Jokohan nyt riittää? Olen tämän n, 6 vuoden aikana yrittänyt enemmän ja vähemmän "etsiä" itselleni omaa rakasta ja tässä sitä vielä ollaan =yksin. Ensin oli sinkut.fi ja sitten treffimesta ja nyt viimeiseksi suomi24.fi/treffit. Ei onnistu niin ei. Olen kyllä tapaillut muutamia näiden vuosien aikana, mutta yksikään ei ole jäänyt rinnalle, omasta haluttomuudestani tai sitten toisen -mistälie syystä.
En ole ruma, sen olen jo ymärtänyt, luonteeltani mukava mutta ehkä joillekkin liian energinen ja impulsiivinen. Tahdon elää!! Sitten vaadin tiettyjä asioita, niitä tavallisia -rehellisyyttä ja uskollisuutta, välittämistä ja huomioonottamista.
Minut on petetty vain kerran, onneksi.
Mutta nyt luovutan, jätän sen touhun muille. Jään kotiin kutomaan sukkaa (tulenhan mummuksikin ensi vuonna -olen 42v....), en edes odota enään mitään. Suomenmaa on pullollaan yksinäisiä naisia vaikka olisivat kuinka ihania ja nättejä. Se on vain tämä maailma kun on tänäpäivänä tällainen, kukaan ei halua enään pysähtyä ja sitoutua. Äksöniä pitää olla.......
En ole katkera mutta kuitenkin. Piste.
En ole ruma, sen olen jo ymärtänyt, luonteeltani mukava mutta ehkä joillekkin liian energinen ja impulsiivinen. Tahdon elää!! Sitten vaadin tiettyjä asioita, niitä tavallisia -rehellisyyttä ja uskollisuutta, välittämistä ja huomioonottamista.
Minut on petetty vain kerran, onneksi.
Mutta nyt luovutan, jätän sen touhun muille. Jään kotiin kutomaan sukkaa (tulenhan mummuksikin ensi vuonna -olen 42v....), en edes odota enään mitään. Suomenmaa on pullollaan yksinäisiä naisia vaikka olisivat kuinka ihania ja nättejä. Se on vain tämä maailma kun on tänäpäivänä tällainen, kukaan ei halua enään pysähtyä ja sitoutua. Äksöniä pitää olla.......
En ole katkera mutta kuitenkin. Piste.
Vastaukset 36
Vanhimmat
olen täällä myös kyllästynyt kumppanin etsimiseen olen kyllä jo vanhempi 46v. Taitaa olla paras unohtaa etsiminen, ellei se oikea kävele nurkan takaa vastaan.-Onneksi on kaks lapsen lasta joille riittää enemmän aikaa näin yksinäisenä !
nainen 46 v, yksi lapsi. Näin on parempi. Kun lukee noita juttuja mitä täälläkin on liikkeellä porukkaa niin parempi se tuttu ja turvallinen elämä ilman miestä kuin elää ainaisessa pelossa, että millainen hullu sieltä sivistyneen julkisivun takaa kimppuun hyökkää.
Taitaa olla viisasta liittyä samaan joukkoon. Olin match.comin puolella ja siellä ihmisten (=miesten) tarkoitus on loukata naisia ja pitää heitä pilkkanaan ja mikä ihmeellistä eipä se toinenkaan osapuoli mikään erikoinen ole itsekkään, mutta täytyy vaatia enemmän kuin luoja on suonut itselle.
Parempi olla yksin ja keksiä parempia harrastuksia.
Sellanen mies löytyisi kun et sitä etsi. Kunhan välillä lähdet villasukkaa kutomasta baanalle kavereiden kanssa :) Ja varsinkin jos päätät, ettet missään nimessä halua sitoutua ja saada miestä riippakiveksi, niin niitähän alkaa tulvimaan ikkunoista ja oven alta.
