Olen jo pitkän aikaa miettinyt henkisen maailman olemusta. Onko sellaista? Sitä kun en ole nähnyt vielä todistettavan.
Otetaan esimerkiksi Henkinen, ajatteleva minä, sekä fyysinen, aineellinen minä.
Fyysinen, aineellinen minä on siis luuta, verta, nahkaa, lihaa jne.
Henkinen minä ovat taas ajatukseni, mietteeni.
Ajatukset kuitenkin ovat aivojen sähköisten impulssien sykäyksiä, eli aineellista.
Onko siis olemassa täysin henkistä minää, joka ei ole aineellista?
Vai toteutuuko henkisyys aina aineellisuuden kautta, eli on riippuvainen siitä?
Otetaan esimerkiksi Henkinen, ajatteleva minä, sekä fyysinen, aineellinen minä.
Fyysinen, aineellinen minä on siis luuta, verta, nahkaa, lihaa jne.
Henkinen minä ovat taas ajatukseni, mietteeni.
Ajatukset kuitenkin ovat aivojen sähköisten impulssien sykäyksiä, eli aineellista.
Onko siis olemassa täysin henkistä minää, joka ei ole aineellista?
Vai toteutuuko henkisyys aina aineellisuuden kautta, eli on riippuvainen siitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Henkisyydellä tarkoitetaan milloin mitäkin, puhujasta riippuen.
Ehkä henkisyys on pohjimmiltaan fysiikkaa, luonnonlakeja, jotka määräävät nämä aineellisen olevaisuuden tapahtumat. Aineelle/aineessa ei voi tapahtua mitä tahansa, vaan tapahtumat ovat hyvin lainalaisia. Kreikkalaisten kosmos-käsite jo sisältänee tämän idean, kosmoshan tarkoittaa järjestystä, eli materian ilmiöitä hallitsee luonnonjärjestys. Ihmisen "henkisyys" voisi olla tämän luonnonjärjestyksen ymmärtämistä ja sisäistäneisyyttä.
perustuu uskonnnollisiin käsityksiin ja on lähinnä naivia arkirealismia. Esimerkiksi kvanttifyysikot eivät juurikaan tuollaista jaottelua käytä, paitsi pyrkiessään selittämään tutkimuksiaan meille maallikoille.
Dualistinen maailmankuva on eräänlainen uskonnollinen muunnos Platonin ideaopista. Platonhan pyrki ideaopissaan sovittamaan edeltäjiensä Parmenideen staattisen maailmankuvan ja Herakleitoksen dynaamisen maailmankuvan yhteen. Platonin mukaan ideat ovat jotain perustavanlaatuista ja pysyvää, kun taas aistillinen maailma on alati muuttuva ja siten epävarma totuuden lähde.
Aristoteles puolestaan hylkäsi koko ideaopin ja loi omanlaisensa maailmankuvan, joka oli jälleen yhtenäinen. Mikäli olet kiinnostunut asiasta, niin kirjallisuutta kyllä löytyy. Kiintoisia lukuhetkiä.
... kyseenalaistaa Platonin mallin dualistisena, kuten itse sen haluan tehdä. Olen tuolla Homo_Sacer, enkä jaksa alkaa kertaamaan asiaa uudelleen täällä. Ajatustani ei ole tuolla aivan ehkä vielä ymmärretty, joten odotukseni siitä, että niitä täälläkään ymmärrettäisiin, ovat valitettavasti vieläkin vähäisemmät:
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=11505.0
Mutta olet kyllä toisaalta oikeassa tuosta dualistisesta maailmankatsomuksesta, ehkäpä aloituskysymys on vain väärin asetettu.
Vai onko aineellista minää olemassa. Jos ei ole hnekistä minää niin missään ei olisi mitään järkeä.
Yksi ajatus tuli mieleen. Ihmiset saavat joskus kokea astraali projektion niin eihän se ole aineellinen. Vai?