Khrematiske eli koronkiskonta

talousfilosofiaa kirjoitti:

Aristoteles erotteli taloudellisen toiminnan okonomiaan eli taloudenhoito ja khrematiske eli rikkauden hankkimistaitoon. Rikkauden hankkiminen vain rikastuakseen voidaan verrata koronkiskontaan.

Nykyisinhän lyhyet ja pitkät korot ovat täysin suhteessa inflaatioon. Jos inflaatio kasvaa, niin silloin lyhyet korot nousevat ja pitkät korot taas perustuvat spekulaatioon, joten ne voivat nousta tai laskea inflaation kasvaessa.

Miksi inflaatio sitten kasvaa? Normaali inflaatiohan johtuu teknisestä kehityksestä ja siitä seuraavista uusista tuotesukupolvista, jotka nostavat hintoja, mutta myös samalla palkkoja.

Talous ilman lainaa on talous ilman korkoja, joka tarkoittaa sitä, että talouden inflaatio voi kasvaa vain teknologisen kehityksen verran. Mutta talous, jossa spekuloidaan ja tehdään voittoa voittojen päälle, saa inflaatio tai deflaatio vipuvartta ns. olemattomasta pääomasta, jota käytetään vain keinotteluun.

Tavalliset ihmiset kuitenkin tarvitsevat lainaa, koska emme enää elä maaorjuuden tai sääty-yhteiskunnan aikaa. Siksipä tavalliset ihmiset joutuvat ottamaan lainaa voidakseen ostaa itsellensä omistusasunnon. Tämä laina on sidottu korkoon, joka voi muuttua yleisen taloudellisen tilanteen mukaan. Jos korko kasvaa, niin silloin ihmiset joutuvat vähentämään kulutusta, joka myös kiristää taloutta ja siten aiheuttaa lisää negatiivista talousdataa.

Spekulatiivisessa taloudessa, jossa imaginaarisella yhtiön pörssiarvolla, voidaan moninkertaistaa sijoitettu pääoma, voidaan myös mennä miinuspuolelle, jos inflaatio ja talousdata muuttuvat spekuloijien mielestä negatiiviseksi. Silloin kaikki haluavat ottaa rahansa pois sijoituksista, jolloin spekulatiivinen yhtiön pörssiarvo romahtaa.

Kaikki spekulointi sai tietenkin alkunsa koronkiskonnasta. Lainaaja teki sopimuksen velallisen kanssa korkoa vastaan. Velanottaja saattoi ostaa ennen aikaisesti itsellensä jotain mihin hänellä ei vielä ollut varaa, mutta sen hetkisten tulojen mukaan hän pystyisi ostamaan tämän asian tietyn ajan päästä. Mutta lainaa ottamalla velanottaja saattoi ostaa asian heti pientä korvausta vastaan. Jos mitään ikävää ei sattunut, niin lainanottaja pystyi maksamaan velan ja sille korot sovitulla aikajanalla. Mutta kukaan meistä ei voi ennustaa tulevaisuutta, joten lainanottaja on aina riskinottaja tai alistettu.

Tässä tapauksessa koronkiskojalla ei ole mitään riskiä, koska lainan maksamatta jättämisestä velanottaja joutuu juridiseen vastuuseen. Siksi lainat yleensä maksettiin takaisin. Ja ainahan lainaaja saattoi maksaa ulosottajalle, jos rahoja ei alkanut kuulua.

Aristoteleen kuvailemassa normaalissa tapauksessa riski on kuitenkin tavallisella sijoittajalla, joka sijoittaa vaikkapa maatilaan. Jos maatila ei menesty, niin se voi tuottaa tappiota, jos se taas menestyy, niin se tuottaa voittoa. Koronkiskoja taas saa aivan varmasti sen prosenttinsa velan päälle, jolloin ainoa haitta on se, että rahaa ei voida käyttää mihinkään laina-aikana. Mutta rahallisesti tämä sijoitus päättyy aina voitolliseksi.

Tämän takia Aristoteles kritisoi koronkiskontaa ja ei pitänyt sitä hyväksyttävänä liiketoimintana. On kuitenkin selvää, että tavalliset ihmiset tarvitsevat nykyisin asuntolainaa, joten nyky-yhteiskunnassa korko on ihan normaali asia.

Globaalissa markkinataloudessa harjoitettu valuutta/osake/johdannaisspekulointi taas tekee taloudesta erittäin herkän ja keinottelijoilla on mahdollisuus manipuloida taloudellista tilannetta, vaikka itse reaalitalouden antamat signaalit olisivatkin aivan toisenlaisia kun spekuloijien näkemys tulevaisuudesta.

Spekulantit eivät ole kiinnostuneita koroista, koska korkojen tuoma tuotto ei ylitä osakkeisiin sijoittamisesta saatavia keskimääräisiä voittoja. Tai siis ainakaan nousujohteisen talouden. Toisin on laskevassa taloudessa, jossa koroja nostetaan kun pyritään hillitsemään inflaatiota. Jolloin voi hyvinkin käydä niin, että osakesijoittamisen riskit eivät olekaan sen arvoisia, että pääomaa kannattaisi pitää osakesijoituksissa.

Lainanotto on sopimus, jossa lainanottaja spekuloi omaa tulevaisuuttansa, kun taas koronkiskoja saa varmasti saatavansa lainan eräpäivänä. Tässä tapauksessa siis spekulantti on lainanottaja ja lainaaja on riskittömän voiton tekijä.

Voimme siis havaita, että ongelmat ovat yhteiskuntarakenteesta johtuvia, eikä niinkään itse keinoista. Keinottelijat ottavat taloudellista riskiä, mutta koronkiskojat eivät. Keinottelussa ei siis sinänsä ole mitään vikaa, koska he myös häviävät, jos he epäonnistuvat ennustuksissansa. Mutta usein keinottelijat pystyvät manipuloimaan markkinoita erilaisilla strategioilla, jolloin reaalitalous joutuu kärsimään keinottelupääomien välisestä sodasta. Siten keinottelusta tuleekin koronkiskontaan verrattava tapa hankkia rahaa. Yhteiskunnassa, jossa ihmisten tarpeiden hierarkian jatkuvuus on taattu elinkaariajattelunmukaisesti, ei tällaisia arbitraasi mahdollisuuksia ilmene.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä