..ikävään oloon..? Puran mieltäni tänne, kun en miestäni saa taas kiinni. Mun mieheni taitaa olla alkoholisti tai ainakin juo ihan liikaa. En tahdo jaksaa uskoa, että aina se kaljapullo voittaa olon mun kanssani.. Nytkin tänään sain valtavan hepulin, mökötin autossa ja sitä rataa kun mies tuli kauppareissulta kaljakorin kanssa.
On niin helvetin toivoton olo. Rakastan miestäni yli kaiken. Hän on hyvä isä lapsille ja myös arkisin mulle ihanan pehmeä ja lämmin, turvapaikka. Kunnes tulee vkonloppu. Niin tänä iltana mökötin ja mies kävi suihkussa ja lähti kavereitten luo. Nyt ei vastaa puhelimeen, eikä viesteihin. Antaa kuulemma mun nyt miettiä hetken rauhassa. Vaadin sormuksen lähteissä pois. Olen niin äkkipikainen luonne, kun hän ei millään olisi sitä minulle halunnut antaa..
En tiedä, mihin tämä elämä on menossa. Parempaanko? En tiedä, mikä olisi parasta. Erotako vai kitkuttaa vielä yhdessä, kun olen nyt jo hermona juomisesta, oikeastaan revin tällä vain itseni hajalle, en kai muuta.
Mikä tässä nyt sitten auttaa taas kuin porata itsekseen kotona ja miettiä mitä tulisi tehdä...
On niin helvetin toivoton olo. Rakastan miestäni yli kaiken. Hän on hyvä isä lapsille ja myös arkisin mulle ihanan pehmeä ja lämmin, turvapaikka. Kunnes tulee vkonloppu. Niin tänä iltana mökötin ja mies kävi suihkussa ja lähti kavereitten luo. Nyt ei vastaa puhelimeen, eikä viesteihin. Antaa kuulemma mun nyt miettiä hetken rauhassa. Vaadin sormuksen lähteissä pois. Olen niin äkkipikainen luonne, kun hän ei millään olisi sitä minulle halunnut antaa..
En tiedä, mihin tämä elämä on menossa. Parempaanko? En tiedä, mikä olisi parasta. Erotako vai kitkuttaa vielä yhdessä, kun olen nyt jo hermona juomisesta, oikeastaan revin tällä vain itseni hajalle, en kai muuta.
Mikä tässä nyt sitten auttaa taas kuin porata itsekseen kotona ja miettiä mitä tulisi tehdä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
miehellä pitää olla OMA elämä, mies ei palvele lihavaa, laiskaa, itsekästä Ämmää!! Hushus....
Itselläni oli aikoinaan aivan sama ongelma. Mieheni kävi viikottain töissä ja hoiti muutenkin asioita, mutta viikonlopun alkaessa piti tuhota sunnuntai aamuun asti kori tolkulla kaljaa. Kaverit meni aina edelle viikonloppuisin ja juominen. Itse ratkaisin ongelman erolla, sillä pitkässä juoksussa alkoivat minun lapset kärsimään siitä, että isä on aina humalassa viikonloppuisin. Hän ei ollut väkivaltainen, mutta kännissä kuin käki. Syytin itseäni pitkään, kun oltin yhdessä siitä et hän juo, mut jälkikäteen huomasin, et ei se minun vika ollutkaan. Hän juo edelleen. Tällähetkellä olen tyytyväinen ratkaisuuni, mut sen voin sanoa, et lohtua miehesi juomiseen et saa!!! Ainahan sitä selitetään, et kun on rankka työ on oltava rankat huvit....Näkisvaan joskus sen "rankan" työn.....
Kun eukko läksi, mä lopetin kaljanjuonnin kerralla. Se oli siis eukon syytä? Tuskinpa. Elämä vapaana on vain aivan liian ihanaa tuhlattavaksi kaljanhuuruissa! Eukko kyllä imee viiniä äitinsä kanssa. Lapset siis hoidetaan pienessä sievässä maailmaa "parantaen". Ne haukut tuntee jo koko maakunta. "Sossu" ei tee mitään.
