Puhuttaessa uskonnoista, lähes kaikki tavoittelevat totuutta.
Totuutta tavoitellaan myös uskonnon ulkopuolella.
Mitä ihmiset määrittelevät totuuden olevan?
Miksi sellaista tavoitellaan?
Itseni mielestä, mitään totuutta ei ole olemassa.
Totuutta tavoitellaan myös uskonnon ulkopuolella.
Mitä ihmiset määrittelevät totuuden olevan?
Miksi sellaista tavoitellaan?
Itseni mielestä, mitään totuutta ei ole olemassa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Onhan esimerkiksi logiikassa tosia ja epätosia lauseita ja lauseen totuus/epätotuus ilmaistaan sen johtopäätöksessä. Johtopäätös on puolestaan tosi, jos päättely on pätevää ja kaikki päättelyyn sisältyvät premissit ovat tosia. On kuitenkin syytä huomata, että looginen totuus on vain lauseen muodollinen totuus.
Uskonnollisessa totuudessa kyse on puolestaan transsendenttisesta tai metafyysisestä "totuudesta". Tuollaista totuutta ei voida empiirisesti todistaa. Se jää siis lopulta pelkän uskon varaan. Ehkäpä koko "totuuden" lopputulokseksi jää, että pelkästään itse totuuden käsite on tosi tai todellinen.
"Onhan esimerkiksi logiikassa tosia ja epätosia lauseita ja lauseen totuus/epätotuus ilmaistaan sen johtopäätöksessä."
Juu, koska näin on sovittu. Esim. yksittäisen proposition, predikaatin yms. P kohdalla on vain sovittu se todeksi, P = T. Vastaavasti implikaatio P->Q on sovittu todeksi kun ei ole P=T, Q=E.
Voi sen formalismin muutenkin rakentaa.
"Ehkäpä koko "totuuden" lopputulokseksi jää, että pelkästään itse totuuden käsite on tosi tai todellinen."
Ehkä :) Mielestäni totuus on sinänsä suhteellinen käsite ja jokaisen subjektiivinen näkemys. Esim. värisokea näkee maailman harmaampana (yksitoikkoisempana) kuin normaalisti näkevät. Heidän totuutensa maailman väreistä on erilainen kuin muiden. Onko se kuitenkaan väärää totuutta? Tai onko muiden oikeampi, koska se on rikkaampi? (vähän ontuva analogia, mutta kai tuosta selvän saa)
on oikein hyvä. Sen sijaan totuuden suhteellistamiseen liittyy ongelmia. Joudumme ainakin kysymään suhdetta toiseen tai toisiin totuuksiin. Lisäksi riidat siitä, mikä on milloinkin totuudellisempaa ovat loppumattomia, kuten politiikasta ja uskonnoista voidaan nähdä. Lopulta saattaa jopa käydä niin, että totuuden suhteellistaminen tuhoaa itse itsensä, sillä suhteellisuuskin voi olla suhteellista.
Itse kannatan sellaista realistista totuusnäkemystä, jonka mukaan absoluuttista tai lopullista totuutta ei voida koskaan saavuttaa, mutta sitä voidaan lähestyä. Tässä kyse ei ole niinkään propositioiden välisestä ristiriidasta, vaan jo olemassa olevista tosiasioista. Tosin tämä korostuu vertailtaessa tosia ja epätosia lauseita keskenään. Esimerkiksi lausetta: "Maa kiertää aurinkoa", voidaan pitää totena, koska maan on havaittu kiertävän aurinkoa. Kyseisessä lauseessa siis tehty havainto on eräänlainen "totuudentekijä", joka varmistaa totuuden olemassa olon.
"Joudumme ainakin kysymään suhdetta toiseen tai toisiin totuuksiin."
Tässä se ongelma varmaan onkin. Yleisesti länsimainen maailmankatsomus lähtee asioiden suhteellistamisesta toisiinsa. Jo fysiikan mitat on rakennettu suhteellistamista varten (verrataan pituutta metriin, painoa kiloon jne.). Tällöin annetaan yksi referenssi johon muita asioita verrataan.
Vastaavaa ajattelua näkee muissakin yhteyksissä. Lyödään joitain perusarvoja lukkoon ja pyritään rakentamaan "oikeaa" tai "totuudellista" maailmaa siltä pohjalta. Epäilen ettei onnistu.
"Esimerkiksi lausetta: "Maa kiertää aurinkoa", voidaan pitää totena, koska maan on havaittu kiertävän aurinkoa."
Tähän voi argumentoida seuraavasti: Ensinnäkin pitää määritellä tarkasti mitä lause tarkoittaa. Mikä on maa, mikä on aurinko, mitä tarkoittaa "kiertää" jne. Esim. ulkomaalaiselle lauseella ei ole totuusarvoa ennen sen tulkintaa. Tästä seuraa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin kun lauseelle annetaan sen tulkinta, niin totuusarvo seuraa tulkintaa itsessään. "Toi on maa, toi on aurinko ja tää on kiertämistä" määrittelyllä lause muuttuu todeksi tulkinnassa.
