Törmäsin tähän palstaan nyt ensimmäistä kertaa ja luin noita viestejä koskien suomenkieltä. On todellakin totta, että kieli tuntuu karkaavan yhä kauemmas ihmisten hyppysistä.
Kaikkein ilmeisin esimerkki on tietysti ihmisten kykenemättömyys käyttää yhdyssanoja. Nykyään tuntuu olevan aivan sama, kirjoitetaanko joku sana yhdessä vai kahdessa osassa. Kieltämättä ärsyttää.
Toinen ärsyttävä ja vielä yleisempi tapa on käyttää vääriä päätteitä tietyn tyyppisissä sanoissa (valitettavasti en tunne virallista termiä asialle, mutta esimerkki valoittanee...). Sanotaan esim "ruoka maistuu hyvälle", kun pitäisi sanoa "ruoka maistuu hyvältä". Jos ette huomaa eroa voitte vaihtaa hyvä-sanan tilalle vaikka jonkun eläimen (esim. koira).
Kolmas nykyään myös toimittajien keskuudessa leviävä virhe on jättää omistuksesta puhuttaessa sanojen osia pois. Esim. sanotaan "minun auto" kun pitäisi sanoa "minun autoni".
Vielä neljäs esimerkki kielen rappeutumisesta. Nykyään lähes poikkeuksetta sanotaan "ala syömään" kun pitäisi sanoa "ala syödä". Syömään-muotoa käytettäisiin, jos ala-sanan tilalla olisi ryhdy tai rupea (rupea syömään). Sama tietysti pätee myös silloin kun ala-sana on jossain muussa muodossa (aloin lukea, rupesin lukemaan).
Jos joku äidinkielenopettaja lukee tätä palstaa olisi kiva tietää mitä virheitä tuossa yläpuolella oli (siis virallisesti).
Ei sitä kieltä välttämättä aina tarvitse täydellisesti osata, mutta on säälittävää kun tehdyt virheet ovat niin yksinkertaisia. Lisäksi on suorastaan huolestuttavaa, etteivät ammattitoimittajat enää kiinnitä huomiota oikeakielisyyteen.
Kaikkein ilmeisin esimerkki on tietysti ihmisten kykenemättömyys käyttää yhdyssanoja. Nykyään tuntuu olevan aivan sama, kirjoitetaanko joku sana yhdessä vai kahdessa osassa. Kieltämättä ärsyttää.
Toinen ärsyttävä ja vielä yleisempi tapa on käyttää vääriä päätteitä tietyn tyyppisissä sanoissa (valitettavasti en tunne virallista termiä asialle, mutta esimerkki valoittanee...). Sanotaan esim "ruoka maistuu hyvälle", kun pitäisi sanoa "ruoka maistuu hyvältä". Jos ette huomaa eroa voitte vaihtaa hyvä-sanan tilalle vaikka jonkun eläimen (esim. koira).
Kolmas nykyään myös toimittajien keskuudessa leviävä virhe on jättää omistuksesta puhuttaessa sanojen osia pois. Esim. sanotaan "minun auto" kun pitäisi sanoa "minun autoni".
Vielä neljäs esimerkki kielen rappeutumisesta. Nykyään lähes poikkeuksetta sanotaan "ala syömään" kun pitäisi sanoa "ala syödä". Syömään-muotoa käytettäisiin, jos ala-sanan tilalla olisi ryhdy tai rupea (rupea syömään). Sama tietysti pätee myös silloin kun ala-sana on jossain muussa muodossa (aloin lukea, rupesin lukemaan).
Jos joku äidinkielenopettaja lukee tätä palstaa olisi kiva tietää mitä virheitä tuossa yläpuolella oli (siis virallisesti).
Ei sitä kieltä välttämättä aina tarvitse täydellisesti osata, mutta on säälittävää kun tehdyt virheet ovat niin yksinkertaisia. Lisäksi on suorastaan huolestuttavaa, etteivät ammattitoimittajat enää kiinnitä huomiota oikeakielisyyteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kielemme muuttuu, se myönnettäköön. Kaikki muutokset eivät välttämättä korvaamme hivele, sekin on totta.
Muuan muuttumassa oleva asia on tuo mainitsemasi REKTIO (rektio tarkoittaa sitä, että sana vaatii määritteensä tiettyyn muotoon):
>käyttää vääriä päätteitä tietyn tyyppisissä
>sanoissa ..Sanotaan esim
>"ruoka maistuu hyvälle", kun pitäisi sanoa
>"ruoka maistuu hyvältä". Jos ette huomaa eroa
>voitte vaihtaa hyvä-sanan tilalle vaikka jonkun
>eläimen (esim. koira).
Rektion piti alkujaan olla ihan oikein MERKITYSTÄ KANTAVA piirre, mutta kun kielentuntemus huononee, niin tämäkin ominaisuus hämärtyy. En tiedä onko siinä kysymys pahastakin virheestä, mutta kielen rikastumista se tuskin ilmentää...