Voi että tulee hyvä olo, kun lukee että yksinäistä vanhaa eukkoa tässä maassa riittää. Se toimii tuo sukupuolten tasa-arvo tässäkin asiassa sittenkin! Miehet saa olla yksin nuorempina ja neitokaisille sama ihanuus koittaa vähän myöhemmin.
on parempi kun ei hae mitään niin silloin se voi osuakin kohdalle...
Netti vaan mahdollistaa kaiken pelailun ja moni jää koukkuun siihen. Saattaa pyöriä jonkun aikaa itseään kiinnostottaman kanssa tai useamman sellaisen kanssa ja hakee koko ajan samalla sitä kiinnostavaa yksilöä..
Mnä löysin netistä kivan miehen. Seurusteltiin ensin pari vuotta ja viime jouluna mentiin naimisiin. En ole katunut. En juurikaan harrasta menopaikkoja, kuten ei miehenikään. En tiedä mistä olisin löytänyt samanlaisen kumppanin yhtä mukavasti. Kirjoittelin muutaman kanssa ja tapasin aika monet kerran tai pari ja yksikään ei ollut mitenkään outo tai perso tms. (ainakaan yhden tapaamisen perusteella). Eli suosittelen. Olen muuten 41 v.
huh,6v olet jaksanut sitä touhua,mulle riitti muutama kuukausi
alunperinkin olin skeptinen koko systeemiin ja tulihan todistettua itselleen että oikeassa olin,ei löydy netistä ei
onhan skaala kuitenkin pienempi kuin live-elämässä vaikka onkin "koko Suomi" tarjolla
samat naamat tuntuvat pyörivän sivuilla ja kuten olen täältä kirjoitteluista lukenut niin kuulemma vuositolkullakin
ja viime talvena tulin niin kertakaikkisen huijatuksi erään pelimiehen kanssa että siinä meni lopullisesti usko nettideitteihin
päätin samoin kuin eräs nainen ketjussa aiemmin,että valitsin turvallisen yksinolon,
ravintoloissa en käy ja työn ja harrastusten parissa tuskin elämäni miestä kohtaan joten sinkkueloa taitaa olla sitten luvassa,ellei tosiaan jotain ihmeitä tupsahda "nurkan takaa" :)
ja mukavasti tämä vapaus nyt tuntuu sujuvan sopivalla asenteella,onhan siinäkin puolensa
ja kun loma loppuu ja työt taas alkavat niin kiirettä piisaa taas "mukavasti"
ja onhan minulla yksi rakas,tärkeä nuorimies kuitenkin asumassa kanssani,nimittäin poikani
...niin että likaisten sukkien pesua riittää kuitenkin ;))
olen nainen,42v
Hyvää loppukesää kaikille!
"ehkä joillekkin liian energinen ja impulsiivinen. Tahdon elää!!"
"Se on vain tämä maailma kun on tänäpäivänä tällainen, kukaan ei halua enään pysähtyä ja sitoutua. Äksöniä pitää olla......."
Aika ristiriitaista tekstiä. Ainoa selitys on, että jos tapaat jonkun joka olisi sinusta kiinnostunut, mutta et ole itse hänestä, niin "tahdot elää!!". Ja kun toisinpäin niin katkerana itket kuinka "kukaan ei halua enään pysähtyä ja sitoutua". Semmosta se kato on. Jos ei halua tehdä kompromisseja niin sitten on turha ruikuttaa ettei kukaan tykkää musta.
Ymmärrän että menit vähän sekaisin. Tarkoitin että kukaan ei tunnu haluavan sitä "äksöniä" oman rakkaansa kanssa. Ruoho on aina aidan takana vihreämpää....ja ne erittäin harvat jotka olisivat sitoitumishaluisia, ovat liian rauhallisia ja "ukkomaisia". Makaavat vain sohvanpohjalla. Tai jotain...
Ehkä se on niin että minunlaiselle ei vain kertakaikkiaan ole sitä vastakappaletta.
Ehkä palaan takaisin siihen aikaan kun hoidin omia lapsiani kotona enkä käynyt missään. Nyt sitten alan hoitamaan lapsenlapsia.
