Stanley Kubrickia ylistetään elokuvaohjaajana. Kubrickin elokuvia pidetään humanismin ylistyksinä. Kunnian poluissa Kubrick halveksuu ranskalaisten sotilaiden kunniaa. Lolitassa Kubrick kuvailee lapsipornoa, voidaan kysyä miksi? Koska hän halveksuu sitä tai hyväksyy sitä? Jos tarkoitus on osoittaa kuinka ikävää tällainen on tai sitten löytää jotain syvällisyyksiä, joita ei voi selkeästi lausua?
Kellopeliappelsiinin tarkoitus on väkivaltaa näyttämällä vastustaa väkivaltaa. Kuinka nerokasta. Mutta miksi sitä väkivaltaa pitää näyttää, jos sitä vastustaa?
Outolempi oli amerikkalaisvastainen propagandaelokuva, jonka tarkoituksena oli ylistää pasifistisia arvoja. Ja Full Metal Jacket kuuluu aivan samaan kategoriaan, Kubrick vihaa armeijaa ja ihmisiä, jotka käyvät normaalissa töissä, koska he eivät ole syvällisiä.
Kubrick suunnitteli Aryan Papers elokuvaa, jossa olisi kauhisteltu holokaustia, mutta koska hänen kaverinsa Spielberg oli jo tehnyt samanlaisen elokuvan, niin se jäi tekemättä. Oliko holokausti kauhea, koska siellä tapettiin hänen sukulaisiansa? Mutta kommunistien vainot eivät juuri kiinnosta, koska siellä oli asetelma ihan toisenlainen.
Eyes Wide Shut jäi viimeiseksi elokuvaksi, jossa pohditaan avioliittoa ja pettämistä. Miksi näin selkeitä asioita pitää pohtia ja jättää ikään kuin ilmaan leijumaan vailla selityksiä? Eikö jokaiselle terveelle ihmiselle ole selvää, että pettäminen on sairasta ja yksiavioisuus ja uskollisuus ovat terveen suhteen pohjalla? Ehkäpä Kubrick halusi edistää sellaisia arvoja, jotka rapauttavat yhteiskunnan. Eihän suomalaisetkaan uusinna itseänsä enää, koska avioliittoa ei arvosteta ja perheitä halveksutaan vasemmistolaisten taholta.
Kubrickin niin sanottu älyllisyys ja syvällisyys on vain pintaa, jonka alla vallitsevat aivan normaalit sairaat vasemmistoliberaalit ajatukset. Sodanvastustaminen, seksuaalinen vapaus (=perversion ihailu), feminismi, yksilöiden palvominen ja valtioiden ja kansojen halventaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen eli vähemmistöjen palvominen ja enemmistön vihaaminen, ylipäätänsä sekasorron lisääminen ja järestäytyneen yhteiskunnan alas ajaminen.
Kellopeliappelsiinin tarkoitus on väkivaltaa näyttämällä vastustaa väkivaltaa. Kuinka nerokasta. Mutta miksi sitä väkivaltaa pitää näyttää, jos sitä vastustaa?
Outolempi oli amerikkalaisvastainen propagandaelokuva, jonka tarkoituksena oli ylistää pasifistisia arvoja. Ja Full Metal Jacket kuuluu aivan samaan kategoriaan, Kubrick vihaa armeijaa ja ihmisiä, jotka käyvät normaalissa töissä, koska he eivät ole syvällisiä.
Kubrick suunnitteli Aryan Papers elokuvaa, jossa olisi kauhisteltu holokaustia, mutta koska hänen kaverinsa Spielberg oli jo tehnyt samanlaisen elokuvan, niin se jäi tekemättä. Oliko holokausti kauhea, koska siellä tapettiin hänen sukulaisiansa? Mutta kommunistien vainot eivät juuri kiinnosta, koska siellä oli asetelma ihan toisenlainen.
Eyes Wide Shut jäi viimeiseksi elokuvaksi, jossa pohditaan avioliittoa ja pettämistä. Miksi näin selkeitä asioita pitää pohtia ja jättää ikään kuin ilmaan leijumaan vailla selityksiä? Eikö jokaiselle terveelle ihmiselle ole selvää, että pettäminen on sairasta ja yksiavioisuus ja uskollisuus ovat terveen suhteen pohjalla? Ehkäpä Kubrick halusi edistää sellaisia arvoja, jotka rapauttavat yhteiskunnan. Eihän suomalaisetkaan uusinna itseänsä enää, koska avioliittoa ei arvosteta ja perheitä halveksutaan vasemmistolaisten taholta.
