Koska vapaudumme kansan diktatuurista? Miksi kansan diktatuuria pidetään moraalisesti hyvänä, vaikka se on diktatuuri?
Kansan diktatuuri = demokratia
Sokrates1
37656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ihan totta mielestäni, mutta voisi huonomminkin olla. Jos yksinvaltiaana toimisi kaikkein typerin kaveri. Demokratia on eräänlainen kompromissi, ei siis todellakaan mikään ideaalitilanne koska suurta massaa ihmisiä on aika vaikea saada toimimaan järkevästi, ainakaan suurta osaa niistä.
Ja yleenä kovaäänisimmät ja rahakkaimmat kaverit saavat äänensä parhaiten kuuluviin. Asiat eivät nykyään ratkaise. Ja jos ratkaisevat, ne ova usein aivan tyhjänpäiväisiä asioita.
Jos demokratia on diktatuuri niin millainen hallinto ei ole diktatuuri?
"Miksi kansan diktatuuria pidetään moraalisesti hyvänä, vaikka se on diktatuuri?"
Demokratiassa on vaikea polkea ketään kun kaikilla on ainakin jossain määrin mahdollisuuksia vaikuttaa: yksinvaltiaan ei tarvitse välittää kenestäkään.
"Kansan diktatuurissa" on sellainen hyvä puoli, että maailmaa syleilevät idealistit nousevat valtion johtajiksi. Lisäksi yleensä näillä johtopaikoille nousevilla on hyvät tarkoitusperät ja vakaumus, joka ajaa kansalaisten etua.
Yksinvaltaisessa diktatuurissa korostuu johtajan oman aseman turvaaminen ja hänen etunsa. "Kansan diktatuurissa" korostuu johdon rooli kansan valitsemana elimenä, jonka kansa voi syrjäyttää vaaleilla mikäli ei satu enää johdostaan pitämään.
Mikä on parempi vaihtoehto nykyisin Suomessa vallitsevalle "kansan diktatuurille"?
Kansalaiset kun eivät kykene itse ymmärtämään omia etujansa. Jos kansalaisille luvataan viiniä, laulua ja naisia, niin silloin he äänestävät tätä vaihtoehtoa ennemmin kuin sellaista vaihtoehto, joka vaatii uhrauksia omasta, jotta kansakunta selviäisi paremmin. Toisin sanoen hedonistisin vaihtoehto voittaa aina kansan diktatuurissa.
... siitä miten kehittyneistä ja demokratiaan kypsistä kansalaisista on kyse.
Demokratia ei ole mikään abstrakti absoluutti, vaan eurooppalaisen ajatushistorian pitkällä perspektiivillä tuottama ajattelutapa, joka -- sellaisena kuin me sen koemme -- on syntynyt noin neljän- viidensadan viime vuoden mittaan.
Demokratian kehityksessä voidaan havaita isossa mittakaavassa tapahtuvaa johdonmukaista muutosta, ja tästä syystä voidaan puhua kehitystasoihin viitaten esim. heimoyhteiskunnista, yhtenäiskulttuureista ja moniarvoisista kansalaisyhteiskunnista. Kullekin demokratian tyypille ovat ominaisia siihen kuuluvat asenteet ja järjestäytymistavat, eikä pidä kuvitella että se mikä tapahtuu tyypillisessä heimoyhteisössä voisi toistua kansalaisyhteiskunnassa, tms.
Suomi siirtyi viime vuosisadan mittaan tyypillisestä heimoyhteiskunnasta (sisällissotamme oli heimosota) totalitarismille alttiin koti-uskonto-isänmaa -yhtenäiskulttuurin kautta kohti keskustelevampaa moniarvoista kansalaisyhteiskuntaa, jossa ihmiset siis sekä ottavat vastuuta että antavat vapauksia kokonaan toisenlaiselta yhteistuntojen pohjalta kuin koskaan aiemmin.
Hyvää lukemista aiheesta kiinnostuneille: Jonathan Glover: Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria. Emmanuel Todd: Imperiumin jälkeen. Molemmissa teoksissa tarkastellaan yhteiskuntia ja historiaa antropologian mahdollistamista kehitysnäkökulmista.
Mitäpä muutakaan näin rauhan aikana voisi kansalle luvata kuin hyviä juttuja ja ruusuisia aikoja.
Miltä kuulostaisi vaalipuhe:
"Saatte paiskia hommia välillä kellon ympäri ja järjestämme sellaisen verotuksen, että varmasti työnne jälki näkyy enemmän sikariportaan lompakoissa kuin omissa kukkaroissanne. Sikariporras erehtyy, jos saa tästä käsityksen että vallassaolomme olisi heille jotenkin vapauttava juttu. Köyhän asiasta puolueemme ei ole juurikaan kiinnostunut, eikä kyllä rikkaidenkaan. Oma puolueemme on meille erittäin tärkeä elementti ja kasvatamme puolueen valtaa niin, että jatkossa sitä ei enää voida syrjäyttää. Tämän kaiken lupaamme toteuttaa jos pääsemme valtaan. Sinä päätät, äänestä meitä!!! Ja jos et äänestä niin..."