Mutta tiedoksi vain räyhikselle ja hänen kaltaisilleen, vanhaksi tässä tulee kaikki aikanaan. Vaikka onkohan oikeasti 42v vielä vanha....? Ja uutta taas opin, en tiennytkään että oman rakkaan löytämisongelma onkin vaihdevuosivaiva!! Jeeee!
Oletkohan sä etsinyt miestä väärästä ikäryhmästä. Miehelle sopivan naisen optimi-ikähän on miehen ikä jaettuna kahdella plus kahdeksan, eli käänteisesti siis naisella sopiva miehen ikä on 2*naisen ikä - 15, eli sulle sopisi semmoinen seitsenkymppinen ukko.
Kaikista ei sitä paitsi tule koskaan vanhoja. Miehet tajuavat yleensä kuolla ajoissa saappaat jalassa tai vaikka maksa loppuunkäytettynä, mutta naiset homehtuvat satavuotiaaksi yhteiskunnan riesana.
Sillä kyllähän yli nelikymppiset eukot on aika turhia. En mä tajua mitä iloa niistä on kenellekään! Voisikohan niille perustaa esim. sellaisia leirejä, johon ne voitaisiin keskittää. Voisivat siellä ruokapalkalla vaikka kutoa villasukkia aktiiviväestön iloksi. Arbeit macht frei!
vanhempana itsellesi vaimoa ollenkaan. Meinaan sinäkin vanhetut. Ja miten sitten lastesi mahdollinen mummo, ei kait voisi alle kolmekymppinen olla. Elät vain ressukka vielä vain tätä hetkeä et yhtään enempää. Kasvunpaikka poikanen sulla on vielä. Oma lapsenlapsenikin on viisaampi.
Tsau!
Itse olen sen päättänyt, että sen oikean aion löytää. Lievää kranttuiluakin olen harrastellut, mutta luovuttaa en aio. Takana noin 70 sokkotreffit ja kaikki tapaamani (n.25 -38 v) naiset ovat olleet täysipäisiä ja järkevän oloisia. Nykyään tahti on kova, noin kahdet sokkarit viikossa, joten tämä alkaa käymään harrastuksesta. Kovin tosimielellä olen, joten en yritä edes vongata mitään lemmenleikkejä vaan ihan oikeasti oikeaa haen. Ystäväni on varoittanut, että en kyynistyisi, pitää varoa. Kun jäin sinkuksi, kuvittelin, että kyllä viimeistään 10:llä treffeillä nappaa. Mutta aina se ei käy niin nopeasti. Jatkan siis vaikka 200 sokkotreffiin.
et tule koskaan löytämään etsimääsi, koska koskaan et voi tietää josko seuraavan ilmoituksen takana olisi vielä parempi vaihtoehto.
Ja sama pätee toisin päin, jokainen nainen jonka tapaan netin kautta, haluaa tsekata vielä seuraavan, ihan vaan varmuuden vuoksi...
Mulla oli vähän sama juttu, hommasta alkoi jo tulla jo melkein harrastus. Live kohtaaminen oli kyllä monesti aikamoinen pettymys. Se oli jännä huomata että moni joka osasi hyvinkirjoittaa ja tuntui netisssä hyvältä, ei taas natsannut ollenkaan livenä. Kun taas sellainen joka tuntui netissä ettei homma oikein toimi ja tuli mieleen että kannattaako tätä edes tavata natsas livenä ainakin jollain lailla. Noin parikymmentä ehdin tavata mutta kukaan ei oikein sillä lailla sytyttänyt. Varmaan hakukriteerit oli liian kovat. Pelailuunkaan en viittynyt lähtee vaikka aika helpostihan se olisi varmaan onnistunut. Turha sitä on oikeastaan pelleillä sellaisen kanssa josta ei kumminkaan ole oikeasti kiinnostunut.
Tohon vaan tuhraantuu niin paljon aikaa että päätin siirtyä takaisin live-elämään. Siellä saa sentään heti jonkunlaisen tuntuman ihmisestä eikä tarvitse haaskata aikaa huomatakseen lopulta treffeillä et tämä on taas sellainen "ei kiinnosta yhtään" tapaus.
