Tietääkö kukaan, mistä saisi irtotavarana tai tynnyreittäin karbidia? Käyttäisin sitä lähinnä myyrien karkottamiseen, mutta muutakin käyttöä kyllä keksisin.
--
--
Mistä saisi karbidia?
Palstaviljelijäkin
29220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://edu.ouka.fi/~uukki/Nimet.htm
Adjutantti näkyy olevan titteliltään ja esiintyy kaunokirjallisessa teoksessa nimeltä Mikäpä tässä (v:lta 1969).
Isäni osti erään laakereilleen lepäämään jääneen keksijäpellepelottoman pajan irtaimistoa 1960-luvulla, tuolla Veikko Huovisen maisemissa. Mukana tuli tynnyrillinen karbidia (kalsiumkarbidia) ja tulipa komeankokoinen asetyleeninkehitinkin. Ei niitä kuitenkaan käyttöön otettu, vaan löysivät piankin tiensä edelleen jonnekin. Oli niin paljon kätevämpää tilata asetyleenit Agalta Oulusta ja hakea ne rautatieliikennepaikasta nimeltä Vuokatti.
Tekevätköhän ne asetyleenin kaasutehtailla sitten kalsiumkarbidista vai jostain muusta lähtöaineesta? Kannattaisiko kysäistä lähimmältä kaasutehtaalta?
http://www.aga.fi/international/web/lg/fi/likelgagafi.nsf/docbyalias/Homepage
http://www.woikoski.fi/paasivu.asp?viewID=3&language=1
Asetyleenilyhdyissä kai käytettiin kalsiumkarbidia ja vettä; valo saatiin palavasta asetyleeniliekistä. Vaan ovatpa tainneet hävitä nuo lyhdyt käytöstä jo jokunen vuosikymmen sitten?
>Tekevätköhän ne asetyleenin kaasutehtailla sitten kalsiumkarbidista
>vai jostain muusta lähtöaineesta?
Olen siinä käsityksessä, että karpiitista(* se tehdään edelleenkin myös kaasutehtaissa. Sitäpä en tiedä, vieläkö Suomessa on karbiditehdasta.
Tämän kirjoittajankin kotona oli vielä 1960-luvulla alussa "karpiitikäyttöinen" asetyleeninkehitin. Sen tarina päättyi, kun se takatulen seurauksena kerran otti ja räjähti. Komea posaus se oli: tallista tulivat isoimmat ikkunat pihalle ja kanat munivat nahkamunia vielä viikon sen jälkeenkin. Laipioon tuli melkoinen reikä sille paikalle, jossa kehitin oli sijainnut ja betonilattiaan puolen neliön kraateri...
Karpiitilla me leikittiin kyllä sen jälkeenkin; sitä oli jäänyt pari tynnyrillistä käyttämättä. Karpiitikiviä heiteltiin rapakkoon ja sytytettiin kehittyvä kaasu, joka kupliessaan poksahteli mukavasti, paloi mustanpunaisella liekillä ja kehitti melkoisia nokipilviä.
:o)
Tämän kirjoittaja teki kerran asetyleeniä gallonan peltikanisteriinkin. Käytyäni syömässä olin tietenkin utelias, oliko kaasu säilynyt kanisterissa... tulitikulla kokeilemaan: siellä oli! Humahdus oli melkoinen ja riitti käräyttämään kulmakarvat ja etutukan. Saunan edessä meilllä oli 200 litran tynnyristä tehty vesiastia, jossa me aina pesimme itseämme kaikenlaisten kemiallisten kokeiden päätteeksi - ei muuta kun juoksujalkaa sinne naamaa viilentämään!
Karpiitikokeet taisivat loppua siihen, kun vanhemmpi väki yhytti meidät syytämästä karpiitia pihakaivoon. Kaivo ei tosin ollut vesikaivona enää käytössä, siinä taidettiin jäädyttää maitotonkkaa tai jotain, mutta karpiitilla leikkiminen kiellettiin. Sitä en muista kuinka kauan kielto tehosi...
--
*) niin tuota kovaa, karkeaa sepeliä muistuttavaa ainetta ennen kansan keskuudessa nimitettiin