Niin, mikä se panee juomaan? Minulle ei enää maistu, ei niin millään. Itsekin ihmettelen. Oliko se sittenkin se nalkutus??
Ensinnäkin, en ole lihava, pikemminkin päinvastoin, ruokahalut tässä menee ja koko elämän motivaatio. Sinä kuka keksit, että olen itsekäs: Meillä on kaksi pientä lasta ja olet sitä mieltä että olen ITSEKÄS kun en anna miehen kaikessa rauhassa juoda kaikkia vkonloppuja ja vapaita. Mitä esim. sanon lapsille, kun isiä ei vieläkään (taas) näy, vaikkei pitänyt olla kauaa. Hän on siis ollut yön pois kotoa (taas).. Kaikki, ketkä minut tuntevat, ovat nimenomaan mulle sanoneet, että ala olemaan itsekäs ja mieti itsellesi ihan uusi elämä, omin ehdoin. Tähän asti elämä on mennyt koia laittaessa, lapsia hoitaessa ym ym Ja muille nimimerkeille: Itse en juo juuri lainkaan, varsinkaan lasten aikana en ole ottanut koskaan edes yhtä siideriä, enkä tule ottamaan. Sen verran olen vastuuntuntoinen ihminen omista lapsistani.
Ehkä en saa lohtua mieheni juomiseen, vaan ratkaisu on ainoastaan lähteä menemään ja tehdä lapsille mahdollisimman hyvä elämä, ilman alkoholia. Se on kaiken pahan alku ja juuri. Olen sen oppinut suht lyhyessä elämässäni, olen 26 vuotias. Täältä ei siis teetä ja sympatiaa heru, olinpas naiivi, kun edes niin oletin..
Kiitokset kommenteista.
Mitä mahdat tarkoittaa 'sympatian' saamisella tältä palstalta? Eivätkö nuo ed. vastaukset (ensimmäistä lukuunottamatta) nimenomaan käsittele juuri sinun tilanteesi kaltaista ongelmaa? Älä ota liian henkilökohtaisesti jokaista erillistä sanaa, vaan näe oleellinen tekstissä.
Mitä tulee tuohon ongelmaasi, niin sanoisin itse näin: miehesi juominen saattaa pidemmän päälle johtaa varsinaiseen alkoholismiin; rajanvetoa sille, mikä on 'normaalia' viikonloppuryyppäämistä mikä taas alkoholismia, on vaikea tehdä. Miehesi (juova henkilö yleensä) keksii kyllä syitä sille, miksi hän juo; usein ne syyt löytyvät aivan muualta kuin hänestä itsestään, ja tällainen olosuhteiden tai muiden ihmisten syyttely on jo sinänsä merkki siitä, että juomisessa on alkoholiriippuvuuden piirteitä.
On vaikea antaa suoraa neuvoa ihmiselle, jota ei tunne. Mutta sanon kuitenkin, että jos olet huolissasi lastesi puolesta ja koet, että miehesi juominen ei enää ole hallinnassa, niin ajattele, että sinun ei tarvitse hyväksyä tilannetta. Ero voi olla ratkaisu tällaisessa tilanteessa. Alkoholiriippuvuuden voi katkaista ainoastaan riippuvainen itse ymmärtämällä, että hänellä on ongelma, josta ympäristö kärsii.
..että sympatiaa täältä hakisin, kävi vaan ärsyttämään tuo yksi kommentti..
Ja kirjoitin tänne ihan sillä, että jos jollain olisi antaa muita vaihtoehtonäkemyksiä tähän kuin ero. Mutta se ero on näköjään tässä kohtaa ainut vaihtoehto. Kyllä tämä on mennyt aivan liian pitkälle. Ja saattaa tekstistäni käydä ilmi, että olen aivan sekaisin ja ällikällä lyöty taas tälläisen käytöksen takia.. Niin ja mieheni ei edelleenkään vastaa puhelimeen, eikä ole siis kotona.. Hulluhan minä olen kun tälläistä katselen..
