Jos kaikella on lakinsa on kaikella kaavansa meidän on vaan löydettävä ne.
AjatuksenI
HannA
13554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ole olemassa lakia, joka pakottaisi jonkin tapahtuman tapahtumaan, koska jotain muuta sitä ennen on tapahtunut. Looginen välttämättömyys on ainoa välttämättömyys. Koko nykyisen maailmankatsomuksen taustalla on harhainen oletus, että (luonnon)lait muka selittävät (luonnon)ilmiöt. (Wittgenstein)
emme voi johtaa sinun kaikista aiemmista viesteistä huokuvasta idiotismista sitä, että olit tulevaisuudessakin idiootti, koska Wittgenstein oli sitä mieltä, että nykyisen maailmankatsomuksen taustalla on idiotismi?
Wittgenstein on kevyttä tavaraa tuollaisen nerouden rinnalla...
Tässä puhutaan nyt mukavasti kolmella eri tasolla, ajallisestikin hypäten, enkä ainakaan minä osaa summata mitä tässä nyt tahdotaan todistella.
Kausaliteetin kieltäminen tuolla lailla argumentoiden -- ettei siitä, että tähän mennessä jokin asia on aina seurannut jotain toista asiaa, voi päätellä, että niin tapahtuisi aina tulevaisuudessakin -- on kai kotoisin Humelta. Hän leikkasi syyn ja seurauksen välisen yhteyden poikki samaa kaavaa noudattaen kuin toisessa yhteydessä totesi, ettei tosiasioista voi johtaa arvoja. Ajatushistoriassa Humen ajattelu raivasi kuitenkin tietä empirismille, jonka työkaluihin kausaliteetti kyllä kuuluu.
Logiikkaa koskeva väite taitaa taas palautua Wittgensteiniin. Mutta se mitä Wittgenstein "Tractatuksessa" logiikasta puhuu luonnehtii logiikan asemaa nimenomaan jonakin joka ei kerro mitään todellisuudesta. "En tiedä mitään säästä jos tiedän, että ulkona joko sataa tai ei sada." Logiikka on tautologiaa, joka sulkeutuu itseensä. "Looginen välttämättömyys" on jotain mistä ei johda mitään siltaa todellisuuteen. Logiikka ei siis kerro mitään niistä välttämättömyyksistä joita esim. luonnonlakien mukaan vallitsee. Niitä voi vallita.
Wittgenstein toteamus, että nykyisen maailmankatsomuksen taustalla on harhainen oletus, että (luonnon)lait muka selittävät (luonnon)ilmiöt, ei ole mielestäni tulkittavissa niin että sillä pyrittäisiin mitenkään vähentämään tai mitätöimään luonnonlakien olemassaoloa. Kyse on nähdäkseni siitä että ilmiöiden kuvaaminen ja selittäminen ovat eri asioita, eikä se mitä selittäminen on ole mitenkään niin selvää. Siksi selittämisen suhteen vanha järjestelmä, jossa Jumala toimi selityksen päätepisteenä, oli jossain mielessä toimivampi kuin "tieteellinen maailmankatsomus".
nykyhetkestä vai tulevasta? Olisi ihan kiva tietää, koska sinun teoriasi pohjalta ei oikein voi tietää mikä on totta, ennen kuin tietää missä aikamuodossa asiaa käsittelet. On toki myös hankala juttu, että W on jo kuollut, mutta sinunlaisesi oppineethan voivat antaa meille oikeita tulkintoja tästä, kuten papit kristinuskossa Raamatusta.
Kyseessä ei ehkä ole kausaliteetin täydellinen kieltäminen, vaan niiden rajoittaminen tiettyjen sääntöjen alaisuuteen. Missä tahansa ilmiössä ei siis ole kyse kausaalisuhteesta. Kausaalisuhde pätee vain jos paikallis-ajalliset olosuhteet sitä suosivat ja jos kolmannen muuttujan poissa olo voidaan varmistaa. Esimerkiksi nykyisiä tapahtumia ei voida selittää sadan vuoden takaisilla tapahtumilla kausaalisuhdetta apuna käyttäen.
Luonnontieteilijöiden tyypillinen asenne kertoo uskosta teoriaan tai teorioihin, että lait, jotka on "keksitty", ovat yleispäteviä ja että niitä voidaan mielekkäästi soveltaa mahdollisimman laajalla alueella. Kuitenkin tuollainen ajattelu johtaa helposti determinismiin, eli siihen, että kaikkea sitoo jokin raudanluja laki, joka määrää täysin myös tulevaisuuden. Silloin kaikki olisi ennustettavissa ja laskettavissa, niinkuin mm. ranskalainen tilastotieteilijä ja matemaatikko Laplace väitti. Kaukana ei ole silloin myöskään kohtalousko.
Esille nostamasi arvot/faktat- problematiikka on edelleen auki. Totta on, että pelkästään tosiasioita seuraamalla ei voida päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla varsinkaan, jos oletetaan arvojen olevan subjektiivisia. Toisaalta arvoja ei voida myöskään irroittaa kokonaan tosiasioista, sillä arvot lepäävät näköjään pysyvästi faktojen päällä. Arvoteoriat ovat kuitenkin aivan eri asia kuin kausaliteetti.
tuollaiseen keskusteluun, joten kiitos mielipiteestäsi ja hyvää jatkoa.
opettele ensin kirjoittamaan poissaolo oikein.
>> Arvoteoriat ovat kuitenkin aivan eri asia kuin kausaliteetti.
Jaa-aa. Filosofit teorioivat. Psykoanalyytikko väittää, että syvemmälle sieluun mentäessä syyt ja syyllisyys kietoutuvat toisiinsa.
tietenkin aina oikeassa, niin kuin filosohvitkin.
Laissa on poikkeus ja sen murtamien on mahdollsta.
Mitä sitten tapahtuu?
...ja juuri näitä kaavojahan se fysiikka pyrkiikin löytämään. :)
...ja itseasiassa ollaankin jo aika pitkällä. Kun vielä pystytään selvittämään hieman tarkemmin pieniä alkkeishiukkasia, aivojen toimintaa ja saadaan tietoa maailmankaikkeuden synnystä ja tulevaisuudesta, aletaan olla jo aika lähellä maailmankaikkeuden täydellistä ymmärtämistä.
Tulin siihen tulokseen, että maailmassa on todellisia lakeja(kaikkia ei varmaankaan tunneta ja itse asiassa uskon sen olevan juuri niin), joita luonto(kaikki materia, jota mahdollisesti on äärettömän paljon ja joka ei ole koskaan absoluuttisesti syntynyt) tottelee täydellisesti.
On vaan tarve päästä irti ehkä masentavastakin ajatuksesta(inhorealismi), että erilaiset äärettömyydet tekevät maailman rakenteen ja jonkin lopullisen ja parhaan totuuden löytymisen mahdottomaksi. En ole ikinä kuullut pätevää perustelua sille, että miksi deterministinen maailma ei olisi mahdollinen. Siis mikä on se yliluonnollinen tapahtuma, joka kumoaa universaalin kausaaliteetin mahdollisen olemassaolon???
Kvanntifysiikan oletetut syy ja seuraussuhteen rajoitukset johtuvat tutkittavien ilmiöiden "näkymättömyydestä",sekä vuorovaikutusmekanismien huonosta tuntemisesta.