Toinen, ehkä se isompi, ongelma on, että edellistä kappaletta voi ihan perustellusti pitää joko sanahelinänä (voidaan jatkaa samalla argumentilla itse argumenttia kohtaan) tai syvällisenä pohdintana.
Omaa näkemystäni en vielä ole päättänyt :)
asioita, jotka tekevät suhteellistamisesta ja vartailemisesta vieläkin ongelmallisempia. Niinkuin Wittgenstein on antanut ymmärtää, niin emme voi verrata esimerkiksi erilaisia tapahtumia aikaan, sillä vertailukohteena aikaa ei ole lainkaan olemassa. Joudummekin vertaamaan tapahtumia aina johonkin toiseen tapahtumaan, kuten vaikkapa kuun kiertoon ja maan kiertoon auringon ympäri.
Toinen kuvaava esimerkki liittyy symmetriaan ja asymmetriaan. Oletetaan kaksi toisensa pois sulkevaa tapausta ja väitetään, että kumpikaan tapauksista ei voi tapahtua, koska ei ole olemassa mitään syytä, miksi pikemmin toisen kuin toisen pitäisi tapahtua. Jos nyt ei olisi olemassa asymmetriaa, niin toista näistä tapauksista ei voitaisi lainkaan kuvata. Mutta koska meillä on asymmetrian käsite käytettävissä, niin sitä kautta voimme ymmärtää tuon toisen tapahtuman tapahtumisen toisen tapahtuman tapahtumatta jäämisen syyksi. Tuosta puolestaan loogisesti seuraa, että ajan lisäksi meillä ei ole tila-avaruuttakaan vertailukohteena käytettävissä.
Tuo aikajuttu on järkeenkäypää kamaa (suhtiksesta seuraa suoraan, ettei aikaa ole siinä mielessä kuin se yleenä ajatellaan), mutta en ymmärtänyt jälkimmäistä kappaletta.
"Jos nyt ei olisi olemassa asymmetriaa, niin toista näistä tapauksista ei voitaisi lainkaan kuvata."
Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tarkoitat "toisensa pois sulkevilla tapauksilla"?
"Mutta koska meillä on asymmetrian käsite käytettävissä, niin sitä kautta voimme ymmärtää tuon toisen tapahtuman tapahtumisen toisen tapahtuman tapahtumatta jäämisen syyksi."
Hmm, jos oletetaan kaksi toisensa pois sulkevaa tapausta ja väitetään, että kumpikaan ei voi tapahtua, niin ei kai siitä mitään seuraa? Mutta jos oletetaan toinen tapahtuvaksi, mutta toinen ei, niin toista ei voi tapahtua edellisen tapahduttua... niin? En ymmärrä mitä koitat sanoa.
>>Itseni mielestä, mitään totuutta ei ole olemassa.
Buddhalaisuudessa on maininta "jumalaisen tiedon välittäja"!(Aivorunko/alitajunta).On mahdollista saada "lähes universaali viisaus ja lähes ylitsepursuava rakkaus".fakta.
esim.Shangharaksita:valaistumisen ihanne 283 kirjastoissa.Tietopommi on totuus.=Totuus on tietopommi.
Itse kokenut tilan muutaman kerran. Vain kerran pystynyt pitämään sitä kotona muiden läsnä ollessa. Nukahtaessa häipynyt tähän mennessä aina viimeistään. Tavoittelemisen arvoinen kokemus!
Jos saavutat totuuden täydellistymisen omassa mielessä, niin ilomielin kuulisin siitä vähä enemmän.
mee tajunnan toiselle puolelle.Muista,niil on vuostuhansien kokemus aiheesta.Mikä on länsi kokemus sisimmästä?pelko häätää puolet tutkijoista!
Stalinin kerrotaan sanoneen että totuus on kiväärin piipussa.
Totuuksia on kahta lajia obektiivisia ja subjektiivisia totuuksia, joista objektiivinen (havaittavissa/todistettavissa oleva) on todellisempi. En näe mitään mieltä esimirkiksi kyseenalaistaa ympyrän kehän pituuden matemaattista kaavaa. Joihinkin asioihin on hyvä vain uskoa ainakin tavallisen tallaajan. Uskontoja ym sosiaalisia totuuksia sensijaan on hyödyllistä pohdiskella mikä itseasiassa kuuluukin monien uskontojen ideologiaan siis meikäläisen mielestä. Jotkut toiset taas ovat sitä mieltä että kaikki pyhiin kirjoihin kirjoitetut asiat on totta tai eivät kerro etteivät niihin kirjaimellisesti usko. Toisten ihmisten totuuksista ei voi koskaan 100% varma eikä oikeastaan omistakaan sillä subjektiivisella totuudella on muuttuvainen luonne.
järjentotuuksia ja tosiasiatotuuksia. Esimerkiksi mainitsemasi geometriaan liittyvä "totuus" kuuluu järjen totuuksiin, sillä kyseinen "todistus" tapahtuu järjen tasolla siitäkin huolimatta, että todistaja piirtelee geometrisiä kuvioita paperilleen. Puolestaan tyypillisiä tosiasiatotuuksia ovat esim. planeettojen liikkeet, painovoima jne. Subjektivismi ja objektivismi puolestaan kuuluvat enemmän arvoteorioiden, kuin totuusteorioiden piiriin.
