Huvittuneena olen seuraillut hs-blogin älykkyyskeskustelua, kun pedagogisen koulutuksen käynyt mies, Janne Laine, puhuu kauniilla yläkäsitteillä tunneälyn puolesta ja siitä kuinka "Sosiokulttuurinen näkökulma avaa opettajalle laajemman - ja vaativamman - maiseman."
Kommentoin hieman täällä hänen tekstiään:
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Omasta pedagogisesta lähestymistavastani johtuen en ollut tietoinen, että yksilöiden kykyjä tutkiskeleva lähestymistapa on vielä näin voimissaan.
Kommentti: Hmm...mitähän olet sitten tehnyt viimeisen 20 vuoden ajan "pedagogina"?
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Tatu Vanhasen kirjoituksia pidin lähinnä kuriositeetteina, mutta nehän ovatkin vielä voimissaan alan piireissä.
Kommentti: Kyllä ne ovat olleet oikein hyvä lähtöavaus älykkyyden uudelleenarvostuksen tuomiselle, eikä mikään tutkimus ole täydellinen vaan tutkimus lähtökohtaisesti korjaa itse itseään kohti totuutta.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Hamilo aloitti ketjun viittamaalla Saarisen taloudellisiin intresseihin. Niitähän on Nederströmilläkin ainakin nimitysuutisten perusteella: ”FM Mikael Nederström on aloittanut Helsingin toimistossa orientoituvana konsulttina ja tutkijana henkilöarviointien parissa.” Ymmärrän nyt paljon paremmin hänen lähestymistapansa.
Kommentti: Elämä taitaa olla ainakin Janne Laineelle peliä, jossa totuudella ei ole mitään merkitystä, kunhan rahaa vaan virtaa tilille.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Ja voisipa sanoa, että samat taloudelliset intressit ovat minullakin: Lahjakkuuden näkeminen dynaamisena, oppimisen kautta muutettavissa olevana voimavarana lisää mahdollisten opiskelijoiden määrää ja näin turvaa koulutusinstituutioiden olemassaolon – jos näin asian haluaisi nähdä.
Kommentti: Ai kun kaunista kirjakieltä ja hienoja yläkäsitteitä. Tulee mieleen avoimen yliopiston seminaarit ja "kehityspäivät". Mutta missä on konkretia ja käytännön ehdotukset rivien välissä?
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Olin nimittäin hämmästynyt, ettei jo vuosia sitten kirjoitettu (ja äskettäin uudistettu), älykkyyden ja oppimisen yhteyttä avaava teos ”Tutkiva oppiminen” ollut tuttu. Itselleni se (ja muut oppimiseen liittyvät teokset) avaa keskustelua erityisesti kahteen uuteen suuntaan: 1) Miten älykkyys syntyy ja kehittyy oppimisen myötä ja 2) Onko älykkyyden tarkastelu vain yksilön ominaisuutena ylipäänsä mielekästä.
Kommentti: Janne Laine on jämähtänyt pahasti 80-luvulle, gouldismiin, mikä ei ole mitenkään uutta "tämän päivän" "pedagogeille".
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Tuleeko opiskelijalla olla tietyt ominaisuudet sopiakseen annettuun opetukseen vai päinvastoin? Tätä tarkoitetaan todettaessa, että testit kertovat enemmän testaavasta instituutiosta kuin testattavasta.
Kommentti: vaikeaa kapulakieltä, tulee mieleen filosofi Yrjö Haila. Mikä on pointti, "älykkyystestit" kun tavallaan kuuluvat implisiittisesti nykyajan koulutukseen tenttien, pääsykokeiden ym. muodossa.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Nederströmin antama Bell Curve –linkki oli vakuuttava. Hyvin toimeentulevat valkoiset luovat testin, jossa menestyvät parhaiten hyvin toimeentulevat valkoiset. Ei ole vaikea uskoa, että testi myös korreloi mukavasti uramenestyksen suhteen, mutta tästä en lähde väittelemään: Uskon että Nederström on asiantuntija tämän työkalun käytössä.
Kommentti: älykkyystutkijoiden demonisointia. Sitä paitsi aasialaiset "keltaiset ihmiset" menestyvät ÄO-kokeissa parhaiten.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Musikaalisuustestit ovat kelpo työkalu, mikäli olemassa olevat koulutusinstituutiot halutaan säilyttää sellaisina kuin ne nyt ovat. Mikäli institutionalisoitunutta käsitystä musikaalisuudesta (käytännön seurauksineen) halutaan muuttaa, ei vanhoille työkaluillekaan paljon käyttöä löydy. Onneksi monet lahjakkuudet kulkevat nyt omia polkujaan ohi näiden instituutioiden suoraan osaamiseen – toiset uskovat saamaansa tuomioon ja lopettavat.