Kubrickin niin sanottu älyllisyys ja syvällisyys on vain pintaa, jonka alla vallitsevat aivan normaalit sairaat vasemmistoliberaalit ajatukset. Sodanvastustaminen, seksuaalinen vapaus (=perversion ihailu), feminismi, yksilöiden palvominen ja valtioiden ja kansojen halventaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen eli vähemmistöjen palvominen ja enemmistön vihaaminen, ylipäätänsä sekasorron lisääminen ja järestäytyneen yhteiskunnan alas ajaminen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sinussa ovat Kubrickin elokuvat menneet ihan hukkaan. Miksi yleensä olet miehestä kiinnostunut? Jos menee yli lipan eikä puhuttele, unohda koko juttu. Anna ammattilaisten omata omituiset Kubrick-ihailunsa. Älä anna sen häiritä.
olisi hiljaa tai esittäisi argumentteja, joilla osoittaisit itse kykeneväsi kumoamaan esitettyjä väitteitä? Tai ehkä sinä vain et pysty siihen ja siksi yrität vähätellä asioita.
Taiteen ymmärtämiseen voi opastaa vain kovin rajoitetusti. Esimerkiksi epämusikaalista ihmistä ei oikein millään saa ymmärtämään duurin ja mollin eroa. Ei vaikka miten perustelisi. Sen joko kokee tai sitten ei. Ja jos on vaikkapa värisokea, ei auta vaikka todistaisit että punainen ja vihreä ovat tosiaan eri värejä -- että yleensä ihmiset näkevät ne eri väreinä. Tämä todistus on loogisesti mahdollinen. Kokemusta erivärisyydestä et kuitenkaan saa värisokealle todistuksella syntymään.
Kubrickin elokuvataiteen arvon voi "todistaa" vaikka viittaamalla niihin satoihin analyyseihin, joita alan ammattilaiset ovat hänen töistään kirjoittaneet. Voidaan luetteloida satoja, mahdollisesti tuhansia elokuvia, joiden tekijät ovat jollain tavalla ottaneet suoranaisesti vaikutteita Kubrickilta. Mutta tällainen taidehistoriallisen merkityksen kirjaaminen ei kuitenkaan voisi mitenkään "todistaa" tälle Kubrick-sokealle kirjoittajalle Kubrickin taiteellisia ansioita. Hän ei niitä edelleenkään näkisi. Jos on jonkin asian suhteen sokea, ei ole silmiä sen sokeuden näkemiseen.
Kun sinä -- arvoisa perustelujen vaatija -- keksit keinon kuinka kyvyiltään vajaa vähäjärkinen ihminen saadaan näkemään, kokemaan ja tajuamaan oma vähäjärkisyytensä, kerro toki minullekin. Hyvin innostuneena ottaisin tuon tiedon vastaan. Jos sellainen metodi keksittäisiin, ihmissuku voisi olla onnesta selällään. Hyvin monet ongelmamme ratkeaisivat tuolloin.
estetiikasta? Estetiikka on tieteenala, joka tutkii taidetta. Ja sinne pääsee kyllä ihan kuka tahansa opiskelemaan, kunhan pääsee pääsykokeista läpi.
Entäpä Der Ewige Juden? Voidaanko sitä arvioida poliittisista arvoista riippumatta? Entäpä kommunistisen Venäjän elokouvaspektaakkelit? Ei varmaankaan ole mikään yllätys, että näillä elokuvilla on oma yleisönsä ja sitten on se yleisö, joka voi pahoin niitä katsoessansa.
Mutta sinähän sanoitkin, että elokuva on vain nautinto, joten sinun pitäisi nauttia Der Ewige Judenista, jos se on esteettisesti ja kuvauksellisesti kaunis elokuva. Koska poliittiset motiivithan ei sinun mukaasi vaikuta elokuvaan lainkaan, vaan ainoastaan maksimaalinen nautinto.
