"Muori meni latotansseihin ja otti tilaisuudesta vaarin."
(Muuan taannoinen vitsijulkaisu)
"Täällä pitää ottaa vaari kauniista päivistä, sen olen oppinut."
(Meksikon Suomen-suurlähettiläs Gonzalo Aguirre Helsingin Sanomien 15.7.2006 mukaan)
Kysymys:
Pitäisikö Oton ottaa vaari vai vaarin? Kumpi muoto mahtaa olla oikea?
Pitäisikö vaarin ottaa enää lainkaan?
(Muuan taannoinen vitsijulkaisu)
"Täällä pitää ottaa vaari kauniista päivistä, sen olen oppinut."
(Meksikon Suomen-suurlähettiläs Gonzalo Aguirre Helsingin Sanomien 15.7.2006 mukaan)
Kysymys:
Pitäisikö Oton ottaa vaari vai vaarin? Kumpi muoto mahtaa olla oikea?
Pitäisikö vaarin ottaa enää lainkaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaarin ei pidä enää ottaa
(mitä nyt joskus poikkeustapauksissa, ja miten ne poikkeustilat sitten määritellään ja kenen toimesta, niin se on sitten oma lukunsa).
Muori puolestaan ottaa mitä lystää.
Jos muori on sopivalla tuulella, niin saattaapa muori tulla ottaneeksi tilaisuudesta vaari ja ottaa tilaisudesta vaarin. Joten silloin lopputulos voi näyttää kokemattoman silmään näyttää samalta, vaikka siinä on se vissi ero, jonka havaitseminen vaatii viisautta.
Bremeniläiset tuntevat Neue Vahr -nimisen kaupunginosansa näkyvimmän rakennuksen nimellä "Aalto-Hochhaus". Sen suunnittelija on muuan 1976 edesmennyt suomalainen arkkitehtisuuruus.
http://images.google.fi/images?q=neue vahr&hl=fi&btnG=Etsi kuvia
Vaarinotto taitaa tulla lähinnä saksan kielestä? Aistia tai mieltää = wahrnehmen.
Tämä faari ottaa vaarin, niin hetero (hutero?) kuin lieneekin. Ottaa vaari on mielestäni väärin.
Ihanpa tuo taitaa olla sama - Kielitoimiston sanakirja toteaa näin:
"vaarinottaa paremmin: ottaa vaari(n).
1. inf. vaarinottaa
akt. ind. prees., yks. 1. vaarinotan
akt. ind. imperf., yks. 3. vaarinotti
akt. kond. prees., yks. 3. vaarinottaisi
akt. pot. prees., yks. 3. vaarinottanee
akt. imperat. prees., yks. 3. vaarinottakoon
akt. 2. partis. vaarinottanut
pass. imperf. vaarinotettiin "
Muori kuitenkin tekee eron vaarin ottamisella, vaarin ottamisella ja vaarin ottamisella.
Mutta ottaako tuosta selvän vai selvää - sitä ei muorikaan taida.
Otto-vaari on taas vähän ottanut.
Otto-vaari on myös vähän otettu siitä, että vaarin ottaminen kiinnostaa Muoriakin.
Otto-vaarin muori ja Otto-vaari ottivat toisensa jo aikoja sitten. Kumpi otti kumman, on kumman epäselvää. Kumpikaan ei myöskään ole saanut toisestaan (toisistaan) vakituisemmin selvää, vaan tuon tuostakin ja tämän tästäkin Otto-vaari ja Otto-vaarin muori vähän ottavat ja sen selvyyden kanssa on sitten vähän näin ja niin.
Otto-vaarin muori otti onneksi taas vaarin ja piti vähän pienestä. Kuinka kauan se oli pieni ja kuinka pieni, on vähän eri juttu. Mutta se siitä. Pieniin päin ei Otto-vaari ole muoriaan saanut aikoihin. Eikä mahda enää saadakaan.
Otetaanpas ja otetaan sanoi vaari. Ja sitten otettiin. Nykyisin ei tule juuri ostoviinoja juoduksi, mutta tuo vaarin sanonta säilyy elävänä mielessäni, vaikka vaarin on ottanut jo multa (nos habebit humus).