Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa hiukan yli 2 vuotta. sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja tarkoitus olis muuttaa yhteen. itseä on kuitenkin alkanut ahdistaa ajatus yhteenmuuttamisesta. haluaisin asua hetken yksin, mutta se ei sovi poikaystävälle. pitäisikö muuttaa yhteen ja katsoa jatkuuko ahdistus vai pitäisikö vaan tehdä miten itsestä tuntuu hyvältä eli muuttaa aluksi yksin?
yhteenmuutto vai ei
kaisa87
112748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis jos et ole koskaan asunut yksin vaan olet suoraan muuttamassa vanhempien luota poikakaverin kanssa kimppaan niin varmaan ahdistaa...
Itse tein aikoinaan sen virheen että menin muijan kanssa kimppaan enkä ollut asunut koskaan yksin. Eihän se toiminu. Kyllä mielestäni ihmisen pitää ensin itsenäistyä ennen kuin voi alkaa suunnittelemaan yhteistä elämistä.
me muutettiin yhteen suoraan vanhempien kotoa ja hyvin on 2v menny
vielä toistaiseksi. Kunnes, kuin salama kirkkaalta taivaalta....
miks oot noin ilkee? eikö suomalainen voi olla onnellinen toisen puolesta. täällä ainakin ollaan niin kateellista.
Kyllä taas pitää jonkun olla ilkeä :( Itse olen juuri syksyllä muuttamassa poikakaverini kanssa yhteen (nyt siis vielä asun kotona) ja itse en voisi kuvitellakaan asuvani ensin yksin. Tarvitsen jonkun lähelleni ja minua pelottaisi asua yksin. Mukava kuulla että hyvin on teidän asumisenne sujunut..:)
vähän tarkentaa? Minkä ikäisenä muutit tyttöystävän kanssa yhteen ja miksi juttu ei toiminut?
Oma avomieheni halusi muuttaa luokseni suoraan kotoa (ikää oli jo 23) ja vielä neljän vuoden yhteiselon jälkeen ollaan yhdessä onnellisesti saman katon alla. Itse en meinannut suostua hänen ehdotukseensa, mutta se alkoikin tuntua hyvältä ja luontevalta ajatukselta.
Vieläkään en ole huomannut miehessäni mitään tyytymättömyyttä, vietetään paljon aikaa yhdessä, mutta joudutaan oleen erossakin eriaikaisten työvuorojen johdosta. Ennen seurusteluamme kerkesimme molemmat "elämään villiä elämää", joten tämä myös varmasti vaikuttaa suhteeseemme positiivisesti -ei ole kaipuuta aidan toiselle puolen.
En kuitenkaan suosittele yhteen muuttamista kenellekään ,josta ajatus tuntuu ahdistavalta -eteen voi tulla esteitä, joista ei pääse yli, koska ei alunalkaen ollut valmis asumaan toisen ihmisen kanssa. Esim. toisen ärsyttävät tavat tai kykenemättömyys sopimaan pelisäännöistä molempia tyydyttävällä tavalla voi pilata koko jutun -kannattaa ehkä ensin hankkia vahvempi tunnepohja suhteelle ettei pienet asiat pääse kaatamaan muuten hyvää suhdetta. Meillä kaikki loksahti kohdalleen luontevasti eikä kotitöistä ole tarvinnut juurikaan kiistellä, sen lisäksi molemmat kunnioitamme toistemme toiveita ja pyrimme ottamaan ne huomioon.
Onnea teille!
pitää oma pää tuossa asiassa. Jos sua jo valmiiksi ahdistaa yhteenmuuttaminen ja yksin asuminen kiinnostaa niin muuta ihmeessä ensin asumaan yksin. On paljon helpompi ylläpitää parisuhdetta siten että ensin asuu yksin ja sitten yhdessä kuin niin että ensin asuu yhdessä ja sitten muutaman vuoden päästä alkaa kaipaamaan yksin asumista ja miettimään, että miten ihmeessä tämän asian enää siinä vaiheessa esittää toiselle.
Kuuntele itseäsi. Jos miehesi rakastaa sinua niin hän antaa sinulle kyllä aikaa. Ja olet sitä paitsi todella nuorikin vielä. Yksinasuminen on joka tapauksessa opeteltava jossain vaiheessa, miksi siis ei nyt kun siihen on oiva tilaisuus.
Ja kaksi kämppää on hyvä pitää jos vaikka sattuukin todella paha riita ja haluat vain pois miehesi läheltä.
