nettiystävistä todellisia ystäviä???????

Kyllä se onnistuu, mutta silloin täytyy jaksaa kirjoittaa muutakin kuin tekstarin mittaisia terveydyksiä.

Tietenkään se nettituttu ei ole ystävä heti vaan ensimmäisillä tapaamiskerroilla pelkästään tuttu, mutta kyllä siitä ystävyyttä voi syntyä. Minulla on hyviä kokemuksia siitä. On kyllä sellaisiakin kokemuksia, että tapaamisen jälkeen kumpikaan osapuoli ei halunnut enää pitää yhteyttä. Aina eivät kemiat sovi yhteen.

Kokemukseni kertoo, että jos toinen osapuoli kirjoittelee vain niukasti ja vaatii hetimiten tapaamista, kirjoittelua ei kannata jatkaa, koska tapaaminen tulee olemaan pettymys.

Hyvin vähäsanainen kirjoittaja tai heti tapaamista vaativa saattaa olla tyyppi, joka feikkaa tai vain ihminen, joka ei oikeasti ole kiinnostunut seurastasi eikä ainakaan ajatuksistasi pätkääkään.

Sen sijaan ne, jotka panostavat pitkiin viesteihin, todennäköisesti ovat liikkeellä aidosti omina itsenään ja halu tutustua on todellinen. Harva jaksaa feikata siten, että kirjoittaa istuu tuntikausia koneensa ääressä. Feikkaajat ovat yleensä aika kärsimättömiä. Pitäisi päästä tapaamaan heti.

Tietenkään mitään syvästi henkilökohtaista ei kannata ihan vieraalle ihmiselle mailissa paljastaa. Nimenkään paljastamista en suosittele heti ekassa viestissä, ainakaan koko nimen enkä muidenkaan tietojen, jonka perusteella sinut on helppo löytää. Meitä on niin moneksi. Toisessa päässä voi olla häiriintynytkin tyyppi, joka soittaisi sinulle joka aamuyö kello kolme, jos vain voisi. Tai jotain sinnepäin.

Tavallisesta arkielämästä kertominen puhuu kuitenkin paljon. Samoin omista asenteista kertominen. Ei tarvitse paljastella suuria salaisuuksia saadakseen luotua toisesta ihmisestä mielikuvaa. Kunhan vain tekstiä on riittävästi, niin kyllä se mielikuva syntyy.

Sitten, jos alkaa tuntua, että tuossa on ihminen, jonka haluaisin tavata, niin siitä vaan tapaamaan. Julkiselle paikalle kuitenkin, ei omaan kotiin eikä toisen kotiin. Ihan varmuuden vuoksi, sillä tuskinpa olisi kiva, jos kodista kävelee tiehensä pari tunnearvoltaan tärkeää esinettä uuden tuttavuuden taskussa ilman lupaa.

Suosittelen ystävien etsimistä netistä - terve järki mukana pitäen kuitenkin. Yhdessä voi mennä vaikka kahville tai syömään jotakin. Siinä on käsille jotain tekemistä, joten ei tule niin ääliömäinen olo kuin vain pelkästään ollessa. Elokuvia en suosittele eka tapaamispaikaksi enkä muutakaan sellaista paikkaa, jossa ei voi jutella esimerkiksi hiljaisuusvaatimuksen tai kovan melun vuoksi.

Kaikki ystävyydethän alkavat jostakin? Ja joidenkin kanssa asiat sujuvat paremmin kuin toisten ja siitä alkaa ensin kaveruus sitten ehkä ystävyys. Jutellaan yhteisistä mielenkiinnon kohteista ja tavataan kun siltä tuntuu. Ihan niinkuin tapaisi himisiä jossain muualla. ensin tutustutaan sitten katsotaan mihin asia johtaa.

nettiystävistä myös todellisia ystäviä ja näemme siviilissäkin.

kyllä toimii..
aikoinaan kun tarkemmin netin syövereihin tutustuin ja päädyin chateistä irkkiin niin tällä hetkellä n 80% ystävistäni irkkaa/käyttää messengeriä. Chat-ajoista ei ole kuin yksi poika jonka kanssa todella harvoin pidetään enää yhteyttä.
Irkistä taas olen löytänyt todella paljon erilaisia ystäviä ja ihmisiä. Toiset samasta kaupungista, osa taas toiselta puolelta suomea.

Itelläni on oma vahva kokemus siitä että ircissä olevat ihmiset ovat useammin sitä mitä "väittävät". Siksi niitä uskallankin tavata kun kaikki tietävät jotain kautta toisensa :)