Kommentti: skaalojen ja intervallien, klassisten huipputylsien out-of-this-world biisien opiskelu on se joka tappaa eniten lahjakkaita muusikkoja. Voi nyt Janne ei voi levätä rauhassa, kun kaikki hänen perintönsä on pilattu, kun uusia idoleita tulee eikä klassista enää kunnioiteta.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Oppimisen tutkijat viittaavat usein Pygmalion –tutkimukseen: Kokeessa tavallisia lapsia sijoitettiin luokkaan. Opettajalle kerrottiin (perusteettomasti) lasten olevan poikkeuksellisen älykkäitä. Vuoden kuluttua heidän älylliset suorituksensa olivat muita opiskelijoita paremmat. Kiinnostavaa kuulla, mikä virhe tähän sisältyy kykynäkökulman valossa? (Lainaus ‘Tutkiva oppiminen’ –teoksesta, jossa ilmoitettu alkuperäislähde: Rosenthal, R. & Jacobson, L. (1968). Pygmalion in the classroom: teachers’ expectation and pupils’ intellectual development. New York: Holt, Rinehart, & Winston.)
Kommentti: Vuosi 1968, kauan on aikaa siis, siitä kun viimeksi... Mikä tässä mahtaa olla pointtina, se että kaikille opettajille pitäisi kertoa että sinulla on huippuälykäs luokka, opeta heitä fiksuiksi?
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Joka tapauksessa: Pedagogisessa työssä uskominen oppilaiden kykyeroihin oppimistulosten selittäjänä on mukavaa ja vaivatonta. Kuten Roger Säljö on todennut: Oppimiseen liittyvät vaikeudet on ollut yksinkertaisesti miellyttävämpää selittää oppilaiden eikä opettajien ominaisuuksilla.
Kommentti: ilmeisesti Janne Laine kuvittelee että yliopistot opettavat arvoja? Hmm...miltä kuulostaisi arvopohjainen tiede...pelottavalta! Ei tosiasioista voi vetää arvoja, Laine rakas. Ja mikä on Laineen "sarkasmin" pointti tässä, opettajat tyhmiä -> opettajat fiksummiksi...hmm...läpi aikojen oppiminen on aina ollut tehokkaampaa luetun ymmärtämisen kuin puheen kautta, sillä puhuessa tulee paljon enemmän virheitä kuin sensoreiden läpi käydyssä tuhansien silmäparien tarkastamassa tekstissä.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Sosiokulttuurinen näkökulma avaa opettajalle laajemman - ja vaativamman - maiseman.
Kommentti: näin päättää Janne Laine, ai kun ihana yläkäsite vailla mitään konkretiaa...näin sitä pitää...hyvä kasvatus"tieteen"laitos!
http://blogit.hs.fi/tiede/?p=111
Kommentoin hieman täällä hänen tekstiään:
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Omasta pedagogisesta lähestymistavastani johtuen en ollut tietoinen, että yksilöiden kykyjä tutkiskeleva lähestymistapa on vielä näin voimissaan.
Kommentti: Hmm...mitähän olet sitten tehnyt viimeisen 20 vuoden ajan "pedagogina"?
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Tatu Vanhasen kirjoituksia pidin lähinnä kuriositeetteina, mutta nehän ovatkin vielä voimissaan alan piireissä.
Kommentti: Kyllä ne ovat olleet oikein hyvä lähtöavaus älykkyyden uudelleenarvostuksen tuomiselle, eikä mikään tutkimus ole täydellinen vaan tutkimus lähtökohtaisesti korjaa itse itseään kohti totuutta.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Hamilo aloitti ketjun viittamaalla Saarisen taloudellisiin intresseihin. Niitähän on Nederströmilläkin ainakin nimitysuutisten perusteella: ”FM Mikael Nederström on aloittanut Helsingin toimistossa orientoituvana konsulttina ja tutkijana henkilöarviointien parissa.” Ymmärrän nyt paljon paremmin hänen lähestymistapansa.
Kommentti: Elämä taitaa olla ainakin Janne Laineelle peliä, jossa totuudella ei ole mitään merkitystä, kunhan rahaa vaan virtaa tilille.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Ja voisipa sanoa, että samat taloudelliset intressit ovat minullakin: Lahjakkuuden näkeminen dynaamisena, oppimisen kautta muutettavissa olevana voimavarana lisää mahdollisten opiskelijoiden määrää ja näin turvaa koulutusinstituutioiden olemassaolon – jos näin asian haluaisi nähdä.
Kommentti: Ai kun kaunista kirjakieltä ja hienoja yläkäsitteitä. Tulee mieleen avoimen yliopiston seminaarit ja "kehityspäivät". Mutta missä on konkretia ja käytännön ehdotukset rivien välissä?
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Olin nimittäin hämmästynyt, ettei jo vuosia sitten kirjoitettu (ja äskettäin uudistettu), älykkyyden ja oppimisen yhteyttä avaava teos ”Tutkiva oppiminen” ollut tuttu. Itselleni se (ja muut oppimiseen liittyvät teokset) avaa keskustelua erityisesti kahteen uuteen suuntaan: 1) Miten älykkyys syntyy ja kehittyy oppimisen myötä ja 2) Onko älykkyyden tarkastelu vain yksilön ominaisuutena ylipäänsä mielekästä.