Ei ole kovin houkutteleva puolue, voisi sanoa että kuulostaa siltä kuin olisi vallanhimo sokaissut ja välinpitämättömyys huokuu. On mielestäni paljon parempi, että vallassa olevat pyrkivät edes edistämään kansan hyvinvointia. Vaihtoehtonahan voi olla että he avoimesti osoittavat halveksuntaa kansaa, tai kansanryhmiä kohtaan. Tällaista vaalipuhetta tuskin tullaan kuulemaan.
Miksi paljastit pikkuporvarillisen maailmankatsomuksesi?
Katsos.
Koska puolet äärettömän maailmankaikkeuden
miehistä tajuaa todellisuuden naisellisella
tavalla (sielunlaki),ei valtioissa voi olla
kansanvaltaa,vaan rahavaltaa.
ei ole vielä valmis? Ovathan maaiilman parantajat esimerkiksi olleet Suomessa monta vuosikymmentä vallassa, mutta siltikään maailma ei ole vielä valmis?
"Kansalaiset kun eivät kykene itse ymmärtämään omia etujansa. "
Nykyisessä järjestelmässä ei ole oleellista saako kansa "oikeita etujansa" ajettua tai saati onko niitä edes olemassa. Demokratian idea on (mielestäni) tyydyttää kansan vapauden tarve - ei ole "ulkoa" tuupattua auktoriteettia, joka nakittaisi kansalaisia näiden "oman edun" rakentamiseen, vaan kansa on itse valinnut oman tiensä ja tuntee olonsa mukavaksi.
Jos puhuttaisiin pelkästään edusta, niin kansan pitäisi ensin päättää mikä se etu on ja miten sitä ajetaan. Ei ole olemassa mitään viisasten kirjaa, josta voisi kurkata mikä on "suomalaisten paras etu vuonna 2007", vaan kyseessä on arvotuskysymys... mutta hei, nythän tarvittaisiin demokraattista äänestyskoneistoa asian selvittämiseksi ;)
tai tarvittavaa tahtoa ei löydy. Joukko ei kykene ajattelemaan, vaan tarvitsee johtajia ja sitä varten on kansanedustajia, jotka edustavat kansaa. Kaikki riippuu täysin ehdokkaista, jos omaa mielipidettä edustavaa ehdokasta ei ole, voi olla aika vaikea lähteä politiikkaan, kun jo vallassa olevat puolueet pitävät vallasta kiinni taloudellisilla suhteilla ja perinteellisyydellänsä.
Lopulta mihin tarvitaan kansanedustajia, jos heidän tarvitsee aina vain miellyttää kansaa ja siten he saavat ääniä. Ääniä saa vain silloin kun asia on tarpeeksi yksinkertainen ja jos valintana on jokin ikävä asia tai sitten kiva asia, niin eiköhän se kiva asia valita mieluummin, vaikka todellisuudessa ei ole kivoja tai ikäviä asioita ilman kumpaakin puolta.
demokratia teoreettinen pohja tippuu pois. Ja älä sano, että sillä ei ole merkitystä. Ehkäpä sinun kannattaisi perehtyä siihen miten demokratian idea syntyi, eikä siihen miten sitä on sitten vääristelty (tai ehkä sinusta kehitetty?).
Demokratia kylmä ja teoreettinen pohja on se, että kun kansa päättää, niin johtajat eivät voi tehdä pahaa. Siksi kansalla on oikeus päättää asioista miten tahansa, jonka olisi sitten tarkoitus estää johtajia tekemästä pahoja tekoja.
Tämä tosin ei tarkoita sitä, etteikö kansa voisi valita silti väärän johtajan, jos ajatellaan, että kansa aina ihan oikeasti haluaa johtajan, joka toimii vain hyvin. Hitleriä saattaa moni pitää ikävän henkilönä, mutta hänet valittiin demokraattisesti. Demokratiaan uskovan pitää siis hyväksyä se, että Hitlerin kaltaisetkin ihmiset voivat olla enemmistön tahto ja sitä päätöstä ei enää sen toimeenpanon jälkeen voi valittaa, muuten kuin vaaleissa, ellei sitten tullut äänestettyä sellaista ehdokasta, joka lopettaa vaalit.
"jos omaa mielipidettä edustavaa ehdokasta ei ole, voi olla aika vaikea lähteä politiikkaan, kun jo vallassa olevat puolueet pitävät vallasta kiinni taloudellisilla suhteilla ja perinteellisyydellänsä."
Näinhän se menee ja enemmistö on asiaan täysin tyytyväinen (tai ei ainakaan jaksa vaivautua muuttamaan vallitsevaa käytäntöä).
"Lopulta mihin tarvitaan kansanedustajia, jos heidän tarvitsee aina vain miellyttää kansaa"
Heitä tarvitaan miellyttämään kansaa :) Kansalla pitää olla mieluisaa olla, muulla ei juuri ole väliä. Näin massa toimii ja "ajattelee".
Toisaalta vahva persoona saa kyllä puhutta kansan puolelleen ja onnistuu muuttamaan asioita. Vertaa esim. Hitler. Tällöinkään kyse ei ole kansan edusta vaan kansan tahdosta tehdä kaikkensa jonkin mielikuvan eteen tjsp. Tämä tahto taasen on upotettu kansaan hyvillä puheilla.
