Googletin surutyötä ja sainkin kivasti tuloksia. Sattuu tuo surutyö nyt olemaan ajankohtainen. Kaikki kuitenkin kehottaa suremaan yhdessä ja välttämään yksin suremista. Ei minulla ole mitään yhdessä suremista vastaan, mutta liika on liikaa. Lopulta se yhdessäolo alkaa ahdistaan ja on pakko karata. En ole kovin sosiaalinen ihminen. Onko yksin suremisessa vakavia vaaroja? Eikö jokainen voisi surra omalla tavallaan? Joka tapauksessa se on tuskallinen kokemus, mutta pakko käydä läpi. En pyri karkuun itse suremisesta, vaan nimenomaan löytämään sen. Tuntuu että muiden läsnäolo jotenkin estää aidon tunteen.
surutyö
köyhä-matti
4345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselleni oli tärkeintä tehdä surutyö omalla tavallani. Suru tuli esiin vain yksin ollessa ja oli silloin helpoimmin käsiteltävissä. Monet pelkää yhdistää surua ja yksinäisyyttä. Mutta loppujen lopuksi yksin sen surunsa kanssa on. Ei muut sitä näe, eikä koe. Itseäni jopa satutti ja satuttaa edelleenkin se, että kukaan lähipiiristä ei ollut siinä mukana, edes läsnäolevana. Ihmisten on vaikea kohdata toisen suru, jos he eivät ole sitä itse kokeneet. Itselläni oli kuitenkin ystävä, jolla oli myös surutyö kesken ja edelleenkin jaamme yhdessä kokemamme surun, ja ymmärrämme, että erillinen se kokemus silti on.
Yhdessä ollessa surua on vaikeampi hallita. Se tulee niin suurina annoksina. Toisen suru lisää omaa surua. Syntyy kierre, kun yhden suru helpottaa, toisella se voimistuu. Aina on yksi sureva joka "tartuttaa" tunteen toisiin. Tämä on kyllä tehokasta surutyötä, ja lisäksi on aina tukijoita lähellä. Uskon että yksin surua voi paremmin säännöstellä. Prosessi varmaankin kestää kauemmin, mutta toivottavasti tulee käytyä läpi. Jaksamista, lähden lomalle.
Lainasin myös kirjastosta kirjoja, jotka käsittelivät surua. Tämä siksi, että olen aina ollut lukuihmisiä.
Hain eilen surusta kertovan kirjan -Surutyö- minäkin. Poijula oli tekijä. Jos löydätte hyviä kirjoja, laittakaa mitä piditte niistä. Aivan ajankohtainen suru tai kriisi ei enää ole, mutta nyt sitä pystyy jo jotenkin miettimään tai käsittelemään järkevästikin. Siksi kiinnosti tuo kirja.