Tylyä ja niin totta :(
Tainnu mennä siihen, että tänne nettideitteihin on valikoituneet ne loputtomiin valikoivat. Suomeksi: sitoutumiskyvyttömät ja -haluttomat.
Ihmissuhdeshoppaillaan :)
Ja hah! Nämäkin vastaukset osoittavat sen, mitä olen muutamassa kuukaudessa itse todennut: mahdoton yhtälö. Vaikka joku tapaamani olisi kiinnostunutkin, hän päättää katsella, josko seuraava olisi kuitenkin parempi. Tsekkailusta ja treffailusta tulee paha tapa, eikä loppujen lopuksi enää jaksa tutustua oikeasti yhteenkään ihmiseen.
Sitten on vielä nää, jotka ryhtyy seurustelemaan mutta jättää profiilinsa silti...huh.
Miten helvetissä jutun aloittaja jaksoi kuusi vuotta??? En voi käsittää. Taidat olla TOOOODELLA pitkäjänteinen ihminen.
Sinä taas, joka olet seitsemääkymmentä treffaillut...voi ja ei. Miten tuolla menetelmällä voi ketään löytää? Niissä naisissahan ei sinänsä monessakaan ollut mitään vikaa? Niin niin, mutta se parempi odottaa jossain...
Piti tämäkin kokea, nykyajan paskaa. Onko ihminen vain summa ominaisuuksia, joita voi laittaa paperille? Ei ihme, ettei meillä mene hyvin. Yöööök....oikeesti tästä jää pitkäksi aikaa paha maku suuhun, mokomasta ihmismarketista :(
"Niissä naisissahan ei sinänsä monessakaan ollut mitään vikaa?"
Oli niissä aika monessa :(
Yleensä luonnevika. Kammottava katkeruus kaikkein yleisin. Seuraavaksi yleisin "prinsessasyndrooma". Kolmas ryhmä olivat epätoivoiset yksinäisyyskammoiset. Neljänneksi tulivat tapatreffailijat ym. nettiaddiktit. Eräs huomionarvoinen joukko oli myös vääristyneen minäkuvan rakentaneet. Heillä oli ilmoituksissaan useimmiten 5-15 vuotta vanha kuva itsestään tai pahimmillaan pikkusiskon foto niinkuin yhdessä tapauksessa.
Ensimmäiset kaksi vuotta maku suussa paheni. Seuraavat kaksi vuotta meni huumorin ja harrastuksen nimiin, kun älysin tämän nettitreffi-idean. Tuli tavatuksi mielenkiintoisia, hauskoja, kauniita, rumia, persoonallisia, taukkeja, narsisteja, eksyneitä, tyhmiä, älykkäitä... ja valitettavan usein tavalla tai toisella henkisesti sairaita naisia. En enää muista, kuinka monilla treffeillä kävin. Jotain päälle sadan se taisi mennä ja kirjeenvaihtoa kävin alun neljättäsataa "tapausta".
"Miten tuolla menetelmällä voi ketään löytää?"
Aivan samoin kuin lavatansseista. Ihmisiin tutustuu tapaamalla ihmisiä. Lienen tuhannen eri naisen kanssa valssia vääntänyt tai humppaa hyssyttänyt. Yksi erinomainen foxin taitaja on lasteni äiti... ja erään nettikirjoittelijan tytär opettaa omaa tytärtäni piirtämään - kun nyt kävi niin, että fox vaihtui muihin harrasteisiin ja minäkin olen alkanut pikkuhiljaa kiinnostua kirjoittelemisesta :)
Nobody's perfect.
Ei tuo minun ensimmäinen kertomus tarkoittanut sitä ettenkö olisi muutakin tänä aikana tehnyt, ei minulla koko ajan profiilia ollut jossain. Jaksoin ehkä muutaman kuukauden yhtä ja sitten muutaman kuukauden toista. Ja niissäkin väillä poistin ja uusin. Sitä kun on sieltä "krematorion piipusta nouseva"....