Älytöntähän se on. Kuten eräs fiktiivinen henkilö sanoi: "Varmin merkki maan ulkopuolisesta älystä on se, että meihin ei ole yritetty ottaa yhteyttä"
Mitä me sen jälkeen tekisimme, kun maailma olisi valmis?
paljastelija! =)
Kieltämättä olen vähän pikkuporvari ajatusmaailmaltani, mutta hyväksyn kyllä muutkin ajatusmaailmat. Riippuu kyllä paljon siitä, miten "pikkuporvari" määritellään.
Ajattelen niin, että yhden totuuden liikkeet ovat suurin uhka moniarvoiselle ja suvaitsevaiselle yhteiskunnalle. Pitää olla hengitystilaa ja väljyyttä opeissa ja maailmankatsomuksissa.
esimerkkejä.
>>>Näinhän se menee ja enemmistö on asiaan täysin tyytyväinen (tai ei ainakaan jaksa vaivautua muuttamaan vallitsevaa käytäntöä).
Yhdysvaltojen ja Israelin terrorismin vastainen sota oli WTC-iskujen jälkeen suosiossa, mutta kun ensimmäiset uhrit saapuivat kotiin, niin silloin omat alkoivatkin vastustaa sotaa, vaikka he itse olivat sille alun perin antaneet oikeutuksen. Terrorismin vastainen sota tulee kestämään vielä ehkäpä vuosikymmeniä, joten totta kai se on vietävä loppuun asti, mutta kansa ilmeisesti haluaa jättää sen kesken. Kuinka järkevää se sitten on?
>>>Tämä tahto taasen on upotettu kansaan hyvillä puheilla.
Eli toisin sanoen kansaa voidaan vetää aika helposti nenästä? Joten missä se kansan oma tahto on, jos jokainen kansalainen on individuaali yksilö? Ja kansa massana uskoo helposti valheita?
Jos heidän tavoitteensa on parantaa maailmaa siten, että kaikki ovat tasa-arvoisia jne., mutta käytännössä se on mahdotonta, niin minulle tulee ainakin heti mieleen, että kyseessä on selkeä huiputus. Eli sanotaan pyrkivän jonnekin, jota ei itsekään edes tajuta, mutta samalla toimitaan ihan älyttömästi tavoitteiden saavuttamiseksi, joita ei edes voida saavuttaa.
Kyllä minusta ihanteiden tulisi olla realistisia, eikä mahdottomia toteuttaa.
Olisiko sellainen realistinen ihanne esimerkiksi työttömyyden vähentäminen? Sehän on täysin mahdollista, kun vain tehdään tietynlaisia ponnistuksia asian eteen.
Ovatko nämä realistiset ihanteet käytännöllisiä vai abstrakteja. Abstraktit tavoitteet ovat siitä hankalia, että jos kansan onnellisuus asetetaan etusijalle niin saattaa käydä näin.
Tavoite: Koko kansa onnelliseksi.
Melkein kaikki ovat onnellisia, mutta yksi ei ole.
Tavoitetta ei ole saavutettu.
Onko kansan onnellisuus siis realistinen tavoite, kannattaako sitä kohden pyrkiä? Minä ajattelen, että kannattaa. Mutta jos noudatetaan realistisen ihanteen logiikkaa, niin sitä ei kannata tavoitella. Problem!
"Terrorismin vastainen sota tulee kestämään vielä ehkäpä vuosikymmeniä, joten totta kai se on vietävä loppuun asti, mutta kansa ilmeisesti haluaa jättää sen kesken."
"Tottakai"? Mistä tuo tulee? Oletat jotain tekstissäsi, mutta minulle jää epäselväksi mitä oletat.
Jättäisin terrorismin pois tästä yhteydestä. Ihmiset eivät kykene ajattelemaan selvästi kun sana "terrorismi" mainitaan muodossa tai toisessa.
"Joten missä se kansan oma tahto on, jos jokainen kansalainen on individuaali yksilö? Ja kansa massana uskoo helposti valheita?"
Kansan "tahto" on illuusio. Kansan "tahto" on mitä milloinkin kansa saadaan uskomaan. Vastaavaa "tahtoa" ilmenee monien "individuaalienkin" keskuudessa.
Mitä tahto on?
'"Kansan diktatuurissa" on sellainen hyvä puoli, että maailmaa syleilevät idealistit nousevat valtion johtajiksi.'
Juuri tämä on demokratian saatanallisin ominaisuus: idealistit. On totta että diktaattorit ajavat omaa etuaan, tämä ei kuitenkaan pyhitä idealismia ja ideologioiden mädännäisyyttä.
Ismit,dogmat ja ideologiat ovat ihmisen itsensä keksimiä "hyvän ja pahan" lakeja ja silkkaa hapatusta, sillä hyvää ja pahaa ei ole olemassa. Se mikä lopulta on oikein ja väärin perustuu tosiasioihin. Se että tekopyhät idealistit, joiden lapselliset ideologiat voidaan kumota tosiasioilla päättävät asioista on todella pelottavaa.
Esim: Humanismi:Tuomitsen teon en ihmistä.
Voidaanko teko todella tuomita vankilaan ihmisen puolesta?
Jos ihminen ei ota vastuuta omasta teostaan(ihmistähän ei saa tuomita), voiko teko ottaa vastuun ihmisen puolesta?
Tosiasiat vaativat, että syyllinen tunnustaa oman vastuunsa teostaan ja vain siten hän voi sovittaa tekonsa, siksi ihminen on tuomittava.