Kommentti: Janne Laine on jämähtänyt pahasti 80-luvulle, gouldismiin, mikä ei ole mitenkään uutta "tämän päivän" "pedagogeille".
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Tuleeko opiskelijalla olla tietyt ominaisuudet sopiakseen annettuun opetukseen vai päinvastoin? Tätä tarkoitetaan todettaessa, että testit kertovat enemmän testaavasta instituutiosta kuin testattavasta.
Kommentti: vaikeaa kapulakieltä, tulee mieleen filosofi Yrjö Haila. Mikä on pointti, "älykkyystestit" kun tavallaan kuuluvat implisiittisesti nykyajan koulutukseen tenttien, pääsykokeiden ym. muodossa.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Nederströmin antama Bell Curve –linkki oli vakuuttava. Hyvin toimeentulevat valkoiset luovat testin, jossa menestyvät parhaiten hyvin toimeentulevat valkoiset. Ei ole vaikea uskoa, että testi myös korreloi mukavasti uramenestyksen suhteen, mutta tästä en lähde väittelemään: Uskon että Nederström on asiantuntija tämän työkalun käytössä.
Kommentti: älykkyystutkijoiden demonisointia. Sitä paitsi aasialaiset "keltaiset ihmiset" menestyvät ÄO-kokeissa parhaiten.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Musikaalisuustestit ovat kelpo työkalu, mikäli olemassa olevat koulutusinstituutiot halutaan säilyttää sellaisina kuin ne nyt ovat. Mikäli institutionalisoitunutta käsitystä musikaalisuudesta (käytännön seurauksineen) halutaan muuttaa, ei vanhoille työkaluillekaan paljon käyttöä löydy. Onneksi monet lahjakkuudet kulkevat nyt omia polkujaan ohi näiden instituutioiden suoraan osaamiseen – toiset uskovat saamaansa tuomioon ja lopettavat.
Kommentti: skaalojen ja intervallien, klassisten huipputylsien out-of-this-world biisien opiskelu on se joka tappaa eniten lahjakkaita muusikkoja. Voi nyt Janne ei voi levätä rauhassa, kun kaikki hänen perintönsä on pilattu, kun uusia idoleita tulee eikä klassista enää kunnioiteta.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Oppimisen tutkijat viittaavat usein Pygmalion –tutkimukseen: Kokeessa tavallisia lapsia sijoitettiin luokkaan. Opettajalle kerrottiin (perusteettomasti) lasten olevan poikkeuksellisen älykkäitä. Vuoden kuluttua heidän älylliset suorituksensa olivat muita opiskelijoita paremmat. Kiinnostavaa kuulla, mikä virhe tähän sisältyy kykynäkökulman valossa? (Lainaus ‘Tutkiva oppiminen’ –teoksesta, jossa ilmoitettu alkuperäislähde: Rosenthal, R. & Jacobson, L. (1968). Pygmalion in the classroom: teachers’ expectation and pupils’ intellectual development. New York: Holt, Rinehart, & Winston.)
Kommentti: Vuosi 1968, kauan on aikaa siis, siitä kun viimeksi... Mikä tässä mahtaa olla pointtina, se että kaikille opettajille pitäisi kertoa että sinulla on huippuälykäs luokka, opeta heitä fiksuiksi?
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Joka tapauksessa: Pedagogisessa työssä uskominen oppilaiden kykyeroihin oppimistulosten selittäjänä on mukavaa ja vaivatonta. Kuten Roger Säljö on todennut: Oppimiseen liittyvät vaikeudet on ollut yksinkertaisesti miellyttävämpää selittää oppilaiden eikä opettajien ominaisuuksilla.
Kommentti: ilmeisesti Janne Laine kuvittelee että yliopistot opettavat arvoja? Hmm...miltä kuulostaisi arvopohjainen tiede...pelottavalta! Ei tosiasioista voi vetää arvoja, Laine rakas. Ja mikä on Laineen "sarkasmin" pointti tässä, opettajat tyhmiä -> opettajat fiksummiksi...hmm...läpi aikojen oppiminen on aina ollut tehokkaampaa luetun ymmärtämisen kuin puheen kautta, sillä puhuessa tulee paljon enemmän virheitä kuin sensoreiden läpi käydyssä tuhansien silmäparien tarkastamassa tekstissä.
Janne Laine (12. kesäkuuta 2006 kello 9.56):
Sosiokulttuurinen näkökulma avaa opettajalle laajemman - ja vaativamman - maiseman.
Kommentti: näin päättää Janne Laine, ai kun ihana yläkäsite vailla mitään konkretiaa...näin sitä pitää...hyvä kasvatus"tieteen"laitos!
http://blogit.hs.fi/tiede/?p=111
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitähän halusit sanoa?
Janne Laineen tieteellinen kompetenssi ei riitä edes maistereiden valtaamaan avoimeen yliopistoon.