Olen tässä itse ollut vetämässä vahvoja johtopäätöksiä Heideggerin suhteesta 1900-luvun uusiin luonnontieteellisiin saavutuksiin. Suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan tutkimuksissahan, erityisesti liittyen valon perusolemukseen, kävi ilmi empiirisen tutkimusmenetelmän rajat: havainnoinnin huomattiin vaikuttavan tulokseen, vaikka tutkimus suoritettiin täysin kaikkien tieteen sääntöjen mukaan. Yksi tutkimustapa toi tuloksen, että valo on hiukkasia, ja toinen tutkimustapa tuloksen, että valo on aaltoa. Tätä empiiristä kriisiähän ei ole vieläkään saatu kunnolla ratkaistua. Tosiasiana on pysynyt, että pystymme aisteihimme nojautuvin tutkimuksin saamaan selville ilmiöistä yhtä ja toista, mutta niiden todellisesta ja lopullisesta luonteesta voimme vähemmän kuin ennen mennä takuuseen. Kuten suhteellisuusteorian ja atomin ytimen tutkimuksesta tiedämme, on ulottuvuuksia, joita aistimme eivät tavoita.
Heidegger esittää samansuuntaisia ajatuksia, kuin suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka: Ihminen saa informaatiota ympäristöstään vain oman `dasein:insa` välityksellä, joka on siis oman olemassaolonsa tiedostavaa olemista. Hänen havainnointinsa rajat kulkevat hänen omissa aisteissaan ja hänen ymmärryksensä rajat hänen omassa ylipääsemättömässä näkökulmassaan, johon vaikuttaa hänen oma `ajallisuutensa` ja, Heideggerin termein, siihen liittyvä `huolehtiva olemistapa` suhteessa muuhun olevaiseen, mikä tarkoittaa selkokielellä suunnilleen samaa kuin kuolemanpelko. Heideggerhan siis tuo esiin sen saman aistiemme rajallisuuden ja epäluotettavuuden, mikä uusien tieteiden tutkimuksissa paljastui 1900-luvun alkupuoliskolla, lisättynä näkemyksellä myös ymmärryksemme rajallisuudesta.
Joku Heideggerin tuntija joukostanne voi kertoa minulle, olenko ymmärtänyt Heideggerin perusajatukset edes kutakuinkin oikein. Tiedättekö, onko Heideggerin varsin ilmeistä yhteyttä 1900-luvun alun uusiin tieteisiin aiemmin esitetty? Mitä ajatuksia mainitsemani seikat teissä muuten herättävät?
Heidegger esittää samansuuntaisia ajatuksia, kuin suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka: Ihminen saa informaatiota ympäristöstään vain oman `dasein:insa` välityksellä, joka on siis oman olemassaolonsa tiedostavaa olemista. Hänen havainnointinsa rajat kulkevat hänen omissa aisteissaan ja hänen ymmärryksensä rajat hänen omassa ylipääsemättömässä näkökulmassaan, johon vaikuttaa hänen oma `ajallisuutensa` ja, Heideggerin termein, siihen liittyvä `huolehtiva olemistapa` suhteessa muuhun olevaiseen, mikä tarkoittaa selkokielellä suunnilleen samaa kuin kuolemanpelko. Heideggerhan siis tuo esiin sen saman aistiemme rajallisuuden ja epäluotettavuuden, mikä uusien tieteiden tutkimuksissa paljastui 1900-luvun alkupuoliskolla, lisättynä näkemyksellä myös ymmärryksemme rajallisuudesta.
Joku Heideggerin tuntija joukostanne voi kertoa minulle, olenko ymmärtänyt Heideggerin perusajatukset edes kutakuinkin oikein. Tiedättekö, onko Heideggerin varsin ilmeistä yhteyttä 1900-luvun alun uusiin tieteisiin aiemmin esitetty? Mitä ajatuksia mainitsemani seikat teissä muuten herättävät?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taitaa olla niin ettei Heideggerin tuntijaksi kovin moni halua ilmoittautua. Fenomenologia yleensä on sellainen filosofian haara, jossa oppisanastot kukkivat ja rönsyt leviävät, ja asiaan täysin vihkiytymättön on koko ajan eksyksissä ja kiintopisteet hukassa.
Itse olen lähtenyt liikkeelle siitä että ideat tai "ilmiöt" (siis nuo fenomeenit) voidaan sijoittaa ihmisen korvien väliin (eikä ns. ulkoiseen todellisuuteen) siksi että ihminen päättää mistä ilmiö alkaa ja mihin se loppuu. Aika siis on tässä se työkalu jolla leikataan "ilmiö" todellisuuden tai todellisen tapahtumisen jatkumosta.
Heideggeriin en ole syvällisesti tutustunut, mutta siinä mitä olen lukenut en ole tavannut mitään joka tuollaista fenomenologian perusasetusta kumoaisi. Se mitä sinä kirjoitat näyttäisi minusta liikkuvan ihan samoilla vesillä.
Filosofia muuten on sellaista "tiedettä" jossa ollaan koko ajan tekemisissä oman ajattelun premissien kanssa, eikä ole odotettavissa, että joku toinen jostain ulkopuolelta voisi kertoa ajatteleeko sitä oikein vai väärin. Jos tämä olisi mahdollista, filosofiaa ei tarvittaisi eikä sitä olisikaan.