Idealistinen lässyn lässy, joka ei perustu tosiasioihin on länsimaiden vitsaus ja syy miksi barbaarit tulevat vielä tuhoamaan lännen sivistyksen. Idealistinen demokratia on monella tapaa yhtähuono kuin itsekäs diktaattori.
Valta pitäisi antaa sellaisille ihmisille, joilla on kyky ajatella tosiasioilla. On vaadittava mielipiteille perusteluiksi tosiasioita ja annettava perusteluiksi tosiasioita. Maallisilla lainsäätäjällä ei ole oikeutta ottaa huomioon argumentteja, joita ei perustella tosiasioilla. Kaikki muu johtaa mielivaltaan, tyranniaan ja epäoikeudenmukaisuuteen.
Oikeudenmukainen järjestelmä odottelee vielä siis tuloaan. Demokratia voidaan pitää korkealaatuisena opettamalla tosiasioihin perustuvaa ajattelua ja poistamalla "lässyn lässy" yliopistoista.
Pahin vaihtoehto on, että väkivaltaiset fundamentalisti muslimit riistävät vallan "lässyn lässyn" humanisteilta, koska he eivät ymmärrä puolustautua. Esim: Israelin elinehto, islamistien piirittämänä on tosiasioiden katsominen silmästä silmään. Muuten Israelista ei jää muutakuin tuhkat. Onneksi Israelin johtajat ovat älykkäitä ihmisiä, eivätkä ole sortuneet Tuomiojalaiseen "lässyn lässyyn".
Neuvostoliitossahan johdossa oli maailmaa syleilevä idealisti eli Josef Stalin. Hän oikeasti uskoi rakentavansa ihanneutopiaa jossa kaikilla olisi hyvä olla. Hän uskoi päämäärään niin vakaasti että oli valmis raivaamaan KAIKKI esteet tämän hyvän kehityksen tieltä. Tuloksista voi nyt sitten jokainen olla omaa mieltä.
Sinulla on nyt mennyt Stalin ja Lenin iloisesti sekaisin.
Alunperin Lenin haaveili kaikille kivan utopian perustamisesta Venäjälle. Ainoissa Venäjällä koskaan järjestetyissä (enimmäkseen) rehellisissä vaaleissa kansa kuitenkin päätti, ettei se halunnut Leninin näkemyksen mukaista utopiaa, joten Lenin teki kuten kuka tahansa idealisti, joka uskoo itse tietävänsä mikä on muille parasta: lakkautti demokratian ja rakensi itsensä ympärille autoritäärisen diktatuurin. Pikkuhiljaa kapinoita nujertaessaan Lenin myös lakkasi välittämästä siitä, onko hänen utopiassaan kivaa kenelläkään muulla kuin hänen kannattajillaan.
Tuon autoritäärisen diktatuuriin Lenin sitten jätti perinnöksi Stalinille, joka ei koskaan ollut maailmaa syleilevä idealisti, vaan puhdasverinen vallanhimoinen opportunisti. Aatteella tai ihmisillä ei ollut mitään merkitystä kunhan Stalin itse sai nousta valtapyramidin huipulle.
Enemmistödiktatuuri ei ole yhtään moraalisesti parempi kuin vähemmistödiktatuuri. Plutokratia ei ole moraalisesti yhtään parempi kuin mielivalta.
Ei ole mitään järkeä siinä että loputtomasti väännetään kättä siitä millaiseksi keinotekoiselle kansallis-identiteetille perustuvasta kansallisvaltiosta pitää tehdä ja päädytään johonkin keskustalaiseen kompromissiin joka ei tyydytä oikeasti ketään. Minä en halua elää samassa yhteiskunnassa uskonnollisten konservatiivien tai maanisten kapitalistien kanssa.
Mikä tahansa hallintomuoto on hyvä ja toimiva, mikäli sitä harjoitetaan moraalisesti. Diktaattorikin voi olla koko kansan ihailema hyväntekijä.
Oma kysymykseni on: milloin vapaudumme ideologisesta diktatuurista tai demokratiaa hyväksikäyttävästä enemmistödiktatuurista, jossa tehdään hyvää mm. kannatuksen vuoksi että pahaa mm. kilpailijoiden heikentämiseksi? Esim. Marinin hallitus on ideologiaperusteinen enemmistödiktatuuri, joka toimii melko vahvasti moraalittomasti. Esim. valehtelee, vääristelee, laskelmoi, maalittaa, lokaa, levittää disinformaatiota... Miksi me kansalaiset olemme antaneet omalta osaltamme poliitikoille tällaiset mahdollisuudet? Se tuhoaa puolueiden väliltä konsensusta ja synergiaa, vääristää kilpailua, korruptoi, ja tästä kärsii koko yhteiskunta. Jos maassa on demokratia, se pitää ymmärtää oikeuden/vapauden lisäksi velvollisuutena itseämme ja yhteiskuntaamme kohtaan. Jos emme käytä demokratiaa itsemme hyväksi, syntyy marineja, ohisaloja, turtiaisia, juhantaloja, kataisia yms. korruptoituneita vallankäyttäjiä. Ja mikä pahinta, vielä teeskentelemme, että nyt on hyvä, vaikka oikeasti onkin huonosti. Milloin vapaudumme typeryydestämme ja sokeudestamme?