Eli tapasin kyllä miehiä livetilanteissakin ilman mitään erikoistarjousta jossain sivulla. Ja olen ihan oikeasti seurustellutkin, jopa naimisiin oltiin menossa. Siihen sitten tulivat ihan muut syyt sotkemaan, esim ex-vaimon kostohalut lasten kautta ym...Joita en ihan oikeasti enään jaksanut. Plus miehen kyvyttömyys tehdä asemani selväksi lapsilleen. Mutta nyt menin sivuraiteille....
Ehkä kaipaan sitä "klik" -tunnetta tapaamisella. Jos lähdet lavalle tanssimaan ja tanssit jonkun (ensin silmää miellyttävän)-kanssa, ja huomaat että hänessä onkin jotain kiinnostavaa. Kuuluu -tai ennemminkin tuntuu se "klik". Ja jos sitä ei tule, sitä mennään takaisin riviin taikka juomaan vettä. Niin se on nettideittailussakin. Voihan se olla että jollakin ihmisillä puuttuu se klik-ominaisuus, ei vain tunnu missään vaikka toinen olisi kuinka ihana ja sympaattinen. Voi voi.....
Mutta tänään taidan ostaa ne sukkalangat, ehkä ehdin kutomaan muutamat tämän 7kk.n aikana kun sitä ensimmäistä pientä odotellaan. Ihanaa....
Olkaa tekin optimistisia elämän suhteen, niin minä ainakin aion olla. Niinkuin siinä vanhassa mainoksessa: eihän sitä koskaan tiedä kuka tulee kylään.... ;o))
tuo mainitsemasi prinsessasyndrooma?
Tai ei antaa olla. Mieluimmin ei kiitos.
Mulle riittää itsetyydytys silloin kun tarvitsen seksuaalista säpinää, työttömien työtuvasta voin tilata ruohonleikkaajan ja autokorjaamon pojat korjaa tarvittaessa mun hienon uuden autoni.
siis ruohonleikkaajat ja autonkorjaajat. Mutta silloin ne ei ainakaan rutise ja velttoile kun heille rahalla maksaa.
Ei se ole iästä ainakaan kiinni. Minäkin olen jo niin "vanha", etten edes ajattele sitä. nettitreffien kautta olen kyllä romanssinpoikasia sanut aikaiseksi. Vuoden olen jo tosin verkkoja vesillä pitänytkin. Miehet ovat fiksuimpia juuri täällä netissä. Kuka järkevä aikuinen mies jaksaa enää huvikseen jossain ravinteleissa liikkua...niinkuin ei nainenkaan.
Jos voisin ohjetta antaa, sanoisin: ota rennosti. kun ei vaadi mitään, silloin voi saada niin paljon, ettei uskalla ottaa vastaan.
Kiitos sanoistasi, sitä juuri tarkoitin kun kirjoitin "krematorion piipusta nousemisesta". Tässä nyt olen ja otan vastaan mitä tulee. Mutta yrittämään en enään rupea. Ehkä joku jalokivi vielä löytää minut..... Halauksia ja hymyjä!
Se on tuo ikä.....minulla ainakin on ollut ikä-ongelma jo siitä lähtien kun täytin muinoin 24 (vanha vanhanpiian ikä). Muistan senkin kun näin ensimmäisen silmärypyn auringonsäteen osuessa sopivasti peilikuvaan, se oli sellainen hölmistynyt huomio: koskeeko vanhentuminen todella minuakin. En minä enää sitä niin ajattele, kaipa olen antanut periksi, koska kerran jo täytän kohta 50, niin mitä enää murehtia.
itsellenikin on hieman mysteeri se, että seuraa tuntuu vielä riittävän. Ehkä kaikki on vain kiinni siitä kuuluisasta tuurista, toinen mahdollisuus on se rennosti ottaminen. En oikein näe itsessäni muuta, mihin miehet tarttuisivat. Olen rehellisesti oma itseni. Siihen pääseminen vaatii kokemusta, eikä se iske kaikkiin...mutta fiksuimpiin miehiin se näyttää iskevän. profiileissa he ehkä etsivät 35:sta, mutta ns. sielunyhteys on kumminkin se kova sana näilläkin markkinoilla. Kun nainen vanhenee....hmmmm....tytöt jää rannalle : )
Miehet on parasta ottaa ihan vain ihmisinä, ei minään sijoituskohteina. Ei kai se lintukaan osaisi lentää, jos jännittäisi.
