Rupesin tässä miettimään, että onkohan tämä nykyajan nettideittailu hyvä vaiko huono asia. Kyllähän sitä edellisessäkin sukupolvessa kumppanit löydettiin ilman nettiäkin. Kun alla olevat perusteluni lukee niin voidaan kysyä että onkohan tämän nettisysteemi edes loppujen lopuksi vähentänyt sinkkujen määrää yhteiskunnassamme?
Onko nettideittailun seurauksena ihmisten aktiivisuus etsiä seurustelukumppania muualta (lähinnä baareista) laskenut, koska voi ajatella, että netinkin kautta pääsee helposti deitille?
Toinen nettideittailun tuoma haitake on illuusio siitä, että on paljon "valinnanvaraa", koska netissä on niin helppo luoda kontaktia vastakkaiseen sukupolveen... Sen seurauksena etsitäänkin kumppania, jonka kanssa synkkaa täydellisesti heti ja nyt. Jos tilanne ei ole heti alussa sellainen toiseen ei edes jakseta tutustua vaan mieluummin solmitaan treffit seuraavan kanssa. Aina voi ajatella, että josko se seuraava olisi se oikea..
Yleensä ihmiset masentuvat jossakin vaiheessa sen jälkeen, kun ovat käyneet muutamia tai jopa kymmeniä kertoja nettitreffeillä, eivätkä ole löytäneet sitä oikeaa jota ovat etsimässä.
Tällaista se nettideittailu on.. Saa kommentoida.
Onko nettideittailun seurauksena ihmisten aktiivisuus etsiä seurustelukumppania muualta (lähinnä baareista) laskenut, koska voi ajatella, että netinkin kautta pääsee helposti deitille?
Toinen nettideittailun tuoma haitake on illuusio siitä, että on paljon "valinnanvaraa", koska netissä on niin helppo luoda kontaktia vastakkaiseen sukupolveen... Sen seurauksena etsitäänkin kumppania, jonka kanssa synkkaa täydellisesti heti ja nyt. Jos tilanne ei ole heti alussa sellainen toiseen ei edes jakseta tutustua vaan mieluummin solmitaan treffit seuraavan kanssa. Aina voi ajatella, että josko se seuraava olisi se oikea..
Yleensä ihmiset masentuvat jossakin vaiheessa sen jälkeen, kun ovat käyneet muutamia tai jopa kymmeniä kertoja nettitreffeillä, eivätkä ole löytäneet sitä oikeaa jota ovat etsimässä.
Tällaista se nettideittailu on.. Saa kommentoida.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ainakin on se MAHDOLLISUUS, että voisi tärpätä.. Baarituttavuudet niin harvoin kuitenkaan natsaa. Ja melko suuri kynnys taas monille, minulle ainakin, lähteä noin vain miehiin tutustumaan. Kyllä olen saanut ainakin paljon uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia, vaikka nyt en sitä tosirakkautta.. vielä :)
Se mitä on ennen tehty on ihan sama... ennen myös sytytettiin tuli hankaamalla oksia vastakkain ja ennen vesi kannettiin kavosta kotiin... Nettideittailu on nykypäivää, sopeudu siihen tai kuole.
Nettideittailulle ominaista on tarjonnan laajuus, siis yhdellä kertaa saa paljon kontakteja nopeasti. Tämä ilmeisesti aiheuttaa eräissä sekavuutta eikä osata hahmottaa tilannetta. Jos on hakemassa muropakettia WalMartista ja edessä on 200 metriä pitkä murohylly ei pidä ahdistua eikä avata kaikkia paketteja, silloin tulee ottaa sellainen kuin luulee hyväksi, poistua kassalle ja keskittyä elämään ja maisteleen muroja. Se että joku avaa kaikki paketit eikä osaa tehdä päätöstä minkä ottaa, niin se on sitten sellainen harrastus hänelle. Itse otan sopivan paketin ja siirryn nopeasti kassalle, elämä on liian lyhyt ihmettelyyn.
En tiedä millaiset valikoimat muroja WalMartista löytyy, mutta niiden markkinatarjonta on varmaan äärellinen. Kuka tahansa voi valita hyllyltä ulkoisesti ja laadullisesti parhaimmat muropakkaukset ja käydä ne läpi kokeilemalla. Sen jälkeen tarvitsee vain valita parhaat murot, joita käyttää jatkossakin. Pointtini olikin, että nettideittailijoita on tarjolla käytännössä äärettömästi. Vähän niinkuin etsisi täydellisiä muroja, joita ei ole vielä tullut markkinoille, eikä todennänöisesti ole tulossakaan..