Oletko siis sitä mieltä, että kaikki nykyiset poliitikot ovat moraalittomia vai erityisesti juuri nykyinen hallitus?
Suomenkin politiikkaan on tullut ikävällä tavalla ”suuren maailman meininkiä”, kun poliitikot ovat alkaneet ottaa oppia brittien ja erityisesti jenkkien poliittisesta retoriikasta, jossa koskaan ei voida myöntää vastapuolen tehneen mitään hyvin tai oikein ja ainoaksi syyksi kaikille virheille nähdään vain tahallinen itsekkyys ja maanpetturuus.
Tuollainen retoriikka on valitettavan väistämätöntä kaksipuoluejärjestelmissä, mutta monipuoluejärjestelmiin sopisi paremmin yleensä pienemmissä maissa yleisempi (ja rehellisempi) poliittinen keskustelu, jossa asioista voidaan olla eri mieltä vaikka hyväksyttäisiinkin se tosiasia, että kaikki puolueet ajavat koko maan etua. Niillä vain on eriävä näkemys siitä, mikä on maalle parhaaksi.
Kaikkein pahimmin tuota epärehellistä keskustelua ovat luomassa populistipuolueet, joiden työkalupakkiin kuuluu vakiokommentit siitä, kuinka he puolustavat ”kansaa” ”eliittiä” vastaan ja kuinka vain he edustavat todellista kansaa (eli vain heidän kannattajansa ovat oikeasti maan kansalaisia). Mikään puolue ei kuitenkaan voi tuosta pestä käsiään, vaan se on kaikkien yhteinen vika ja ongelma.
Suomessa Perussuomalaiset korostavat olevansa isänmaallinen puolue samalla kun pyrkivät tieten tahtoen vahingoittamaan kansan isänmaallisuutta heikentämällä kannattajiensa luottamusta koulujärjestelmään, poliisiin, tieteeseen, terveydenhuoltoon ja oikeastaan mihin tahansa, mistä saadaan jollain vipuvarrella kerättyä poliittisia irtopisteitä ”kansan” keskuudesta.
Vihreät korostavat haluavansa johtaa Suomea ympäristöystävällisempään, tiedemyönteisempään ja tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen, mutta mitään saavutettua edistystä ei voida edes puolikkaalla sanalla kiittää, koska mikään ei koskaan riitä. Aina ihmetellään miksei saman tien tehty vielä enemmän ympäristön tai tasa-arvon hyväksi.
Kokoomus julistaa haluavansa ylläpitää Suomen kilpailukykyisyyttä maailman markkinoilla samalla kun puolueen nimekkäimmät kannattajat siirtävät yritystensä tuotantoa Kiinaan ja Intiaan ja henkilökohtaista omaisuuttaan veroparatiiseihin. Kotimaan työllistämistä tavoitellaan kovasti puheissa, mutta ainoana keinona sen edistämiseen tarjotaan työntekijöiden etujen ja oikeuksien leikkauksia.
Demarit ja Vasemmistoliitto taas vastapainoksi katsovat asiaa vain työntekijän näkökulmasta. Jostain syystä yritykset eivät saa irtisanoa edes sellaisia työntekijöitä, joille ei ole käyttöä, mikä mahdollistaisi noiden työntekijöiden siirtymisen muualle tekemään jotain hyödyllistä elämällään.
Kristilliset ovat kannattavinaan uskonnonvapautta ja kristillistä lähimmäisenrakkautta, mutta jostain syystä jokaisessa äänestyksessä he asettuvat uskonnonvapautta vastaan, jos se lisää muiden uskontokuntien tai uskonnottomien vapautta kristinuskon vaikutuspiiristä, ja lähimmäisenrakkaudellakin tuntuu olevan hyvin rajallinen ryhmä, johon se saa kohdistua. Pakolaisia autetaan, kunhan he ovat kristittyjä. Homot saavat olla homoja, kunhan eivät halua samoja oikeuksia kuin muut. Lapset saavat olla lapsia, kunhan muistavat noudattaa 1500-luvulla hyväksi havaittuja stereotyyppisiä sukupuolirooleja.
RKP:llä on kuulemma oma näkemyksensä asioista, mutta jännästi he istuvat silti missä tahansa hallituksessa joka lupaa olla poistamatta pakkoruotsia.
Todellisuudessa jokainen puolue ajaa omalla tavallaan Suomen etua ja todellisuudessa olisi jokaisen puolueen etu jos tuo tosiasia myönnettäisiin, koska se mahdollistaisi huomattavasti hedelmällisemmän poliittisen keskusteluilmapiirin.
Perussuomalaiset voisivat halutessaan lakata jauhamasta scheissea ”kansasta” ja ”eliitistä”, ja sen sijaan olla mukana pitämässä huolta siitä, ettei Suomea eteenpäin vietäessä unohdeta syrjäytyneitä ja heikommin koulutettuja ja ettei Suomen kyky itsenäiseen maanpuolustukseen ja päätöksentekoon vaarannu.
Vihreiden ajatukset edistyksestä saisivat varmasti enemmän kannatusta, jos edistyksestä saisi kiitosta silloinkin kun se on jonkun muun puolueen aikaansaamaa.
Kokoomuksen ja vasemmiston väittelystä olisi enemmän hyötyä Suomen työelämälle, jos työntekijät ja työnantajat eivät näkisi toisiaan vihollisina, joita on pakko sietää, vaan kumppaneina, joiden kanssa tehtävä yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia vaikka varmasti joudutaankin tekemään kompromisseja.