Onnea sinulle....aina joskus on hyvä siirtyä sukankutomalinjallekin, ei siinäkään mitään pahaa. Ei kumminkaan kannata uskoa, ettei rakkautta olisi...sitä voi löytyä jopa netin kautta.
Voin kuvitella tilanteesi ja tunteesi, olen 39v mies ja aivan sama tilanne. Täysin mahdotonta löytää kumppania, jos toinen ihastuu niin toinen ei ja seuraavalla keralla päinvastoin, jne.
Ilmeisesti iso miinus miehelle on jos hänellä on hyvä työ, siisti oma asunto, kokkailee, harrastaa liikuntaa, jne. Ulkonäkö on ok, mutta ehkä ratkaisevaa on se etten ole 190cm ja tumma. Alan todellakin uskomaan siihen renttu-teoriaan, tai tuohon väriin. Jos olisin tumma ja renttu niin naisia olisi varmasti pilvin pimein.
Luin juuri naisten ilmoituksia ja suurin osa näytti hakevan seksiseikailuja, jopa varatut naiset.
"...hyvä työ, siisti oma asunto, kokkailee, harrastaa liikuntaa, jne. Ulkonäkö on ok..." ei todellakaan vakuuta siitä että sulla on naiselle mitään annettavaa. Päinvastoin, jos noilla pinnallisilla asioilla haluat saada huomiota, veikkaan ettei se huomio olekaan välttämättä mitenkään positiivinen.
Ihmisessä on tärkeää aivan muut asiat kuin tuollainen pintakiilto.
Tiedän toki tuon. Pitää olla käteistä tai luottokortti mikä antaa naiselle. Lisäksi pitää käyttäytyä sikamaisesti, silloin naisen hoiva- ja muutosvietille on käyttöä. Siksi ihmettelen kun naiset ilmoitelevat miehestä "jolla on asiat kunnossa, osallistuu kotitöihin ja mielellään hyvännäköinen". Näin kiltti tyttö on opetettu sanomaan, mutta todellisten halujen kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä, eikö totta?
roikkua etsimässä kumppania. Ei löydy täältä, eikä löydy oikeastakaan elämästä. Jaa että miksei? Sulla on asennevamma ja vääristynyt kuva todellisuudesta. Olet suorastaan pelottava noiden skitsofrenisten juttujesi kanssa. Jämähtänyt jonnekin 50-60-luvulle?
Yks juttu... Mitä sinä kuvittelet naisen tekevän sun onnettomalla luottokortillasi, kun se kuitenkin joutuisi elättämään sinut paremmilla tuloillaan? Naiset ovat nykyään paremmin kouluttautuneita kuin miehet. Toisaalta aika ikävää, jos tarkoitit sitä että joudut aina seurasi ostamaan. Suosittelisin ihmissuhdekurssia ja terapiaa, kyllä se siitä paremmaksi muuttuu!
Löytyy kyllä, mutta kun en ketä tahansa huoli.
Voih, en tiennyt että tiedät tulonikin... Olet ihmeellinen nainen, niitä kaikkitietäviä :)
Totta, naiset ovat ehkä paremmin kouluttautuneita, mutta miten sen palkan laita mahtaa olla? Ikävä kyllä...
No en kyllä tarkoittanut että ostaisin naiseni, siihen ei ole tarvetta. Mutta kaikkitietävälle, vihaiselle kyyniselle naiselle sitä on varmaan turha selittää. Tiedäthän asiani(ja muiden) paremmin kuin minä itse.