Ehkäpä tarkoitat Kubrick -sokeudella sitä, että sokeus on kykenemättömyyttä hyväksyä Kubrickin poliittisia arvoja? Jos taas elokuvanautinnon voi pilata sen poliittinen sanoma, niin silloinhan sinun esittämäsi objektiivinen paremmuus ei toteudu lainkaan. Joko elokuvat ovat esteettisesti ihailtavia politiikasta riippumatta tai sitten mitään objektiivista esteettistä ulottuvuutta ei ole olemassa.
... niitä juttuja joihin vastaat?
En sanonut missään että elokuva on vain nautinto. En myöskään missään kieltänyt akateemista estetiikkaa. En myöskään arvioinut Kubrickin tuotantoa minkäänväristen poliittisten silmälasien läpi.
Ehkä sinun pitäisi ensin opetella lukemaan. (Elo)kuvien katseleminen ehkä ei vielä riitä.
olettaa, että sinulla on tuollaisia mielipiteitä.
Sinusta tiede ei voi selittää tunteita, joten on olemassa järki ja tunteet. Tiede edustaa järkeä ja tunteet, jotain, jota ei voi kaikille selittää. Se on joko järki tai tunteet.
Koska et voinut perustella Kubrickin elokuvien arvoa järjellä, minun täytyy olettaa, että perustelet sen tunteella. Eli objektiivisesti katsottuna, se tuottaa ainakin sinulle mielihyvää, mutta sitä ei voi perustella järjellä. Siispä se on nautintoa objektiivisesti tarkasteltuna.
Et arvioinutkaan minkään poliittisten silmälasien läpi, koska et ole minkäänlaista arviota siitä esittänyt. Olet vain todennut, että se tyydyttää jotain sinun subjektiivisia tarpeita, jotka eivät ole järjellisesti perusteltavissa.
Estetiikkaa et kieltänyt, mutta jos elokuva on vain subjektiivista nautintoa, siis jotain sellaista, jota ei voi järjellä perustella, niin silloinhan kyseessä olisi huuhaa-tiede ja eihän kukaan järjellinen olento voi uskoa huiputukseen?
Ja mitä politiikkaan tulee, niin miksi sitten on olemassa elokuvia, joista nauttivat erityisesti tietyn poliittisen näkemyksen omaavat ihmiset? Eikö tietynlaisista elokuvista pitäminen ole silloin myös poliittisten mielipiteiden indikaattori, jos elokuvassa on vahvasti poliittisesti latautuneita arvoja? Eikö sinusta Ranskan armeijan halveksuminen ole poliittinen kannanotto? Eikö Yhdysvaltojen armeijan ja Vietnamin sodan vastustaminen ole poliittinen kannanotto? Vai oletko erimieltä näistä tulkinnoista? Eikö Kubrick vastustanutkaan Vietnamin sotaa Full Metal Jacketissa? Eikö Kunnian polut ollutkaan Ranskan armeijan halveksuntaa?
Ja luulenpa, että tuollainen pikkumainen piikittely ei tee sinusta älyllisten ihmisten silmissä yhtään fiksumpaa. Käyttäisit aikasi paremmin ja yrittäisit paikkailla niitä vuotavia argumenttejasi, toisaalta jos kuitenkin ainoat älynlahjasi kuuluvat pikkupirullisuuksien alaan, niin en toki voi auttaa.
Elokuvataiteen historia voidaan kirjoittaa, ja sitä kirjoitetaan jatkuvasti. Otitpa käteesi minkä kokonaisesityksen tahansa, Kubrick on se nimi, jonka kohdalta löydät poikkeuksellisen paljon viitteitä.
Kubrickin filmien sisällöissä nähdään kaikkea mahdollista -- tai sitten ei nähdä mitään. Sinä näköjään näet nämä sisällöt suhteessa sellasiin asioihin, joista et näytä tietävän tai ymmäretävän höläyksen pöläystä. Eysenckiläinen aggression hoito ehdollistamalla, pasifismi ja psykoanalyysi ovat sellaisia asioita. Kubrick kuitenkin oli kaikkien todistusten mukaan läksynsä perinpohjin lukenut.
