itseäni. Olen luonteeltani aika puhelias, rutiineihin nojautuva ja läheisyyttä kaipaava. Tunnen itseni iljettäväksi ja täysin turhaksi. Oikeaksi rasitteeksi muille ihmisille! Haluaisin olla erilainen kuin mitä olen. Haluaisin olla hiljainen ja ei läheisyyttä kaipaava. Olen yrittänyt muuttaa itseäni asennoitumalla elämiseen eri tavoin, mutta en pysty. Tunnen väsymystä aikalailla muiden ihmisten seurassa, mutta tunnen väsymystä myös yksin, koska en ole perusluonteeltani mikään erakko! Väsymystä tunnen siksi toisten kanssa, koska koskaan en ole hyvä... Puhun liikaa, seurani on rasittavaa, päläpälä. Voimat menee. Kohta yhtäkään ajatusta ei enää kulje päässäni. Huomioin kyllä ihmisiä seurassani, mutta he eivät kiinnitä minuun mitään huomiota. En nyt tarkoita, että ylenpalttisesti pitäisi kiinnittää, mutta ihan neutraalissa määrin olisi kiva. Tiedän, olen ollut vääränlaisessa seurassa, mutta se on imenyt minut henkisiltä voimiltani kuiviin. Kehenkään en jaksa enää tutustua enkä kenellekään mitään sanoa. Olen antanut ihmisille aikaisemmin liikaa ja olen saanut vain pilkkaa palkakseni. En jaksa yrittää. Mutta toisaalta yksinäänkin on huono olla. En pysty hyväksymään omaa persoonaani ja siksi en halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Se, mitä yritän sanoa, on että: On tasan yhtä raastavaa olla yksin tai muiden seurassa. Vaikka muut ihmiset sattuisivatkin olemaan ystävällisiä. Enää en vain jaksa.
En pysty
hyväksymään
7768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysymys unohtui.. Se oli sellainen, että eikö ihmisen olisi vain parasta totuutella yksinäisyyteen? Silloin ei tarvitsisi päteä eikä tulisi myöskään pettymyksiä toisten taholta. Kumpaakaan ei tapahtuisi: en pettyisi eivätkä he pettyisi. Miksen voi olla luonteeltani sellainen, joka rakastaa yksinäisyyttä?? Se olisi minulle kaikkein helpointa. Olen herkkä enkä kestä kritiikkiä ja pahaksi asian tekee vielä se, että päästän ihmmiset iiiihaaan lähelleni. Siinä ei ole päätä eikä häntää, mutta en halua olla viileäkään. Osoitan sellaisille ihmisille kunnioitusta ja välittämistä, joista en edes pidä (heidän käytöksensä takia). Tai oikeastaan enää en tee noin, koska en halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Mutta kuten sanoin, yksinkin on huono olla. Mutta kai siihen tottuu vai?
Ja muutenkin ihmettelen, että miksi ihminen yleisesti ottaen tarvitsee muita ihmisiä. En hae kysymykselläni mitään biologista vastausta, että lisääntyäkseen, vaan sitä ihmettelen että miksi ihminen tarvitsee toisia ihmisiä myös muuten. Eikö olisi paljon helpompaa, että kaikki olisivat vain yksin ja pystyisivät parhaiten hyväksymään oman itsensä (kun kukaan ei olisi KÄRSIMÄSSÄ heidän "huonoista" puolistaan ja huomauttelemassa niistä)? Mihin muita ihmisiä tarvitaan? No, läheisyyteen tietenkin. Mutta miksi tarvitaan muita ihmisiä antamaan läheisyyttä? Eikö voisi...en tiedä, ihan sama. En jaksa ajatella. Kysymykseni oli: voiko yksinoloon tottua ja jatkuvasti yksinolosta täysin siemauksin nauttia?
Kysymykseni oli: voiko yksinoloon tottua ja jatkuvastA yksinolosta täysin siemauksin nauttia?
ihminenhän on laumaeläin ihan noin evoluution vaikutuksesta kun saalistettiin heimoissa ja pidettiin perheenä yhtä. Kun mukaan saatiin vielä kommunikaatiokin niin ajatukset alkoivat vaihtua ja kokemus voitiin erottaa havaintoyhteydestä. Toisia kaivattiin myös juuri sen läheisyyden takia.
edes senkään takia, että ihminen on äärimmäisen sopeutuvainen, ei voi omasta mielestäni olla kovinkaan mahdollista, että ilman kontaktia toisiin tietoisiin yksilöihin, voisi olla kovinkaan kauaa mielipuolesta kaukana. Kun esimerkiksi ajatellaan ettemme opi puhumaan ellemme kuule puhetta emmekä välittömästi syntymän jälkeen pärjäisi omillamme vaan tarvitsemme toisia ihmisiä. Miksi toisten tarpeellisuuden pitäisi iän myötä sen enempää vähentyä vaikka omilla jaloilla jaksaakin jo lähes seistä? Ihminen tarvitsee läheisyyttä, kokemuksen ja ajatusten jakoa, turvaa rakkailtaan ja kannustusta jotta jaksaisi eteenpäin.
