Metsänpeiton käyttöösä?

    • Anonyymi

      Kertokaa lisää!

    • Anonyymi

      Kun luin näitä juttuja läpi tuli mieleen yksi asia joka tapahtui kohta 30 vuotta sitten. Olin ehkä 5-6 vuotias silloin. Olin serkun vanhempien mökillä ja leikittiin piilosta niin että serkun vanhemmat ja mahdollisesti jotkut muut aikuiset piti etsiä minua ja serkkuni.

      Muistan että menin kuusen oksan alle piiloon ja että aikuiset ei millään löytänyt minua vaikka kävelivät ohi monta kertaa. Olin siellä aika kauan kunnes luovutin ja tulin esiin. Minä näin kun ne kävelivät polkua edestakaisin joka oli parikymmentä senttiä minun kasvoista. Enoni jopa väitti että oli astunut oksan päälle jonka alle olin piilossa. Muistan että oli aika lähellä mutta ei astunut päälleni. Aikuiset olivat oikeasti huolissaan minusta ja sain jälkeenpäin kuulla että olivat kutsuneet minua mutta mitään kutsuja en kuullut.

      Näytin heille piilopaikan mutta ne ei uskonut minua. Luulivat että olin ollut jossain kauempana piilossa ja että tahallaan en olisi vastanut kun ne huusivat.

      Nyt kun ajattelen tätä tapahtuma uskon väittää että jotain "outoa" silloin tapahtui...
      (Pahoittelen kirjoitusvirheistä, en ole täysin suomenkielinen)

    • Anonyymi

      Tarkoitit kai peikkoa eikä peittoa? Paljonhan siellä on kariketta ja muuta peittoa. Peikot sitten taas puolestaan lasten saduissa. Joku jo puhuikin jostain 5-6 vuotiaana kokemistaan.

    • Anonyymi

      Sivusto näkyy menneen lasten satukirjojen tulkintoihin.
      Jatkakaa vaan samaa rataa. Sadut lienee jo katoavaa kansanperinnettä muutenkin. Näin niitä saadaan elävöitettyä.

    • Anonyymi

      Aloittaja voisi ottaa selvää mitä on karike.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä tehdä juhannuksena?

      Mitä 37v sinkkumies voi tehdä juhannuksena? On varmaan jo liian vanha festareille pitäisikö tyytyä vaan paikalliseen?
      Juhannus
      89
      4399
    2. Miehiltä puuttuu solidaarisuus toisia miehiä kohtaan

      Kun me too-naiset hyökkäävät raukkamaiset Wille Rydmanin kimppuun vain ani harva mies asettuu Rydmanin tueksi. Sama on nähty aikaisemminkin me too- ta
      Maailman menoa
      219
      3566
    3. Iiris Suomelan kuva

      Senaattori Jarno Vähäkainu otti sensuellin kuvan Iiris Suomelasta eduskunnan kuppilassa. Kuvassa Iiriksen reisi näkyy melkein pimppiin asti. Kuvasta n
      Kajaani
      109
      2733
    4. Suomen huutokauppakeisari tulee taas! Vieraina Auri Kananen, Sointu Borg, Pate Mustajärven tytär...

      Aki ja Heli Palsanmäki ovat nousseet koko Suomen kansan tuntemiksi julkkiksiksi Suomen huutokauppakeisari -ohjelman myötä. Nyt tätä koko kansan viihd
      Kotimaiset julkkisjuorut
      46
      2205
    5. Juhannus pilalla

      Kun en sua nää... 😥 tarkoitus oli että oisin huumorilla vihjaissut sulle että käskepäs mut käymään kahvilla jolla olisin viestinyt sulle että kyllä m
      Ikävä
      71
      1713
    6. Mikä/ mitkä lause(et)on se

      Joka jäänyt mieleesi kaivattusi suusta?
      Ikävä
      61
      1342
    7. Ässät feikki ero

      Stefanhan se siellä Sonjan ja Sofian juhannus kuvien taustalla. Kaksi tyhmää naista ja vielä tyhmempi mies. Oliko tämä ero vain epätoivoinen yritys sa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      1125
    8. Juhannus Oulussa 2022

      Onko Oulussa juhannuskokkoja huomenna kun huomenna on juhannusaatto jolloin kokkoja on ollut tapana polttaa ja julhia juhannusta?
      Oulu
      4
      1011
    9. Martinan tulevat kisat.

      Kyllä nyt odotukset korkealla.Niin paljon aikaa kun nainen laittaa urheiluun ja itsensä hoitoon niin kyllä pitäisi joku sijoitus tulla. Martina on sit
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      809
    10. Vanhanen haluaa VKK:n varapuheenjohtajalle porttikiellon eduskuntaan

      Näin yritetään heikentää VKK:ta, joka uhkaa suuria puolueita, koska on ainoa puolue, joka ajaa kansan asiaa. https://yle.fi/uutiset/3-12507990
      Maailman menoa
      310
      741
    Aihe