Usko vain, olisi itsellesikin parempi, ettet vaivaisi päätäsi asioilla jotka menevät liian korkealta lipan yli.
että parapsykologia menee yli lipan. Mutta onnea vaan sinulle ja sinun telepaattisille yhteyksille, mutta kehottaisin ehkä pohtimaan uudelleen suhdettasi tieteeseen/filosofiaan ja kannattaako sinun käydä keskustelua näistä aiheista, jotka taitavat mennä ohi korviesi. Tiede/filosofia kun olettaa, että kaikille ihmisille voidaan selittää kaikki asiat, jotka siis ylipäätänsä ovat järjellisiä. Tiede/filosofia ei vaadi uskoa todistuksissansa, mutta parapsykologia vaatii uskoa sellaisiin asioihin, joita ei silmillänsä tai järjellänsä voi todistaa.
En ole tiennytkään, että "tiede/filosofia olettaa, että kaikille ihmisille voidaan selittää kaikki asiat, jotka siis ylipäätänsä ovat järjellisiä". Missä "tiede" tai "filosofia" on näin sanonut? Kerro ihmeessä.
Empiirinen tiede poikkeaa filosofiasta sikäli että tieteenharjoittamisen premisseistä vallitsee aika suuri yksimielisyys. Sikäli kun ei vallitse, kyse on sitten tieteen- ja tiedonfilosofiasta. Siinä taas puhtaimmillaan ollaan tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joihin ei ole varmoja oikeita vastauksia.
Taide puolestaan poikkeaa kummastakin edellä mainitusta. Yksi tapa ilmaista taiteen omaehtoisuus on sanoa että taideteos luo aina itse omat sääntönsä. Taiteella on vapautensa, mutta ennaltamäärättyjen sääntöjen puuttuminen ei tarkoita, etteikö sääntöjä syntyisi ja etteikö taide voisi epäonnistua. Mutta taiteelle ominaista on ettei se toista mitään näkyvää, vaan tuo kokonaan uusia asioita näkyviksi. Taide on luovaa toimintaa.
Taiteen ymmärtämiseen voi opastaa vain kovin rajoitetusti. Esimerkiksi epämusikaalista ihmistä ei oikein millään saa ymmärtämään duurin ja mollin eroa. Ei vaikka miten perustelisi. Sen joko kokee tai sitten ei. Ja jos on vaikkapa värisokea, ei auta vaikka todistaisit että punainen ja vihreä ovat tosiaan eri värejä -- että yleensä ihmiset näkevät ne eri väreinä. Tämä todistus on loogisesti mahdollinen. Kokemusta erivärisyydestä et kuitenkaan saa värisokealle todistuksella syntymään.
Kubrickin elokuvataiteen arvon voi "todistaa" vaikka viittaamalla niihin satoihin analyyseihin, joita alan ammattilaiset ovat hänen töistään kirjoittaneet. Voidaan luetteloida satoja, mahdollisesti tuhansia elokuvia, joiden tekijät ovat jollain tavalla ottaneet suoranaisesti vaikutteita Kubrickilta. Mutta tällainen taidehistoriallisen merkityksen kirjaaminen ei kuitenkaan voisi mitenkään "todistaa" tälle Kubrick-sokealle kirjoittajalle Kubrickin taiteellisia ansioita. Hän ei niitä edelleenkään näkisi. Jos on jonkin asian suhteen sokea, ei ole silmiä sen sokeuden näkemiseen.
Kun sinä -- arvoisa perustelujen vaatija -- keksit keinon kuinka kyvyiltään vajaa vähäjärkinen ihminen saadaan näkemään, kokemaan ja tajuamaan oma vähäjärkisyytensä, kerro toki minullekin. Hyvin innostuneena ottaisin tuon tiedon vastaan. Jos sellainen metodi keksittäisiin, ihmissuku voisi olla onnesta selällään. Hyvin monet ongelmamme ratkeaisivat tuolloin.
mikä on taiteen tarkoitus, jos se ei ole viihdyttää ihmisiä? Ja kerropa minulle kuinka viihde voi olla vakavaa?
"Kun sinä -- arvoisa perustelujen vaatija -- keksit keinon kuinka kyvyiltään vajaa vähäjärkinen ihminen saadaan näkemään, kokemaan ja tajuamaan oma vähäjärkisyytensä, kerro toki minullekin."