Jos sinulla on mielestäsi asenne, joka tuottaa negatiivista palautetta henkilöiltä joiden kanssa keskustelet, niin sinä saatat ehkäpä ymmärtää hakea seuraa niistä joita miellytät? tuskin kukaan pystyy olemaan mielekästä seuraa jokaiselle saatika että pystyisi sitä jatkuvasti olemaan niillekään, jotka eniten viihtyvät. Toisaalta on myös mahdollisuus tutkia omaa käyttäytymistä ja suhteuttaa sitä toisten käyttäytymiseen ja näin muuttaa sitä, miten ihmisten kanssa toimit. Ensimmäinen askel on luullakseni itsensä hyväksyminen ja ymmärtäminen että samanarvoisiahan tässä kaikki ollaan. Kritiikin vastaanottamisenkin voi kääntää omaksi edukseen ottaen siitä rakentavasti palautetta kunhan itseään ei mene muuttelemaan kenenkään muun kuin itsensä takia.
Ja voihan yksinoloon tottua, mutta tuskin se korvien väliin vaikuttaa kovinkaan edullisesti
Tuo oli todella hyvin kirjoitettu!
Kritiikki on ollut kohdallani ikävä kyllä täysin aiheetonta. Olen kuunnellut ja huomioinnut toista ja antanut kaikkeni. Ja juuri siksi kun "portit ovat olleet auki" (olen päästänyt toisen ihmisen henkisesti lähelleni), minuun on purettu haukkumalla omaan elämään liittyviä paineita. Toinen on tullut ja käyttänyt minua sylkykuppinaan. Liian avoin (ja alistuva) ei pitäisi olla. Muuten ihmiset hyödyntävät.
jotain piti vielä sanoa, mutta en muista mitä...
Ensimmäisenä mieleen tulee se, että jos kritiikki on aiheetonta niin vika ei mitä luultavimmin suinkaan ole sinussa, vaan ihmisissä jotka sitä latovat. Siispä onko sinulla kokemusta mitenkä runsaasti elikkä kuinka laajamittaisesti tuntematommillekin ja toki vähemmän tuntemattomille keskustelemisesta ja kuinka runsas ystäväpiiri sinulla on? Nimittäin jos olet jatkuvasti saanut negatiivista palautetta niin alat sen seurauksesta todennäköisesti uusienkin ihmisten seurassa suodattamaan positiiviset seikat kaiken epämiellyttävän tieltä ja luot sellaisen mielikuvan tilanteista jotka vastaa sitä ajatusta että muut eivät näe sinussa kuin kritisoitavia seikkoja.
Mikäli olet tosiaankin saanut erilaisilta tahoilta toisiaan vastaavia negatiivisia palautteita, mutta et koe itse mitään vääryyttä tekeväsi niin luulisin ettei olisi ollenkaan väärin tiedustella muidenkin asianomaisten mielipidettä siihen.
Avoimuus on varmasti yleensä hyvä asia, mutta sanoit että alistut ihmisten tahtoon, niinkö? "Ei" on joskus yllättävän vaikea lausua. ihmiset muuttuu vaan yhä omaa etuaan tavoittelevimmiksi ja viheliäisemmiksi ja siksi pitäisi pystyä kieltäytymäänkin, pitämään puoliaan.
Olet varmaankin miettinyt mahdollisuutta, että jokseenkin hakeutuisit uusien ihmisten pariin?
"Nimittäin jos olet jatkuvasti saanut negatiivista palautetta niin alat sen seurauksesta todennäköisesti uusienkin ihmisten seurassa suodattamaan positiiviset seikat kaiken epämiellyttävän tieltä- - -"
Ehkä hieman...liioittelet. Huomaan kyllä aivan selvästi, jos ihminen on mukava ja keskittyy itse puheenaiheisiin eikä arvostelemaan toista ja kilpailemaan toisen kanssa.
"Olet varmaankin miettinyt mahdollisuutta, että jokseenkin hakeutuisit uusien ihmisten pariin?"
En jaksa enää. Pelkään, että uudet ihmiset ovat heidät paremmin tunnettuani samanlaisia. Tiedäthän mitä tarkoitan? Tottakai osaan nähdä eron erilaisten persoonien välillä (ilman muuta!), mutta pelkään että pidemmän aikavälin jälkeen muutkin ihmiset paljastuvat myös samanlaisiksi suunsoittajiksi. Eli pelkään, että minulla olisi aina vain niin huono tuuri, että törmäisin ikäviin henkilöihin. Mutta jos joku osoittaa, ettei olekaan ikävä, en minä häntä erehdy miksikään ikäväksi tyypiksi luulemaan. En ole vainoharhainen toisin sanoen! Kyllä huomaan eron ihmisten käytöksessä. Mutta uusiin ihmisiin tutustuessa pelkään, että he vain esittävät aluksi mukavaa. Pelkään, että myöhemmin heissä paljastuu jotakin uutta ja ikävää. Se miksi luulen näin, johtuu siitä, että minulla on ollut älyttömän huono tuuri kavereiden ja sukulaisten suhteen.
Kiitos kun jaksoit ottaa kantaa aiheeseen.
Samojen asioiden kanss olen itsekkin kamppaillut.En omalta osaltani voi muuten auttaa sinua kun antamalla vinkkejä miten väsyminen saadaan minimoitua.
Ihminen ei tarvi kun yhden ihmisen laumaansa pysyäkseen järjissään.Mut vaarana aina on tämä,onko henkilö samalla aaltopituudella kanssasi.Vältä sellaisia ihmisiä jotka on sinusta "säälittäviä reppanoita",sillä sinulle tulee muuten halu auttaa>imee voimat