Piika-piian
Siika-siian
Riika-Riian
Liika-liian
Miika-MiiKan
Miksi Miika on poikkeus? Löytyykö kielioppisääntöä?
Siika-siian
Riika-Riian
Liika-liian
Miika-MiiKan
Miksi Miika on poikkeus? Löytyykö kielioppisääntöä?
Outo Miika
Siikainen
9503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Erisnimet ovat aina kielissä alttiita poikkeamaan
normeista. Tässähän on pelissä suomen omaperäinen
astevaihtelu. Miika ei selvästi ole perisuomalainen
nimi, vaan raamatullinen.
Tämä on verrattavissa seuraaviin muotoihin:
Puki - puin
Suki - suin
Tuki - tuin
Muki - mukin
"Miikan muki" on siis uutta kielen kerrostumaa.
Näistä ei ole selvää sääntöä, vain kielikorvan kertoma.
Selevä. Kaikkea ei voi pukea sääntöihin. Mitäs ne siellä kielilautakunnassa sitten tekee.... he he:)
Mutta jos 'mukea' olisi verbi, kyllä se kielikorvallani olisi 'muin'. "Minä muin sinua."
>Mutta jos 'mukea' olisi verbi,...
Entäpä jos 'mutta' olisi esine, miltä se näyttäisi?
Esineenä 'mutta' voisi olla ruoanlaittoon liittyvä puuvatkain, puristimen kiristysmutteri tai sitten yksijalkainen lypsyjakkara.
Sen ohella, mitä Olavi Sylikummitus edellä ansiokkaasti selittää, todettakoon vielä:
- Riika - Riian, jos on puhe Latvian pääkaupungista. Riika on myös suomalainen naisen etunimi. Se taipuu Riika - Riikan.
- Jos miehen nimi Miika taipuisi Miika - Miian, menisi jälkimmäinen muoto päällekkäin Miia-etunimen genetiivin kanssa. Muodosta Miian ei voisi päätellä, onko kyseessä naispuolinen Miia vai miespuolinen Miika.
Eikös Riikka-femiini taivu Riikan ja Riika-femiini kaupungin tavoin Riian? Jos molemmat naiset, Riikka ja Riika, taipuvat Riikan, ei etunimi selviä taivutuksesta.
Piia puolestaan taipuu Piian, kuten piikakin. Siis päällekkäisyys, jota Miikassa vältellään. Mites tämän hyväksytte?
Tunnen Riikka-nimisen tyttölapsen. Hän ja hänen vanhempansa taivuttavat nimeä Riikka - Riikkan. Kaikki eivät välttämättä taivuta aivan samoin.
On monta muutakin nimeä, joiden taivutuksessa on eri käytäntöjä. Esimerkiksi Ahti voi taipua 'Ahtin' tai 'Ahdin' sen mukaan, kuinka nimenkantaja hyvänä pitää.
Piian ja piian erottaa kirjoitetussa tekstissä alkukirjaimesta, ellei piika satu taipumaan virkkeen alussa. Muilta osin päällekkäisyys lienee vain hyväksyttävissä.
Päällekkäisyyttä ilmenee niin monin eri tavoin! Jos Ahti on ostanut turbomoottorilla varustetun auton, voi käydä niinkin ohraisesti että Ahdin ahdin hajoaa.
>Muilta osin päällekkäisyys lienee vain
>hyväksyttäVISSÄ
=> Muilta osin päällekkäisyys lienee vain hyväksyttäVÄ (luineen karvoineen).
Kyllä se vaan niin on, että Riikka- ja Riika-nimien genetiivi on aivan samanlainen, siis Riikan.
Joissakin murteissa saatetaan sanoa Riikka-nimisestä sanoa Riikkan, mutta se ei kieliopillisesti ole oikein. Kolmitavuisissa nimissä (esim. Anitta, Maritta) olen kuullut tällaista taivutusta, mutten tiedä, onko silloinkaan oikein sanoa Anittan ja Marittan.
Jukka, Mikko, Jaakko ja Pekkakin taipuvat Jukan, Mikon ja Pekan, eikä kahta koota lausuta (ei edes murteissa?).