Faktaa: Sitä paitsi eikö olisi järkevää pitää kahta kämppää sillä muuten poikaystäväsi tulot vaikuttavat opintotukeesi. Hänestä tulee sinun "huoltaja" ellette sitten mene naimisiin saakka. Kela vähentää opintotukeasi miehesi tulojen mukaan ja sittenhän sitä on vaikeampi muuttaa erilleen jos ero sattuu tulemaan, koska rahaa ei ole sinulla eikä poikaystäväsi/vanhempasi välttämättä auta.
Puhu taloudellisesta näkökulmasta poikaystävällesi yhteenmuutosta. Toivotaan että hän ymmärtää! Tsemppiä!
moi kaisa,jos hetkenkään epäröit,ettet halua muuttaa poikakaverin kanssa yhteen,niin älä tee sitä,kyllä aika näyttää mihin suuntaan suhde kääntyy.yleensä ihmisellä se ensimmäinen reaktio osuu oikeaan,ja sulla se oli,että haluaisit asua vähän aikaa yksin.nauti vapaudestasi,koska olet nuori ihminen,ja mikäli poikaystäväsi sinua rakastaa,hän ymmärtää varmasti tunteesi,jos ei niin hän ei ole sen arvoinen miehen alku,tulet huomaamaan,jokaisella ihmisellä on oikeus tehdä omat valintansa,koskivatpa ne sitten yhteen muuttoa tai erilleen muuttoa,koska onhan kyseessä sentään sinun oma elämä ja omat tarpeet.toivotan onnea elämääsi.
Moi!
Olen sinua vuotta vanhempi ja olen asunut avopuolisoni kanssa yhdessä kaksi vuotta, eli olin melko nuori.
Ennen yhteenmuttoa asuin kaksi vuotta oppilaitoksen asuntolassa yhdessä kämppiksen kanssa, joka vaihtui muutamia kertoja. Asuntola asumista ei voi verrata omaan kotiin, koska asuntolasta ei makseta mitään vuokraa tms. ja viikonloput asuin vanhempieni luona.
Kun aloimme puhua poikaystäväni kanssa yhteenmuutosta, itseäni hirvittä hieman, oltiin seurusteltu vasta puoli vuotta. Itselläni opiskelujen takia omilleen muutto oli edessä, mutta paljon käytännöllisempää muuttaa yhteen, kuin että olisin hommanut oman asunnon ja poikaystäväni olisi kuitenkin aina varmaan ollut siellä kanssani.
Molemmat muutettiin vanhempien luota yhteen, tai minulla pari vuotta asuntolaelämää. Olette seurustelleet jo kaksi vuotta, mikä siinä mättää? Mikäli teillä nyt menee kaikki hyvin, näet sitten onko suhde oikeasti kunnossa ja miten tulette toimeen arkiaskareissa.
Nyt jos muutat yksin, niin hetken päästä haluatte muuttaa yhteen, muuttoa kaikenaikaa.. Yksin eläessä totut tekemään asiat omalla tavalla, ja yhteen muutettua pitää ymmärtää että asioita voi tehdä ainakin kahdella eritavalla.
No kerro mitä nyt mietit? muutatko yksin vai poikaystävän kanssa?
Jos sinua ahdistaa, niin kannattaa miettiä tarkkaan muutatko. Mikä sinua siinä ahdistaa? Etkö ole varma siitä haluatko olla poikakaverisi kanssa yleensäkin?
Itse asun vielä kotona, ja olen kyllä myöskin sitä mieltä että olisi hyvä asua vähän aikaa yksin. Kuitenkin olen seurustellut poikakaverini kanssa yli vuoden, ja sen ajan olemme olleet koko ajan jommankumman luona samassa paikassa. Eroaahan se tietysti yhdessä asumisesta siinä, että ei ole vuokria ym. rahanmenoja. Ajattelemme kuitenkin asioista samalla tavalla ja tiedän ettei rahasta ainakaan paljoa riitaa tulisi.
Emme nyt vielä ainakaan vuoteen ole muuttamassa, mutta jos vuoden päästäkin kaikki menee näin niin miksei? Olemme kuitenkin koko ajan samassa paikassa, joten sitten meillä olisi vain kaksi asuntoa, jossa sitten ehkä vuorotellen olisimme. Mielestäni ei siinäkään mitään järkeä ole.
Tietysti en tiedä tilannettanne, mutta pääseehän sieltä aina pois. Tottakai eroaminen on hankalaa jos asutte yhdessä, muttei mahdotonta.