Koska puolet äärettömän maailmankaikkeuden
miehistä tajuaa todellisuuden naisellisella
tavalla (sielunlaki),vain materia on totuutta.
on ääretön, niin eikö silloin tuon äärettömän maailmankaikkeuden sisältämien miesten ja naistenkin määrä ole ääretön? Miten ääretön voidaan puolittaa? Ääretön/2 = ?
... tuota iärettömyyven mierää.
Siellä ole puoliakaan miehiä ja naisia, vaan kaikenkirjavia kolmansia, neljänsiä, niin ja kymmenensiäkin sukupuolia. Siinä sitä onkin ihmettelemistä meillä kaksineuvoisilla. Ääretön ihmetys valtaa äärettömässä maailmankaikkeudessa äärettömän monien sukupuolten tuiskeessa.
arvata, vastuu niät jiäp lukijan kontolleh...
Mielen filosofiaa...
"mieli on kuin pohjaton meri, jonka luonnetta tulkitaan pinnalta käsin"
Kai se totuus on asia joka antaa ymmärryksen ja sitä tavoitellaan jotta tajutaan kysymys: MITÄ VITTUA?
Vain materia on totuutta.
Ja sen sinä voit testata pullotempulla.
Juo ensin kossupullosta neste pois.
Yritä sitten imeä lasipullosta kaikki kaasu pois
pulloa hajottamatta.
Niin huomaat erään totuuden.
Hän itse sanoi,
Minä olen Tie, TOTUUS ja Elämä.
Kukaan ei tule Isän (Jumalan) luo muutoin kuin minun kauttani.
Antiikin filosofit etsivät korkeinta hyvää.
Jeesus sanoi: Miksi sanot minua hyväksi.
Kukaan ei ole Hyvä paitsi Jumala yksin.
Voisi olla siis aihetta siirtää filosofian opukset romukoppaan vähäksi aikaa, ja ottaa evankeliumi luettavaksi!
Hän puhui niinkuin se, jolla on täydellinen auktoriteetti ja tieto. Uskokaa, ja totuus aukeaa teille. Totuutta ei anneta ilman uskon hyppyä. Vaatii vain hieman nöyrtymistä ja oman älyn ihailun siirtämistä sivuun. Tieto paisuttaa.
Ei pelkkä tiedon lisääminen avaa totuutta. Tie, Totuus ja Elämä lomittuvat toisiinsa.
Niiden tiedostamiseen ei pelkkä "luonnollisen"(siis ei hengellisen) ihmisen järki tule riittämään.
Mielenkiintoista, että kukaan ei koskaan tule esittämään "korkeampaa totuutta", kun sanoo näin: Jeesus sanoo, minä olen tie, TOTUUS, ja elämä. Sellaista, joka kumoaisi tämän väitteen.
Voisiko joku arvoisa syvällinen ajattelija, siis filosofi, kertoa, miksi yleensä kukaan ei kumoa tätä väitettä. Ainakaan uskontojen perustajat eivät tietääkseni sanoneet olevansa ITSE totuus, vaikka toivatkin erilaisia totuusrakennelmia esiin. Samoin NL:ssä Pravda-lehti (Totuus) julisti marxilaista tai marxilais-leniniläistä oppia ainoana totuutena, ja toisinajattelijat eliminoitiin tavalla tai toisella. No nyt tiedämme, että kyseinen totuus romahti kuten sen varaan rakennettu valtiollinen järjestelmäkin.
Siksi ihmetyttää, miksi ihmiset eivät halua paremmin oppia tuntemaan häntä, joka sanoi itseään totuudeksi. Ilmeisesti siksi, että on mukavampaa tuudittautua pehmeisiin valheisiin, kuin tietää, mikä on (joskus ankarakin) totuus ihmisestä, maailmasta ja Jumalasta. No totuuskäsityksethän ovat suhteellisia ja subjektiivisia.
Entä osaako joku sanoa, MIKSI Jeesus nimitti itseään totuudeksi?
"Voisiko joku arvoisa syvällinen ajattelija, siis filosofi, kertoa, miksi yleensä kukaan ei kumoa tätä väitettä."
Ei kai kukaan epäilekään, että Jeppe ei olisi noin sanonut, joten en ymmärrä miksi väite pitäisi kumota saati mitä arvoa kumoamisella olisi.
"Entä osaako joku sanoa, MIKSI Jeesus nimitti itseään totuudeksi?"
Suuruudenhullu hippi.