Minusta nettideiteistä löytyy tavallista enemmän "rikkinäisiä" ihmisiä, jotka liian varhain alkavat etsimään uutta vakitusta seurustelusuhdetta. Aivan nuorimmista deittaaajista en tiedä eli puhun tässä eronneista ns. toisella kierroksella olevista. Mun mielestä jokaisen pitäisi käydä ensiksi "pariterapia" tyyppisen mietiskelun jakson lävitse ja vasta sitten hakeutua vakavien parisuhteiden markkinoille. Jos tätä ennen pelkkä seura ja seksi kiinnostaan niin silloin pitää rehellisesti kertoa tämän vastapuolelle. Paljonhan täällä on miehiä, jotka ovat vasta eilen (tai huommenna) eronneita ja nyt kuvittelevat olevansa valmiina seuraavaan vakkarisuhteeseen.
Tämä mainitsemani väestönosa ei välttämättä baareista hae sitä oikeaa yhtä nopeasti kuin netin kautta.
T: Järkevästi eronsa loppuun käynnyt nainen
Samaa mieltä siitä, että mukana paljon rikkinäisiä kappaleita, jotka luulevat jo pystyvänsä vakavampaan. Viime vuonna puolet nettideiteistäni olivat tätä laatua. Ja heh, yhä nämä samat uroot ilmoittelevat ja etsivät sitä täydellistä rinsessaa. Eli liukuhihnahommaa, johon en itse enää jaksa lähteä.
Hmm. Täytyy myöntää, että itsekin melko pian eroni jälkeen (nyt 5 kk aikaa) kävin nettideitillä. Jännä juttu, jos se "paistoi" tekstistäni läpi... Olihan se osittain siinä tilanteessa sitäkin että saisi jotakin muuta ajateltavaa. Jokatapauksessa näistä kolmesta nettideitistäni kukaan ei ole ollut laastarini ja yhdestä ainakin olen saanut uuden kaverin. Erosta toipuminen nyt on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja riippuu paljon edellisen suhteen laadusta.
Jokatapauksessa nuorempana (20 ) nettideittailuun liittyvä touhuni muistutti enemmän liukuhihnaa.. En ollut aikaisemmin seurustellut enkä oikeastaan tiennyt mitä hain, kunhan kävin katsomassa millaisia tyyppejä on tarjolla. Nyt vanhempana tiedän ainakin tarkemmin mitä haluan, enkä myöskään enää lähde yhtä helposti nettitreffeille. Haluan ensin kirjoittelun kautta tutustua melko hyvin uuteen nettituttavuuteen ja jos tämä herättää tarpeeksi mielenkiintoni niin ehkä sen jälkeen tavata hänet.
Baarissa on se huono puoli että se maksaa helvetisti jos ei halua olla täysin selvin päin ja sitä voi harrastaa vain muutaman tunnin pari kertaa viikossa. Eikä baarissa välttämättä ole yhtään mielenkiintoista kumppania tai juttuseuraa. Hyvällä tuurilla siellä törmää vain rumiin, varattuihin ja luusereihin :(
Ennen ihmiset tutustuivat toisiinsa mm. tanssilavoilla. Nykyisin mennään vaan baariin juomaan ja taustalla pauhaa helvetinmoinen älämölö, mikä tekee keskustelun hankalaksi. Puhumattakaan tutustumisesta vastakkaiseen sukupuoleen. Vaikee sitä juttua aloittaa kun joutuu vierestä huutamaan saadakseen äänensä kuulumaan. Mielestäni on hienoa, että nykyään on tämä nettimahdollisuus, kun toi lavatanssi, mitä itsekin jonkin verran harrastan näyttää olevan katoavaa kansanperinnettä.
Ennen kriteeritkin olivat erilaisia.
Jos suinkin ulkonäkö miellytti ja mies vaikutti siltä että voisi tarjota perheelle toimentulon niin se kelpasi naiselle. Miehelle riitti että naisesta saattaisi saada lapsilleen hyvän äidin. Joo, tiedän yleistäväni mutta periaate siitä näkyy...
Ei etsitty yhteisiä harrastuksia ja elämänkatsomuksia. Nykyisin nämä tuntuvat olevan pääasioita ja edellytyksiä sille että toista ihmistä voisi rakastaa.
Ottamatta kantaa siihen kumpi on oikein (vikansa molemmissa ajoissa ja tavoissa) väitän että netti-ilmoituksia on niin paljon helpompi karsia kuin muukalaisia baarissa.
Bruno
Tärkeintä on ymmärtää että ennen oli erilaista. Jotkut asiat aivan taatusti paremmin, ja jotkut taas huonommin. On vaikea verrata kun itse ei silloin ole elänyt.