Kristillisten olisi syytä ymmärtää, ettei uskonnon rooli ole 2000-luvulla yhtä merkittävä kuin ristiretkien aikaan. Jokainen saa kyllä uskoa mihin lystää, mutta valtio ei voi valikoida avunsaajia sen mukaan mihin kukakin sattuu uskomaan, eikä muiden ihmisten ihmis- ja kansalaisoikeuksia voida määritellä sen mukaan mitä joku satunnainen uskontokunta sattuu haluamaan.
RKP voisi pakkoruotsin ylläpitämisen sijaan keskittyä ruotsinkielisten palveluiden ylläpitämiseen ja pyrkiä tarjoamaan nuorille syitä, miksi he voisivat haluta opiskella ruotsia.
Välillä jotkut poliitikot yrittävät. Heitä meidän pitäisi kuunnella.
Tämän kirjoituksen saisivat kyllä lukea kaikki Suomen poliitikot ja tuntea piston sydämessään.
Oikein kun rupeaisi asiaa kaivelemaan niin tuskin löytyisi kovin montaa poliitikkoa, joka ei ole joskus puheillaan vain lisännyt vastakkainasettelua. Menneisyyden voi antaa anteeksi kun vain oppisivat jatkossa oikeasti tekemään parhaansa maansa puolesta turhan rettelöinnin sijaan.
Kyllä. Jos poliittista saippuaoopperaa haluaa seurata, niin brittien Parliamentlivestä ja jenkkipoliitikkojen Twitteristä sitä löytyy niin paljon kuin viitsii katsoa.
Suomeen ei tuollaista kaivata ja se olisi poliitikkojenkin aika ymmärtää.
Voi toki olla, että aika on mullannut kuistit, mutta minusta tuntuu, että monessa puolueessa ollaan viime aikoina menty nimenomaan väärään suuntaan tässä asiassa.
Ei Soinikaan aina mikään rakentava keskustelukumppani ollut, mutta vasta Halla-aho on ruvennut järjestelmällisesti rakentamaan kannattajilleen harhakuvitelmia siitä, että koko yhteiskunta on jollain mystisellä tavalla kansan vihollinen. Niinistö sentään ymmärsi olla lähtemättä mukaan persujen loanheittoon, mutta Ohisalon poppoo ei malta olla vastaamatta kun heille huudellaan.
Rinne ja Stubb olivat molemmat omalla tavallaan perseestä, mutta sentään kykenivät tarvittaessa yhteistyöhönkin, toisin kuin Orpo ja Marin, jotka ovat koko ajan haukkumassa toisiaan niistäkin asioista, joista heidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla samaa mieltä.
Moraalittomasti toimiva poliitikko on moraalittomasti toimiva politiikko, oli edustamansa puolue tai ideologia mitä tahansa. Demokratia, synergia ja konsensus, sekä monipuoluejärjestelmän merkitys ja hyödyt kärsii, kun syystä tai toisesta siirrytään ihmis- ja yhteiskuntakeskeisyydestä ideologiseen lokeroitumiseen ja sen aiheuttamaan jopa vääristyvään kilpailuun. Esim. EU tuo haasteita, vaatimuksia, velvollisuuksia jne., jotka jakaa meitä suomalaisia. Tässä jakautumisessa puolueilla on suuri ohjaava merkitys. Meillä on ihmis- ja yhteiskuntakeskeisesti toimiva Perussuomalaiset, sekä sitä vastustava vasemmisto-keskusta-oikeisto, joka ajaa EU:n etuja. Jälkimmäinen on siirtynyt toimissaan ja niiden seurauksien perusteella oikeammalle, kun otetaan vertailuksi esim. SDP ja SKDL vuosikymmeniä sitten. Näitä puoleita itse taannoin äänestin. Nykyinen SDP ajaa vahvasti Tulonsiirtounionin kehitystä, eikä se ole enää yhteiskuntakeskeistä, vaan perinteisen yhteiskunnan sulauttamista siihen mitä on tulossa, Euroopan Suurvalta, ja sillä on kova hinta yhteiskunnalle, ja tässä epäkohtana on kansan harhaanjohtaminen, eli kaunistellaan tilannetta ja tulevaisuutta. Kansainvälistymisessä Suomella ei ole ollut neuvottelukykyistä vahvaa johtoa ja siksi Suomi onkin ollut EU:n syvän ytimen tuki, eikä EU:n vahva rakentaja, jossa huomioidaan myös sen vaikutukset omaan yhteiskuntaan. Nyt elvytyspakettispektaakkelissakin SDP:n linja on täysin selvä: kaikki tuki annetaan Tulonsiirtounionille, omien kansalaisten kustannuksella, sekä omia kansalaisia harhaanjohtaen.