Otatko tässä nyt esim. älykkyystestit vai Kubrick tietämyksen järkevyyden/vähäjärkisyyden mittariksi? Ainakin älykkyystestien mukaan afrikkalaisilla on kaikista huonoimmat mahdollisuudet onnistua älyllisissä tehtävissä, kaukasidella taas on keskinkertaiset ja aasialaisilla parhaimmat. Ehkäpä parhaimmat Kubrick tuntijat asuvat sitten Japanissa?
>> No kerropa nyt sitten mikä on taiteen tarkoitus, jos se ei ole viihdyttää ihmisiä? Ja kerropa minulle kuinka viihde voi olla vakavaa
Taide... poikkeaa [empiirisestä tieteestä ja filosofiasta]. Yksi tapa ilmaista taiteen omaehtoisuus on sanoa että taideteos luo aina itse omat sääntönsä. Taiteella on vapautensa, mutta ennaltamäärättyjen sääntöjen puuttuminen ei tarkoita, etteikö sääntöjä syntyisi ja etteikö taide voisi epäonnistua. Mutta taiteelle ominaista on ettei se toista mitään näkyvää, vaan tuo kokonaan uusia asioita näkyviksi. Taide on luovaa toimintaa.
>> Otatko tässä nyt esim. älykkyystestit vai Kubrick tietämyksen järkevyyden/vähäjärkisyyden mittariksi?
Taiteen ymmärtämiseen voi opastaa vain kovin rajoitetusti. Esimerkiksi epämusikaalista ihmistä ei oikein millään saa ymmärtämään duurin ja mollin eroa. Ei vaikka miten perustelisi. Sen joko kokee tai sitten ei. Ja jos on vaikkapa värisokea, ei auta vaikka todistaisit että punainen ja vihreä ovat tosiaan eri värejä -- että yleensä ihmiset näkevät ne eri väreinä. Tämä todistus on loogisesti mahdollinen. Kokemusta erivärisyydestä et kuitenkaan saa värisokealle todistuksella syntymään.
Kubrickin elokuvataiteen arvon voi "todistaa" vaikka viittaamalla niihin satoihin analyyseihin, joita alan ammattilaiset ovat hänen töistään kirjoittaneet. Voidaan luetteloida satoja, mahdollisesti tuhansia elokuvia, joiden tekijät ovat jollain tavalla ottaneet suoranaisesti vaikutteita Kubrickilta. Mutta tällainen taidehistoriallisen merkityksen kirjaaminen ei kuitenkaan voisi mitenkään "todistaa" tälle Kubrick-sokealle kirjoittajalle Kubrickin taiteellisia ansioita. Hän ei niitä edelleenkään näkisi. Jos on jonkin asian suhteen sokea, ei ole silmiä sen sokeuden näkemiseen.
uutta taide luo? Voisit esimerkiksi kertoa mitä uutta Kubrickin taide on luonut?
Ja luoko taide uutta taidetta? Ja et vastannut kysymykseen onko taide viihdettä tai mitä on vakavasti otettava viihde? Pakkohan taiteelle on asettaa kategoria, jossa sen sisällöt ovat. Mitä uutta luova taide sitten tarkalleen ottaan tuottaa, jos ei uutta taidetta?
Kovasti näet muissa ihmisissä kyvyttömyyttä, mutta itse et ole lainkaan kyennyt Kubrickin elokuvien sisältöjä mitenkään kommentoimaan. Keskustelutyylisi on välttelevää ja syyttelevää, ei kovinkaan rakentavaa. Et ole esimerkiksi kyennyt kumoamaan Kubrickin arvoista esitettyjä arvioita. Ja minä en ole lainkaan Kubrick sokea, mutta sinun tapauksessasi taitaa vain tyhjät tynnyrit kolista...
Sekä natsit että neuvostojärjestelmä tosiaan panivat taiteen valmiiseen kategoriaan palvelemaan poliittisia päämääriä.
Kovasti näen noissa järjestelmissä ja niihin vetoa tuntevissa ihmisissä kyvyttämyyttä, minkä ihan ilman välttelyä ja selvästi omia stallarejamme ja uusnatsejamme syyllistäen täten voin kommenttinani ilmaista.
Muun olenkin jo moneen kertaan sanonut.