Tuli ikävä epäilys suomenkielentaitoni suhteen. Kun englannissa verbi "doubt" sisältä itsessään negaation, on jäänyt epäselväksi onko suomen kielessä sama juttu? Eli sanotaanko "epäilen että se tulee tapahtumaan" vai "epäilen, että se ei tule tapahtumaan"?
Kiitos kovasti avusta. Sen siitä saa kun lukee liikaa englantia...
Kiitos kovasti avusta. Sen siitä saa kun lukee liikaa englantia...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vrt. "Arvelen, että niin tulee tapahtumaan" tai "Uskoisin, että niin tulee tapahtumaan".
Kyllä siinä negaatio on ihan selvästi mukana.
Tuo EPÄILLÄ sana on etymologisesti samaa kantaa kuin kieltoverbimme *etä- (asteriski siksi että infinitiivimuoto on hypoteettinen: "en", "et", "ei" jne.)
EPÄILLÄ on oikeastaan frekventatiivimuoto verbistä EVÄTÄ (minä epään, sinä epäät jne).
Oma lukunsa on sitten se nykyisin yleistyvä ilmiö, että astevaihtelu kele on kielestämme katoamassa: viranomaiset EVÄÄVÄT joltakin tai joltakulta pääsyn jonnekin tms.
Ei pitäisi ryhtyä EVÄÄMÄÄN ellei ole kysymys jostakin EVÄ:llä tekemisestä (evä on kaloilla).
Yleisesti etuliitteenä käytettävä "epä-" on muoto-opillisesti kieltoverbin preesensin partisiipin vahva-asteinen muoto, vrt. esim 'lyöpä', 'saapa'.
EPÄonnistunut 'ei-oleva onnistunut'
EPÄasiallinen 'ei-oleva asiallinen'
ja niin edelleen.
...esimerkiksi seuraava:
"Sataakohan huomenna vai paistaako?"
"Epäilen, että paistaa."
Tämä on hyvin yleistä. Korjatessani ihmisen tapaa saan huomata, ettei mikään muutu. Tyypit jatkaa kuin ennenkin. Eivät tajua, mitä tarkoitan.
Muita vastaavia pinttyneitä, mielestäni tyhmyrin käyntikortteja:
"Rikos tapahtui sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä." -jopa toimittajien teksteissä painettuna!
"Politiikko."
Mielestäni tuo "integroitu negaatio" on suomen kielen epäillä-verbin yhteydessä niin heikko ja epämääräinen, että sen varaan ei kirjoittajan kannata jättäytyä, jos mielii sanoman menevän varmasti perille. Monelle lukijalle "epäillä" on verbin "arvella" synonyymi. "Epäilen että se tulee tapahtumaan" tarkoittaa siis monellekin "Arvelen että se tulee tapahtumaan". Minä ainakin vahvistaisin lauseen vielä kieltosanalla.
Kokonaan toinen asia on näissä lauseissa tuo tulla-futuurin käyttö. Kielenhuolto-oppaani mielestä tulla-verbi on tässä yhteydessä (yleisyydestään huolimatta) tarpeeton. Suomen kielessä futuuria eli tulevaa aikaa kuvataan yleensä pelkällä preesensillä. Siis: "Epäilen, ettei se tapahdu" riittää myös tulevasta ajasta puhuttaessa.
Futuuri voidaan suomen kielessä ilmaista myös käyttämällä aktiivin liittopreesensiä:
Näin tapahtuu (tulevana aikana)= Näin ON TAPAHTUVA.
OLEN TEKEVÄ sen mistä aina olen uneksinut.
Mikäpäs vika tuossakaan futuurissa – eräissä yhteyksissä saattaa kuitenkin tulla hieman turhan raamatullinen vaikutelma! :-)
Olen sanonut vaimolleni, ettei hän ole minulle yhdentekevä. Kaksi jälkeläistä olemme saaneet aikaan, joten vaimoni on minulle sitten kai kahdentekevä. Näin aktiivinen on ollut liittomme imperfekti (vai pitäisikö sanoa perfekti), mutta futuuri näyttää jo varsin passiiviselta jälkeläisten saamisen suhteen. Mutta pientä harjoituspeliähän voi sentään aina pitää vanhalta muistilta!
Tuossa tuli jo tuo vastakohta-asettelu yhdentekevä – kahdentekevä. Mieleen tulee helposti vastaavia lisääkin.
Millainen on esim. yksinkertaisen ihmisen vastakohta? Kaksinkertainen vai moninkertainen ihminen?
Jos näillä palstoilla käytävät keskustelut eivät ole yksitoikkoisia, niin ovatko ne kaksitoikkoisia vai kenties monitoikkoisia?
Jos te arvoisat lukijat ette toivota yksimielisesti Kielien kääntelijää tervemenneeksi näiltä palstoilta, niin epäilemättä te toivotatte minut tervepoistuneeksi täältä monimielisesti tai ainakin kaksimielisesti.
Tuttavani Hatti Jahunen (ei ystävä, sillä Hatti Jahusella ei ole ystäviä) on periaatteen mies, joka ei pahaa pahalla kosta. Jos joku sanoo hänelle pahasti, tämä sanoo hänelle heti hyvästi...
Suomessa on koko joukko ihmisiä, jotka käyttävät sanaa "hyvästi" merkityksessä "hyvin". Soittaessani isälleni kolmatta vuotta sitten kysyin, kuinka hän oli voinut. "Hyvästi" oli vastaus. Tuon urheasti lausutun ja vanhuuden vaivat kieltävän sanan toinen merkitys oli sikäli enteellinen, että puhelumme jäi viimeiseksi ja viikkoa myöhemmin sain kuulla isäni nukkuneen pois. Omaan vuoteeseensa, kesken yöunien. Liki 87-vuotiaana.
Eikös maineikkaan Antero Vipusen sivuilla ollut jo vuosikymmeniä sitten käännöskukkasia tyyliin: "Hevonen juoksee hyvästi – Hästen springer adjö"?
Terveisiä ystävälleni Hatille!
...ja anteeksi suo.
HYVÄSTI -sana sai kolkon kaikunsa maamme onnettoman lähihistorian syövereissä.
Kun nuoret neidot hyvästelivät rintamalle lähteviä sulhojaan ja toisin päin, kumpikin halusi varmistua siitä että toiselle ei vaan jäisi jostakin syystä paha mieli vaan tämä jäisi hyville mielin. Niinpä oli tapana toivottaa "jää hyvästi" - siis 'jää hyvälle mielelle, älä ole murheellinen'. Se oli yksi kauneimpia sanoja mitä tuona aikana voi ystävälleen sanoa.
Surullista kyllä, aivan liian usein nämä sanat jäivät niiksi viimeisiksi sanoiksi, jotka nuo ihmispoloiset tämän maallisen vaelluksensa aikana toisilleen sanoivat.
Niinpä HYVÄSTI -toivotukseen lyöpyi tahattomasti aikaa myöten lopullisen ja viimeisen [hyvän] tervehdyksen leima. "Hyvästi" merkitsee siis - niin surullista kuin se onkin - kielenkäytössämme ikuisen eron ja lopullisen lähtemisen toivotusta.
Englannin GOODBYE ei monestakin syystä ole kokenut samaa kohtaloa. Tuo sana on alkuaan 'God be with thee'.