Nykyisin on muutenkin mahdollisuuksia paljon enemmä kaikessa, ja ihmiset on tottuneet vaatimaan. Harrastukset, työpaikka, tv-ohjelmat, lempiruoat ... partnerit. Elämä on muuttunut kokonaisuudessaan, ja sen mukana myös partnerinhakukäyttäytyminen. Ennen oli vähemmän vaihtoehtoja; vähemmän toisaalta tarvetta miettiä vaikeita valintoja kun ne tehtiin sun puolestasi, toisaalta, se merkitsee että vähemmän mahdollisuuksia löytää semmoista mihin voisi todella olla tyytyväinen. Nykyään elämä on semmoista että enää ei tyydytä harrastuksena siihen pelkkään jääkiekkoon, siihen pelkkään perunoihin ja nakkeihin, siihen pelkkään paikalliseen tehtaaseen eikä siihen pelkkään naapurin tyttöön. Sitä on nykyajan ihmisen elämä. Mahdollisuuksia on paljon, ja on myös vaikea löytää kun hakee täydellistä, ja pitäähän sitä hakea koska nykyään se on mahdollista, jokaiselle löytyy jotain. Tervetuloa 2000-luvulle. 1950-luvun suomalaisten elokuvien fantasiaan ei enää ole palaamista.
Ennen "webbivallankumousta" seuraa haettiin lähinnä baareista ja siellähän tarjonta oli aika suppeaa ja jos oikein kovasti kuljit, niin saatoit tavata muitakin kuin vakiokäviöitä ja ne helmet olivat juuri nämä harvemmin baareissa viihtyvät. Se oikea ei välttämättä sattunut koskaan sinne baariin tai edes samaan kaupunkiin, mutta sitähän sinä et tiennyt ja siihen oli tyytyminen mitä oli tarjolla.
Ihmisistä on tullut kuitenkin pikkuhiljaa yhä vaativimpia ja tämä näkyy esimerkiksi työelämässä ja kumppanin valinnassa.
Netin ehdoton etu on sen maailmanlaajuinen verkosto, jonka avulla voi tavoittaa useamman ihmisen kuin siellä kulmabaarissa. Vai oletko tutustunut usein ulkomaalaisiin lähikuppilassa? Kymmenen vuotta takaperin nettikäyttäjien määrä oli sen verran vähäinen, että tarjonta oli kohtuudessa ja voi sanoa, että jokaisen mielenkiintoisen naisen kanssa tuli silloin kirjoiteltua ja suuren osan kanssa vähintään kahvilla tuli käytyä.
Nykyään tarjontaa on niin älyttömästi, että tehokas seuran haku vaatisi tehokkaan profiloinnin. Profiloinnin avulla voisi valkata pois vaikka omalta kohdaltani esim. koira-ihmiset, uskovaiset ja työttömät. Tarkoituksena olisi, että jäljelle jäisi sen verran vähän ehdokkaita, että heihin olisi jotain mahdollisuuksia tutustua. Oman kokemukseni mukaan tällä hetkellä ei ole treffipalstaa, jossa tuo profilointi toimisi niin hyvin, että siitä olisi hyötyä. Nykyään moni tuntuu ajattelevan sen kuvan korvaavan tuhat sanaa, mutta näinhän se ei ole. Pelkkä kuva profiilissa on sama kuin menisi sinne baariin odottamaan, että joku tulee vetäisemään hihasta. Netissä olisi mahdollisuus kertoa itsestään niin paljon, ettei se allergikko edes tule hevoshullun juttusille ja näin "haaskata kallista aikaamme".
Oma saldoni 90-luvulla oli yhteensä jokunensata vastausta, kymmeniä yhteydenottoja itseltäni ja viitisenkymmentä tapaamista. Näistä pidempiin tapaamisiin tai jonkinasteiseen seurusteluun johti 5 ja yksi avioliittoon. Nykyisin haussa mielenkiintoisia meilituttavuuksia, ympäri maapallon, mutta tuskin tarvinnee kertoa kuinka suuresta tarjonnasta on tässä kohtaa kyse ja miten paljon kehittyneempiä treffisivustoja tarvittaisiin.
Kuten mainitsit, ennen tultiin toimeen ilman nettisenssejä. Ihmiset olivat erilaisia. Kävin pari päivää sitten maalla. Vietin siellä parisen viikkoa. Vanhemmat ihmiset puhuivat nykyisistä ja menneistä ajoista sekä niihin aikoihin liittyvistä perheistä. Yllätyin itse kun huomasin, että hirveän moni oli perustanut perheen "naapurin" Kallen tai Liisan kanssa. Ei ollut juuri kukaan lähtenyt merta pidemmäs kalaan.
Aloin ajatella asiaa oikein kunnolla ja tajusin, että ihmisen juuret ovat tärkeämmät kuin kuvitella osaa. Ei se onni löydykkään toisesta maakunnasta kuten nykyään luullaan ja kenties siksi erotaan niin usein. Mietein myös sitä, että kenties olisin löytänyt kotiseudultani onnen jos en olisi itse ollut niin helkkarin ylpeä nuoruusvuosinani. Jää nähtäväksi tai sitten ei.
Tosiasia lienee, että aikanaan on turha Elvistely ja maan kiertäminen jäänyt tekemättä ja ihmiset ovat olleet onnellisempia omilla kotikulmillaan.
Kadehdin heitä. Heistä monet tuntuvat olevat tyytyväisiä elämäänsä nyt kun aika heistä alkaa jättää.