Possessiivisuffiksin saa nykyään jättää pois ihan suositusten mukaan joissakin kollektiivista omistamista tarkoittavissa tpauksissa: "meidän merkki (Sokos se aloitti silloin muinoin 80-luvulla)", "meidän perhe" jne.
Mutta ilman muuta on väärin jättää tyystin käyttämättä omistusliitettä muissa tapauksissa.
>Nykyään lähes poikkeuksetta sanotaan "ala
>syömään" kun pitäisi sanoa "ala syödä". Syömään-
>muotoa käytettäisiin, jos ala-sanan tilalla
>olisi ryhdy tai rupea (rupea syömään). Sama
>tietysti pätee myös silloin kun ala-sana on
>jossain muussa muodossa (aloin lukea, rupesin
>lukemaan).
Näinhän se ALKAA-verbin rektio aikoinaan kansakoulussa opetettiin, ja näin minäkin sen mieluimmin kuulisin. Kielitoimiston suosituksen mukaan nykyään hyväksytään kummpikin tapa oikeaksi; työläs on saulin potkia tutkainta vastaan...
Toimittajat ovat keskeisessä asemassa: mallit ja kielitaju välittyy hyvin paljon median välityksellä. Turhaan ei olla huolestuneita äidinkielen osammisen rappeutumisesta ja sen ilmenemisestä ylioppilasaineissakin :-(
>mallit ja kielitaju välittyy hyvin paljon median välityksellä
mallit ja kielitaju välittyvät hyvin paljon median välityksellä
> esimerkki valoittanee
p.o. valottanee
>koskien suomenkieltä
p.o. suomen kieltä (adjektiivi suomenkielinen kirjoitetaan kuitenkin yhteen)
Varsin yleinen virhe (johon Finn ei ole sortunut) on kirjoittaa kielten ja kansallisuuksien nimet isolla alkukirjaimella (tällaiset Suomalaiset kirjoittajat kirjoittavat Suomen kieltä).
Tällä farisealaisella höpötyksellä en tarkoita, ettenkö tekisi kielivirheitä itsekin – ja paljon!
Virheitä tulee varmasti kaikille, mutta oleellista on se, että yrittää niitä myös välillä korjata. Itse en ymmärrä suomen kieliopista mitään (varmaan selvisi ensimmäisestä kirjoituksesta) ja pelaan puhtaasti korvalla. Aina se korva ei ole ihan terässä :-).
Samoilla linjoilla, samoilla linjoilla! Enpä ole saanut minäkään minkään sortin opetusta tai koulutusta missään kielessä yli 33 vuoteen (s.o. lukion jälkeen) eikä noita hemmetin kielenhuolto-oppaitakaan jaksa avata ennen kuin hädän hetkellä! Korvakuulolta tässä pelataan ja piruillaan ja tehdään itsekin niitä virheitä.
Kirjoitusten kielellinen taso on tällä palstalla sentään eri luokkaa kuin useimmilla naapuripalstoilla; sinunkin kirjoituksesi ovat pääosin varsin mallikelpoista luettavaa. Asiattomia kirjoituksiakaan ei tässä osiossa näy kovin usein (ellei omia sökellyksiäni oteta lukuun). Itse ainakin olen viihtynyt tätä palstaa lueskellessani!
Terho Itkosen Uusi kieliopas kertoo tuosta hyvältä/-lle-tapauksesta seuraavaa: "Maistua: keitto maistui hyvältä t. (varsinkin itäsuomal. kielenkäytössä) hyvälle."
Näköjään molemmat kelpaavat, murre-eroista taitaa olla kyse.
Kun koulunkäynnistäni on kulunut jo ikä ja nuoruus, niin en ole asiastanikaan aivan varma. Haluaisin kuitenkin puuttua seuraavaan kohtaan:
"Kolmas nykyään myös toimittajien keskuudessa leviävä virhe on jättää omistuksesta puhuttaessa sanojen osia pois. Esim. sanotaan "minun auto" kun pitäisi sanoa "minun autoni"."
Muistaakseni lukuisat äidikielen opettajani painottivat sitä, että muotoa "minun autoni" käytetään vain ,kun auto todella omistetaan. Toimittajien kohdalla saattaa olla kysymyksessä pankin omistamasta autosta, joten silloin "minun auto" olisi aivan oikein.
Päätteetön muoto kuulostaa yhä virheelliseltä. Ei tuollaisella päätteellä tai sen poisjättämisellä voida suoraan viitata omistuksen luonteeseen. Jos sanon "minun käsi", niin eikö tuo käteni sitten ole minun omani?
Esimerkin tapauksessa pitäisi kai sanoa "auto, jolla ajan" tai "auto, jota käytän", jos kyseinen puhuja ei omista tuota autoa. Kielioppiin kuulumatonta on sitten saivarrella siitä, kuka minkin esineen todella omistaa.