Jos seuraat kansainvälisiä medioita, niin ehkä olet huomannut, että joka puolella länsimaailmaa nousee ideologinen kilpailu, jossa ihmisiä jaetaan vasemmalle ja oikealle, eli "hyviin" ja "pahoihin", purkaen sitä originaalia demokratiaa ja yhteiskuntakeskeisyyttä. Siinä perinteiset vapaudet, demokratia, moraali ovat tulilinjalla, sillä kyseessä on vasemmistolaisen ideologian pyrkimykset luoda omanlaistaan, jopa homogeenista ideologisin perustein muotitettua yhteiskuntaa, jossa pätee heidän ideologiansa mukaiset vapaudet ja demokratia, joiden työstämisessä ei aina välitetä, toimitaanko moraalin ja etiikan mukaisesti. Esim. meidän vihervasemmiston jatkuva perussuomalaisten lokaaminen "natseiksi", "oikeistopopulisteiksi", "venäjämielisiksi" jne., sekä esim. osittain Vihreä Siirtymä, kuin myös lehdistön ajaminen heitä tukevaksi, on sitä korruptoituneisuutta ja mädättymistä, ja tässä yhteiskuntaa ehdollistetaan voimakkaasti: annetaan "vapaus" valita: "Joko me hyvät tai sitten natsit/rasistit/sovinistit/äärioikeistolaiset/jne/jne - valinta on sinun!" Ja kyllä, juuri näin on toimittu, jota olemme voineet seurata lehdistä ja TV:stä, sekä somesta, ja juuri se on osa sitä moraalitonta kilpailua, johon vihervasemmisto on pidättänyt itsellään oikeudet mitä erilaisimmin syin, ja olkiukoin. Samaan kuuluu myös perussuomalaisten sananvapauden rajoittaminen valtamediassa, mukaan lukien keskusteluosioissa persukannattajien kommenttien järjestelmällinen sensurointi.
Kansainvälistymisessä on demokratiakin muotoutunut siten, että meillä kansalla valta on rajoitunut edustajien äänestämiseen ja aloitteiden tekemiseen, mutta varsinainen kansanvalta ja päätösvalta on siirtynyt kokonaisuudessaan eduskunnan vallaksi, ja tässä täytyy huomioida se, että nyt kun voidaan rakentaa "yhden ideologian" valtarintama, demokratia ei enää toteudu, vaan enemmistövaltainen poliittinen "diktatuuri". Näin mahdollistetaan "yhteen hiileen puhaltavien" etulyöntiasema esim. äänestyksissä.
Eli... mitkä ovat EU-myönteisten motiivit ja heidän toimintansa seuraukset ja mitkä ovat EU-kriittisten motiivit ja heidän toimintansa seuraukset: miten moraalista keskustelu, politiikka ja toiminta on? Tätä yritetään ratkaista mm. huutoäänestyksillä, sekä kilpailijan lokaamisella, jotta itse näyttäisi paremmalta ja uskottavammalta.
"Halla-aho on ruvennut järjestelmällisesti rakentamaan kannattajilleen harhakuvitelmia siitä, että koko yhteiskunta on jollain mystisellä tavalla kansan vihollinen."
Ei pidä paikkaansa! Ei millään tavalla. Tuo on sitä somen keinotodellisuudessa kakkoseen siitettyä törkyä.
Halla-ahon persuissa puolueen alkuperäinen olemassolon syy ja tarkoitus, sekä agenda on palautettu, jota eräs takinkääntäjä kätyreineen rikkoi Sipilän hallituskurin painostuksen alla. Se maksoi Soinille johtajan paikan ja puolueelle kannatuksen romahduksen. Kun H-A voitti pj-vaalit, alkoi puolueen ennätysnopea nousu kohti gallupkärkeä. Tietenkään puolue ei ole saavuttanut asemaansa harhakuvia luomalla, vaan tuomalla esille perustelluin argumentein ongelmia ja epäkohtia, joita Sipilän hallitus, sekä nyt kansainvälistymispaineissa rypevä vihervasemmistovetoinen hallitus meille tarjoilee. Olisi erittäin outoa, jos suomalaisista kaikki vain ihannoisi vihrevasemmistolaista ideologiaa, eläisi ihannekuvista koostetussa utopiassa, eikä välittäisi sellaisen politiikan hinnasta.
Yhteiskunta ei ole yhteiskunnan vihollinen, vaan vihollinen on se, joka hajottaa yhteiskuntaa. PS:n politiikkaan kuuluu yhtenäinen yhteiskunta, sekä sitä vahvistavat pyrkimykset: esim. pakollisten velkaueurojen kohdistaminen toimiin, jotka edistävät omilla rahoilla pärjäämistä. Kaikille on selvää (jota kaikki eivät voi myöntää), että EU-jäsenyyden aikana Suomi on menettänyt kyvyn pärjätä itsenäisesti, josta indikaattorina mm. toistuva pakollinen velanotto. Kun jokin puolue pyrkii rakentamaan menestyvämpää yhteiskuntaa, miksi sitä vihataan? Tähän voi löytää vastaukset vain riisumalla fanilasit silmiltään ja perehtymällä politiikkaan pintaa syvemmältä, somen harhatodellisuutta vältellen.
Eli ne, jotka eivät kannata Perussuomalaisia, ovat yhteiskunnan vihollisia? Kuulostaa todella tervehenkiseltä lähtökohdalta poliittiseen keskusteluun.
Tuo ajatelmasi, että tarkoitin vain satunnaisten somemylläköiden vaikutusta Halla-ahoon liittyen, on täysin peräisin sinun omasta päästäsi. Minä tarkoitin nimenomaan Halla-ahon omia keskustelunavauksia, niin eduskunnassa, mediassa kuin hänen henkilökohtaisessa blogissaankin. Jokaisessa mahdollisessa käänteessä Halla-aho pyrkii täysin tarpeettomasti ajamaan kannattajiaan Suomen koulutus-, oikeus- ja terveydenhuoltojärjestelmiä vastaan. Tuo ei todellakaan ole isänmaallista toimintaa.