Ota rennosti, äläkä räksytä. Naamasi pysyy kauniinpana ;)
Heh, seurustelen juuri samanlaisen miehen kanssa kuin nimm. FiksuMies, sillä erotuksella että mieheni on vuoden vanhempi. Netissä tavattiin.
Itse olin nimenomaan kyllästynyt renttuäijiin, niistä on kokemusta useammastakin. Joku viehätys niissä rentuissa vaan tuntuu naisten keskuudessa olevan, siskonikin yrittää vaihtelevalla menestyksellä juuri päästä yhdestä eroon.
Mielestäni kuvaamasi ominaisuudet eivät ole pinnallisia niin kuin joku tuolla alempana kommentissaan mainitsi. Onko oma asunto ja työpaikka pinnallista? Ei minun mielestäni alkuunkaan. Ainakaan sen jälkeen kun on kokemusta työttömistä, varattomista ja muiden nurkissa pyörivistä alkoholiongelmaisista.
Älä siis heitä vielä kirvestä kaivoon, varmasti löydät vielä jostain elämänkumppanin itsellesi!
Niin, ei minunkaan mielestäni ole pinnallista jos on asunto, työ, jne. Mielestäni se kertoo sen että osaa hoitaa asiansa, ettei elele vekseleillä ja toisten kustannuksella.
Se olisi pinnallista jos toitottaa tulojansa ja kehuu uutta hienoa autoaan, merkin mainiten.
Ja se ettei katoa roskienvienti reissulla kapakkaan, eikä piereskele sohvalla kalsarit jalassa sekä olut kädessä (renttu), ei tarkoita sitä ettei pärjäisi sängyssä. Näinhän täällä on myös väitetty, että rentut ovat intohimoisia, mutta kunnolliset miehet eivät.
En kyllä jaksa uskoa, etteikö naisille kelpaisi kunnollinen ja hyväkäytöksinen mies. Juuri sellaistahan naiset etsivät, tuo ns. rentun haku on kait mielikuva miesten mielissä.
Sitä kunnollista etelä-suomalaista, nelikymppistä miestä minäkin etsin... vaan ei niitä taida olla...
Harmi, en ole etelä-suomesta :)
aktiivinen nettideittailija silloin, kun koko juttu teki vasta tuloaan, eli 1996-2002 välillä. Niin monta vuotta minäkin sitä jaksoin. Niihin vuosiin mahtui pari pitempää suhdetta, jotka oli kyllä alusta asti tuomittu epäonnistumaan, koska siinä yritettiin väkisin vääntää suhdetta vaikka kemiat eivät tosielämässä kohdanneetkaan. Sitten oli lukemattomia koomisia, traagisia ja ennen kaikkea tragikoomisia sokkotreffejä.
Olen kyllä netin kautta löytänyt ihan oikeankin suhteen, mutta se ei alkanut minkään iskupalstan kautta vaan keskustelupalstalta. Yhteinen harrastus yhdisti ja lopulta päätettiin tavatakin. Siitä se lähti mutta aikanaan loppui sekin. Enää en etsi netin kautta enkä muutenkaan. Tälle palstalle eksyin kun surffailin tutkimassa "Suhteet ja tunteet" -palstoja yleisesti.
En pidä netin kautta seuraa etsiviä luusereina mutta uskon kyllä siihen, että moni jää koukkuun. Aina saattaa löytyä joku vielä parempi, joten verkot kannattaa pitää vedessä.
Toisekseen uskon, että onnistuneen suhteen luomiseksi molemmilla pitää olla jotain annettavaa toisilleen, ja pelkkä tarve löytää kumppani ei ole sellaista.
Yksin on ihan hyvä olla. On vapaus mennä ja tulla ja matkustella ja vaikka muuttaa toiselle puolen maailmaa, jos siltä tuntuu!
Tänä iltana taidan käyttää aikani tähän Suomi24:n keskustelutarjontaan tutustumiseen, en ole tiennytkään kuinka paljon erilaisia palstoja täällä on tarjolla!