Jos miehelläsi on alkoholiongelma, tilanteen tekee erityisen hankalaksi se, että oikeastaan vain hän voi loppujen lopuksi tehdä asialle jotakin. Jos miehesi ei näe tilanteessa mitään ongelmaa, niin hän jatkaa varmasti samaa rataa niin kauan kuin se hänelle sopii. Sanon näin, koska minulla on omakohtaisia kokemuksia tällaisesta tilanteesta.
Mieti, mikä olisi vaihtoehto erolle. Jäisit lastesi kanssa odottelemaan, että mies parantaa tapansa. Tätä voi jatkua vuosikaudet. Kyllä tällaisessakin tilanteessa voi elää, jos jollain tavalla hyväksyy tosiasiat; sen, että toisen muuttaminen voi olla mahdotonta. Voitko kuvitella eläväsi tällaista elämää jatkossakin?
Mieti, millaista elämäsi olisi, jos eroaisitte? Miehesi voisi edelleen olla lapsillesi hyvä isä. Sinulla olisi kotona rauha, eikä tarvitsisi viettää viikonloppuja ahdistuneena odotellen miehen paluuta.
Älä missään nimessä vaivu epätoivoon tilanteesi takia; asioille voi aina tehdä jotakin! Tsemppiä sinulle!
Vuodatuksesi kuulosti ihan siltä kuin olisi minun elämästäni kertonut. Tosin minun mieheni ei ole kotona viikolla, ainoastaan viikonloppuisin. Hän tekee reissuhommia ja minä hoidan kolme lastamme. Välillä olen töissä, tällä hetkellä työttömänä. Minua suututtaa todella paljon kun me täällä viikon häntä odotamme ja sitten hän tulee kotiin ja ykkösasia on juominen. Välillä tilanteet välillämme kärjistyvät riitelyksi, minun puoleltani ehkä joskus jopa hysteriaksi. Hän on pari kertaa yrittänyt olla kokonaan juomatta,ensimmäisellä kerralla n. kuukauden ja nyt toisella kerralla Antabuksen avulla kuutisen viikkoa. Kaverit vievät kuitenkin kaljapulloineen voiton ja meiltä perheemme isän. Nyt tilanne on todella pahalla mallilla. Mieheni on tässä vuosien saatossa lukemattomia kertoja aiheuttanut minulle surua, huolta, murhetta, painostusta yms. jonka olen kokenut henkisenä väkivaltana. Kaikki kärjistyi viime viikolla jolloin halusin jutella hänen kanssaan ja erehdyin menemään naapurin asuntoautoon häntä hakemaan. Hänen kaverinsa kävi käsiksi ja nyt on kroppa mustelmilla. Mieheni ei edes puolustanut minua, ei kuulemma muka nähnyt. Huomenna olen menossa oikausaputoimistoon selvittämään elatusmaksuja ja avioerokiemuroita. Viinaa vastaan on mahdoton taistella, en jaksa enää kuin luovuttaa. Jos ihminen itse ei halua muuttaa tapojaan ei siihen kukaan muukaan pysty. Todella paljon tsemppiä ja voimia sinulle ja iso rutistus!
itse erosin kaksi kuukautta sitten, en vaan jaksanut enää odottaa, että asiat muuttuisivat. ehdimme olla yhdessä kaikenkaikkiaan 18 vuotta ja lapsiakin on siunaantunut 4. Vanhin on 16 ja nuorin 8. Eksäni osaa olla hyvinkin hurmaava ja on kaikkien kaveri, sänkykamarisilmä-mies. Ainoa vaan, että hän jatkoi hurmaamistaan ja kavereiden kanssa oloa senkin jälkeen kun lapset oli tehty ja minä jäin kotiin heitä hoitamaan. Mieheni teki aina työnsä (muutama rokulipäivä löytyy) ja siinä olikin hyvä peruste sille, että viikonloput olivat aina kosteita.