"Eli ne, jotka eivät kannata Perussuomalaisia, ovat yhteiskunnan vihollisia? Kuulostaa todella tervehenkiseltä lähtökohdalta poliittiseen keskusteluun."
Jos pysytään jalat maassa, niin ongelma on se, että me kansalaiset emme ole enää yhtenäinen, vaan esikuviemme ja johtajiemme lokeroihin jakamia ja keskenään riiteleviä. Tietenkin lokerointi mielipiteiden, arvojen, kannatuksen jne. mukaisesti on yhteiskunnan hajottamista. Sellaista politiikkaa harjoittavan puolueen kannattaminen on luonnollisesti osallistumista yhteiskunnan hajottamiseen. Me ollaan liikaa "jalkapallofaneja" ja politiikassa se on valtava moka. Meidän pitää ymmärtää demokratia myös vastuuna ja velvollisuutena itseämme ja yhteiskuntaa kohtaan. Oli puolueen nimi mikä tahansa, niin jos se toimii yhteiskuntakeskeisesti, se ansaitsee kannatusta. Jos taas ei toimi, niin.....
"Jokaisessa mahdollisessa käänteessä Halla-aho pyrkii täysin tarpeettomasti ajamaan kannattajiaan Suomen koulutus-, oikeus- ja terveydenhuoltojärjestelmiä vastaan. Tuo ei todellakaan ole isänmaallista toimintaa."
Höpö höpö. Tuo on sitä punavihreää propagointia, jolla kansaa kiihotetaan vihaamaan peruskansanosaa.
Eli parasta on äänestää keskustaa.
Eli parasta on äänestää keskustaa.
Voitaisiin kokeilla antaa valta kokonaan Pride-porukan käsiin. Olisi sisällissota käynnissä parin kuukauden sisällä.
Perustele?
Siksi koska siitä porukasta löytyy eräät suvaitsemattomimmista ihmisistä mitä olemassa on (kyllä, on olemassa myös homoseksuaaleja vihaavia transihmisiä ja transihmisiä vihaavia homoseksuaaleja, eikä ihan vähänkään). Joko kävisi niin että tavallinen kansa/uskovaiset ajettaisiin ennennäkemättömän ahtaalle, tai sitten homma kaatuisi sisäisiin ristiriitoihin, kun jotkut ovat "väärällä tavalla erilaisia". Joka tapauksessa se olisi Ranskan vallankumous potenssiin sata.
On väärin että yhtäläisten oikeuksien vaatiminen tarkoittaa myös yhtäläistä oikeutta olla mulkku. Se johtaa vain tekopyhyyteen, ja tekopyhyys on synneistä pahin.
Ääriaktivisteilla on omat syynsä vihalle. Ilman vihaa ei kukaan jaksaisi koko touhua. Kannattaa kiertää kaukaa, jos epäilee joutuvansa kivitetyksi. Nämä ovat kuitenkin marginaalinen porukka. Jos näin mitättömästä asiasta jaksaa pahoittaa mielensä, täytyy olla itsekkin hihhuli.
Tämä viha johtuu hihhuleiden suvaitsemattomuudesta. He haluavat, että heitä kohdellaan tasa-arvoisesti päätöksenteossa sekä asenteissa mitkä vaikuttavat työnsaantiin politiikkaan ihmissuhteisiin. Nyt on hihhulit ymmärtäneet väärin, ettei suvaitsevaisuus tarkoita kaiken hyväksymistä.
Demokratiaa ei voida käsitellä vain yleismuotoisena terminä, vaan kysymyksenä, millainen demokratia meillä on. Siihen voidaan vastata siten, että meidän demokratiamme on kaventunut jatkuvasti. Nykyään kansalla on oikeus äänestää ja tehdä lakialoitteita. Muuten kansalaisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Meidän mielenosoitukset on aina olleet kesyjä kulkueita, ja joskus vähän isompia mielenosoitusspektaakkeleitä, mutta niillä ole juurikaan poliitikkoja painostavaa vaikutusta.
Meillä demokratiaa käyttää eduskuntaan valitsemamme edustajat, mutta vaalijärjestelmämme mahdollistaa "yhden ideologian diktatuurin", sillä voittaja saa vapauden valita hallituskumppanit. Näin toimi myös nyt SDP:n voitto. Rinne valitsi ne puolueet, jotka varmimmin ajavat samoja asioita samoilla arvoilla ja tavoitteilla, sekä ajaa muut oppositioon. Tämä yksipuolistaa politiikkaa, tuhoaa synergiaa, sekä aiheuttaa ideologista etääntymistä. Tällainen heikentää entisestään demokratian henkeä ja voimaa, eikä näin monipuoluejärjestelmän todelliset hyödyt toteudu. Siksi hallitus pitäisi muodostaa automaattisesti esim. neljän eniten ääniä saaneiden puolueiden kesken. Koska nyt vaalien kakkonen, joka hävisi pienellä marginaalilla ja joutui oppositioon, demokratia ei ole toteutunut järkevästi ja optimaalisesti.