Olin vähän aika sitten ensimmäisellä ratsastustunnilla. En ollut koskaan ratsastunut aikaisemmin, lukuunotamatta joskus 3 vuotiaana, kun ratsastin ponilla. Mutta asiaan siis... Kun hevonen alkoi kulkea nopeammin, olisiko mennyt ravia, niin mahaani sattui aivan älyttömästi. Aivan kuin sisäelimeni hölskyisivät ja pomppisivat ja lähtisivät pian irti. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen älyttömään kipuun. En viitsinyt asiasta sanoa opelle, vaikka melkein itketti. En saanut kunnolla edes henkeä, ja koko ajan toivoin, että hevonen alkais mennä käyntiä, että muhun ei sattuisi enään, tai itseasiassa odotin tunnin loppua.. Myöhemmin kyselin muilta oppilailta, että sattuuko niiden vatsaan, ja ne sanoi, että ei. Monet sanoi, että mun vatsa ei vaan ole tottunut vielä hevosella ratsastamiseen, mutta siellä oli muitakin jotka eivät eläissään aikaisemmin olleet ratsastaneet ja heidän mahaan ei sattunut. Mä päätin lopettaa ratsastuksen ensimmäiseen tuntiin. En enään koskaan halua ratsastaa, kipu oli ihan suunnaton, sitä ei edes pysty kuvailemaan. Mutta nyt haluaisin tietää, että onko tämä vaarallista, onkohan mun mahassa joku vikana?
Apua! :(
ndoooo
6940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaa´a, en usko, että kyseessä on mitään vaarallista tai vikaa mahassasi. Ratsastaessa, varsinkin ravissa, täytyy pitää vatsalihakset kunnolla jännityksessä, jotta ne tukevat kroppaa (sekä tietysti sisäelimiä). En tiedä miten sinä olit, mutta usein aloittelijoilla on vaikeaa jännittää vatsalihakset, kun pitäisi kuitenkin olla myös rento ja mukailla hepan liikkeitä. Erityisesti harjoitusravi on tällainen.
Älä ihmeessä lopeta heti ekan kerran jälkeen, koska kyseessä varmasti on vain väärä tekniikka ravissa. Puhu opelle, hänen pitäisi neuvoa ja pohtia asiaa (jos vaan on pätevä). Ymmärrän, että vatsasi sattui kovasti, etkä haluaisi kokea sitä uudelleen, mutta harjoittelu varmasti auttaa. Voisit alkuun mennä vain käynnissä, ja harjoitella siinä oman kropan hallintaa. Tai pyydä opettajaa ohjaamaan kevytravi sinulle, koska siinä tehdään jaloilla työtä (nostetaan ja lasketaan takamus satulasta) ja on siten paljon "hellävaraisempi" sisuskaluille. Onnea harrastukseesi, älä luovuta vielä :)
ite oon ratsastanu jo ihan pitemmän aikaa, ja silti mullakin saattaa joskus (onneksi harvoin) rueta sattumaan ja hirveästi mahaan ja "ala kylkeen"... :Z
Mieki oon ratsastanu jo 9 vuotta ja viel saattaa aina joskus sattua ravissa. Siinä vaan pitää tosiaan pitää vatsalihakset suht tiukkana ja istua selkä suorassa. Voit myös pyytää seuraavalle tunnille hevosen, jolla olisi pehmeämpi ravi. Myös ruokailu just ennen tuntia voi vaikuttaa tohon kipuun. Eli älä syö just ennen tuntia, vaan jätä esim 2 tuntia väliä ruokailusta ratsastustuntiin. Äläkä jännitä! Kyllä se siitä lähtee sutviutumaan, kun vain harjoittelee... Alku on aina vähän kankeeta, kaikessa. ;)
olisi ensin kannattanut ottaa taluttaja ja tunnin pituus esim 15min! tuntuu ensin inhottavalta mutta näin 10v jälkeen ei missään! :)
ei sun kannata heti ekan kerran jälkee lopettaa..se että sisuskaluihin sattui johtui tosta harjotusravista,missä et viellä osaa istua ja pitää keskivartaloa "tiukkana"..
Ja usein jos "unohtaa" hengittää oikein käy koskemaan mahaan/"alakylkeen"..
ite välillä se hengitys unohtuu vielläkin 15vuoden jälkee..ei muuta ku hengittää syvään ja rauhallisesti (nenän kautta sisään ja suun kautta ulos) ni kyllä se siitä vähän ajan kuluttua helpottaa..
ja tosiaan jos on syönnyt vasta ennen tunnin alkua niin se edistää tätä mahakipua kun ei ole ruoka ehtinyt sulaa tarpeeksi ennen liikuntaa..
Ndoo, ensikertalaisen jännitystä! Oliko sinulla taluttajaa? Voit pyytää sellaisen tai olla menemättä ravia. Eka kertaan ei kannata jättää sillä heppojen kanssa ollessa on ihanaa. kokeile aina uudestaan ja jos kipu ilmenee aina vaan uudelleen lopeta jos tahdot. Eihän se sinua tapa se kipu:) Rohkeutta kuitenkin tarvitaan uuteen kertaan. Lämpimiä haleja sinne. Olen itse ratsastanut nyt 1 puol vuotta ja vieläkin harrastan ratsastusta joka kertaisesta jännityksestä huolimatta. Hyvää syksyä sinne!