Poikaystävääni kiehtoo sytkärillä ja tulella leikkiminen. Hänellä on tapana joskus yllättäen tuoda tuli lähelle sukkiani tai pitkiä housujani.
Kerran toinen sukkani kärähtikin, jolloin jouduin polkemaan jalkaani lattiaan. Kieltäminen ei johda mihinkään.
Mies ei ole muuten väkivaltainen tai ilkeä, pikemminkin vätys ja periksiantava. Minkähänlaisesta persoonallisuudesta on kysymys?
Kerran toinen sukkani kärähtikin, jolloin jouduin polkemaan jalkaani lattiaan. Kieltäminen ei johda mihinkään.
Mies ei ole muuten väkivaltainen tai ilkeä, pikemminkin vätys ja periksiantava. Minkähänlaisesta persoonallisuudesta on kysymys?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta saakos kysyä, minkä takia olet kimpassa tuollaisen miehen kanssa? Vätys ja periksiantava, ei usko kieltoja, yrittää käräytellä tyttöystävän vaatteita, kun tyttö on vielä niissä sisällä? Onko hänessä joitain ominaisuuksia, jotka tosissaan kompensoivat nuo yllämainitut?
Kyökkipsykalla sanoisin, että poikaystävässäsi on suuri määrä vielä melkein piilossa pysyvää sadismia. Hui!
>> Hänellä on tapana joskus yllättäen tuoda tuli lähelle sukkiani tai pitkiä housujani.
Jos itse olisin tuollaisessa suhteessa, niin lopettaisin sen. Kuulostaa vakavasti häiriintyneeltä. Tämä on se sama kysymys, kuin että miksi naiset palaavat väkivaltaisen miehen luo. Koska heidän elämänsä on muuten tyhjää.
Itse aikoinaan olen kamppaillut suhteissa luonnehäiriöisten ja masentuneiden kanssa. Olen optimistisesti uskonut kykyyni rakkauden avulla parantaa toisen ihmisen. Mutta se on ajanhukkaa. Masennuksesta esim. ajattelin ennen - kun sitä oli itsekin allapäin joskus, - että se on kevyt juttu. Enää en ajattele. Minusta masentuneisuus on usein syvää, ja patologista ja peruuttamatonta, ja jos havaitsen sitä ihmisissä, lopetan keskustelut siihen.
Luonnehäiriön kanssa tilanne on vielä selkeämpi. Kuka sellaisten kanssa voi elää.
Vie joskus tulta sytkärillä poikakaverisi nenän eteen ja sano tylyyn sävyyn että poltanko kulmakarvat, mitä häh? Seuraa sitten reaktioita ja jätä se tyyppi tämän jälkeen :-)