Aluksi hain häntä kapakoista lapsien kanssa, soittelin perään ja pyysin häntä kotiin. Sitten tuli välinpitämättömyyden aika, en jaksanut enää miettiä, missä hän on ja mitä tekee, olin ihan loppu. Uhkailin erolla, muutaman kerran kävin katsomassa asuntoa, mutten uskaltanut muuttaa pois, koska minulla oli vain osa-aikainen työ
Sitten alkoivat taas kerran yöpoissaolot (hän on pettänyt minua useasti vuosien mittaan, yhdenillan juttuja, kuulemma) ja sanoinkin hänelle, että olisin mieluummin kuollut kuin hänen kanssaan. Jotenkin se herätti minut.
Otin asunnon ja olen lasten kanssa täällä nyt elellyt. Ensimmäiset viikot mies vain joi ja lähetteli solvaavia tekstiviestejä, ei olisi halunnut maksaa elatusta.
Nyt on toisin, hän haluaisi minut takaisin, meillä olisi ositus edessä syksyllä ja en tiedä mitä tekisin.lupailee taas kaikkea, mutta niinhän hän on aina luvannut. olen edelleen väsynyt, mutta sentään nukun yöni. Enää ei tarvitse miettiä, missä kunnossa hän tulee kotiin.
Alkoholistin paraneminen alkaa siitä, kun hän ITSE huomaa ongelmansa, meidän tapauksessa hänelllä vain joskus "karkaa mopo käsistä". Jokainen ero on yksilöllinen ja mieti tarkkaan, kuinka kauan siedät viikonloppuisia ryyppäämisiä, ne eivät lopu, jos hän ei itse halua lopettaa.
Minä en tiedä mitä tekisin, odotan harkinta-ajan loppuun ja katson mitä tuleman pitää. Jos meno jatkuu nykyisellään, haen lopullista eroa. Jos hän raitistuu pysyvästi (hah) niin palaan lasten kanssa...
Taas tarina suoraan minun elämästäni, ainakin melkein. Vaihdettaisko joskus ajatuksia chattailemalla ja vaikka vaihdettais sähköpostiosoitteita? Jos yritettäis tukea toisiamme ja purkaa mieltämme, kukapa tätä muu ymmärtäisi kuin saman kokenut.
..että tänään päätin hakea asuntoa ja muuttaa pois. Saman teki mies. Kävi vaan niin, että mun tiiraamani huusholli oli jo varattu.. Onneksi mies sai yksiön itsellensä ensi kuun alusta. Kaikki on uutta ja outoa, mutta lasten takia aion todella jaksaa. Se, mikä ei tapa, vahvistaa, sanotaan.. Onneksi kahden viikon päästä alkaa kesäloma, työkin on sellainen, ettei siellä olisi paljon varaa miettiä henk.kohtaista elämää..
Olisi todella mukava jutella näistä asioista todella jonkun saman kokeneen kanssa. Laittakaa mailiosoite, niin voin ottaa yhteyttä. Vaikka avaisitte ihan jonkun uuden sitä varten. Minä en viitsi täällä ilmoitella edes paikkakuntaani, on niin pieni paikka, että saisi heti p....a niskaan...
Palaillaan, toivottavasti. Yhdessä ollaan vahvempia!! Voimia kaikille, älkää missään nimessä jääkö huonoon suhteeseen, vaikka tekee kipeää. Mulla tekee.. Menetän rakkaan ihmisen, enkä voi sille mitään, kun mies ei tee itsellensä mitään. Enkä vaadi kuuta taivaalta, vain normaalia elämää, ei kulkemista ja juomista..
...niin voit laittaa postia tulemaan. [email protected]